yleinen yhteiskuntafilosofia, kelailu ja maailmanparannustop

Eli subjektiivisuus on yhä avainsana? Mikä on PieninYhteinenNimittäjä?

Käytettävyyden arvioiminenhan on helppoa. Jos esimerkiksi
sohvalla ei voi istua, se ei ole sohva, eikä siis ainakaan
käyttöesine. Taide-aspektiin taas pätee omassa tulkinnassani
aiemmin esittämäni edellytys tekijän motiiville ja
kokijan tulkinnalle, joista syntyy varsinainen kokemus taiteesta.
Joten kyllä, myös käyttötaiteen erottaminen käyttöesineistä
on subjektiivinen prosessi.

Keskustelun hedelmänä aloin miettiä mm. äärimmilleen
vietyä motiivin ja tulkinnan kohtaamisen teoriaa, jossa
taide olisi itseasiassa jopa teoksesta irrallinen tekijä, mihin
jo aiemmat kommenttini muotoseikkojen välinearvosta
viittaavat. Taide ei siis olisi mitään konkreettista, ja taideteokset
olisivat vain välitysformaatti itse taiteelle. Samaan tyyliin
kuin kirje ei ole viesti itsessään, vaan tapa jolla se välitetään.

Hmm. Totta. Mutta en olekaan tieteilijä vaan� En käytä sekaista kieltä tuon esittämäsi syyn takia, vaikka niin nöyristelinkin esittämään. Halusin vain keskustella yleisellä tasolla, en ainoastaan sinun kanssasi (tai muiden fyysikkojen). Temaattisen koulutuksen sivuttaneena kotimaani on suomen kieli. Kaunis onkin, ja jos olet seurannut muita postejani, olen tahallisesti �sekava�, jotta osoittaisin �sekavuuden� koko maailmassa... no ei tod, vaan tehokeinona, motiivit jääkööt nyt lokeroimatta.;) Sinä tunnut olevan klassinen empiirikko, joka luottaa esitettyihin luonnonlakeihin, ja vaatii kontekstissaan puhdasta muotokieltä. Niin teen minäkin, mutten liikkuessani omalla spesifioidulla alueella, esim teatteri. Tällöin pyrin kieltä apunani käyttäen selittämään johtoteeman synapseista näppiksen kautta sunki näyttikselle mahdollisimman selkeästi, mutta sellaisella otteella, joka seuloo taas teitä ja myöskin maustaa sanat subtekstillä, ja tässä on, myönnetään auliisti, parantamisen varaa. Mutta harjoitelkaamme kovasti.

Pistitpäs selittämään. Kiitos siitä!:)

Pieni sekaisuus tehokeinona on tietysti aina
piristävää :)

Itseäni se häiritsee ainoastaan silloin kun saan
vaikutelman että kirjoittajan ajatuksetkin ovat
sekaiset ja hän ei ole ymmärtänyt kunnolla asiaa
mistä puhuu (mikä fysiikasta puhuessa on aivan
ymmärrettävää). Kun tälläisistä kohtuu eksakteista
tieteistä kuten fysiikka puhutaan niin pitäisi faktat
mielestäni esittää mahdollisimman selvästi jottei
tulisi turhia erimielisyyksiä vain väärinymmärrysten
takia.

Mainio selitys muuten ;)

Tresiläisen taidekäsityksen pudottaa muiden epätäydellisten määritelmien tasalle arvottaminen. Ilmeisesti yrität esittää, että taiteellinen viesti pitää olla tietyn sisältöinen, jotta taide olisi taidetta?

Pyrkimys välittää kokijalle esteettinen elämys, jonka kokija tulkitsee kauniiksi, ei siis mielestäsi ole taidetta... niin kuin pyrkimys välittää kokijalle ahdistava elämys, jonka kokija tulkitsee ahdistavaksi?

Taide on imo vaan yks ihmisten kielen sana, ei sen kummempaa.

Nii-i! Mut mites sitte esim luonnonsuojelu etc? Ihminen on luontoa, silloin myös ihmisen toimet ovat luonnonvoimia, saasteet, sodat ja muu maailmanlopunmeininki, luonnon omaa mokaa, ehkä siis myös tarpeellista? (Nyt ollaan asetuttu luonnon yläpuolelle, kun kerta sitä suojellaan, tai ainakin ulkopuolelle.) Kaikki mitä ihminen tekee, on tällöin osa luontoa, myös minkinviljely ja plutoniumin syönti. Eihän tulva ole pahis vaikka hukuttaakin kymmeniä? Tosin olihan se yks Kreku kunkku, joka ruoski mereta, ku oli ollu myrsky, eli se oli taas luonnon yläpuolella... Universaali virus, joka odottaa vain että hyppää seuraavaan emosoluun (so. toiselle planeetalle)?

Sinäkin sanaseppo-rukka, kirjaimista kujalla ja sanoista sekaisin :) Luonnonsuojelu = itsesuojelu. Laji suojelee itseään yli-innostuneilta yksilöiltä ylihuolestuneiden yksilöiden kautta. Jännää, et tääkin palautuu ihmisten aivojen semihierarkiseen rakenteeseen. Evolutiivisesti vanhimmat osat hoitaa perussäädöt, ja neokorteksi kumppaneineen vastaa ns. tahdonalaisesta ajattelusta... jotka siis mahdollistaa vaistojen ylittävän toiminnan muuttuvassa maailmassa. Tahto tuhoaa, tahto parantaa.

[edizt : mamitnosaaskriwah]

Pieni sekaisuus tehokeinona on tietysti aina
piristävää :)

Ai pieni?:rolleyes:

Itseäni se häiritsee ainoastaan silloin kun saan
vaikutelman että kirjoittajan ajatuksetkin ovat
sekaiset ja hän ei ole ymmärtänyt kunnolla asiaa
mistä puhuu (mikä fysiikasta puhuessa on aivan
ymmärrettävää). Kun tälläisistä kohtuu eksakteista
tieteistä kuten fysiikka puhutaan niin pitäisi faktat
mielestäni esittää mahdollisimman selvästi jottei
tulisi turhia erimielisyyksiä vain väärinymmärrysten
takia.

Aivan, ongelmaksi muodostuu seikka, että tarvitsisi hallita kaikki maailman asiat täydellisesti, jotta niistä voisi keskustella, aina löytyy seurasta joku, joka osaa jonkin asian paremmin. Esmes jos näytelmässä nyrkkeillään, ja katsomossa on nyrkkeilijä, yleensä tällä bokraajalla on hymy suu pielessä. Tai demokratia, se toimii vain, jos kaikki äänestävät ja tietävät äänestettävästä asiasta kaiken. Mutta jos nämä lähtöarvot ovat ehdottomia, tuskin syntyy keskustelua, on yhtäkään esitystä tai kukaan ei äänestä. Ja pitää myös muistaa, että täsmällinen semantiikka saattaa ulkopuolisesta tuntua äärimmäiseltä jargonilta. Lähellä vs. kaukana!

Mainio selitys muuten ;)

Joo, siinä mä oon erinomainen. Itseasiassa kun nyt eksakteista tieteistä puhutaan, niin mainittakoon, että v -88 oisin päässy J:kylään tai J:suuhun lukee teoreettista matikkaa ja fyssaa pelkästään yo-kokeen perusteella, kutsuttuna ilman pääsykokeita. Teoreettista matematiikkaa..? Hiukan repeilin ja kauniisti kieltäydyin kunniasta. Varsinaisenkin laskennon mielenkiinto lähti, kun totuusfunktiot murenivat; "=" menetti uskottavuutensa. Tietty nyt sitä laskis kvarkkien ratoja tai jotai himmetä kaaosta vs. sille mitä nyt teen, eli aiheutan sitä. Kaaosta. Siis.:011:

- imagihymiönääri -

Mutta jokainen 1000 kilon teräsmötikkä ei ole auto, kuten
olen nyt pariin kertaan yrittänyt viestittää. Välineet ja raaka-
aineet eivät yksinään muodosta teosta. Se pitää tehdä, ja
tarkoituksella.

...Ja vaikka kaikki parturit on huoria, niin kaikki huorat ei ole partureita...

Tässä se meidän taiteen käsitysero. Sinun mielestäsi (ja varmaan yleinen mielipide on, että) taide pitää jonkun tehdä. Minun ajatusmaailmassani se on vain yksi taiteen haarauma.

(Pahoitteluni partureille. En itse ole sitä mieltä, että parturit olisivat huoria. Tuo on vain sanonta.)

Tai huulipunapuikkokotelona.

...Tai hajuvesipullona.

Muuten. Siis esimerkki siitä, minkälaista taidetta (siis yleisen käsityksen mukaan taidetta) minä pidän kauniina on esmes Sergei Sviatchenkon ja Willem de Kooningin maalaukset. Jättää tulkinnan katsojalle. Molemmilla eri tyylit käsitellä värejä, mutta molemmilla juuri värien käyttö on se mikä minua kiehtoo.

Jos esimerkiksi
sohvalla ei voi istua, se ei ole sohva,

...vaan bonk. :)

Ilmeisesti yrität esittää, että taiteellinen viesti pitää olla tietyn sisältöinen, jotta taide olisi taidetta? Pyrkimys välittää kokijalle esteettinen elämys, jonka kokija tulkitsee kauniiksi, ei siis mielestäsi ole taidetta... niin kuin pyrkimys välittää kokijalle ahdistava elämys, jonka kokija tulkitsee ahdistavaksi?

Ei. Kuten sanoin, välitetävä viesti voi olla myös kauneutta,
mutta pelkästään teoksen kauneus 'as is' ei tee siitä taidetta
sinänsä. Mitään arvolatausta en anna sille, mitä tekijä
pyrkii välittämään.

Määritelmäni epätäydellisyys liittyy lähinnä sen
objektiiviseen käyttökelvottomuuteen, mitä tulee asioiden
lokeroimiseen, koska subjektiivisia motiiveja ja toisaalta
subjektiivista tulkintaa ei voida tuntea.

Taide on imo vaan yks ihmisten kielen sana, ei sen kummempaa.

Niin, ja minä yritän käsitteenmäärityksen keinoin selvittää
mihin tällä käsitteellä viitataan. Jos meillä on esim. nollan käsite
viittaamassa siihen että mitään ei ole, niin miksei taide-käsite
voi viitata subjektiivisesti tulkinnanvaraiseen kommunikaatioon?
Abstraktioitako (käsitteinä) ei siis mielestäsi ole vai mikä oli
pointtisi?

Originally posted by Tres
Ei. Kuten sanoin, välitetävä viesti voi olla myös kauneutta,
mutta pelkästään teoksen kauneus 'as is' ei tee siitä taidetta
sinänsä. Mitään arvolatausta en anna sille, mitä tekijä
pyrkii välittämään.

No mutta mites se spiraali?

Niin, ja minä yritän käsitteenmäärityksen keinoin selvittää
mihin tällä käsitteellä viitataan. Jos meillä on esim. nollan käsite
viittaamassa siihen että mitään ei ole, niin miksei taide-käsite
voi viitata subjektiivisesti tulkinnanvaraiseen kommunikaatioon?
Abstraktiako ei siis mielestäsi ole vai mikä oli pointtisi?

Epäilemättä se sun tapauksessas viittaakin.

No mutta mites se spiraali?

Tuossa vaiheessa puhuimmekin siitä, riittääkö pelkkä
muodon kauneus tekemään teoksesta taidetta, ja mielestäni
ei riitä. Tarvitaan tekijän motiivi.

Epäilemättä se sun tapauksessas viittaakin.

Olinks mä nyt subjekti vai objekti ;)

Asian ytimessä, Tres. Näytä mulle se ihminen, joka tuottaa jotain ilman minkäänlaista motiivia. Muuta ku ulosteita, siis.

Taide on imo vaan yks ihmisten kielen sana, ei sen kummempaa.

Sanat tasarvoisia?

Luonnonsuojelu = itsesuojelu. Laji suojelee itseään yli-innostuneilta yksilöiltä ylihuolestuneiden yksilöiden kautta. Jännää, et tääkin palautuu ihmisten aivojen semihierarkiseen rakenteeseen. Evolutiivisesti vanhimmat osat hoitaa perussäädöt, ja neokorteksi kumppaneineen vastaa ns. tahdonalaisesta ajattelusta... jotka siis mahdollistaa vaistojen ylittävän toiminnan muuttuvassa maailmassa. Tahto tuhoaa, tahto parantaa.

Mutta itsesuojelu ei ole yhtä kuin luonnonsuojelu. Eikä tuo sinunkaan yhtälö ole pitävä, vaatii ehtolauseita, muista että "=" on aikas ehdoton ja tulisi toimia myös toisinpäin. Kumpi priorisoidaan: laji vai koko maailma? Jos laji, niin se saa tuhota tämän pallon levitäkseen avaruuteen toteuttamaan suurta tehtäväänsä. Jos maailma, so. kaikkeus, on tärkein, niin silloinhan ylihuolestuneiden tulisi ajaa tämän lajin itsetuhoa. Vaistokin parantaa, ja tuhoaa. Toki voimme evolutiivisella tasolla nousta tämänkin ongelman yläpuolelle, mutta palaammeko silloin luontoon (ja jos siihen voi palata, se tarkoittaa myös sitä, että olemme siitä lähteneet), vai irtaannummeko siitä lopullisesti?

Onko kaikkeuden yliminä ottanut huomioon tämänkin? Jumalankaltainen entiteetti? (Tai monoliitti...) Joka siis suojelee meitä, kuten me liito-oravaa, joskus paremmin, joskus huonommin. Kuinka vanha evolutiivisesti on sielu?

Btw, taide on kaikki ja ei mitään! (sanoakseni jotain aiheestakin...)

- oikeahymiökysymys -

Asian ytimessä, Tres. Näytä mulle se ihminen, joka tuottaa jotain ilman minkäänlaista motiivia. Muuta ku ulosteita, siis.

Jos ihminen ei ulosta, kaikki se paska jää sen sisään ja
kerääntyy paksusuoleen ja aiheuttaa jotain mistä voi sitten
jälkikäteen keskustella lääkärin kanssa.

Jos minä en tee musiikkia, kaikki paska jää mun sisään ja
kerääntyy takaraivoon ja aiheuttaa jotain mistä voi sitten
jälkikäteen keskustella lääkärin kanssa.

Mutta nyt ei siis ollut kyse motiiveista yleisesti, kuten
jo aivan ensimmäisistä aiheeseen liittyvistä viesteistäni käy ilmi:

Itse pidän taidetta kommunikaation muotona: ihmiseltä ihmiselle -
tekijältä tulkitsijalle, eikä ole taidetta ilman tulkintaa.

Siinä motiivi. Ilmaisen itseni kaiketi jotenkin epäselvästi.

Originally posted by kuilu
Sanat tasarvoisia?

Nöyp. Eikä samansisältöisiä yksilöstä toiseen.

Mutta itsesuojelu ei ole yhtä kuin luonnonsuojelu. Eikä tuo sinunkaan yhtälö ole pitävä, vaatii ehtolauseita, muista että "=" on aikas ehdoton ja tulisi toimia myös toisinpäin.

Eli kun suojelen itseäni, en suojele luontoa? Läpikuultaa kristus ja sen daddy ;)

Kumpi priorisoidaan: laji vai koko maailma? Jos laji, niin se saa tuhota tämän pallon levitäkseen avaruuteen toteuttamaan suurta tehtäväänsä. Jos maailma, so. kaikkeus, on tärkein, niin silloinhan ylihuolestuneiden tulisi ajaa tämän lajin itsetuhoa.

Ihmislajin olemassaolo tuskin merkitse maailman tuhoa, elähän kiiruhda...

Kuinka vanha evolutiivisesti on sielu?

2003 vuotta. About.

Btw, taide on kaikki ja ei mitään! (sanoakseni jotain aiheestakin...)

Paras määritelmä so far :D

Aivan, ongelmaksi muodostuu seikka, että tarvitsisi hallita kaikki maailman asiat täydellisesti, jotta niistä voisi keskustella, aina löytyy seurasta joku, joka osaa jonkin asian paremmin. Esmes jos näytelmässä nyrkkeillään, ja katsomossa on nyrkkeilijä, yleensä tällä bokraajalla on hymy suu pielessä. Tai demokratia, se toimii vain, jos kaikki äänestävät ja tietävät äänestettävästä asiasta kaiken. Mutta jos nämä lähtöarvot ovat ehdottomia, tuskin syntyy keskustelua, on yhtäkään esitystä tai kukaan ei äänestä. Ja pitää myös muistaa, että täsmällinen semantiikka saattaa ulkopuolisesta tuntua äärimmäiseltä jargonilta. Lähellä vs. kaukana!

No eihän toi ole ongelma jos keskustelee avoimesti
myöntäen vajaavaiset tietonsa joissain asioissa.
Sillä tavallahan sitä opitaan. Mutta jos tahallisesti
hämmentää asiaa peitelläkseen omaa tiedon
puutettaan niin se on mielestäni täysin hyödytöntä.
Sillä tavalla keskustelusta ei tule mitään. Jos ei
ole varma jostain asiasta niin kysyy avoimesti.

Tulipa mieleen... Pitäisiköhän tänne perustaa
topikki "Kysy fysiikasta" jossa esim. dixoff voisi
jakaa tietämystään kaikille sitä halajaville :D

Eikä samansisältöisiä yksilöstä toiseen.

Tästä vielä: jos taiteen määritelmä on jotain vain minulle,
se on yhtä tyhjän kanssa. Sanat ovat kommunikaation
välityskanava siinä missä taidekin, ja jos sana merkitsee jotain
vain minulle, se ei ole lopulta mitään, koska ei täytä
tehtäväänsä kommunikaation suhteen. Sama pätee
taiteeseen sanana ja sanan osoittamana asiana.

Teetkö muuten tässä esteettisyydessä eron sille, onko kauneus
teoksessa, vai ilmeneekö se sellaisenaan luonnontilassa?

yritin esimerkissäni kuvata teosta, eikö se jo kerro vastauksen? (okei, ei yleisellä tasolla... koitetaas.)

tokihan luonnossa on uskomattoman paljon kauneutta, sehän on selvä, mutta nythän yritetään (tai siis ainakin mä yritän) hahmottaa 'universaalia' ilmaisua (sorry, parempi termi edelleen hakusessa), jolloin pelkkä luonnontilan toistaminen tekisi teoksesta maantieteelliseen sijaintiinsa sidotun, eli se olisi lähtökohtaisesti eri maailmankolkissa asuville ihmisille eriarvoinen. näin siis ainakin kuvailemasi kaltaisten maisemakuvausten tapauksessa, toisaaltahan esim. onnistunut mikroskooppikuva tai kuvien yhdistelmä voisi hyvinkin jo täyttää taiteen vaatimukset, tulkinnanvaraiseksi jää tietty onko teoksessa silloin kuvattuna luonnontila. (alkaa mennä jo vähän sivuraiteille, koitetaan palata...)

eli takaisin jälkimmäisen antamani esimerkin kuvailua yrittämään.
hakusessa olisi siis teos, joka aikaansaisi aiemmin kuvailemani kaltaisen elämyksen myös ihmiselle joka on elänyt koko ikänsä esimerkiksi arktisella alueella, eikä sitämyöten omaa minkäänlaista empiiristä kokemusta (vaikka nyt siitä dreaded) spiraalista muotona;
jos vastaava yhteyden kokemus ilmenisi myös tällaisessa tilanteessa, eikö kyseessä silloin ole taideteos? (on tietysti koko lailla uskonasia pitääkö tämänasteista ilmaisua ylipäätään mahdollisena.
koko tää mun höpinä aiheesta ja sen vierestä johtuu juurikin siitä että itse uskon tähän, ainakin jollain asteella. musiikin/äänitaiteen kentällä varmasti, muiden taidemuotojen kohdalla arveluttaa enemmän tahi vähemmän, eikä varmasti vähiten tiedonpuutteen takia.)

tän selvemmin mä en välttämättä osaa ideaani kuvailla, ainakaan ilman että työnteko kärsisi kohtuuttomasti. ollaanko me vielä samalla sivulla vai putosinko jo?
(jotenkin mulla on semmonen tunne etten välttämättä tajunnut mitä ajoit takaa... toivottavasti sait kuitenkin lisää selvyyttä siitä mitä yrit(i)(ä)n kuvailla)

Eli kun suojelen itseäni, en suojele luontoa? Läpikuultaa kristus ja sen daddy ;)

Nimenomaan. Tää siis on se ongelma. Sun mielestä ku ihminen suojelee itseään, se suojelee myös luontoa. Mut onko väärin suojella ihmistä muun luonnon kustannuksella, eli onko se jumaluus jo käden ulottuvilla? Pitääkö ihminen suojelukontekstissa erottaa luonnosta, vai saako hän tarpeellisen suojelun muun luonnon kanssa samaan syssyyn?

Ihmislajin olemassaolo tuskin merkitse maailman tuhoa, elähän kiiruhda...

IMHO merkitsee ainakin tämän pallon. Ja siitä ei tarvitse kauaa jatkaa ajatusta...

No eihän toi ole ongelma jos keskustelee avoimesti
myöntäen vajaavaiset tietonsa joissain asioissa.
Sillä tavallahan sitä opitaan. Mutta jos tahallisesti
hämmentää asiaa peitelläkseen omaa tiedon
puutettaan niin se on mielestäni täysin hyödytöntä.
Sillä tavalla keskustelusta ei tule mitään. Jos ei
ole varma jostain asiasta niin kysyy avoimesti.

Ok..? Tämähän on selvää. Onko nyt siis jotain erityistä syytä, että haluat tuoda tämän seikan esiin? Esim minun posteissani? Olenko täyttänyt ehtolauseesi joltain kohdin?:confused:

- jokuhymiöhätänä -

quote: Kuinka vanha evolutiivisesti on sielu?

2003 vuotta. About.

Sielun ajatus on vanhempi kuin kristinusko. Kristinusko on vain huonoa filosofiaa.

...ja sanojen monimerkityksellisyys ja universaaliuden ongelma kasvaa sitä mukaa, mitä abstraktimpia käsitteitä niillä yritetään kuvata. Täsmennä tuoli - osoita tuolia vs. täsmennä taide - osoita taide :)

Tres:

"Jos taiteen määritelmä on jotain vain minulle,
se on yhtä tyhjän kanssa."

Nu mut toihan kuvaa nykyistä tilannetta melko hyvin.

Rakennan ruohonleikkurin. Teen siitä niin ruohoa leikkaavan kuuloisen, oloisen ja näköisen miessäksättimen, kuin vain ikinä osaan. Perimmäinen tarkoitukseni on välittää sinulle viesti, siitä että tämä ruohonleikkuri roxxor ja tuloksena messevä vastaleikatun nurmen katku ja paljon silvottua viherkudosta. Sinä tulkitset sen juuri näin. Aah mikä onnistuneesti kommunikaatioaspektinsa täyttänyt taide-elämys, jonka sivutuotteena sinä osta minu Mucho Macho- leikkurin ja olla onnellinen lähiöasukki for the rest of your vida."

kuilu:

"Nimenomaan. Tää siis on se ongelma. Sun mielestä ku ihminen suojelee itseään, se suojelee myös luontoa. Mut onko väärin suojella ihmistä muun luonnon kustannuksella, eli onko se jumaluus jo käden ulottuvilla? Pitääkö ihminen suojelukontekstissa erottaa luonnosta, vai saako hän tarpeellisen suojelun muun luonnon kanssa samaan syssyyn?

Eri mieltä. Mittakaava. Mitä jos leijonalauma suojelee itsejään tappamalla reservaattinsa kaikki neekerilapset, antilooppianopit ja sairaat seepraukot karvapötsintäyttämistarkoituksessa? Mitä jos käykin niin että reservaatista loppuu innokkaan tasankohuntin lopputuloksan safka ihan tykkänään?

Luonnonssa kaikki eliölajit hakee jatkuvasti tasapainoa, keikkuu olemassaolon rajamailla, menestyy ja heikkenee. Tallomalla toisia lajeja jalkoihinsa, tai kakkimalla niin paljon että toisen lajin elinolosuhteet paranee. Kaikella toiminnalla on sivutuotteensa, ja kun ihminen on taipuvainen perusasukkeja kompleksisempiin elintapoihin, niin sellasia on myös pyrkimykset tasapainoon.

Ja IMHO luonnonsuojelu pelastaa maailman, ennenku huolimattomasti suunnattu ahneus rikkoo sen. Tästä on onneks jo esimerkkejä. Vahingollinen tapahtumaketju, joka on saanut alkunsa jo tuhat vuotta sitten ei korjaannu parissa vuoskymmenessä. Yleinen mielipide muuttuu koko ajan. Pieniä taisteluita voitetaan koko ajan. Otsonikerroksen aukot ei kasva, uhanalaisten lajien suojelu antaa tuloksia ympäri maailmaa, vaihtoehtoset energialähteet otetaan koko vakavammin. Porukka, joka jaksaa tapella tasapainon puolesta, kasvaa ja voimistuu koko ajan. Kun ei lopeteta kesken niin voidaan aikanaan lopettaa tulipalojen sammuttaminen ja nitistää se niitten sytyttäjä.

Sielun ajatus on vanhempi kuin kristinusko. Kristinusko on vain huonoa filosofiaa.

Siks about. Kristinusko kyllä on tehny hyvää työtä rekisteröidäkseen ton tavaramerkin.

Rakennan ruohonleikkurin. Teen siitä niin ruohoa leikkaavan kuuloisen, oloisen ja näköisen miessäksättimen, kuin vain ikinä osaan. Perimmäinen tarkoitukseni on välittää sinulle viesti, siitä että tämä ruohonleikkuri roxxor ja tuloksena messevä vastaleikatun nurmen katku ja paljon silvottua viherkudosta. Sinä tulkitset sen juuri näin. Aah mikä onnistuneesti kommunikaatioaspektinsa täyttänyt taide-elämys, jonka sivutuotteena sinä osta minu Mucho Macho- leikkurin ja olla onnellinen lähiöasukki for the rest of your vida."

Eli motiivinasi oli saada ruohonleikkurisi myydyksi. Lisäksi
väljimmänkin tulkintani mukaan kyse olisi käyttötaiteesta,
jonka muoto pyrkii tukemaan lähinnä omaa erinomaisuuttaan
ja käyttökelpoisuuttaan. ks. aiemmat viestini. Ei kirjekään
ole taidetta 1:1 VAIN sen takia, että se välittää viestin.

Mutta sikäli olet oikeassa, että kyseessä VOI olla taidetta. ;)

Eri mieltä. Mittakaava. Mitä jos leijonalauma suojelee itsejään tappamalla reservaattinsa kaikki neekerilapset, antilooppianopit ja sairaat seepraukot karvapötsintäyttämistarkoituksessa? Mitä jos käykin niin että reservaatista loppuu innokkaan tasankohuntin lopputuloksan safka ihan tykkänään?

Mutku mutku, se ihminen ei pysykään siinä reservaatissa, vaan levittäytyy ja tyhjentää muutkin mestat ravinnosta.

Luonnonssa kaikki eliölajit hakee jatkuvasti tasapainoa, keikkuu olemassaolon rajamailla, menestyy ja heikkenee. Tallomalla toisia lajeja jalkoihinsa, tai kakkimalla niin paljon että toisen lajin elinolosuhteet paranee. Kaikella toiminnalla on sivutuotteensa, ja kun ihminen on taipuvainen perusasukkeja kompleksisempiin elintapoihin, niin sellasia on myös pyrkimykset tasapainoon.

IMHO ihminen ei tod hae tasapainoa, vaan ylivaltaa! Vai onko ihminen toimissaan tasapainossa ympäröivän luonnon kanssa, pitäen luontoa tasa-arvoisena itsensä kanssa tehdessään kriittisiä päätöksiä?

Ja tästähän seuraa ettei ihminen ole "luonnossa kaikkien eliölajien" joukossa..?:p

Mut nyt viikendi, adios muchachos y muchachas!

- huhhymiöhellettä -