Originally posted by mekaanikko:
Riittämättömyyden tunne on kuitenkin varsin yleinen niin työssä kuin vapaa-ajan harrastuksissakin (kuten vaikka siinä levyjen soitossa), kun rima on tullut asetettua yleensä aika korkealle.
Ehkä esmes. mun heikoimpia piirteitä taitaa olla se, etten
osaa koskaan asettaa rimaa niin korkealle ettenkö mukavasti
pystyisi sen päällä istumaan. Tämä johtaa siihen, että asi-
oissa joissa mulla saattaisi olla julmetusti harjoituksella
esiin piiskattavaa potentiaalia päädyn joko keskinkertaisiin
tai hieman keskinkertaista parempiin (tai huonompiin)
tuloksiin.
Kilpailuhenkisyyden puute on jonkinmoisena rasitteena, koska
en näe mitään tarvetta olla jossakin 'parempi kuin muut',
niin kauan kuin sen jonkin, oli se musiikkia tahi lumilau-
tailua, tekeminen on kivaa. Mun mielestä on kivaa kun on
kivaa Toisaalta saatan sitten myös olla suvaitsematon
sellaisia asioita kohtaan, jotka eivät mun maailmankuvaan
ja ajatusmaailmaan mahdu, näistä lähinnä nousee mieleen
huumeidenkäyttö, josta on joskus(heh) tullut muittenkin
kanssa keskusteltua. Taidan siis olla aika konservatiivinen.
Nojaan tosin tuossakin aiheessa lähinnä siihen, mitä olen
omilla silmilläni nähnyt, enkä siihen, mitä netistä olen
lukenut, joten voi olla että elämänkokemukseni mm. Olarista
on värittänyt hieman käsitystäni huumeidenkäytön
todellisuudesta. Oli tämä väritys sitten lähempänä totuutta
tai fiktiota, sitä en tiedä. Olen nähnyt mitä olen nähnyt
ja sen pohjalta vedän johtopäätköseni, kuten jokainen ratio-
naalinen ihminen.
Olen myös välillä erittäinkin naiivi, jonka huomaa loppujen
lopuksi parhaiten siinä, että naiset panevat muo aina niin
halvalla. Toisaalta, mitä sitä muka kaksikymppisenä elämästä
tietää?