Bilekuvaaminen

Hmm, tässä kiivasta keskustelua lukiessa on tullut erinäisiä ajatuksia mieleen. Esimerkiksi Gi@na sanoi: "Mielestäni myös bilekuvaamisessa voisi tuoda enemmän mielenkiintoisia asioita edelle, pieniä yksityiskohtia, mielenkiintoisen näköisiä ihmisiä. Kauniista ihmisistä on järkyttävän helppoa ottaa kuvia, mutta yritäpä ottaa hieno kuva vähän erilaisemmasta henkilöstä". Ja sitten Pia myöhemmin: "Se peilipallo näyttää aina samalta ja dekojen sekä valojen tunnelma ei välity kuvista niin hyvin että niitä taiteeksi voisi parhaallakaan tahdolla kutsua." "Jos joku kuva tai esitys jää elämään sillä ei ole kovasti merkitystä oliko kuvassa olevan tytön nimi Maija vai Leena. Kukaan ei identifioi persoonaa, vaan palasen kulttuuria hiuksien, kasvojen, pukeutumisen ja tunnelman muodossa. Jos bileissä ei kukaan taltioi nuorison pukeutumista ja kulttuuria se painuu helpommin kokonaan unohduksiin."

Implisiittesti nämä kommentit, ja aika monet muut keskustelut jotka aiheen tiimoilta on käyty, paljastavat että monien mielestä vain ihmisiä kuvaamalla voi tallentaa mielenkiintoisia ja puhuttelevia asioita bileistä. Onko todella näin?

Itse alunperin kuvasimme lähes pelkästään valoja, dekoja ja tanssilattiaa, ihmisiä tuskin ollenkaan. Ehkä olemme sosiaalisesti estyneitä teekkareita, mutta meidän mielestämme aika iso osa bilekokemuksesta tulee bileiden visuaalisesta ilmeestä, valoista, dekoista ja yleisestä ilmeestä. Ihmiset ovat tärkeä osa, mutta eivät ainoa... Nykyään on kyllä tullut kovasti harjoiteltua sitä ihmisten kuvaamistakin, mutta siinä on nyt toistaiseksi aika paljon tsempattavaa ennenkuin ne omasta mielestämme ovat riittävän hyviä jotta niitä voisi sanoa onnistuneiksi. (Tai jotta niitä voisi esimerkiksi verrata Jonen kuviin, jotka ovat jo ehtineet hioutua omaan luokkaansa. :))

Tuumailin tässä itsekseni, kelpaisivatko tällaiset kuvat niiksi "mielenkiintoisiksi yksityiskohdiksi" tai "kulttuuria tallettaviksi" kuviksi. Onko esimerkiksi valojen kivassa asennossa jotain sellaista joka puhuttelisi kuvaajan lisäksi jotakuta muutakin? Jonkun joka etsii sitä erilaisen näköistä ihmistä mielestä ei välttämättä - hänelle kuva on sitä samaa dokumentaarista mummon 80-v synttäritavaraa. Sitten taas joku joka vaikkapa työskentelee valojen parissa saa kiksinsä juuri niistä kuvista joissa mäkit viuhuvat hienoissa kaarissa, ja ne erikoisen näköiset ihmiset eivät sano hänelle mitään. Siinä mielessä on aika vaikea vetää mitään ehdotonta rajaa jonka mukaan on olemassa kolmentyyppisiä kuvia - kaksi eri ihmistä voi olla hyvinkin eri mieltä siitä mihin kategoriaan joku kuva kuuluu.

Pia kirjoitti:
En yhtään ihmettele että nämä kuvaustopicit herättävät ihmisissä negatiivisiä tunteita sen takia että monet kuvaajat esiintyvät kirjoituksissaan ehkä hieman ylimielisen ja itsetietoisen kuuloisina. Kuitenkaan kenenkään kuvat eivät ole mitään ammattitasoa. Keskustelu ja mielipiteiden vaihtaminen aiheesta on tietenkin rakentavaa, mutta ehdottomien totuuksien esittämiseen kenelläkään ei olisi varaa.

Toivon todella hartaasti että kirjoittaessasi tätä et ajatellut kohdistaa kärkeäsi muhun. Kun alotin tän topicin, toivoin että täällä ihmiset pystyisivät jakamaan tietoa ja kertomaan omista kokemuksistaan niin että kaikki voisivat oppia jotain uutta. Jotenkin on vain sellainen tuntu, että jokaisen kertomuksen perään pitäisi kirjoittaa "tämä on nyt vain omaa havaintoani, älä ota tätä minään ylhäältä annettuna totuutena" jotta ei välittyisi liian itsetietoista kuvaa... Sitäpaitsi onko vain ammattilaisilla oikeus kertoa niistä asioista joita ovat itse kokeneet valokuvatessa, ja muiden on oltava vain hiljaa kuunteluoppilaina?

Mielestäni kukaan ei ole esittänyt täällä minkäänlaisia ehdottomia totuuksia, koska valokuvaukseen asiat eivät ole eksakteja eikä niistä siksi voida muodostaa mitään "lopullista" totuutta. Sen sijaan valokuvauksen tekniikkaan liittyvät asiat (niinkuin kameroiden rakenne, optiikka, valon käyttäytyminen, kennot jne.) ovat huomattavasti eksaktimpia asioita, ja niistä voidaan kyllä mielestäni antaakin kohtalaisen ehdottomia totuuksia. Esimerkiksi radiumin kirjoitus tuonne digikameratopikkiin oli oikein hyvä esimerkki tästä. Ei ole ylimielistä kukkoilua oikaista jos jollakin on hieman hämärän peitossa esimerkiksi aukon ja valotusajan vaikutus kuvan lopputulokseen. (Sen sijaan on kyllä mielestäni ylimielistä kukkoilua todeta "ainoa oikea tapa kuvata on filmijärkkäri, piste" - mutta tähän keskusteluun on ehkä parempi olla puuttumatta...)

Jo kun puhutaan pelkästään siitä miten joku kuva tulisi teknisesti ottaa "oikein", voidaan taittaa peistä ja lujaa. Voidaan tietysti tehdä sellaisia oletuksia, että "oikein" otettu kuva on esimerkiksi oikein fokusoitu, sopivasti valotettu, tärähtämätön ja niin edelleen. Toisaalta joskus joku näiden mittapuiden mukaan "väärin" teknisesti otettu kuva voi olla jonkun mielestä ihan "oikein" ja tavoiteltu asia. Oikeastaan teknisesti väärin otetun kuvan voisi määritellä sellaiseksi, joka eroaa siitä mitä kuvaaja halusi otettavan. Siksi on siinä mielessä hyvin vaarallista arvioida että kuva on teknisesti "väärin", jos ei tiedä tätä tarkoitusperää. Tietysti siitä voidaan aina sitten keskustella, onko tämä tarkoitus ollut hyvä vai ei.

Josta sitten päästäänkin toiseen kohtaan, eli kuvan sisältöön. Tämä on vielä paljon vaarallisempi alue antaa minkäänlaisia ehdottomia totuuksia siitä minkälainen kuvan tulisi olla. Jonkun mielestä puhutteleva kuva voi olla toiselle täysin arvoton. Siinä mielessä sekä Pia että Gi@na ovat aika vaarallisella tiellä luokitellessaan niitä asioita mitkä ovat kuvaamisen arvoisia ja mitkä eivät. Jokainen kun kuitenkin (väistämättä!) arvioi nämä asiat oman mittapuunsa mukaan.

Tämä topikki on hyvin pitkälle keskittynyt vain lähinnä kuvaamisen tekniseen puoleen, ja osittain se onkin ihan hyvä, koska selvästikin näistä sisältöasioista saa paljon helpommin taistelua aikaiseksi. Tämä onkin ihan ymmärrettävää, koska teknisesti on helpompaa perustella kriittinen mielipiteensä paremmin - esimerkiksi "mielestäni tässä on liian vähän syvyysterävyyttä ja toinen kohde jää vähän salaman varjoon". Sen sijaan sisällöstä eriävää mielipidettä on vaikeampi perustella tyhjentävästi - "tämä kuva ei sano minulle mitään, koska... öö se ei vain sano mitään". Riitahan tuollaisesta tulee alta aikayksikön.

Lisäksi vielä tuohon mitä Pia sanoi kritiikistä. Itse ainakin olen valmis erittelemään julkisesti omien kuvieni virheet tähän topikkiin, mutta ei siksi että niitä jotenkin pitäisi selittelemällä saada paremmaksi - paska mikä paska eikä sille mitään voi. ;) Sen sijaan virheiden analysointi saattaa antaa muillekin vinkkiä siitä mitä tulisi tehdä jotta niitä epäonnistuneita kuvia tulisi vähemmän. (Lisäksi kun joutuu kirjallisesti erittelemään mikä meni pieleen, sitä itsekin ehkä tietoisemmin tajuaa virheiden syyt.) Biletilanteissa kun on huomattavasti vaikeampaa saada jo pelkästään teknisesti onnistuneita kuvia, joten luulisin että aika monelle ne teknisetkin jutut ovat hyödyllistä raakadataa omaan kuvaamiseen. Tai en tiedä, ehkä täällä sitten on sellaisiakin mestareita jotka bileissä saavat pelkästään onnistuneita kuvia ja voivat lähinnä vain keskittyä siihen sisältöön. :)

- - -

Ja jotta nyt vielä kukaan ei erehtyisi pitämään liian itserakkaana ja -tietoisena b-kuvien räpsijänä, haluaisin painottaa sitä seikkaa että vain hyvin pieni osa meidänkin julkaisemista kuvista on sellaisia joihin on itse tyytyväinen. Hyvin usein muut seikat (esimerkiksi promoottorin toivomus tietystä määrästä kuvia per ilta) pakottavat julkaisemaan myös niitä tusinaluokan kuvia, jotka oman arvioimme mukaan voisi pistää ihan hyvin /dev/nulliin. Lisäksi se vastikkeellinen kuvaaminen on vähentänyt sellaista vapaata kokeilua ja pakottanut ottamaan rutiininomaisia pakkopullakuvia paljon enemmän kuin mitä haluaisi. Ehkä nyt tästä eteenpäin voi taas kokeilla vapaammin kaikkea hauskaa ja julkaista sitten vaikka vain se 5 kuvaa per bile.

Kun vielä ottaa huomioon sen kuinka suuren osan valveillaoloajasta tällä hetkellä valokuvausasioiden ajatteleminen vie (se on muuten ihan järkyttävän iso osa), niin ei ole mikään ihme että tänne plattarillekin on tullut kirjoiteltua aika paljon tekstiä aiheeseen liittyen. Helpostikin niin kärkäs jokaiseen kommentointi on antanut enemmän besserwisser-kuvan kuin miksi itsensä tuntee. Mutta tämä on tosiaan laskettava sen syyksi että olen tällä hetkellä äärimmäisen innostunut koko touhusta.

Tosta taiteellisen ja dokumentaarisen välisistä eroista. Tuntuu että eri ihmiset käsittävät ehkä eri tavalla mitä tarkoitetaan kun puhutaan taiteellisista pyrkimyksistä bilekuvaamisessa. Taiteen määritelmäksi voidaan kyllä sitten ottaa se että se puhuttelee muita ihmisiä, mutta tämä on yllä esitetyllä tavalla aika vaarallinen määritelmä, koska kukaan ei voi toisen puolesta sanoa mikä puhuttelee ja mikä ei. Toisaalta dokumentaarinenkin kuvaus on aika vaikea määritellä täysin yksikäsitteisesti. Onko dokumentaarista vain se mikä tallettaa tilanteet niinkuin ne olivat, riippumatta siitä miltä lopputulos näyttää? Vai onko dokumentaarinen kuvaus myös sitä että pyrkii saamaan visuaalisesti hienoja kuvia? Onko sellainen kuva joka on visuaalisesti hieno mutta ei herätä ajatuksia taidetta? Vai pelkkää dokumentointia? Ehkä siinä mielessä pitäisi erotella mieluummin vaikka dokumentaarinen (pelkkä tilanteiden tallennus ilman estetiikkakäsitystä mukana), visuaalinen (halutaan esittää esteettisiä näkyjä ilman sen kummempaa sanomaa) ja taiteellinen (halutaan herättää ajatuksia ja puhutella katsojaa).

Jos noista joihinkin pitäisi meidän kuvaamisemme sijoittaa, se on tuo kategoria visuaalinen yhdistettynä dokumentaariseen otteeseen (tulosvastuullisessa kuvaamisessa tosin valitettavan usein se menee myös pelkkään dokumentointiin). Mielestäni kuitenkaan oikeastaan hyvin hyvin harva bilekuva varsinaisesti tämän määritelmän mukaisesti menisi tuohon taidekategoriaan, jos perusteena on kuvan ottajan motiivi. Ja voihan olla niinkin, että täysin dokumentaarisestikin räpsäisty kuva, joka ei ole esteettisesti viehättävä eikä sen ottajalla ollut mitään taiteellista tavoitetta, onkin jonkun katsojan mielestä hyvinkin puhutteleva ja ajatuksia herättävä. Onko se silloin taidetta vai ei?

Ehkä siinä mielessä ei kannattaisi liikaa luokitella kuvaamista johonkin kategoriaan joidenkin periaatteiden mukaisesti. Jokaisen kuvaajan motiivit ovat omansa, ja niitäkin motiiveja voi olla yhtä aikaa erilaisia, ja siltikään katsoja ei välttämättä reagoi kuvaan niinkuin kuvaaja sen tarkoitti.

Kuitenkin jonkin aikaa sitten kuulin eräässä topicissa meneillään olevasta kahinasta ja kävin sen katsomassa, vaikka osa viesteistä oli poistettu. Minulle tuli vain se mielikuva että moni bileissäkävijä ja plattarin lukija on kokenut tilanteen sellaiseksi että kuvaajat hieman kukkoilevat.

Poistin sieltä ne viestit koska keskustelu oli ensinnäkin väärässä topikissa ja toisekseen alkoi mennä lähinnä henkilökohtaiseksi loanheitoksi. Kirjoitin kaikki siellä käsitellyt asiat tähän topikkiin ekalla sivulla olevaan pitkään postiin. Kumma kyllä, kukaan siellä leukojaan loksuttaneista ei sitten tänne jaksanut asiasta mitään kommentoida. Valitettavasti kyllä joudun tästä sitten vetämään sen johtopäätöksen, että se oli vaan ihan sellaista huvikseen lämmittelyä, koska kukaan ei kuitenkaan itse asiasta jaksanut keskustella.

Tiivistetysti kai sen topikin aiheet liittyvät siihen mikä lasketaan sopivaksi käyttäytymiseksi kuvaajan suhteen, ts. onko ok että kuvan ottamista häiritään tai sabotoidaan. Mua ainakin vielä kovasti kiinnostaisi mikä on tässä asiassa totuus kun se herätti niin paljon pulttia. Asiasta kun on keskustellut muiden bilekuvaajien kanssa paljonkin, ja kaikki ovat olleet hyvinkin samoilla linjoilla asian suhteen. Ehkä sitten kaikki kuvaajat kärsivät jonkinlaisesta ylimielisyyden joukkokohtauksesta, mene ja tiedä.

Suosittelen kyllä lämpimästi että lukee postit ennenkuin ryhtyy sanomaan mielipiteitä niistä. (No pun intended, oli vaan pakko lisätä) ;)

Vaavun kirjoituksista paistaa varsin hurmaavasti läpi neidin tausta, tekn. yo

Mihinkäs susi karvoistaan pääsisi? :002: Yksi syy kuitenkin tälle aika tekniselle otteelle tässä topikissa on bilekuvaamisen luonne. On huomattavasti vaikeampaa saada teknisesti onnistuneita kuvia bileistä kuin monista muista tilanteista. Siinä missä vaikka alastonmallia tai arkkitehtuuria kuvaavilla tekninen onnistumisprosentti on erittäin korkea ja suurin osa efortista voidaan panna kuvan sisällön hiomiseen, on bilekuvaamisessa todella suuri osa kuvista ihan pelkästään teknisesti epäonnistuneita, ja onnistunut sisältö yhdistettynä tekniseen onnistumiseen on todellakin ylellisyys. Mutta totta on että saadakseen niitä nappikuvia on osattava katsoa oikein sekä asetukset, sommittelu että sisältö.

Siltikin, tuurilla on hirveän suuri osuus bilekuvaamisessa. On usein todellakin pelkistä sekunnin sadasosista kiinni tuleeko kuvasta onnistunut vai ei. Jos valot sattuvat juuri pyyhkäisemään oikealla hetkellä kohdetta ja asento sattuu juuri olemaan oikea, kuva natsaa, muuten se on suoraan roskiskamaa. Kokemus ja tekniikan osaaminen vaikuttavat tietysti tuohon kuvan onnistumistodennäköisyyteen nostavasti, mutta viime kädessä ammattitaitoinenkin, tarkasti sommitteleva kuvaaja voi saada pelkkää paskaa illan aikana jos olosuhteet ovat häntä vastaan.

Esimerkiksi meillä korkeintaan 5-10% yhden illan aikana otetuista kuvista on julkaisemiskelpoisia, ja niistäkin vain osa on oikeasti edes tyydyttäviä. Ja ne kaikkein parhaimmat kuvat ovat yleensä juuri niitä joiden kohdalla tähdet ovat vain onnekkaasti sattuneet olemaan oikeissa asennoissa, ja joita on mahdoton toistaa jälkeenpäin vaikka kuinka yrittäisi.

Katsokaa kuvia ajatuksella ja miettikää mikä niissä on erona (siis yläpuolella olevat vs. alemmat). Tässä on muutama kuva jotka ovat hieman epätarkkoja jne, mutta poimin kuvia lähinnä fiiliksen pohjalta. Toisaalta kuvissa joissa ei omasta mielestäni ole juuri sitä mitään, on teknisesti kaikki kunnossa.

Katsoin, ja huomasin kaikkein selvimmin sen että henkilökohtaiset mielipiteet vaikuttavat todella paljon. Joistakin kohdista olin samaa mieltä, toisista taas olisi voinut vaihtaa nuo kaksi saraketta täysin päin vastoin. Esimerkiksi:

http://entropy.tky.hut.fi/~vpartane/Koneisto26072002/imagepages/image86.html
vs.
http://www.flammabul.com/sessions/galleries/lsss2002/16.html

Muistan oikein elävästi kun otin tuon ylemmän kuvan ja kuinka sitä kuvatessani ajattelin että tulipas paska kuva, mutta onpahan nyt ikuistettu tätäkin salia niin voi siirtyä kuvaamaan seuraavaa. Sen sijaan tuo alempi on valojen ja värien kannalta sattunut juuri sopivasti, ehkä alhaalta olisi voinut rajata vähän pois mutta muuten kuva on oikein kaunis. Nyt kun yritän oikein objektiivisesti katsella näitä kahta kuvaa en todellakaan ymmärrä miksi ne ovat näin päin. Ehkä se tosiaan todistaa juuri sen että kauneus on katsojan silmässä, ja jokaisella on näemmä omanlaisensa silmätkin. :)


Yksi suodatin minkä läpi minä itse ainakin katselen kuvia on kuvan vaikeusaste. Joskus kuvasta on aika vaikea nähdä kuinka vaikeissa olosuhteissa se on otettu, mutta aika usein sen pystyy sanomaan suoralta kädeltä kuvaa katsomalla. Jos kuva on sellainen one-in-a-million -kuva, annan erittäin ison respektini kuvalle. Sen sijaan jos tiedän että itse samassa tilanteessa olisin saanut ihan samanlaisen tai paremman, arvostan kuvaa vähemmän. Tämä on tietysti aika kuvaajalähtöinen ajattelutapa, mutta toisaalta ihan kohtuullisen looginen kuitenkin. Ongelma vain kyllä tosiaan on, että nykyään on hyvin hyvin vaikea kokea kuvaa (oikeastaan mitä tahansa kuvaa, lehtikuvat mukaan lukien) kokonaisvaltaisena elämyksenä, kun välittömästi alkaa aivoissa pohtia miten kuva on saatu aikaiseksi.

En kiellä etteivätkö valot kiinnostaisi vaikka valomiehiä, mutta kyllä niitä sukulaisia jotka eivät olleet mummon synttäreillä kiinnostaa myöskin kuvat mummon kesteiltä.

Valomies oli ehkä liian ilmeinen vertaus, mutta onko sitten niin että kukaan muu kuin itse jotenkin asiaan liittyvä ei voi kiinnostua valoista otetuista kuvista? Itse ainakin pidän valoista otetuista kuvista (jo ennen kuin itse kuvasimme mitään), ja toistaiseksi ei ole tiedossa mitään henkilökohtaista sidettä valotoimintaan. Tiedän ihmisiä jotka pitävät nimenomaan ihmiskuvista, ja tiedän ihmisiä jotka pitävät valoista ja dekoista otetuista kuvista. Mielestäni ei voida siis sanoa että ihmiskuvat olisivat an sich jotenkin arvokkaampia ja kiinnostavampia. Liikkuvien valojen ja liikkuvien ihmisten kuvaaminen on samalla tavalla haastavaa, ja samalla tavalla jotakuta voi puhutella toisesta kategoriasta oleva kuva mutta toinen jättää kylmäksi.

Tosin koska nykyään itsellä kuvien arvostaminen liittyy siihen kuinka helppoa tai vaikeaa jonkun kuvaaminen itselle on, ja toisaalta siihen että ihmiskuvaajana on vielä kehittymättömämpi, sitä helposti antaa enemmän respektiä niille hyville ihmiskuville kuin valo- ja dekokuville.

Jos on luvannut kuvata valoja, niin silloin kuvataan valoja. Eihän siinä ole mitään pahaa.

Toim huom: me kyllä kuvataan niitä valoja ihan omasta vapaasta tahdostamme. Taitaa meillä kyllä olla asiat aika huonosti. :p

Oma näkemykseni lähteekin tässä ja edellisessä postauksessa liikkeelle lähinnä siitä minkälaiset kuvat kiinnostavat ehkä muitakin ja joita katsoo mielellään useamman kerran.

Tämä onkin sinällään oikein hyvä tavoite, mutta kannattaisi tosiaan muistaa se että kukaan ei voi sanoa yleisesti minkälaiset kuvat ovat "niitä muita" kiinnostavia kuvia. Siksi on aika vaarallista antaa tyyppiluokitteluja kuvien kategorioista, koska jokainen katsoo kuvat omista vaikutteistaan ja mieltymyksistään lähtien.

Sisällöstä olisi tosiaan ihan hyvä keskustella, mutta se kannattaisi sitten kyllä avoimesti tehdä henkilökohtaisella tasolla, ilman yleismaailmallisia linjojen vetämisiä. Ja koskapa henkilökohtaisilla linjoilla liikutaan, kannattaisi myöskin perustella miksi pitää tai ei pidä jostakin kuvasta - se mitä itse näkee voi olla jollekulle toiselle jotain aivan muuta.



PS. Pidin lupaukseni ja olin päivän lukematta ja kirjoittamatta mitään tähän topikkiin. Jos tänne joka päivä jotain viesteilee (tai vielä monta kertaa päivässä) niin menee itseltä ja muilta jo mielenterveys. (:

Ihan pikaisesti on pakko kommentoida tätä...

Ko. topicissa näin mielestäni ihan tarpeeksi paljon saadakseni jotain käsitystä siitä mikä ihmisiä ärsytti, ei siis minua vaan niitä muita. --klip-- Mielipiteitä on yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin ja toiset haluaisivat ymmärrettävästi olla bileissä rauhassa. Toiset taas pitävät kovin tärkeänä taltioida muistoksi ja dokumentaatioksi tapahtumia ja kulttuuria. Jos kuvaamiselle on lupa ei vastustajilla ole oikeutta mielestäni sabotoida kuvausyrityksiä tahallisesti. Kuitenkin heillä on oikeus kieltäytyä poseeraamasta lähikuvissa ja heidän mielipidettään pitäisi kunnioittaa.

Eh, taitaa olla niin että niistä jäljellä olevista keskustelunpätkistä taitaa saada juuri päinvastaisen kuvan meidän mielipiteistä. Nimenomaan ketään ei voi pakottaa olemaan kuvassa vastoin tahtoaan, tämä on mielestäni kuvaamisen peruslähtökohta. Mitä vähemmän poseerausta, sitä aidompi kuva - kuvaajan näkymättömyys olisi monellakin tapaa ideaalinen tilanne. Sen sijaan tuolla oli puhetta siitä saako kameran eteen väkisin änkeä jos kuvaaja ei halua ottaa jostakusta kuvaa.

Me lopetamme heti kuvaamisen jos joku selvästi ilmaisee (esimerkiksi eleillä) ettei halua kuvaan. Sen sijaan pari kertaa on käynyt niin, että vaikka selvästi ilmaisemme jollekulle ettemme halua ottaa hänestä kuvia, he hyökkäävät siitä huolimatta linssin eteen, pilaten yleensä otettavan kuvan.

Tosin täytyy muuten sanoa että viime Pussyssä ihmiset olivat keskimäärin erittäin mukavia ja ystävällisiä, tulivat kohteliaasti kysymään voisiko heistä ottaa kuvan, ja olivat muutenkin oikein kuvaajan unelmia. Aika moni tuli myös mainitsemaan lukeneensa tuota tappelua. Ehkä sillä sentään oli jotain positiivisia vaikutuksia, ja silloin oikeastaan tavoite on saavutettu. (: