Bilekuvaaminen

68 posts, 4 pages, 13,557 views

Avatar
#1 • • vaavu Guest
Koskapa tuo digikameratopikki keskittyy liikaa tekniikkaan ja tarvetta myös muunlaisille pohdinnoille on ollut, parempi siis aloittaa yleinen topikki kaikelle bileissä tapahtuvalle (ja miksei myös bileiden ulkopuolella tapahtuvalle) kuvaamiselle.

Täällä voi siis jakaa parhaimmat vinkit siitä miten saadaan parhaimmin edustavat kuvat ihmisistä tanssilattialla, mutta myös voidaan keskustella kuvaajan ja kuvattavan oikeuksista ja kuvaamisen merkityksestä bileissä.

Itseäni ainakin tällä hetkellä kiinnostaa salaman käyttö erilaisissa tilanteissa, ja olenkin yrittänyt tankata kirjoista tietoa ja neuvoja siitä miten salamaa tulisi käyttää. Tällä hetkellä tuntuu siltä että salaman käyttö on selkeästi kaikkein haastavin osa-alue, etenkin kun käytössä on irtosalama... Parametreja on ziljoona, jonka vuoksi tuntuu että kahta samanlaista kuvaa on hyvin vaikea saada. Vaikuttavia tekijöitä on ainakin aukon koko (salaman valon voimakkuus), valotusaika (taustavalon ja liikkeen määrä), salaman voimakkuus (säädettävissä 1/3 askelin), salaman etäisyys kohteesta, salaman kulma kohteeseen nähden, taustavalon voimakkuus, savun määrä jne...

Itseäni ainakin kiinnostaisi nähdä minkälaisia hyviä salamaotoksia muut ovat saaneet, asetustietojen ja kuvareferenssien kera tietysti! =)
Avatar
#2 • • kudos Guest
Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että salamaa pitäisi välttää bilekuvauksessa. Tai sitten käyttää vain erittäin kevyttä täytesalamaa tilanteen mukaan.
Joutuu muutenkin katsomaan ihan liikaa bilekuvia, jotka on otettu jonkun digikameran automaattiasennolla, jolloin kaikki bileissä olevat valot,värit, liike ja rytmi ovat käytännössä kokonaan hävinneet, kun salama on räpsäyttänyt täydellä tehollaan muutaman metrin päässä kohteesta. Ei näin.
Eikä niillä digeillä muutenkaan saa kunnon kuvia, ostakaa ihmiset kunnon analogisia kameroita. ;)
Avatar
#3 • • Edited NoStatus Guest
Mua ainakin häiritsee bilekuvissa (tai ylipäätänsä missä tahansa kuvissa) salamasta muodostuvat varjot. Perussalamalla niistä tulee liian kovat ja puolet hämyisestä tunnelmasta on poissa. Lisäksi kohde jotenkin irtoo taustastaan hölmön näköisesti.

Salama pitäis heijastaa jonkun seinän kautta tai sitten käyttää sellasia valkoisia pehmentäviä huppuja kuin näkee esim. lehtikuvaajien kameroissa.

Liikkeen pysäytykseen salama sopii hyvin. Hommahan menee niin, että valotetaan kuva taustan valon mukaan eli hämärässä pitkä suljinaika, ja säädetään salama täräyttämään lyhyemmällä ajalla (lyhyempi kuin 1/60) ja sopivalla voimakkuudella kameran aukon koko ja pysäytettävän kohteen etäisyys huomioon ottaen. Vanhoissa kameroissa täytyy vielä säätää salama osumaan hetkeen jolloin kameran aukko on kokonaan auki, muuten voi tulla vain puoleen kuvaan salama.

Ja oon kans vähän samoilla linjoilla kuin Kudos, digikameroissa ei vain ole sitä samaa fiilistä kuin perinteisissä kameroissa. Mulla tuntu jo siirtyminen faijan vanhasta täysmanuaalisesta uuteen järjestelmäkameraani, että puolet viehätyksestä on poissa. Siksi käytänkin vielä isukin 30 vuotta vanhaa kameraa kun otan "vakavempia" kuvia. Välillä tietysti automaatitarkennuksesta ja nopeammasta filmin siirtämisestä on hyötyä. Digikamerassakin on tosin hyvät puolensa, ja silläkin tulee paljon kuvia otettua.

Edit: kämmäilyä...
Avatar
#4 • • da_chef Guest


Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että salamaa pitäisi välttää bilekuvauksessa. Tai sitten käyttää vain erittäin kevyttä täytesalamaa tilanteen mukaan.



Jostain valokuvauslehdestä luin (joku aloittelijoille erikoisnumero) notta kannattaa kokeilla teipata joku paperilappu siihen salaman päälle jotta se pehmentäisi salamaa. En tiedä toimiiko käytännössä miten.

Eikä niillä digeillä muutenkaan saa kunnon kuvia, ostakaa ihmiset kunnon analogisia kameroita. ;)



Kyl tuolla luulis tulevan ihan ok kuvia =)

http://www.canon.fi/tuotteet/kamerat_eos1d.html
Avatar
#5 • • vaavu Guest


Mua ainakin häiritsee bilekuvissa (tai ylipäätänsä missä tahansa kuvissa) salamasta muodostuvat varjot. Perussalamalla niistä tulee liian kovat ja puolet hämyisestä tunnelmasta on poissa. Lisäksi kohde jotenkin irtoo taustastaan hölmön näköisesti.



Salaman varjot on kyllä aika voimakkaat, mutta joskus sillä kontrastilla voi leikkiäkin ihan kivasti, esim tässä kuvassa on tosi voimakkaat varjot mutta silti ihan toimiva

http://www.hut.fi/u/vmyllarn/vaavu_sumu.jpg
(f2.5, 1/5s, iso 400, 50*1.6mm)

No okei, toi ei oo bileissä otettu kuva, mutta vastaavalla tavalla on otettu esim. http://entropy.tky.hut.fi/~vpartane/40407092002/imagepages/image20.html - tosin tossa ehkä on aavistuksen liian pitkä valotusaika (0.3s).

Tosin kohteen taakse heijastuvat varjot helposti tosiaan latistaa kuvan ja tekee siitä hirveän kaksiulotteisen, varsinkin jos takana on heti esim. seinä tai joku muu johon ne varjot osuu.


Liikkeen pysäytykseen salama sopii hyvin. Hommahan menee niin, että valotetaan kuva taustan valon mukaan eli hämärässä pitkä suljinaika, ja säädetään salama täräyttämään lyhyemmällä ajalla (lyhyempi kuin 1/60) ja sopivalla voimakkuudella kameran aukon koko ja pysäytettävän kohteen etäisyys huomioon ottaen.



Tosin tossakin on kyllä aikoinen kieli poskessa sompailu että saa oikean suhteen liikkeeseen ja taustaan. Me harjoteltiin tota slowsync-flashia tosi kauan ennenkuin rupesi tulemaan jotenkin järkevän näköisiä kuvia. Tosi helposti käy niin että joko salaman teho ei riitä pysäyttämään kohdetta (jolloin kuvasta tulee suttua) tai sitten salamaa tulee liikaa ja kuva latistuu.

Varsinkin bileissä kun valaistus saattaa vaihdella niin paljon on tosi vaikea sanoa mikä olisi hyvä asetus. Optimaalista tietysti olisi että tausta olisi mahdollisimman hyvin valaistu, vaikka kohde olisikin hämärässä, silloin sinne taakse tulee tarpeeksi tilanteen omaa valoa. Tummaa seinää vasten slowsync-flashia on tosi vaikeaa saada toimimaan oikein. :/

Screenin kElta on aina kyllä osannut ottaa tosi upeita slowsync-kuvia, sillä on selkeästi se homma hanskassa!

Ja oon kans vähän samoilla linjoilla kuin Kudos, digikameroissa ei vain ole sitä samaa fiilistä kuin perinteisissä kameroissa.



Tää on kyllä niin ikuisuuskysymys kuin olla ja voi... Hyvää pohjaa antaa tän vuoden Kamera-lehden numerossa 3-4 ollut artikkeli luontokuvaajasta, joka vannoutuneena filmimiehenä osti D30:n, ja huomasi pian että filmikamera jäikin sitten nurkkaan pölyttymään. Se ainakin suitsutti digin mahdollisuuksia ihan isosti, ja sanoi että se tietty "fiilis" joka oli joskus menneinä vuosina tuli takaisin kun se rupes kuvaamaan digillä. Että digi on paljon enemmän käsityötä kuin filmi... Mutta mene ja tiedä, näkemyksiä on monenlaisia, ja ehkä siksi jokaisen joka arvostelee jompaa kumpaa tapaa pitäisi ensin kokeilla kuvata tosissaan sillä toisella ennen kuin antaa lopullista tuomiotaan.
Avatar
#6 • • vaavu Guest


Eikä niillä digeillä muutenkaan saa kunnon kuvia, ostakaa ihmiset kunnon analogisia kameroita.



Silloin aikoinaan kun ensimmäiset tekstinkäsittelyohjelmat tulivat markkinoille, monet kirjailijat silti kieltäytyivät käyttämästä tietokonetta, vaan halusivat mieluummin luoda tekstinsä sillä perinteisellä analogisella tavalla, eli kirjoituskoneella. Vaan eiköhän jokainen nyt, kun tekstinkäsittelyohjelmat ovat kehittyneet 20 vuotta, ole vakuuttunut siitä että on se huomattavasti kätevämpi tapa. Ja lisäksi se digitaalisuus mahdollisti tekstinkäsittelyyn niin paljon enemmän ominaisuuksia kuin analoginen malli.

Luulisin että sama ilmiö tulee käymään myös kameroissa, pikkuhiljaa. Esimerkiksi Helsingin Sanomatkin lopetti filmikuvien kehittämisen kokonaan, nykyään kaikki kuvat ovat joko suoraan digiä tai diasta skannattua.
Avatar
#7 • • Quu Guest


Liikkeen pysäytykseen salama sopii hyvin. Hommahan menee niin, että valotetaan kuva taustan valon mukaan eli hämärässä pitkä suljinaika, ja säädetään salama täräyttämään lyhyemmällä ajalla (lyhyempi kuin 1/60) ja sopivalla voimakkuudella kameran aukon koko ja pysäytettävän kohteen etäisyys huomioon ottaen. Vanhoissa kameroissa täytyy vielä säätää salama osumaan hetkeen jolloin kameran aukko on kokonaan auki, muuten voi tulla vain puoleen kuvaan salama.



Salaman välähdysaika on noin 1/10 000 sek.

Jokaisessa kamerassa on salamavakio (valotusaika) joto nopeammalla ei voi ottaa. Tämä määritelty valotusaika on juuri se lyhyin valotusaika jolloin suljin on kokonaan auki.

Jos aukko on säädetty salaman voimakkuudelle ja kohteen etäisyydelle oikein, ei kuva ylivalotu vaikka sitä valottaisi pidemmän aikaa. Jos kuitenkin aletaan puhumaan sekunneista, niin kannattaa ruuvata aukkoa pari pykälää pienemmälle. Tulos: pimeämpi kohde, mutta valoisampi tausta.

Jos kuvaa salamalla ja pitkällä valotusajalla liikkuvaa kohdetta, niin kannattaa varmistua siitä että käsissä on kamera joka laukaisee salaman valotusajan lopussa eikä alussa. Siinä toisessa tapauksessa (hyvin vanhoilla kameroilla) liike ilmenee kuvassa päinvastaisena. Sitten ihmetellään kun se poika menee rullalaudalla selkä menosuuntaan. :D

Salaman varjot on kyllä aika voimakkaat, mutta joskus sillä kontrastilla voi leikkiäkin ihan kivasti, esim tässä kuvassa on tosi voimakkaat varjot mutta silti ihan toimiva

http://www.hut.fi/u/vmyllarn/vaavu_sumu.jpg
(f2.5, 1/5s, iso 400, 50*1.6mm)

No okei, toi ei oo bileissä otettu kuva, mutta vastaavalla tavalla on otettu esim. http://entropy.tky.hut.fi/~vpartane...es/image20.html - tosin tossa ehkä on aavistuksen liian pitkä valotusaika (0.3s).



Kivoja, mutta ylivalottuneita. :(
Lisäksi valo on suoraa ja salama täydellä teholla(?). Aukkoa pienemmälle. Ei se satu.

(epilogi)

Kuvanne ovat vallan loistavia (varsinkin bilekuvat). Jatkakaa samaa malliin. Ja mikään ei kehitä niinkuin harjoittelu.
Avatar
#8 • • Edited vaavu Guest


Kivoja, mutta ylivalottuneita. Lisäksi valo on suoraa ja salama täydellä teholla(?). Aukkoa pienemmälle. Ei se satu.



Itse asiassa toi mun kuva on tarkoituksella ylivalotettu... Haarukoitiin eri aukon kokoja ja salamatehoja, ja itse pidin eniten tosta missä kasvojen valoisa puoli paloi puhki niin että ainoa selvästi erottuva osa oli silmä... Taitaa olla heitetty roskiin ne hämärämmät referenssikuvat, muuten näyttäisin vertailuna miltä ne toiset näytti.

Ja salama ei todellakaan ollut tossa täydellä teholla, veikkaisin joko 0 tai +1/3 askelta. Useimmat henkilökuvista me kuitenkin otetaan yleensä -2/3 asetuksella, mutta tohon se ei oikein sopinut. Aukon pienentämisessä on se haitta, että syvyysterävyysalue kasvaa. Tossa sumussa se ei liennyt niin iso ongelma, mutta bileissä on usein kuitenkin tarkoitus irrottaa kohde taustastaan, ja aukkoa ei silloin voi kasvattaa kovin isoksi ilman että taustalla olevat hahmot tulee mukaan. Lisäksi valotusajat ei voi kasvaa liian suuriksi liian liikkeen takia, ja siksi on joskus pakko ruuvata sitä aukkoa enemmän auki ihan sen taustankin takia.

Tosta isin kuvasta en sano mitään, koska sen kuvan ottamista nyt ei erityisesti mitenkään mietitty. =)

Sitäpaitsi täytyy sanoa että toi oli eka päivä kun meillä oli käytössä salama ylipäätään, joten ton illan setti oli lähinnä kaiken uuden kokeilua.

Jatkakaa samaa malliin. Ja mikään ei kehitä niinkuin harjoittelu.



Harjoitellaan kovasti... välillä niinkin kovasti että bileiden muu aktiviteetti jää vähän ton kuvaamisen varjoon. Pitäisi pitää välillä taukoa kuvaamisesta bileissä ja keskittyä muuhunkin. :|

Paljon inspiksiä antava kirja jota on viime aikoina tullut taas luettua on Lee Frostin "Night & Low-light Photography" (kts esim amazon). Vaikka siinä keskitytäänkin aika paljon sellasiin 30s-valotusaika -kuviin, on kuitenkin siinä oikein hyödyllistä tietoa myös bilekuvaajille.
Avatar
#9 • • vaavu Guest
Bilekuvaaminen ja sen myötä valokuvaaminen ylipäätään on tällä hetkellä mun ja villen elämässä todella tärkeä asia. Sinänsä jännä ajatella että koko homma lähti liikkeelle vasta vähän vajaa vuosi sitten kun hankittiin eka kamera - on aika hassua että vuodessa on joku asia päässyt ampaisemaan tyhjästä yhdeksi tärkeimmistä harrastuksista.

Bilekuvaaminen on ihan mielettömän haastavaa, mutta ehkä juuri siksi niin tajuttoman palkitsevaa. Olosuhteiden vaikeus tulee yleensä aikamoisena yllätyksenä sellasille ammattilaisille jotka ei ole bileissä aikaisemmin kuvanneet, saatika sitten täydestä tietämättömyydestä lähteville räpsijöille, niinkuin me. Mutta koska teknobileet on sellanen maailma jota rakastaa täysin sydämin ja joka on voimakkaasti osa omaa identiteettiä, on aika luonnollista että sitä myös haluaa kuvata.

Kuvaamisella ylipäätään on yleensä kaksi tarkoitusta: dokumentaarinen ja taiteellinen. Aluksi kun aloitettiin, se painottui selvästi dokumentaarisen puoleen: haluttiin tallentaa bileitä sellaisena kun ne oli, tarkoituksena näyttää muille ja tallentaa itselle muistoja niistä tapahtumista joissa oli käynyt. Aika pian kuitenkin mukaan alkoi tulla myös taiteellista näkökulmaa. Koska bileiden maailma on niin tärkeä ja siitä näkee niitä kauniita ja merkittäviä asioita jotka on erottamattomia osasia koko kulttuurissa, sitä halusi yhä enemmän tallentaa sitä kauneutta ja tärkeyttä, yrittää näyttää muillekin (myös ei-bileissä-käyville) miten sen itse kokee ja näkee. Dokumentaarinen lähtökohta on toki vielä olemassa, mutta vähenevässä määrin. Nyt on jopa oppinut senkin ettei kaikissa bileissä ole aina pakko kuvata. =)

Taiteellinen on tietysti sanana tosi huono, koska siitä useimmille tulee jotain hienostelevaa ja nirppailevaa mieleen. Toinen ongelma on siinä että omat taidot ei vielä lähellekään riitä ilmaisemaan kaikkia niitä asioita joita haluaisi esittää. Itse asiassa mitä enemmän on kuvannut, sitä kriittisemmäksi sitä on tullut omaa kuvaamistaan kohtaan. Tuntuu koko ajan että vaatimukset karkaavat oppimisen tahdista. Varsinkin kun hankki uuden kameran, tuntuu todella kuin joutuisi opettelemaan pyörällä ajamisen uudestaan - kaikki on niin erilaista.

Tämä oman osaamisen ja oman vision välinen epäsuhta on ihan älyttömän turhauttavaa. Jos kuitenkin kuvailisi vaan omaa itseään varten ja olisi vastuussa vain itselleen, ei tilanne olisi niin paha. Kuitenkin välillä on sellaisia tilanteita, että on kuvaamisestaan tulosvastuussa - esimerkiksi siksi että on saanut jotakin vastiketta kuvaamisestaan (ei välttämättä suoranaisesti palkkaa, vaan esimerkiksi sisäänpääsyn tms). Silloin se turhautuminen kasvaa usein ihan mielettömän suureksi.

Silloin kun on vastuussa jostain, on myös hoidettava se niin hyvin kuin vain kykenee. Tämä tarkoittaa meidän kuvaamisen suhteen sitä, että käytännössä koko ilta on pelkkää kuvaamista. Jos käy tuuri, voi jossain välissä pitää esimerkiksi 30min-1h tauon, jolloin ehtii vaikka kuunnella musiikkia tai istua alas. Osittain hommaa helpottaa se että meitä on kaksi, jolloin toinen voi pitää välillä taukoa. Sen lisäksi että kuvaaminen vaatii paljon henkistä skarppausta, se on ihan yllättävän raskasta fyysisestikin. Toi meidän setti (kamera+objektiivi+jalusta) painaa reilut viisi kiloa, joten sen siirteleminen illan mittaan käy ainakin tällaisen riisikäden voimille. Lisäksi kaikki tavarat (usein myös kannettava tietokone) täytyy raahata itse bilepaikalle ja pois.

Ylläolevan tarkoitus ei ole mitenkään valittaa kurjia oloja, vaan ehkä lähinnä yrittää hahmottaa ei-kuvaavillekin että kuvaaminen on ihan täyttä työtä. Tämä juttu on sellainen joka tulee usein puheeksi kun keskustelee muiden ihmisten kanssa jotka myös kuvaavat bileissä joskus vastikkeellisesti. Sen sijaan vain harvat ei-kuvaajat ymmärtävät työn raskautta, vielä harvemmat sitä arvostavat.

Niin hassua kuin se onkin, se mitä tekee ihan vapaaehtoisesti ja omaksi ilokseen voi olla tulosvastuun alla todella raskas taakka. Siinä missä omaksi ilokseen näppäillessä voi touhun lopettaa vaikka hyviä kuvia ei syntyisikään ja saa kuvata juuri niitä kohteita joita haluaa, vastuussa on pakko kuvata tietyt vaaditut asiat läpi ja vieläpä saatava jokaisesta vähintään X määrä onnistuneita kuvia. Kuvaaminen alkaa helposti maistua puulta kun siitä tulee pakkopullaa, ja kiinnostus vähetä stressaamisen myötä.

Lisäksi on vielä se toinen aspekti, eli bileet menevät aivan totaalisesti ohi. Neljä viimeaikaista käytyä bilettä, eli Koneisto, Pussy, Renaissance ja Sasha ovat jääneet muistoihin lähinnä sen perusteella ettei niistä muista mitään. Eikä tästä voi siis syyttää ketään muuta kuin itseämme: itsehän olemme itseämme tarjonneet kuvaamaan, tietäen hyvin mitä siitä seuraa. Mutta pikkuhiljaa on nyt kypsynyt sellainen ajatus että tätä menoa kamera on kohta lopullisesti nurkassa pölyttymässä jos jossain vaiheessa ei tajua lopettaa.

Ennen kaikkea tulosvastuussa on se ikävä puoli, että aika usein kuvan onnistuminen ei ole pelkästään omista toimista kiinni (tosin auliisti täytyy myöntää että hyvin usein epäonnistuminen johtuu myös omista puutteellisista taidoista). Kuten sanottua, bilekuvaamisen olosuhteet ovat todella vaativat. Pimeys, liikkuvat valot, tanssivat ihmiset ja savu ovat oikeastaan eräänlaisia luonnonvoimia, realiteetteja jotka on hyväksyttävä osana kuvaamista. Mutta jos jonakin kertana valot ovat heikot, savua on paljon ja muutenkin tilanne erittäin vaikea, on kuvaajan hyvin vaikea ellei mahdoton kompensoida sitä kuvaamisellaan - kuvista tulee väistämättä huonolaatuisempia kuin paremmissa olosuhteissa. Tässä kohtaa se tulosvastuun ilkeys tulee esiin. Jos on kuvaamassa omaksi huvikseen, voi vain todeta että tänään ei ole hyvä ilta kuvata ja pistää pillit pussiin. Jos on pakko kuvata, täytyy vain purra hammasta yhteen ja yrittää tehdä ihmeitä.

Ja sitten vielä se yksi ulkoinen häiriötekijä, josta tuolla Sashan palautetopikissa olikin jo värikästä keskustelua. Koska kuitenkin kommenttien perusteella olemme Villen kanssa ylimielisiä paskiaisia, kysynkin nyt sitten täällä mielipiteitä asian tiimoilta kalibroidakseni omaa näkemystäni.

Onko oikein ja hyväksyttävää, että kuvaajaa tullaan häiritsemään? Häiritseminen tässä tarkoittaa mitä tahansa tarkoituksellista, tietoista tekoa, jolla kuvan onnistuminen estetään. Tähän kategoriaan kuuluu omasta mielestäni mm. linssin eteen tunkeutuminen, raajojen heiluttelu linssin edessä, kuvaajan töniminen ja jossain määrin myös kuvaushetkellä hihasta nykiminen. Kyseessä ei siis ole mikään luonnostaan tanssilattialla tapahtuva liikehdintä, vaan kameran havaitseminen ja sitä kohti tietoisesti tapahtuva toiminta. Onko siis oikein tarkoituksellisesti pilata otettava kuva?

Sitten vielä toinen juttu, josta myös on ollut hirveästi puhetta muiden kuvaajien kanssa. Onko kuvaaja velvoitettu ottamaan jokaisesta pyytäjästä kuva? Onko kuvaajalla oikeus kieltäytyä kuvaamasta kohdetta jota hän ei syystä tai toisesta halua kuvata? Entäpä jos kuvaaminen tapahtuu filmille, jolloin jokainen kehitetty ruutu maksaa? Tämä tuntuu myös olevan sellainen alue jolla hyvin helposti saa paskapään maineen. Kieltäytymällä saa useimmat suuttumaan, ja onnistuneen kuvan ottaminen voi olla hyvinkin vaikeaa (periaatteessa se vaatii usein objektiivin vaihdon, salaman ja asetusten uudelleensäädön, siirtymisen jonnekin sopivampaan paikkaan ja useita otoksia kunnes onnistunut versio on saatu).

Näihin kahteen kysymykseen toivoisin ihmisiltä mielipiteitä ja näkemyksiä.

Ihannetilannehan olisi, että kuvaaja olisi näkymätön (tosin tämän käytännön toteuttaminen on vielä vähän vaikeaa). Näkymättömyys olisi hyvästä useammastakin syystä. Ensinnäkään kuvaaja ei saa häiritä ympäristöään tai tuoda itseään esille liikaa (hyvä esimerkki miten ei pitäisi toimia oli opl bastardsien keikka koneistossa). Toisekseen jos kuvattava ei huomaa kuvaajaa, kuvista tulee autenttisempia kuin kovasti poseeratuissa kuvissa. Kolmanneksi näkymätön kuvaaja ei houkuttelisi niin paljon näitä lieveilmiöitä puoleensa.


Miksi ylipäätään tämä asia (ihmisten käytös) nyt tuli esille? Syitä tähän on kaksi. Aikaisemmin sen Sonyn kanssa oli kuvaajana jotenkin huomattavasti näkymättömämpi, lähempänä ideaalia. Ehkä se johtui siitä että se on ihan tavallisen näköinen ja kokoinen, ei erityisesti herätä huomiota. Uuden kameran myötä näkymättömyys on vähentynyt, ja kontaktin ottoa tulee ehkä kymmenen kertaa enemmän kuin ennen. Toinen syy on se vastuun alla kuvaaminen. Kun nämä yhdistetään, on pinna hetkittäin ollut äärimmäisen kireällä. Ikinä tästä ei kuitenkaan ole tullut sanoneeksi suoraan kenellekään, vaan on niellyt surunsa ja puhunut asiasta korkeintaan toisten kuvaajien kanssa. Nyt kun sitten asiasta ensimmäistä kertaa mainitsi tuolla Sashan palautetopikissa, oli ihmisten reaktio lähinnä tyrmistynyt - kuinka tuo kuvaaja edes kehtaa puhua tuollaista! Koska selvästi tässä on nyt jonkinlainen käsitysten välinen kuilu, olisi mukava jos ihmiset voisivat yrittää kuroa sitä kuilua umpeen, kertomalla näkemyksiään siitä miten kuvaamisen suhteen tulisi oikeaoppisesti toimia.

Lyhyesti: mitkä ovat siis kuvaamisen säännöt bileissä?
Avatar
#10 • • kudos Guest




Kyl tuolla luulis tulevan ihan ok kuvia =)

http://www.canon.fi/tuotteet/kamerat_eos1d.html



Jepulis, tuo nyt periatteessa voidaan laskea jo järkkäriksi.. :)Kirjoettaessani tarkoitin lähinnä digikameroita hintaluokassa alle 1000e, joita varmaan aika monella "perusbilekuvaajalla" on käytössä.



Salaman varjot on kyllä aika voimakkaat, mutta joskus sillä kontrastilla voi leikkiäkin ihan kivasti, esim tässä kuvassa on tosi voimakkaat varjot mutta silti ihan toimiva

http://www.hut.fi/u/vmyllarn/vaavu_sumu.jpg
(f2.5, 1/5s, iso 400, 50*1.6mm)



Oikein toimiva ja hieno kuva sinällään, mutta salama on tehnyt liikaa duunia - polttanut nassun hieman puhki.





Silloin aikoinaan kun ensimmäiset tekstinkäsittelyohjelmat tulivat markkinoille, monet kirjailijat silti kieltäytyivät käyttämästä tietokonetta, vaan halusivat mieluummin luoda tekstinsä sillä perinteisellä analogisella tavalla, eli kirjoituskoneella. Vaan eiköhän jokainen nyt, kun tekstinkäsittelyohjelmat ovat kehittyneet 20 vuotta, ole vakuuttunut siitä että on se huomattavasti kätevämpi tapa. Ja lisäksi se digitaalisuus mahdollisti tekstinkäsittelyyn niin paljon enemmän ominaisuuksia kuin analoginen malli.



Aivan totta, mutta tämänhetkisten digikameroiden (tosi-porvari-hintaluokka poislukien) on vielä aivan turha alkaa kilpailemaan perinteisten järkkäreiden kanssa laadusta. Perinteinen järjestelmäkamera valovoimaisella linssillä ja diafilmillä pesee digit mennen tullen, värit luonnollisemmat ja täyteläisemmät eikä noisesta tarvi huolehtia. Kaikilla digeillä etuna tietysti se, että tuloksen näkee välittömästi.





Niin hassua kuin se onkin, se mitä tekee ihan vapaaehtoisesti ja omaksi ilokseen voi olla tulosvastuun alla todella raskas taakka. Siinä missä omaksi ilokseen näppäillessä voi touhun lopettaa vaikka hyviä kuvia ei syntyisikään ja saa kuvata juuri niitä kohteita joita haluaa, vastuussa on pakko kuvata tietyt vaaditut asiat läpi ja vieläpä saatava jokaisesta vähintään X määrä onnistuneita kuvia. Kuvaaminen alkaa helposti maistua puulta kun siitä tulee pakkopullaa, ja kiinnostus vähetä stressaamisen myötä.



Kuulostaa hyvin tutulta.. Mullakin laski hetkeksi kiinnostus koko touhuun, kun aloin kuvaamaan työkseni. Mutta kyllä sitä oppi taas nauttimaan kuvauksesta hetken kuluttua vapaa-ajallakin.

Kaikki kirjoitusvirheet+asiavirheet tässä viestissä voi laskea kellonajan ja vallitsevan olotilan syyksi. ;)
Avatar
#11 • • kiksu Guest
jos joku tuolta sattui kuvia ottamaan nii voi lähettää vaikka urlia privana! :o kiitti
Avatar
#12 • • happosepi Guest
Bilekuvaamisesta puheenollen, kukahan viitsisi väsätä jonkun yleisen bilekuvasaitin, johon ihmiset vois käydä postaamassa urleja omiin kuvagallerioihinsa? Mun mielestä tontyyppiselle palvelulle vois olla hyvinkin kysyntää. Bilekuvia vois sieltä sit hakee kaupungin, bileen nimen yms. avulla ja niin edelleen. Nykyisessä tilanteessa joutuu kahlaamaan tovin nettiä suuntaan jos toiseen hakiessaan jonkun tietyn bileen kuvia.
Avatar
#13 • • pinnie Guest


Bilekuvaamisesta puheenollen, kukahan viitsisi väsätä jonkun yleisen bilekuvasaitin, johon ihmiset vois käydä postaamassa urleja omiin kuvagallerioihinsa? Mun mielestä tontyyppiselle palvelulle vois olla hyvinkin kysyntää. Bilekuvia vois sieltä sit hakee kaupungin, bileen nimen yms. avulla ja niin edelleen. Nykyisessä tilanteessa joutuu kahlaamaan tovin nettiä suuntaan jos toiseen hakiessaan jonkun tietyn bileen kuvia.



On käynyt usein mielessä - äässesss ois toki toimiva kanava moiseen ...
Avatar
#14 • • NoStatus Guest




Salaman varjot on kyllä aika voimakkaat, mutta joskus sillä kontrastilla voi leikkiäkin ihan kivasti, esim tässä kuvassa on tosi voimakkaat varjot mutta silti ihan toimiva

Tosin kohteen taakse heijastuvat varjot helposti tosiaan latistaa kuvan ja tekee siitä hirveän kaksiulotteisen, varsinkin jos takana on heti esim. seinä tai joku muu johon ne varjot osuu.



Tarkoitin niillä häiritsevillä varjoilla juuri noita turhia kohteen
takana olevia varjoja. Kohteeseen varjoilla saa tosiaan leikittyä
ja kikkaltua lisää syvyyttä ja plastisuutta.




Tosin tossakin on kyllä aikoinen kieli poskessa sompailu että saa oikean suhteen liikkeeseen ja taustaan. Me harjoteltiin tota slowsync-flashia tosi kauan ennenkuin rupesi tulemaan jotenkin järkevän näköisiä kuvia. Tosi helposti käy niin että joko salaman teho ei riitä pysäyttämään kohdetta (jolloin kuvasta tulee suttua) tai sitten salamaa tulee liikaa ja kuva latistuu.



Digikameralla onkin muuten kätevä harjoitella tollasia, kun
tuloksen näkee heti eikä maksa enempää vaikka kuinka napsii kuvia.

Tää onkin muuten hyvä topikki, tulee taas innostuttua kuvauksesta,
kun se on jäänyt taas muiden kiireiden takia vähemmälle.
Avatar
#15 • • akir0 Guest
Tää ei kai mene ihan off-topikiksi ja aiheesta oli aikaisemmin jo jossain Past Events-topikissa keskustelua niin jatketaas täällä.

Elikkäs kuvien webbiin laittamista. Vaikka itse olenkin aina järeämmän bitin ääressä niin mielestäni olisi varsin kohtuullista laittaa kuvista tosiaan sen kokoiset ja sillä tavalla pakatut versiot, että niiden katsominen onnistuu sillä hitaammallakin yhteydellä.

Käytännössä tuntuu, että se 1024x768 on suurin resoluutio missä kuvia nyt yleensäkään kannattaa levittää. Imo tuokin on kuitenkin liian iso (elikkäs rajaamalla saa otettua turhat tuostakin pois). Jpeg-pakkaamalla tuollainen menee vielä ihan kohtuulaatuisena siihen alle 100 kilotavuun.

Tietysti jonkunlainen thumbnail-valikko on plussaa, kuvien selauksen kera toki. Tietysti kuvat nyt olisi hyvä saada jonnekkin kunnon palvelimelle, meneepi välillä hermot kun yrittää katsella kuvia, jotka sijaitsevat koti-adsl-yhteyden päässä..

Esittäkääpäs omia mielipiteitänne aiheen tiimoilta. Miunkin kuvia saa käydä katsomassa, niiden taiteellisuus tosin on vähän kyseenalainen, lähinnä on tarkoituksena ollut tallentaa muistoja eri tapahtumista.
Avatar
#16 • • Edited ville Guest
akiro puhui asiaa kuvien esillelaitosta. Jos todella haluaa, että ihmiset katsovat kuvia yhä uudestaan, niin gallerian pitää olla käytettävä.

Lisäksi galleriaan olisi hyvä laittaa kuvaajan yhteystiedot, jotta vieraileva henkilö osaa kysyä oikealta henkilöltä ennenkuin itse käyttää kuvaa.

edit: kuvan käyttöön ei ole kysynyt lupaa promoottori vaan dj:n manageri, josta siis kuva eksyi promoottorille.
Avatar
#17 • • vaavu Guest


On käynyt usein mielessä - äässesss ois toki toimiva kanava moiseen ...



On muuten oikeasti hyvä idea! Periaatteessa tästä on kaksi eri lähestymistapaa. Toinen on se että se toimii lähinnä sellaisena portaalina, eli siellä on listattuna linkkejä kuvagalleriaan. Toinen, ja vähän vaikeampi setti olisi kuvaajille mahdollisuus uppia linkkejä kuvattuihin tapahtumiin. Eli että kun jollakulla on jostakin tapahtumasta kuvia, niin accesssiin voisi ladata siitä tiedot vähän samaan tapaan kuin bileistä voi nyt tehdä ilmoja. Eli bileiden nimi, aika, kuvaaja ja ehkä vielä se kaupunki.

Okei, tiedän kyllä että teillä on varmaan koodaamista ihan omasta takaa muutenkin, mutta mä voin vaikka tulla auttamaan jos on tarvetta säätää tota. =)
Avatar
#18 • • vaavu Guest


Vaikka itse olenkin aina järeämmän bitin ääressä niin mielestäni olisi varsin kohtuullista laittaa kuvista tosiaan sen kokoiset ja sillä tavalla pakatut versiot, että niiden katsominen onnistuu sillä hitaammallakin yhteydellä.



Tää on kyllä niin totta, nyt kun on elänyt modeemin varassa pari kuukautta on huomannut kuinka hidasta isojen kuvien lataaminen on. Mun mielestä myös sen byte-koon lisäksi on tärkeää ajatella mahtuuko kuva kokonaan ruudulle ilman scrollausta. Usein kun vielä kuva on upotettu nettisivulle jossa on erilaisia valikoita, pienenee käytettävissä oleva pinta-ala huomattavasti.

Olisi hyvä jos tosiaan se kuvan sisältämä sivu mahtuisi 1024*768 ruudulle kokonaan. Kun selailee kuvia nopeasti läpi, on todella hajottavaa joutua aina scrollaamaan sivua alas.


Tietysti jonkunlainen thumbnail-valikko on plussaa, kuvien selauksen kera toki.



Ja jos oikein vaateliaaksi heittäytyy, niin tohon selattavuuteen vielä sellanen, että myös selauksen voi tehdä ilman kuvan scrollaamista. Parasta kai silloin olisi, että selausnapit olisivat sekä kuvan ala- että yläpuolella, niin silloin varmasti säästyisi aina siltä scrollaamiselta.

Ja kannattaa tosiaan laittaa joitain tekijänoikeusmainintoja jokaiselle sivulle, muuten saattaa käydä niin että huomaakin omien kuviensa olevan käytössä ilman lupaa. Eipä siinä mitään, me kyllä annetaan 99% tapauksissa kuvat kysyjälle käyttöön, mutta se tosiaan edellyttää että kysytään, ilman lupaa ottaminen on aina naughty naughty thing!

Hitsi, tätä listaahan voisi tosiaan jatkaa loputtomiin, mutta vielä sellainenkin, että sivustolla olisi hyvä olla jotain englanninkielistäkin informaatiota (kaiken ei kyllä tarvitse olla, varsinkaan jos ei koe olevansa mikään kielinero), edes vaikka sivuston tarkoitus. Ulkomailta saattaa nimittäin yllättävän paljon käydä sivustoja katsomassa... Ja yhteystiedot on hyvä olla aina, koska joskus jollakulla saattaa olla jotakin tärkeääkin asiaa (esimerkiksi haluaa oman kuvansa pois, tai kysyy lupaa kuvan käyttämiseen).
Avatar
#19 • • vaavu Guest


Aivan totta, mutta tämänhetkisten digikameroiden (tosi-porvari-hintaluokka poislukien) on vielä aivan turha alkaa kilpailemaan perinteisten järkkäreiden kanssa laadusta. Perinteinen järjestelmäkamera valovoimaisella linssillä ja diafilmillä pesee digit mennen tullen, värit luonnollisemmat ja täyteläisemmät eikä noisesta tarvi huolehtia.



Totta, mutta sama tilanne oli silloin aikoinaankin: analogisen kirjoituskoneen sai paljon halvemmalla kuin tekstinkäsittelyohjelman ja tietokoneen. Mutta tekniikka kehittyy koko ajan ja hinnat laskevat sitä myötä. Luulisin että juuri näiden kaikkein kalliimpien digikameroiden hinta tulee lähivuosina oikeasti tippumaan, kun ammattilaisten lisäksi myös harrastelijat ryhtyvät niitä ostamaan. Jo nyt on oikeasti nähtävissä se että yhä useammat suunnittelevat ostoa tai ovat ostaneet, ja isompi kysyntä kyllä väistämättä tuo hintoja alas.

Ja onhan sekin tietysti kysymys että mikä on oikeasti kallista... Onko esim 2000e rungosta paljon? Onhan se hintaero tietysti aikamoinen verrattuna filmirunkoon, mutta loput kulut ovatkin yhteisiä: objektiivi, jalustat, salamat jne. pitää hankkia myös filmikameraan. Ja filmikamerassa on vielä aina se jatkuva lisäkulu, eli itse kuvaaminen, joka ajan mittaan tasoittaa hintaeroa.


Kuulostaa hyvin tutulta.. Mullakin laski hetkeksi kiinnostus koko touhuun, kun aloin kuvaamaan työkseni. Mutta kyllä sitä oppi taas nauttimaan kuvauksesta hetken kuluttua vapaa-ajallakin.



Katselin noita sun kuvia tuolla taiteilijat-topikissa, ja täytyy sanoa että oli ihan hyvää referenssiä... Vielä kun saisi niihin asetustietoja mukaan niin tietäisi mihin pyrkiä. 8) Siksi kysynkin noin yleisesti, kun sulla näyttää olevan toi homma hanskassa: mitkä olisi sellaisia hyviä suositeltavia kirjoja valokuvaamisesta, sellaisia joissa on ihan myöskin pelkän tekniikan lisäksi myös visuaalista puolta. Okei, asioita ei voi oppia lukemalla, mutta olisi silti ihan kiva saada jonkinlaista teoriaakin homman tueksi.
Avatar
#20 • • Jone Guest
Itsellänikin on tällä hetkellä (muun harjoittelun ohessa) menossa erillissalaman käyttämisen opettelu. Salama toimii orjakennolla, joka tunnistaa kameran oman salaman (mutta valitettavasti myös muut "välkkyvät valot" l. vaikkapa nyt strobon) ja osa kokeiluista on jo tuottanut jonkinasteista hedelmää, vaikkakin yleensä onnistun vielä polttamaan sillä jonkin väripinnan puhki ja/tai heittämään kohteen taakse häiritsevät varjot. On kuitenkin ihan hauskaa että kameran oman salaman (yhdysrakenteisen ja melko huonon) ja erillissalaman avulla saa valoa suunnattua muuten melko valottomassa tilassa kohteeseen kahdesta suunnasta em. rajoittein.

Vaikka tietysti kaikkein hauskinta olisi että salamaa ei joutuisi käyttämään ollenkaan, niin valitettavasti usein siihen joudutaan turvautumaan bileissä vallitsevien valaistusolosuhteiden takia... Esim viime lauantaina Gloriassa oli niin pilkkosen pimeää (...ja strobon päälle oli vielä vedetty kuvausta IMO häiritsevä punainen kalvo) että kuvaaminen ilman salamaa onnistui vain hyvin harvoissa tilanteissa. Toisin kuin Vaavu, en ole kirjallisuutta aiheesta jaksanut tavata, laiska kun olen, vaan paremminkin olen keskittynyt opettelemaan yrityksen, erehdyksen ja satunnaisten puolittaisten onnistumisien kautta.

Muutama esimerkki MLNM Reflectionissa ottamistani salamakuvista:
http://www.flammabul.com/sessions/galleries/reflection/5.jpg
http://www.flammabul.com/sessions/galleries/reflection/14.jpg
http://www.flammabul.com/sessions/galleries/reflection/15.jpg
http://www.flammabul.com/sessions/galleries/reflection/19.jpg

Kyseisissä bileissä pääsin tutustumaan myöskin muissa topiceissa esille tulleeseen bilekuvaajan helvettiin kanssabilettäjien muodostama, mutta siitä enemmän ruokailun jälkeen.

( /me on _aktiivinen_ opiskelija, kuten näette )