Originally posted by Analogia:
Yllättävää että joku aloittaa musanteon ja haluaa
kysyä peruskysymyksiä? "Jos tää oli joku trolli niin kasva
aikuiseks"?
No niinpä. Melkeinpä mitä vain kun postaa tänne, jos se ei ole 'gurutekstiä' sisältävä, niin välittömästi seuraava viesti alapuolella jo epäilee trolliksi. Ja tiedoksi: Tämä vastaus ei ole trolli.
...no mutta josko siirtyisin aiheeseen...
Originally posted by Analogia:
rock-musiikki, ja esimerkkinä mainitsemasi nightwish pyörii
musikaalisesti aivan eri sarjassa kuin meidän 'niin paljon
hienompi' konemusiikki. Noteeraa esmes nightwishistä sel-
lainen seikka, että joka kappaleessa on melodia.
Itse aloitin musiikin teon rokkipuolella. Soundit on erittäin tärkeitä, samoin kuin soittotaito. Soundeissa taas ei ole se, että jokainen biisi on eri saundinen, vaan se, että joka biisissä saadaan peruselementeistä sama soundi ulos. Eli vaikka kitaravire tai efektit vaihtuu, niin silti jo kitaran ensi soinnusta pitäisi tunnistaa mikä yhtye on kyseessä.
Sitten niitä kilkkeitä voi rauhassa muutella mieleisekseen. Soittotaito tosiaan on sitten niin, että mitä tarkemmin ja mitä vähemmän nauhojen vinkumista kitarasta esmes kuuluu, niin sitä gurumpi. Tosin limiterillä sitä voi leikkailla. Melodiat ja tarkkuus on rokkipuolella valttia. Erityisesti tarkkuus. Pienetkin ylimääräiset kilinät / kierrot / vedätykset / mokat rankaistaan armotta jos demoa mihinkään rokkilehteen / vastaavaan lähetät arvosteltavaksi.
Sitten kun studiosta siirryin kotioloihin (hinta/laatu suhteen takia...) niin huomasin seuraavaa: 'Oikeilla' kaiuttimilla saa hyvää ääntä aikaan. Eli jos on ammattikäyttöön tarkoitetut kaapit, jotka toistaa äänen 'sellaisena kuin se on', niin saundit saa helposti kohdalleen.
Kuitenkaan ei ole pakko ostaa omia miljaardin markan kaijutinpakettia, vaan ihan hyvälaatuisilla stereoilla saa aikaan hyvää jälkeä. Bassojen kanssa vain kannattaa olla tarkka, ne puuroutuu helposti. Stereoiden kautta oppii tekemään hyvää musiikkia saundillisesti, mutta siinä tarvitaan sitä, että kuuntelee niiden kautta erittäin paljon musiikkia. Kun kuuntelee paljon musiikkia niiden kautta, niin korva oppii sen, miltä nuo CD:t kuulostaa noiden stereoiden kautta. Ja sitä kautta oppii sitten suurinpiirtein tietämään mikä saundi kuulostaa hyvältä.
Tästä sitten seuraavaksi, niin kuin edellä mainittiin, soittelemaan kaikille kavereille ja tädeille ja sedille ja sukulaisille ja naapureille heidän stereoissaan. Siinä kuulee itsekkin miten menee ja saa heiltä kommentteja.
Siitä sitten tekemään biisejä.
Kannattaa muuten säästää ihan kaikki biisit mitä on tehnyt. Niistä löytää välillä kaikkea mielenkiintoista. Ja vanhoja nauhoituksiaan kun kuuntelee, niin näkee miten on kehittynyt. Itse tulee jotenkin sokeaksi (ts. kuuroksi) niille omille mokilleen, että vaikka biisi oikeasti on aivan p... niin silti siitä pitää. Vasta puolen vuoden kuuntelemattomuuden jälkeen sitä kuulee itse ne kaikki virheet.
Niistä oppii oikein hyvin. Ainakin omalta kohaltani musiikin teko on ollut melko pitkälle sitä, että haluan tehdä biisin ja sen nauhoitankin. Loppuaika meneekin sitten virheiden korjaamiseen, joka viekin sitä aikaa ainakin aluksi 95%.
Kai tämä suurelta osin pätee konemusiikkiikiin, jota en ole vielä ainakaan tehnyt itse. Noh, industriaali metallia jos ei lasketa...
Mutta kai rokkipapallakin mielipide saa olla?
Alkuun voi päästä kavereiden opastuksella, mutta suosittelen käyttämään yksinään asian opetteluun aikaa 28h/vrk.
