Totta, siksi yritinkin välttää vetämästä mitään johtopäätöksiä,
ja mainitsin että näillä kahdella asialla on ainoastaan yhteys,
eikä mikään syy-seuraus-suhde.
No mitä sä itse olet asiasta mieltä?
NYT-liitteessä oli muuten seuraavanlainen päiväkirja päihdetyöntekijän arjesta:
Ruiskun vaihtoa
Huumeidenkäyttäjien parissa kenttätyötä tekevä sairaanhoitaja kirjasi yhden työpäivän tapahtumat.
KELLO 8.30
Aamu alkaa työpäivän suunnittelulla. Mihin päin kaupunkia suunnataan, onko sovittuja tapaamisia asiakkaiden kanssa?
Erikoissairaanhoitaja Anne Hietalahti tekee kenttätyötä huumeidenkäyttäjien terveysneuvontapisteessä Vinkissä. Kun hän aamulla kirjoitti ensimmäisen merkinnän päiväkirjaan, ei hänellä ollut aavistustakaan, millainen päivästä tulisi. "Kenttätyö tarkoittaa sitä, että kuljemme työparini kanssa kaduilla ja puistoissa tapaamassa huumeriippuvaisia."
Hietalahti ja hänen työparinsa liikkuvat pääasiassa Sörnäisten ja Hakaniemen alueella. He ovat tehneet huumetyötä keskustassa neljän vuoden ajan.
KELLO 11
Kenttärepun pakkaus.
Kenttäreppu on on iso reppu, jossa on paljon erillisiä lokeroita: likaisille välineille, puhtaille ruiskuille, neuloille ja puhdistuslapuille, haavojenhoitovälineille, esitteille. Käytetyimmät lokerot ovat ruiskulokerot. "Asiakkaat kutsuvat kolmen puhtaan neulan kenttäpusseja akuuttipusseiksi", Hietalahti kertoo.
KELLO 11.45
Kaksi tuttua asiakasta, 35- ja 45-vuotiaat miehet, joista toinen hiv-positiivinen. Asioitiin lyhyesti.
"Lyhyt asiointi tarkoittaa hyvän päivän toivotusten vaihtoa, puhtaiden neulojen antamista ja likaisten ottamista talteen." Likaisten neulojen vaihtaminen puhtaisiin on yksi konkreettisista kenttätyön muodoista. "Pyrimme aina saamaan likaiset neulat pois kuljeksimasta. Varsinkin hiv-positiivisten kanssa muistutamme, että he toisivat likaiset neulat pois. Huumeidenkäyttäjillä on muutenkin niin paljon vaaroja elämässä, ettei siihen tarvita tauteja lisäksi."
KELLO 12
Käynti rautatieasemalla. Ei asiakkaita, takaisin Kallioon.
Miten huumetyöntekijät oikein tunnistavat asiakkaansa? "Vastustan ajatusta stereotyyppisestä huumeidenkäyttäjästä: kuka tahansa voi olla käyttäjä. Mutta tässä työssä silmä harjaantuu. Tulee sellainen intuitiivinen tunne." Tällaisessa tilanteessa Hietalahti menee parinsa kanssa esittäytymään ja kertomaan Vinkin kenttätyöstä. Uusia asiakkaita saadaan myös vanhojen asiakkaiden suosituksilla. "Huumeidenkäyttäjät ovat monesti epäluuloisia. Heitä on helpompi lähestyä, jos joku heidän omasta piiristään sanoo meidän olevan ok."
KELLO 13
Kaksi miestä, jotka kiinnostuneita korvaushoitoon hakeutumisesta. Neulojen vaihto.
"Miehet olivat kiinnostuneita meneillään olevasta amfetamiinin korvaushoitotutkimuksesta, mutta pohtivat, kannattaako siihen pyrkiä, koska yksi ryhmä saa lumelääkettä", Anne Hietalahti selittää.
Mikä saa huumeriippuvaiset harkitsemaan hoitoa? "Useimmat haluaisivat tolkkua elämäänsä. Huumeidenkäyttäjällä on jatkuva kiire miettiä, mistä saisi rahaa ja aineita seuraavaksi."
Korvaushoitojen jonoista ja riittämättömistä resursseista kuulee paljon. Mitä mieltä Hietalahti on asiasta? "Varsinkin opiaattikorvaushoitoihin haluaa moni. Välillä tulee mieleen, että halutaanko korvaaviin hoitoihin liikaakin. Pilleri ei poista itse ongelmaa. Lääkkeettömissäkin hoidoissa on paljon mahdollisuuksia."
Korvaushoidot ovat kuitenkin hyviä siinä mielessä, että huumeriippuvainen saa rauhoitettua elämänsä. "Ja täytyy muistaa, että aina on olemassa niitä, jotka eivät koskaan pysty elämään ilman huumeita."
Tätä Hietalahti on tullut miettineeksi enemmänkin: miksi jotkut eivät voi elää ilman huumeita? "Itse uskon pitkälle itsehoitoteoriaan, siis siihen, että aineita käytetään hoitamaan esimerkiksi masennusta tai ADHD:ta. Ja vaikka se kuulostaa hullulta, niin monelle huumeidenkäyttäjälle huumeet ovat elämässä ainoa asia, josta he ovat saaneet tukea ja turvaa."
KELLO 14
Kahvilla Vailla vakinaista asuntoa -yhdistyksen kohtaamispaikassa. Neljä 30-45-vuotiasta asiakasta. Vaihdettiin neuloja, puhuttiin jokapäiväisistä asioista. "Hoitoon ohjaaminen on tärkeä osa työtä, mutta puhumme myös ihan tavallisista asioista, vaikka jalkapallosta ja päivän uutisista. Ei kaikki ole koko ajan sitä huumetta ja ongelmaa."
Kun huumeidenkäyttäjän koko kaveripiiri yleensä käyttää, on "tavallisten" ihmisten kohtaaminen tärkeää. "Meidän kanssamme puhumiseen käytetty aika on myös aina pois narkkaamiseen käytetystä ajasta."
KELLO 14.30-16
Yhteensä 14 asiakasta. Neulojen vaihtoa, juridisen avun kyselyä, asunnonsaannista keskustelua, asiakaslehti Veturin suunnittelua, työhakemuksen teossa auttamista.
Hietalahti tapaa päivittäin kymmeniä huumeriippuvaisia. Tuleeko heitä koskaan sääli?
"Totta kai välillä, kaikkihan me olemme inhimillisiä ihmisiä. Monien elämäntarinat ovat niin surullisia. Ja siitä on tietysti pahoillaan, jos joku on ollut kuivilla ja sitten retkahtanut."
Synkkien asioiden rinnalla on myös iloa. "Tässä työssä ilahduttavat hyvinkin pieneltä tuntuvat asiat, vaikkapa se, kun joku siirtyy käyttämään aineita nenän kautta tai saa elämänsä muuten parempaan järjestykseen."
Jokainen huumetyöntekijä tietysti myös toivoo, että asiakkaat lopettaisivat käyttämisen.
"Sitä tapahtuu välillä. Hiljattain tapasin entisen asiakkaan, jonka elämä tuntui aikanaan olevan täysin solmussa. Nyt hän on ollut kuivilla pari vuotta. Siitä tuli hyvä mieli."
Yksi mielenkiintoinen pointti tossa oli toi itsehoitoteoria, että huumeita käytettäisiin lääkitsemään muuten kurjaa oloa. Kurja olo taas saattaisi johtua esimerkiksi masennuksesta, ADHD:sta tai jostakin psyykkisestä sairaudesta. Näin ollen jo valmiiksi syrjäytyneet tai ainakin syrjäytymisuhassa olevat ryhtyisivät todennäköisemmin käyttämään huumeita.
Noin yleisesti toi artikkeli oli kyllä vain yksi kapea näkemys, koska yleensä päihdehuollon ammattilaiset kohtaavat juuri nämä kaikkein pahimmat tapaukset. Viihdekäyttäjät ja ei-ongelmalliset käyttäjät jäävät helposti huomaamatta.
Tämä sama näkemyksen kapeus rasittaa erityisesti poliisia ja lääkäriä. Molemmat kohtaavat huumeiden käytöstä vain sen kaikkein nurjimman puolen: poliisi aineita saadakseen varastelevat, lääkärit överitapaukset. Ilman varsinaista päihdeongelmaa olevat käyttäjät jäävät näiltä helposti piiloon. Tämä myös värittää molempien ammattikuntien suhtautumista huumeisiin. Valitettavasti ko. ammattikuntien edustajat eivät aina tule ajatelleeksi tätä asiaa, vaan esittävät omat kokemuksensa yleisenä näkemyksenä huumeidenkäyttäjistä.