yleinen yhteiskuntafilosofia, kelailu ja maailmanparannustop

Oikeastaan tarkemmin sanottuna systeemeillä on taipumus minimoida vapaa energia F = E - TS, missä E on energia, T lämpötila ja S entropia. Tästä nähdään heti, että kun lämpötila on pieni, systeemi pyrkii minimienergiaan, kun taas suuremmilla lämpötiloilla suunta on kohti maksimaalista entropiaa.

Siinä mielessä olet oikeassa, että systeemin energian ja entropian määräävät systeemin sisäisten vuorovaikutusten ominaisuudet, ja ne systeemit, joissa geometrisia kuvioita esiintyy, ovat usein sillä alueella, jossa energian minimointi on poikaa.

Bueno ja kiitos! Datat päivitetty!:)

Huomatkaa kuinka taiteen määrittelystä siirryttiin IsoonPamaukseen suht vaivattomasti. Siellä se on se perusajatuskin syntynyt!:011:

- bighymiöganghymiöbang -

Sitä, että luonto mukautuu kasvussa ja lyhistymisessä. En nyt tarkoita mitään suuretta cal/K, vaan yleistä sopimusta kokonaisuuksien, so. maailman, käyttäytymisestä dynaamisessa prosessissa, so. aikajanalla. Toi pienimmän energian tila on myös hyvä termi.

En ole termodynamiikan asiantuntija, mutta uskon, ettei mikään kasva/pienene ikuisesti. Luonto vain ei tästä välitä, se mukautuu.

Täsmällisiä termejä käyttämään opiskelussa totuttelevana tuppaa
tuollainen epätäsmällinen retoriikka hämmentämään =)
Mitä tarkoitat "yleisellä sopimuksella kokonaisuudessaan"?
Luonto sinällään ei tee yhtään mitään, on vain ainetta ja energiaa
joka vuorovaikuttaa fysiikan lakien määräämällä tavalla.
Niin ja sitten on tämä outo eläin, ihminen, joka keskustelee
sähköisten viestimien välityksellä tanssimusiikkifoorumilla taiteen
olemuksesta ;)

Termistä en valitettavasti voi ottaa kunniaa :)

Oikeastaan tarkemmin sanottuna systeemeillä on taipumus minimoida vapaa energia F = E - TS, missä E on energia, T lämpötila ja S entropia. Tästä nähdään heti, että kun lämpötila on pieni, systeemi pyrkii minimienergiaan, kun taas suuremmilla lämpötiloilla suunta on kohti maksimaalista entropiaa.

Siinä mielessä olet oikeassa, että systeemin energian ja entropian määräävät systeemin sisäisten vuorovaikutusten ominaisuudet, ja ne systeemit, joissa geometrisia kuvioita esiintyy, ovat usein sillä alueella, jossa energian minimointi on poikaa.

Helmholtzin vapaa energia?-) Täytyy myöntää että asian ymmärtäminen
jäi L1:n pohjalta aika sivuviitteen tasolle :)

Juuri tuota tarkoitin, eli että molekyylien muodostamien sidosten
geometria on vuorovaikutusvoimien ja energian minimoinnin
periaatteen määräämää.

Okra... Mut ensin, määrittele "universaaliin estetiikkaan" pohjaava taide, miel esimerkin kera. Ni sit on helpompi tehdä verrantoa.

noh, tätä yritin tuossa aiemmin. ongelmana on vain se että nyt liikutaan tosiaan aika teoreettisella tasolla kuten treskin tuossa mainitsi, ja käytännön esimerkkien keksiminen ei ole kovinkaan helppoa, ainakaan minulle :003:

kirjoittaessani ihmisäänestä ajattelin yleisimmillä vokaaleilla (a, i etc. siis 'yhteiset nimittäjät' taas) äännettyä puhtailla intervalleilla laulettua teosta, eli laulua joka kuulostaisi kenen tahansa korvissa kauniilta, jopa siinä määrin että siitä voitaisiin käyttää nimikettä 'taide'.

jos väkisin pitää yrittää keksiä jokin konkreettinen esimerkki niin mainittakoon vaikkapa 5th Element-elokuvan diivan lauluesitys. (okei... aika huono. mutta pääsen vähemmällä vaivalla. ei tarvii juosta himaan nauhottelee että sais esimerkin aikaseks.)

spiraalista mulla oli mielessä rauhallisilla (ito nopeus) väreillä ryyditettyjä säännöllisiä kuvioita joiden luulis miellyttävän silmää kuin silmää. yritin keksiä esimerkkiä mutta ei tuntunu onnaavan, ja kuten tuossa aikasemminkin sanoin, ei paino tosiaankaan ole esimerkeissä. (enkä välttämättä oikein usko itsekään että 'universaalia' taidetta olisi olemassa muutoin kuin musiikki/ääni-taiteen saralla. uskonpuutetta vai tiedonpuutetta?)

eli selvennyksenä, olisi alunperin varmaan pitänyt kirjoittaa: "on olemassa idea taiteesta..." :003:

en vaan uskaltanu. veikkaan nimittäin jotta ois menny yks hujaus ja oltas oltu porukalla määrittelemässä platonin muoto-oppia uusiks :eek:

toisaalta kyllä näin jälkeenpäin ajateltuna olis voinu selventää hyvinkin paljon jos oisin heti alkuun maininna puhuvani ideatasolla... tää on just tätä. ihmiskunnan suurin haaste.

edit:lisäys

Helmholtzin vapaa energia?-)

Sepä se. :)

Täsmällisiä termejä käyttämään opiskelussa totuttelevana tuppaa
tuollainen epätäsmällinen retoriikka hämmentämään =)

Ymmärrän hyvin! Käytän usein sekavaa kieltä peittääkseni sen tosiasian etten ole omnipotentti...:007:

Mitä tarkoitat "yleisellä sopimuksella kokonaisuudessaan"?

Yleinen sopimus maailmasta. Osa 1/se kasi kyljellään... Siis sitä että on sovittu totuudesta ja mielipiteistä. Tässä luonnonlait vs. taiteen"laittomuudet", oli se mun punainen lanka. Sitä et luonto toteuttaa empiirisesti havaittuja sääntöjä ja lakeja (ja niiden poikkeuksia), taide ei (säännöttömänä) niin tee. Luonnon motiiveista en lähde arvailemaan, mutta yleisenä sopimuksena luonto "vain"... kulkee eteenpäin..? Mun mielestä luonto voi olla muutakin kuin ainetta ja enerkiaa (ks seur.)

Luonto sinällään ei tee yhtään mitään, on vain ainetta ja energiaa
joka vuorovaikuttaa fysiikan lakien määräämällä tavalla.
Niin ja sitten on tämä outo eläin, ihminen, joka keskustelee
sähköisten viestimien välityksellä tanssimusiikkifoorumilla taiteen
olemuksesta

Niinpä. Olemmeko osa luontoa? Vai sen ulkopuolella? Tähän ku joku vastais sillee perustellusti et tyydyttyisin tiedonnälkäni osalta.

- takaisinhymiörusseauhun -

kirjoittaessani ihmisäänestä ajattelin yleisimmillä vokaaleilla (a, i etc. siis 'yhteiset nimittäjät' taas) äännettyä puhtailla intervalleilla laulettua teosta, eli laulua joka kuulostaisi kenen tahansa korvissa kauniilta, jopa siinä määrin että siitä voitaisiin käyttää nimikettä 'taide'.

Eli jos jokin on riittävän kaunista, se on mielestäsi automaattisesti
taidetta? Itse rajaisin esteettisyyden samojen välinearvojen
joukkoon kuin spiraalit ja kultaisen leikkauksen.

spiraalista mulla oli mielessä rauhallisilla (ito nopeus) väreillä ryyditettyjä säännöllisiä kuvioita joiden luulis miellyttävän silmää kuin silmää.

Miellyttää, miellyttää, entä sitten. Mitä muuta kauneinkaan
spiraali voi välittää kuin oman kauneutensa. Jos muuta
on, se lähtee kulttuuriin sidotuista tuilkinnoista, eikä
spiraalista itsestään - tai sen kauneudesta.

tää on just tätä. ihmiskunnan suurin haaste.

Totta.

tää on just tätä. ihmiskunnan suurin haaste.

"The time is out of joint: O cursed spite,
That ever I was born to set it right!" -Shakespeare, Hamlet I:5

Eli kutakuinkin: "On aika sijoiltaan, oi miksi minun kohtalonani on se takaisin liitokseensa panemaan!"

Suurten kysymysten esittämiseen ei tarvita suurta suuta, suurta rohkeutta enemminkin.:)

- vasthymiöaus -

Ymmärrän hyvin! Käytän usein sekavaa kieltä peittääkseni sen tosiasian etten ole omnipotentti...:007:

Yleinen sopimus maailmasta. Osa 1/se kasi kyljellään... Siis sitä että on sovittu totuudesta ja mielipiteistä. Tässä luonnonlait vs. taiteen"laittomuudet", oli se mun punainen lanka. Sitä et luonto toteuttaa empiirisesti havaittuja sääntöjä ja lakeja (ja niiden poikkeuksia), taide ei (säännöttömänä) niin tee. Luonnon motiiveista en lähde arvailemaan, mutta yleisenä sopimuksena luonto "vain"... kulkee eteenpäin..? Mun mielestä luonto voi olla muutakin kuin ainetta ja enerkiaa (ks seur.)

Niinpä. Olemmeko osa luontoa? Vai sen ulkopuolella? Tähän ku joku vastais sillee perustellusti et tyydyttyisin tiedonnälkäni osalta.

Senpä takia sekaista kieltä pitäisikin välttää. Jos peittää oman
tietonsa aukkoja sekavalla ilmaisulla niin siinä mennään mielestäni
metsään keskustelemisen idean kannalta.

Tuo on hyvä pointti. Olemmeko osa luontoa? Tietoisuus on sillai
jännä homma että se itse mahdollistaa itsensä merkityksen
kelailun.

Aika jänniä ilmaisuja sulla, "Osa 1/se kasi kyljellään", tarkoittaen
ilmeisestä 1 / ääretön. Mutta sehän on vain 0 :D
Motiiveja luonnolla mielestäni ei ole, eikä voi oikeastaan sanoa
että se noudattaisi joitakin sääntöjä, sillä tämä antaa ymmärtää
että on jonkinlainen subjekti joka niitä noudattaa. "Luonnonlait"
ovat vain havaintojen ja teoretisoinnin kautta muodostettuja
kuvauksia siitä miten maailmankaikkeus toimii ja rakentuu.

Aika hauskan sattumuksen koin toissapäivänä kun veljeni kuuli
minulta että suhteellisuusteoria on kokeellisesti varmistettu osa
fysiikan arkipäivää. Veli oli luullut sitä vain joksikin Einsteinin
kehittelemäksi kokeiden ulottumattomissa olevaksi haihatteluksi.
Kyllä oli maukas ilme pikkuveljellä kun se kuuli että esim. ajan
hidastuminen on todellinen havaittu ilmiö :)

Aika jänniä ilmaisuja sulla, "Osa 1/se kasi kyljellään", tarkoittaen
ilmeisestä 1 / ääretön. Mutta sehän on vain 0 :D

Koska tämä on filosofiatopikki, niin minä kysyn miksi
se on ensinnäkin 0, ja toiseksi, miksi se on 'vain' 0?
Äärettömän pieni voi olla matemaatikolle käytännössä
sopimuksen perusteella sama kuin 0, mutta eihän se sitä
edes matemaattisessa mielessä ole, jos mennään tarkimmalle
mahdolliselle käsitetasolle. Puhumattakaan siitä, miten
äärettömän pienellä voi olla äärimmäisen suuri merkitys.

Eläköön se pieni ero nollan ja äärettömän pienen välillä,
siellä pieninkin on aina jotain. Toisaalta, 0, ei mitään, on
jotain aivan erityistä sekin, ts. jotain mitä ei ole mutta meillä
on sille käsite ja symboli.

Enkä nyt edes lähde siihen, että filosofiassa (ja elämässä) 1 ja 1
voi olla 3. ;)

Koska tämä on filosofiatopikki, niin minä kysyn miksi
se on ensinnäkin 0, ja toiseksi, miksi se on 'vain' 0?
Äärettömän pieni voi olla matemaatikolle käytännössä
sopimuksen perusteella sama kuin 0, mutta eihän se sitä
edes matemaattisessa mielessä ole, jos mennään tarkimmalle
mahdolliselle käsitetasolle. Puhumattakaan siitä, miten
äärettömän pienellä voi olla äärimmäisen suuri merkitys.

Eläköön se pieni ero nollan ja äärettömän pienen välillä,
siellä pieninkin on aina jotain. Toisaalta, 0, ei mitään, on
jotain aivan erityistä sekin, ts. jotain mitä ei ole mutta meillä
on sille käsite ja symboli.

Enkä nyt edes lähde siihen, että filosofiassa (ja elämässä) 1 ja 1
voi olla 3. ;)

Aaah missasin täysin pointin! Siis äärettömän pientä tarkoitettiin.
Kyllä, todellakin eläköön se ero! Ja nollahan on yksi kiinnostavimmista
luvuista, samoin kuin olemattomuuden käsite.
Kyllä voi mennä asia ohi :rolleyes:

Eli jos jokin on riittävän kaunista, se on mielestäsi automaattisesti
taidetta? Itse rajaisin esteettisyyden samojen välinearvojen
joukkoon kuin spiraalit ja kultaisen leikkauksen.

"olkoon musiikkiteos a ja kaikkien maailmassa koskaan eläneiden ihmisten joukko b.
kyllä, a on mielestäni taidetta jos 'a on kaunis' pätee jokaiselle b."

(ok, ei sais vastata saivarteluun saivartelemalla. my bad. en vaan voinu vastustaa.
eiköhän tuosta kuitenkin mun mielipiteen selville saa...)

Miellyttää, miellyttää, entä sitten. Mitä muuta kauneinkaan
spiraali voi välittää kuin oman kauneutensa. Jos muuta
on, se lähtee kulttuuriin sidotuista tuilkinnoista, eikä
spiraalista itsestään - tai sen kauneudesta.

eipäs nyt syöksytä sinne semantiikan loputtomaan suohon!
miellyttää oli kieltämättä vähän huono sananvalinta; sokerin maku miellyttänee kaikkia mutta täyttää tuskin taiteen vaatimuksia jne. jne.

selvitys seuraa:

uskon, että ihmiset kokevat jonkinlaista yhteyttä luontoon tahi ympäroivään maailmaan nähtyään tai kuultuaan jotain 'täydellistä', 'yhteistä', 'universaalia' tai mitä sanaa nyt halutaankaan käyttää.
tästä syytä täydellisen kauniilla (tai...) kuviolla on mielestäni enemmän annettavaa kuin oma näennäinen kauneutensa.
(vai onko nyt kysymys siitä, että sinä ajattelet tuon mainitsemani kokemuksen johtuvan juurikin tuosta kauneudesta ja minä en?)

anyway, kummassakin esimerkissä ajettiin takaa sitä että kaikki 'kokisivat ne taiteena'. (ilmaus on vain niin kömpelö etten olisi sitä halunnut käyttää, hence the words kaunis & miellyttää.)

kiitokset kommenteista tähän asti, on ollut ilo.

"olkoon musiikkiteos a ja kaikkien maailmassa koskaan eläneiden ihmisten joukko b.
kyllä, a on mielestäni taidetta jos 'a on kaunis' pätee jokaiselle b."

Ok, olemme siis vain yksinkertaisesti eri mieltä siitä, tekeekö
yleinen kokemus teoksen kauneudesta siitä taidetta vai ei.

uskon, että ihmiset kokevat jonkinlaista yhteyttä luontoon tahi ympäroivään maailmaan nähtyään tai kuultuaan jotain 'täydellistä', 'yhteistä', 'universaalia' tai mitä sanaa nyt halutaankaan käyttää.
tästä syytä täydellisen kauniilla (tai...) kuviolla on mielestäni enemmän annettavaa kuin oma näennäinen kauneutensa.
(vai onko nyt kysymys siitä, että sinä ajattelet tuon mainitsemani kokemuksen johtuvan juurikin tuosta kauneudesta ja minä en?)

Teetkö muuten tässä esteettisyydessä eron sille, onko kauneus
teoksessa, vai ilmeneekö se sellaisenaan luonnontilassa?

Olen istunut katselemassa lumisia puita, virtaavaa vettä
koskessa ja tulta nuotiossa. Kaunista, kyllä, ja herättää
ajatuksia. Kyse ei kuitenkaan ole kommunikaatiosta;
kokemuksen välittämisestä ihmiseltä ihmiselle eikä siksi
mielestäni myöskään taiteesta.

Toki voin piirtää kauniin spiraalin ylistääkseni kauneutta, ja
se voi olla taidetta, mutta pelkkä kauniin spiraalin maalaaminen
ei synnytä taideteosta. Tässä on siis mekaanikon mukaan oman
taidemääritelmäni ongelma: tekijän motiivin ja kokijan tulkinnan
kohtaaminen, jota pidän taiteena. Objektiivisesti tarkasteltuna
mitään ei tapahdu, mutta kuitenkin koko teoksen merkitys
kulminoituu teoksen subjektiivisessa tulkinnassa. Itse en pidä
tätä käsitteen määrittämisessä ilmenevänä ongelmana, vaan
määritelmänä itsessään - kuten jo aiemmin esitin.

Minä luokittelen asian taiteeksi mikäli siinä täyttyy jokin seuraavista kriteereistä:

1) siitä näkyy elämän katoava kauneus
2) siitä näkyy elämän aiheuttama kärsimys
3) siitä näkyy elämän ekstaattinen turhuus

Erittäin hyvässä taideteoksessa kaikki edellämainitut kriteerit ovat läsnä samanaikaisesti.

On pinnallisten ihmisten syytä, että taide mielletään yleensä vain joksikin kauniiksi, tai vielä pahempaa: sieväksi!
Elinvoimainen taide on minun mielestäni kuin lapsen syntymän näkeminen, samaan aikaan järkyttävä ja uskomattoman uudistava kokemus, johon liittyy sekä kärsimystä että elämäniloa. Hyvän taideteoksen äärellä tajuaa jotain olennaista elämästä.

Hyvä taide on mielestäni balanssissa siinä suhteessa, että se ei esitä elämää vain yhden linssin läpi, joko utopistisena ihanana paratiisina, tai vain kärsimysten tyyssijana. Saatika sitten harmauden maastona. Hyvä taideteos ikäänkuin ottaa "harson pois" silmien edestä, ja kirkastaa hetkeksi sen mikä elämässä on olennaista. Ei suurentele eikä pienennä asioita, vaan näyttää "totuuden" elämästä.
Kukaan ei voi tietenkään sanoa toiselle mikä tämä kulloisenkin teoksen totuus tai arvo on, vaan se pitää itse kokea. Kaikkea ei välttämättä voi tajuta eikä kokea. Joskus elämänviisautta on sen verran vasta kuolinvuoteella että tajuaa jonkun taideteoksen, joskus teos voi muuttaa vaikkapa viisivuotiaan elämän, niin että tästä tulee huomattavasti parempi ihminen.

Taideteoksen kokemiseen liittyy vielä se puoli, kun tajutaan että joku ihminen (taiteilija) on itseasiassa nähnyt itse elämän esittämällään tavalla. Kun tajutaan mitä työn tekeminen on vaatinut: vilpittömyyttä, äärimmilleen hiottuja taitoja, äärimmäistä ympäristön aistimista ja kokemista, sekä uskoa ihmiseen ja maailmaan. Sen tosiasian tajuaminen järkyttää usein yhtä paljon kuin itse teoksenkin näkeminen.

[...] voi käyttää teoksissa, mutta ne eivät ole taidetta sellaisenaan
sen enempää kuin 1000 kiloa terästä on auto.

No meillä on eri käsitys taiteesta. Spiraali voi olla spiraali. Spiraali voi sellaisenaan olla myös taidetta. 1000 kiloa terästä voi olla taidetta sellaisenaan. 1000 kiloa terästä voidaan muovata autoksi. Auto voi myös olla taidetta. Moni onkin. Mutteri voi olla taidetta. Mutterilla voidaan myös pitää kahta rautakappaletta toisissaan, jotka ovat suuren sillan tukipilareita. Kaikki on suhteellista.

Voi toki olla taiteellinen, muttei tee taidetta.

Minulle musiikki=taidetta. Eminem tähtää sanoituksillaan nykyään siihen, että kansa ostaa levyjä. Hän tekee siis levyjä rahasta. Mitä niillä levyillä sitten on, jos ei musiikkia?

Varsinkin 80-luvulla oli monia maalareita, jotka suunnittelivat ja maalasivat tauluja toimistorakennuksiin. Mitä ne taulut olivat, jos ei taidetta?

Sitähän se onkin, se EI ole pelkkää ääntä.

Sinikäyrä on imo täydellisyytensä vuoksi vahinkotaidetta.

No mulla varmaan tää taidekäsitys ehkä sotii teidän käsitystä vastaan, sillä itse en rajoita taidetta vain ihmisen luomaan taiteeseen. Taiteen ystävät voi lokeroida taiteensa. Minä jään välillä ihailemaan vaikkapa hiekkarannalla (meidän takapihalta on noin 150m sellaiselle 18km pitkälle hiekkarannalle.) kauniin näkinkengän aiheuttamaa painaumaa hiekassa, kun vesi on siitä valunut yli. Minusta se on taidetta. Joku pitää sitä vain luonnonkauneutena.

jokainen teos on väistämättä enemmän
tai vähemmän aika- ja kulttuurisidonnainen.

Muistaako joku sitä testiä netissä, missä ihmiset ympäri maailman saivat reitata parikymmentä kasvoa kauneusjärjestykseen? Ne olivat ns. universaaleita kasvoja, joista ei paljastunut ihonväri tai sukupuoli. Ympäri maailman kaikki reittasivat lähes samalla tavalla.

Eli jos jokin on riittävän kaunista, se on mielestäsi automaattisesti
taidetta?

Tai riittävän rumaa. Tai riittävän valkoista. Tai riittävän muuttuvaa. Esmes itse pidän erittäin kauniina monia sekasortoa ja kaaosta kuvaavia taideteoksia. Kun kuviksen tunnilla maalailin, niin mielestäni se maalipaletti oli kauniimpi maalauksen jälkeen, kuin mikään maalaamani taulu. (Ehkä mä vaan en osaa maalata.)

Oikeastaan taidan vetäytyä tästä taideaiheesta... mulla on käsitteet pielessä varmaankin, tai sitten en tajua tota ensimmäistä kysymystä.

Originally posted by kuilu
Yleinen sopimus maailmasta. Osa 1/se kasi kyljellään... Siis sitä että on sovittu totuudesta ja mielipiteistä. Tässä luonnonlait vs. taiteen"laittomuudet", oli se mun punainen lanka. Sitä et luonto toteuttaa empiirisesti havaittuja sääntöjä ja lakeja (ja niiden poikkeuksia), taide ei (säännöttömänä) niin tee. Luonnon motiiveista en lähde arvailemaan, mutta yleisenä sopimuksena luonto "vain"... kulkee eteenpäin..? Mun mielestä luonto voi olla muutakin kuin ainetta ja enerkiaa (ks seur.)

Jos taidetta katsotaan tarpeeksi etäältä, tarkkaillaan riittävän pitkän aikaa ni (this one might be scary) luultavasti sieltäkin löytyy omat lainalaisuutensa. Kuten kaikesta ihmisen toiminnasta. Mä oon koittanu kelailla kaikkea kulttuuriksi kutsuttua nurkan takaa, millaseks sen toiminnan vois tulkita miljoonan vuoden akselilla... mut en oo onnistunu vakuuttumaan siitä, että se ois vapaa säännöistä, tai että ihmisen luovuus ois ihan niin suuri ylpeydenaihe kuin joskus tekee mieli kuvitella.

Me kuitenkin ollaan ihan samasta puusta puolihuolimattomasti ei-kenenkään veistelemiä kuin korallit, paiserutto ja Ajomiehen tähdistö. Pyrkimättäkään riistämään mitään keltään, ni sanon et et luovuus pohjautuu topografisesti järjestyneiden kuvien sarjoihin ja neuronien joukkolaukeamisiin... yksilöllistä ja arvokasta kaikesta tekee perimä ja sattuma. Näkemys, taito ja maaginen kosketus voi olla treenattuja, mut annettu ohjaa sitä miten hankittu muodostuu. Harmaan massan uutukaisimmat ja mahtailevimmat alueet on limbisten orjia, välineitä modernin selviytymisen veltossa tyynysodassa. Mulle tästä sattuman sallimasta ainutkertasuudesta kumpuaa taiteen ja luonnon samanarvonen kauneus - jokainen kokemus on koettu sellasenaan vaan kerran, tallennettu ja käsitelty jonkun toimesta joka on sellasenaan vaan sen yhden kerran.

Se kirja, jonka kirjoitti se joka kesti sen leirin, on pakanan silmissä samasta runsaudentuutista ku joutsenet jäätyneissä höyhenissään paukkupakkasissa hyöryävän kosken lämmössä. Muutkin laulaa ku me, eikä me ees tiedetä miks. Kaikkee on vaan niin vittumaisen vaikeeta nähdä kokonaisena, kun on tän keskellä.

Luonto muuttuu, mut eteenpäin kulkeminen on niiden heiniä jotka suorista viivoista diggailee. Pyörii, liikkuu ja elää. Kehittyy, mut päämäärää ei ainakaan viel osaa arvailla.

Niinpä. Olemmeko osa luontoa? Vai sen ulkopuolella? Tähän ku joku vastais sillee perustellusti et tyydyttyisin tiedonnälkäni osalta.

Mä en oo vielä törmänny mihinkään mikä ei ois osa luontoa?

meikkiksen ihan eka ihqu tuplis.

saaks tikkarin?

1000 kiloa terästä voidaan muovata autoksi.

Mutta jokainen 1000 kilon teräsmötikkä ei ole auto, kuten
olen nyt pariin kertaan yrittänyt viestittää. Välineet ja raaka-
aineet eivät yksinään muodosta teosta. Se pitää tehdä, ja
tarkoituksella.

Varsinkin 80-luvulla oli monia maalareita, jotka suunnittelivat ja maalasivat tauluja toimistorakennuksiin. Mitä ne taulut olivat, jos ei taidetta?

Yleisesti käytössä oleva termi, joka viittaa myös esim.
flaieritaiteeseen on ns. käyttötaide.

Senpä takia sekaista kieltä pitäisikin välttää. Jos peittää oman
tietonsa aukkoja sekavalla ilmaisulla niin siinä mennään mielestäni
metsään keskustelemisen idean kannalta.

Hmm. Totta. Mutta en olekaan tieteilijä vaan... En käytä sekaista kieltä tuon esittämäsi syyn takia, vaikka niin nöyristelinkin esittämään. Halusin vain keskustella yleisellä tasolla, en ainoastaan sinun kanssasi (tai muiden fyysikkojen). Temaattisen koulutuksen sivuttaneena kotimaani on suomen kieli. Kaunis onkin, ja jos olet seurannut muita postejani, olen tahallisesti "sekava", jotta osoittaisin "sekavuuden" koko maailmassa... no ei tod, vaan tehokeinona, motiivit jääkööt nyt lokeroimatta.;) Sinä tunnut olevan klassinen empiirikko, joka luottaa esitettyihin luonnonlakeihin, ja vaatii kontekstissaan puhdasta muotokieltä. Niin teen minäkin, mutten liikkuessani omalla spesifioidulla alueella, esim teatteri. Tällöin pyrin kieltä apunani käyttäen selittämään johtoteeman synapseista näppiksen kautta sunki näyttikselle mahdollisimman selkeästi, mutta sellaisella otteella, joka seuloo taas teitä ja myöskin maustaa sanat subtekstillä, ja tässä on, myönnetään auliisti, parantamisen varaa. Mutta harjoitelkaamme kovasti.

Pistitpäs selittämään. Kiitos siitä!:)

Aika jänniä ilmaisuja sulla, "Osa 1/se kasi kyljellään", tarkoittaen
ilmeisestä 1 / ääretön. Mutta sehän on vain 0 :D

Tuossa se ei ilmentäny jakolaskua, vaan "ensimmäinen osa äärettömästä", esim faksin ylänurkassa 1/3 tarkoittaa ensimmäinen sivu kolmesta. En siis tarkoittanut edes äärettömän pientä... mutta hyvä esimerkki absoluuttisen selkeyden ongelmasta.

Minulle musiikki=taidetta. Eminem tähtää sanoituksillaan nykyään siihen, että kansa ostaa levyjä. Hän tekee siis levyjä rahasta. Mitä niillä levyillä sitten on, jos ei musiikkia?

Tuotetta, jota siis ei ole luotu vaan tuotettu.

Sinikäyrä on imo täydellisyytensä vuoksi vahinkotaidetta.

Täydellinen on taidetta? Ei, vaan taide on täydellistä.

No mulla varmaan tää taidekäsitys ehkä sotii teidän käsitystä vastaan,

Älä helvetissä?! No ei mitään uutta menninkäisten saarella...

Mä en oo vielä törmänny mihinkään mikä ei ois osa luontoa?

Nii-i! Mut mites sitte esim luonnonsuojelu etc? Ihminen on luontoa, silloin myös ihmisen toimet ovat luonnonvoimia, saasteet, sodat ja muu maailmanlopunmeininki, luonnon omaa mokaa, ehkä siis myös tarpeellista? (Nyt ollaan asetuttu luonnon yläpuolelle, kun kerta sitä suojellaan, tai ainakin ulkopuolelle.) Kaikki mitä ihminen tekee, on tällöin osa luontoa, myös minkinviljely ja plutoniumin syönti. Eihän tulva ole pahis vaikka hukuttaakin kymmeniä? Tosin olihan se yks Kreku kunkku, joka ruoski mereta, ku oli ollu myrsky, eli se oli taas luonnon yläpuolella... Universaali virus, joka odottaa vain että hyppää seuraavaan emosoluun (so. toiselle planeetalle)?

Yleisesti käytössä oleva termi, joka viittaa myös esim.
flaieritaiteeseen on ns. käyttötaide.

Tätä mä oon pohtinu. Miten käyttötaide ja vars taide eroaa tekijän tasolla? Tuleeks toi termitys aina vasta kokijan subjektista?

- taihymiöre -

Tätä mä oon pohtinu. Miten käyttötaide ja vars taide eroaa tekijän tasolla? Tuleeks toi termitys aina vasta kokijan subjektista?

Käyttötaiteella on välinearvo, esim. lentolehtisen pitää tiedottaa.
Käyttötaide on käyttöesineen ja taideteoksen unohdettu
äpärä, ja kieltämättä olisi ehkä selkeämpää laskea ne vain
yleisesti käyttöesineisiin, joilla on jokin käytännön tehtävä
(siis vaikka ne olisivat sisustustauluja, niillä ON tehtävä).
Toisaalta varsinkin flaiereiden joukossa on ollut teoksia, jotka
välittävät kyllä annetun informaation ja siis toteuttavat
tiedotusfunktion, mutta samalla myös herättävät
tarkoituksellisesti ajatuksia varsinaisen informaatiosisällön
ulkopuolelta.

Menee aika akateemiseksi määritelmäksi jo, mutta mielestäni
käyttötaidetta on teos, joka varsinaisen tarkoituksellisen
tulkinnanvaraisen taidesisällön lisäksi toteuttaa jotakin
tarkoituksellista ei-tulkinnanvaraista tehtävää. Esim. Dalin 'Mae
Westin huulet', joita voi käyttää myös sohvana. Toisaalta en pidä
vaikkapa Alvar Aallon paimiotuolia käyttötaiteena vaan
yksinkertaisesti käyttöesineenä, koska sillä ei puolestaan ole
mitään tekijän aikomaa tulkinnanvaraista taidesisältöä (vai onko
tässä nyt paikka Alvarin paljastuksille: tätä et tiennyt istuessasi
Aalto-tuolille!).

Tarkemmin ajateltuna suuri osa sisustustauluista menee
kyllä puhtaasti käyttöesineiden puolelle, itsekin olen miettinyt
värisommitelmia olohuoneen seinälle ilman minkäänlaista
taiteellista ambitiota. Ja art nouveauta en nyt käsittele tässä
yhteydessä lainkaan - silkasta kunnioituksesta Alfons Muchaa
kohtaan. ;)

Käyttötaiteella on välinearvo, esim. lentolehtisen pitää tiedottaa.

Primaarinen tarkoitus.

Menee aika akateemiseksi määritelmäksi jo, mutta mielestäni
käyttötaidetta on teos, joka varsinaisen tarkoituksellisen
tulkinnanvaraisen taidesisällön lisäksi toteuttaa jotakin
tarkoituksellista ei-tulkinnanvaraista tehtävää.

Menkööt, tulee selkiintyminen. Jos nää ois mitattavissa, ni sithän(kö?) vois verrata et kumpi painaa vaakakupissa enemmän, käytännöllisyys vai elämyksellisyys (tääki sana on kärsiny aiheetta pahan inflaation), ja sen jälkeen todeta käyttötaiteeksi tai vice versa. Toki sen voi jokainen itse kohdallaan tehdä, ja useinmiten tekeekin, siis arvottamisen. Eli subjektiivisuus on yhä avainsana? Mikä on PieninYhteinenNimittäjä?

Esim. Dalin 'Mae
Westin huulet', joita voi käyttää myös sohvana.

Tai huulipunapuikkokotelona. Myös syntisen punanen!:008:

Tarkemmin ajateltuna suuri osa sisustustauluista menee
kyllä puhtaasti käyttöesineiden puolelle, itsekin olen miettinyt
värisommitelmia olohuoneen seinälle ilman minkäänlaista
taiteellista ambitiota.

Tässä eksyn hetkeksi hieman eri raiteelle. Abstraktin ongelma. Abstrakti taide tulee dissatuks varsinkin ns. karvasen kansan keskuudessa, mut silti sama posse saattaa laittaa seinälleen ryijyn, jonka kuvio ei ole mitään muuta kuin abstraktia. Miksi näin, tuleeko se käden taide paremmin pintaan, kun on omakohtainen kokemus lähempänä?

- abshymiöstraktihymiöjarru -