Mua ainakin häiritsee bilekuvissa (tai ylipäätänsä missä tahansa kuvissa) salamasta muodostuvat varjot. Perussalamalla niistä tulee liian kovat ja puolet hämyisestä tunnelmasta on poissa. Lisäksi kohde jotenkin irtoo taustastaan hölmön näköisesti.
Salaman varjot on kyllä aika voimakkaat, mutta joskus sillä kontrastilla voi leikkiäkin ihan kivasti, esim tässä kuvassa on tosi voimakkaat varjot mutta silti ihan toimiva
http://www.hut.fi/u/vmyllarn/vaavu_sumu.jpg
(f2.5, 1/5s, iso 400, 50*1.6mm)
No okei, toi ei oo bileissä otettu kuva, mutta vastaavalla tavalla on otettu esim.
http://entropy.tky.hut.fi/~vpartane/40407092002/imagepages/image20.html - tosin tossa ehkä on aavistuksen liian pitkä valotusaika (0.3s).
Tosin kohteen taakse heijastuvat varjot helposti tosiaan latistaa kuvan ja tekee siitä hirveän kaksiulotteisen, varsinkin jos takana on heti esim. seinä tai joku muu johon ne varjot osuu.
Liikkeen pysäytykseen salama sopii hyvin. Hommahan menee niin, että valotetaan kuva taustan valon mukaan eli hämärässä pitkä suljinaika, ja säädetään salama täräyttämään lyhyemmällä ajalla (lyhyempi kuin 1/60) ja sopivalla voimakkuudella kameran aukon koko ja pysäytettävän kohteen etäisyys huomioon ottaen.
Tosin tossakin on kyllä aikoinen kieli poskessa sompailu että saa oikean suhteen liikkeeseen ja taustaan. Me harjoteltiin tota slowsync-flashia tosi kauan ennenkuin rupesi tulemaan jotenkin järkevän näköisiä kuvia. Tosi helposti käy niin että joko salaman teho ei riitä pysäyttämään kohdetta (jolloin kuvasta tulee suttua) tai sitten salamaa tulee liikaa ja kuva latistuu.
Varsinkin bileissä kun valaistus saattaa vaihdella niin paljon on tosi vaikea sanoa mikä olisi hyvä asetus. Optimaalista tietysti olisi että tausta olisi mahdollisimman hyvin valaistu, vaikka kohde olisikin hämärässä, silloin sinne taakse tulee tarpeeksi tilanteen omaa valoa. Tummaa seinää vasten slowsync-flashia on tosi vaikeaa saada toimimaan oikein. :/
Screenin kElta on aina kyllä osannut ottaa tosi upeita slowsync-kuvia, sillä on selkeästi se homma hanskassa!
Ja oon kans vähän samoilla linjoilla kuin Kudos, digikameroissa ei vain ole sitä samaa fiilistä kuin perinteisissä kameroissa.
Tää on kyllä niin ikuisuuskysymys kuin olla ja voi... Hyvää pohjaa antaa tän vuoden Kamera-lehden numerossa 3-4 ollut artikkeli luontokuvaajasta, joka vannoutuneena filmimiehenä osti D30:n, ja huomasi pian että filmikamera jäikin sitten nurkkaan pölyttymään. Se ainakin suitsutti digin mahdollisuuksia ihan isosti, ja sanoi että se tietty "fiilis" joka oli joskus menneinä vuosina tuli takaisin kun se rupes kuvaamaan digillä. Että digi on paljon enemmän käsityötä kuin filmi... Mutta mene ja tiedä, näkemyksiä on monenlaisia, ja ehkä siksi jokaisen joka arvostelee jompaa kumpaa tapaa pitäisi ensin kokeilla kuvata tosissaan sillä toisella ennen kuin antaa lopullista tuomiotaan.