Millainen ihminen/luonne olet?

Olen kuulemma lämmin (muutenkin kuin ruuminlämmöltäni). Yritän kyllä olla. Kiva jos olen onnistunut. Positiivisuus pääpiirteenä, kenties. Yritän olla uskollinen sisäiselle lapselleni. Harmittaa vaan kun ei aina uskalla tutustua uusiin ihmisiin koska jotkut(/useat) näyttää siltä että niitä ei uskalla lähestyä.. =:/ My loss. Tulkaa tutustumaan muhun!!

Originally posted by Jna:
Mä oon hiljanen tyttö.

HÄ!?

Hmmm.. Kirjoituksita saa sellaisen kuvan, että te (melkein)kaikki olette pelkkiä hyviätyyppejä, sano toiset mitä tahansa. Tämä kysely ei kuitenkaan ole kovin puolueeton, koska itselleen on usein helpointa valehdella.
Minkälaisia me sitten oikeasti olemme? Ehkä totuus löytyy jostain omankuvan ja muiden saaman kuvan välistä

Ai niin, mähän on olen ihan pirun hyvä tyyppi, suorastaan täydellinen, jumalan poika

mun on vaikea luottaa uusiin ihmisiin, kesti kauan taannoin että pystyin luottamaan nykyiseen tyttöystävään seurustelun alkuaikoina n. 4 vuotta sitten.. melko sosiaalinen tosin olen eli aika helposti pystyn keskustelemaan ventovieraitten kanssa tosin olen aika avoin, eli joskus jopa turhan avoimesti kerron omista asioistani vaikka juttukaveri ei niin kovin "läheinen" vielä olisikaan. Aikaisemmin monta vuotta sitten oli melko arka ja en uskaltanut tutustua uusiin ihmisiin huonon itseluottamuksen takia (koulukiusaus ), nykysin kuitenkin itseluottamus on kohdallaan ja voin olla oma itseni ja pystyn tutustumaan uusiin ihmisiin.. Olen myös riippuvainen läheisistä ihmisistä, ystävistä. Musiikki on merkinnyt minulle aina paljon en voisi kuvitella eläväni ilman musiikkia, se on mulle pakokeino tästä maailmasta pois (huono päivä jne.), eli kun laitan vinyylit levareille ja rupean soittelemaan niin unohtuu murheet ja keskityn täysin musiikkiin ja annan sen kuljettaa minua.. Nykyisin toinen asia mitä ilman tuntuisi todella tyhjältä on tietysti oma rakas . kaipa mä olen melko sosiaalinen, joskus itsekäs (jos haluan ostaa jotain), lempeä, en ole pitkävihainen, kiltti, empaattinen (joskus), joskus suutun helposti ja puran suuttumusta läheisiin ihmisiin, nälkäisenä ärrimurri..

mä oon aika moniuloitteinen eli "mussa on kerroksia, u know?" Olen useimmiten pirteä, avoin, ystävällinen, rehellinen ja aikamoinen motormouth eli juttua(osittain jopa asiaa) tulee suusta, jos joku on vaan kuuntelemassa. Uusiin ihmisiin totun helposti ja olenkin tutustunut lähiaikoina miljoonaan uuteen mukavaan tyyppiin _o/ moi tyypit
En myöskää tuhlaa aikaa turhaan murehtimiseen ja en ikinä suutu. Saatan turhautua, mutta se ei yleensä kestä kovinkaan kauaa.
Eniten minua loukkaa välinpitämättömyys, oli se sitten kohdistettu minuun tai ystäviini.
Ystäväni ovat minulle rakkainta koko maailmassa ja teenkin kaikkeni suojellakseni heitä ja usein olenkin puolustamassa/tukemassa/neuvomassa...häsläämässä

"Sisälleni syvälle on piiloutunut loukattu pieni romantikko, joka odottaa jotakin sykähdyttävää, mullistavaa, ratkaisevaa...love everlasting"

terkuin,

Ezzy

[ 11 April 2002: Message edited by: Chris Wicked ]

Originally posted by pHaze:
Niin ja respectit niille jotka ovat uskaltaneet vastata ja kertoa arkojakin asioita itsestään.

hmm... mietin tätä paljon viime yönä. tuli mieleen ystäväni kertoma juttu.
hän oli viikonlopun kestävällä kurssilla jossain keski-suomessa parisen vuotta sitten. ensimmäinen ilta oli tunnelmaltaan aika vaivautunut. kukaan ei tyyliin muistanut kurssitovereidensa nimiä yms.
toisena iltana, kun kurssilaiset olivat hieman tutustuneen, oli sauna. saunan jälkeen äijät istuivat terassilla ja joivat saunaoluita (ystäväni joi I-olutta, raitis kun on).. jälkeenpäin ystäväni ihmetteli, että ventovieraalle oli helppo kertoa asioistaan. hän oli illan kuluessa puhunut muille arkojakin aiheita, avioelämän ongelmat (joista esimerkiksi minulle, _ystävälle_ ei ole koskaan voinut puhua) etc. eikä tämä ollut yksipuoleista. kurssitoveritkin olivat avautuneet aika rankoistakin aiheista.
jälkeenpäin mietittiin koko juttua, ja totesin minäkin, että niinhän se menee. ei itselleni tulisi välttämättä mieleenkään puhua aroista aiheista vaikkapa kaverille, ehkä jollekin _ystävälle_, ja kaikkein helpoiten tuntemattomalle.

eli perun nyt aiemman kommenttini aiheesta. ehkei olekaan rohkeutta vuodattaa enemmän tai vähemmän anonyymisti tässä foorumissa.

Originally posted by pHaze:
Tottakai me ollaan hyviä tyyppejä, useimmat ovat ja monesti jos luulet muuta, et vain tunne tai ymmärrä ihmistä.

niin juuri. kukapa sitä nyt olisi mitään muuta kuin hyvä tyyppi. kaikissa on hyviä asioita...
otan esimerkiksi itseni. jollen olisi ystävieni mielestä hyvä ja mukava ihminen, ei minulla olisi mitään syytä olettaa heidän olevan hetkeäkään tekemisissä kanssani.


anteeksi jos olen kirjoittanut epäselvästi, on vähän kiire, enkä ole panostanut kaikkeani lauserakentaisiin... =)

Originally posted by pHaze:


Tottakai me ollaan hyviä tyyppejä, useimmat ovat ja monesti jos luulet muuta, et vain tunne tai ymmärrä ihmistä.

Ei tarkoitukseni ollutkaan sanoa, että te kaikki olette täysiä kusipäitä, vaan herättä ajatuksia.

No minkälainen minä oikeasti olen?
Tähän on todella vaikeata alkaa laittamaan mitään, koska välillä tuntuu etten minä ole edes minä.(älä kysy)

Mä luulen että tällaiset omakuvaukset on aina aika rankkoja pelkistyksiä. Suurin osa ihmisistä ovat aika monisäikeisiä.

itse olen:
häröilevä kusipää, herkkä, mukava, kiva, söpö, nopea, väsynyt, impulsiivinen, goottiromanttinen,
etäinen, itsekeskeinen, puhelias, ystävällinen, inhimillinen, huumorintajuinen, nokkela, analyyttinen, utelias, eläinrakas, syvällinen, laiska, turhautunut, valveutunut, neuroottinen, epävarma, ylimielinen, angstinen ja täysi paradoksi...kuten kaikki muutkin.

lisäyksiä

[ 11 April 2002: Message edited by: Dani Cior ]

Olen ihminen joka on huolissaan muiden hyvinvoinnista aina ja välillä saatan hajota palasiksi kun auttaa läheisiään ja muitakin niin saa aina paskaa niskaan välillä. Viimeksi hajosin noin kuukausi sitten bileissä muiden nähden. Osaan peittää pahan olon mut.. välillä kaikki patoutuu. Olen iloinen ja jaksan naurattaa muita omilla pikku typerillä kommlluksilla. Olen Paha suustani silloin kun suutun tosissani. Lepyn erittäin nopasti. Nautin toisten ihmisten seurasta silti vetäydyn arkipäivinä töiden jälkeen joksikin aikaan omiin oloihini. Olen todella ailahtelevainen luonne. Ystävät ovat mulle tärkeitä ja rakastan eläimiä. Olen aika poikamainen kanssa. Muut kuvaavat luonnettani omituiseksi

Olen ujo ja erakkoluontoinen, mutta kun minuun tutustuu huomaa että olen myös sairaan puhelias. Johtuu varmasti erakokoitumisestani.
Olen haaveileva, romantikko mutta myös hyvin laiska.

en oikein osaa sanoo muuta tossa tuli jo luonteen piirteitä paljon.. ainiin Olen HimoNettiPelaaja =) ja muutenkin kaikki pelit kiinostaa =).
ja lopuksi tietysti tuo minun viitelauseeni tuolta alhaalta eli Trance ja ANIME pelastavat päivän kuin päivän.

WOW, platinum goes videotreffit!

No, mä olen kuulemma erittäin epäselkeä, mahdollisimman hankala, järkeilevä ja kylmä, verbaalisesti lahjakas pihtari..eiku tota..hups! No, noi tulee yleensä miesten suusta (...siis ei pihtarit vaan noi kuvaukset ) ja tytöthän puhuu vaan selän takana ?! En oo niin paha miltä kuulostan, enkä niin hyvä miltä näytän ...No OHHOH! Ja vaikkei tän jälkeen taas uskoskaa, ni osaan olla joskus tosissanikin...jos siis tosi kovasti yritän!

Originally posted by pHaze:
Heh, kaikille selvennykseksi että tuo alkuperäinen "Tottakai me ollaan hyviä tyyppejä"-kirjoitukseni oli kuitenkin aika pitkälti kieli poskessa kirjoitettu (ainainen sarkasmi kuuluu pahoihin tapoihin), mutta tässäkin asiassa minulla on se naivi katsomus, ettei ainakaan suurin osa ihmisistä ole pohjimmiltaan pahoja, vaan tahtovat hyvää, olkoonkin että omat kärsimykset ja kivut ja ties mitkä tekevät joskus meistä kaikista kusipäitä.

ymmärrän sarkasmia, ja ymmärsin tuonkin enemmän tai vähemmän huumorilla höystetyksi kommentiksi. mutta haluan silti painottaa, että IMO kaikki me oikeasti ollaan hyviä tyyppejä. itse en välttämättä ymmärrä miksi herra tai neiti X olisi hyvä tyyppi, mutta aiva varmasti herra tai neiti X:n ystävät/kaverit ymmärtävät. samaa mieltä?

Originally posted by Pan:
Hmmm.. Kirjoituksita saa sellaisen kuvan, että te (melkein)kaikki olette pelkkiä hyviätyyppejä, sano toiset mitä tahansa. Tämä kysely ei kuitenkaan ole kovin puolueeton, koska itselleen on usein helpointa valehdella.
Minkälaisia me sitten oikeasti olemme? Ehkä totuus löytyy jostain omankuvan ja muiden saaman kuvan välistä

Ai niin, mähän on olen ihan pirun hyvä tyyppi, suorastaan täydellinen, jumalan poika

Minkä takia meidän pitäisi kirjoittaa itsestämme negatiiviset ja latistavat puolet? Niiden kanssa on muutenkin jo kestämistä... Näin masennuksesta lähes selvinneenä uskallan aidosti sanoa, että minussa on pohjimmiltani paljon enemmän hyvää kuin pahaa, niin kuin kaikissa meissä muissakin!

Kivempi antaa positiivinen kuva itsestään kuin ladata jo ihan alkuun, että by the way, olen muuten täysi kusipää!

jaa,millanen henkilö olen...
usein ihmiset saa musta väärän kuvan,ja tämä johtuu yleensä siitä,että olen ehkä liian suora ja liian puhelias..
monet luulevat mua itserakkaaks,en kuitenkaan mielelestäni ole,siis sillä tavalla että voi ku oon kaunis ja fiksu ja ihana,mutta mielestäni kaikki ihmiset ovat vähän itserakkaita.Jos rakastaa toista niin pitää ensin osata rakastaa itseään.
Kun muhun kuitenkin oikeesti tutustuu,niin huomaa että olen aivan erillainen ku mitä jotkut olettaa.
Siis oon avoin,osaan kuunnella ihmistä,tempperamenttinen,yritän olla iloien ja yleensäkin jos sattuu tai vihastuttaa näytän sitä harvoin,tai jos näytän,niin yleensä vain poikaystävälle tai lähimmäisilleni.Olen erittäin positiivinen ihminen ja nautin täysillä elämästäni.Yritän olla aina mahdollisimman ystävällinen ja kiva,mutta kuitenkin iha oma itseni,mutta jos toinen ihminen ei ole mulle kiva,niin en mäkään sille.Yleensä jos en pidä jostakin ihmisestä (ei ennakkoluulojen perusteella vaan jos toinen on satuttanut tai loukannut) näytän sitä joskus turhan hyvin.Osaan olla hyvin pitkävihainen,mutta myös lyhytvihainen.Suojelen turhan liikaa kavereitani ja lähimmäisiäni,niin että olen joutunut itse usein suuriin vaikeuksiin,mutta teen sitä mielelläni.
Jos teen väärin mun on usein vaikeata myöntää että teen väärin,olenhan melkein aina oikeessa;-))
Rakastan hauskanpitoa ja bailaamista,flirttailen mielelläni (siis katseilla,että poikaystävä ei tuu mustasukkaseks) ja tutustun erittäin mielelläni uusiin ihmisiin.
Mun suuri unelma on tulla laulajaksi...sillä laulan ja rakastan kaikkea sitä joka liittyy musiikkiin,teatteriin yms...kuuntelen paljon erillaista musiikkia,josta lemppareita ovat esim. RMB,MARUSHA..ja kaikkee muuta sellaista joka tulee saksasta.Mutta myös esim.Skunk Anansia tai Eurythmicsiä.Tod. näk. Asun 10 vuoden päästä saksassa,sillä sinne tahdon muuttaa sitten jonain päivänä ku ajon perustaa perheen..

Tää kuulostaa enemmänkin työhakemukselta.

Niin ja tulevaisuus näyttää siltä että mullon huomenna teatterikorkeakoulun 2-vaihe ja jos en sinne teakkiin pääse ni lähen opiskelemaan italiaan matkailuu.

Ja nyt kaikki tietää musta kaiken,ei enää salaisuuksia.Totuudet ilmi!

Syvällä sisimmässäni olen eksyksissä
keskellä suurta erämaata. Etsin jälkiä,
tietä kotiin, edes pientä merkkiä oikeasta
suunnasta.

Syvällä sisimmässäni olen arka ja haavoittuvainen.
Syvällä sisimmässäni olen pelokas ja hiljainen.

Sen kaiken peittää kuori.
Se, mitä ihmiset näkevät.
Se, mitä toiset kokevat.

Se kuori minussa on minä itse.
Ilman sitä en pysyisi hengissä.
Ilman sitä toiset ihmiset nokkisivat minut kuoliaaksi.
Ilman sitä olisin edessänne alaston.

Kuoreni on vahva ja voimakas.
Se hymyilee, mutta näyttää silti vihaiselta.
Kuoreni ei ole naisellisen pehmeä.
Se on peikkomaisen villi,
mutta herkkä kuin henkäys.
Se itkee helposti ja suree tosissaan.
Se välittää ystävistään ja rakastaa.
Mutta sisimmässäni en usko rakkauteen.

Minä olen monimutkainen pakkaus.
Olen täynnä elämää ja toisaalta tyhjä kuin kuolema.
Olen täynnä lämpöä ja toisaalta kylmä kuin jää.
Ja silti minä elän.
Kuoreni ja sisimpäni.
Kunpa joku joskus koskettaisi niitä molempia.
Ja jäisi.

Uhuu