tupakointi & lopettaminen

Originally posted by patis:
Tähän oli pakko tarttua

Just tänään muistelin duunin tupakkihuoneessa lukeneeni jostain artikkelista kirjoituksen jossa todettiin tupakoivan ihmisen kuolevan 50% suuremmalla todennäköisyydellä.

et sillai

[ 26 July 2002: Message edited by: patis ]

Tähänkin on pakko tarttua.

Mä taas epäilen, että me kuollaan kaikki 100% todennäköisyydellä.

Originally posted by bulk aka. electro lt:
Tähänkin on pakko tarttua.

Mä taas epäilen, että me kuollaan kaikki 100% todennäköisyydellä.

LOL

juttuhan on niin, että lopettaminen on helvetin helppoa, kun vaan haluu lopettaa. Se halu pitää vaan saada jostain.. ja kovin helppoa se ei näytä olevan kun kaikki meistä tupakoivista kuitenkin rööki huulessa puhuu keuhkosyövästä


Aah, ruokatupakka.. Aah, saunasta kylmä kalja kädessä tupakalle mökillä....hmm

Aloin polttamaan...öö pitääpi laskea. Juu se oli 9vuotta sitten. Tuli aika urakalla poltettua ja oli aina todella huono olo. sanoin aina et nyt pitää lopettaa ja blaa blaa... Olinkin kuukauden tai kaksi polttamatta. Nyt viimeiseen kolmeen vuoteen olen lopettanut lopettamis höpötykset ja en poltakkaan kun vain ja ainoastaan silloin kun tekee mieli. Näin kun ajattelin olin monta kuukautta polttamatta ja tupakka maistuu näin paljon paremmalle. Eikä ole pakkomiellettä johonkin. Nykyään saatan polttaa viikonloppuisin kun on dokaamassa. Tosin sillon saattaa vierähtää yksi tai kaksikin askia. Tai vain yksi tupakka.

Menkää mielen mukaan ja huomaattee et on paljon helpompaa kun panikoida turhia asioita!

[ 27 July 2002: Message edited by: Elwira ]

Tupakoinnin lopettaminen oli eka vaikeeta mutta sitten lopulta ihan helppoo kun lähti matkalle. Pois tutuista rutiineista ja totutuista tavoista - auttoi kummasti. Sitten kun tuli takasin, teki välillä mieli vetää hermosauhut, mutta toisaalta - miks mun pitäis?

Toinen asia, mikä aikoinaan vaikeutti lopettamista oli se että lopettamista on hypetetty ihan liikaa. Tottakai se on hyvä asia jne, mutta yleensä hehkutetaan aivan liian nopeita terveydellisiä vaikutuksia. Itte en nimittäin ole vielä kuukaudenkaan jälkeen oikeestaan muuta huomannut kuin että välillä haistaa hajuja mitä ei ennen ole huomannut (esim kukkaset) ja toisaalta tuntuu että kaukonäkö on parantunut ihan himpun verran. Eli kun aikoinaan yritti lopettaa ja huomas ettei parissa päivässä tullutkaan "kevyempi olo" tai ettei "jaksanut liikkua pitempään" eikä muutenkaan tullut mitenkään ihmeellinen olo niin sitä sitten turhautu ja taas rupes vetää röökiä.

Ei mulla oo oikeesti mitään syytä polttaa. Paskaako se mua kiinnostaa oonko urpon näkönen kun vaan seison tekemättä mitään? Sekin on yks syy miks oon polttanut - että ois jotain tekemistä ja että ei näyttäis säälittävältä. Ei jaksa enää kelaa tollasii.

Tupakka, rööki, kessu, rönsseli, kesanderi, syöpäkääryle, silmävoide, pörssi...

Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Miksi poltan tupakkaa? Pystyn puhumaan täysin järjissäni keuhkosyöpäriskistä, pahenevasta yskästäni, rahattomuudestani tai vaikkapa sademetsien tuhosta aivan mainiosti samaan aikaan, kun imen valkoista Marlboroa keuhkoihini. Tiedän, että kylmät tilastot, numerot paperilla, kuvat tervan vuoraamista keuhkoista tai syövän hiivuttamista kolmekymppisistä kertovat karua kieltään tupakoinnin täydellisestä järjettömyydestä.

Mutta pystyykö kaikkia niitä kokemuksia, tunnetiloja, nautinnon hetkiä mittaamaan tilastoissa tai mahdollisuuksina kuolla ennenaikaisesti?

Tupakka on ollut läsnä nuoren elämäni vaiheissa jostain ala-asteikäisestä lähtien, päivittäin ylä-asteen alkuvaiheista. Kun ajattelen koulua, tulee mieleeni jo ensimmäinen täysin rationaalinen ja hyväksyttävä syy tupakalle: sosiaalisuus. Kun ajattelen kaveripiiriä lukiossamme, on tupakoivien ihmisten ollut alusta alkaen nopeampaa ja vaivattomampaa soluttautua uusiin kaveriporukoihin. Tulen pummaaminen tupakkipaikalla on todella simppeli sosiaalinen keino ottaa ensimmäinen kontakti mahdollisiin uusiin ystäviin. Jokainen tarvitsee yhteisössä, kuten koulussa kavereita, ja tupakka edistää erittäin tärkeää tekijää yksilön asettuessa uuteen yhteisöön.

Tämä on tietysti erittäin huono asia kansanterveydellemme, mutta ähh, en halua nähdä kaikkea holhottavan täydellisen tupakointikiellon merkeissä. Tupakkaringit ovat ja pysyvät, ja vaikka moni teini-ikäinen koulussa röyhyttelemiseen huomaamattaan ajautuisi tupakkapaikan vuoksi, niin kuitenkin suurin osa meistä pössyttelijöistäkin varmasti viisastuu vanhetessaan, ja tajuaa lopettaa.

Yleisesti näen tupakan varsin mainiona sosiaalisuutta edistävänä välineenä. Joskus tupakkahetki voi olla luonteva keino uskaltaa lähestyä jotain tiettyä henkilöä kahden kesken. Tupakan/tulen tarjoaminen voivat olla ensimmäiset sanat.

Joskus 13-15 -vuotiaana kaikki kielletty on jännittävää, hauskaa ja suorastaan kiihottavaa. Oman röökinpolton aloittamisen makua varmasti paransi tieto siitä, että kotiväki raivostuisi, jos saisi tietää. Poliitikot tutkivat jossain vaiheessa mahdollisuutta, että tupakointi lasten nähden pitäisi jotenkin kieltää, ja tupakoitsijat sysätä pois lasten ja nuorten silmien ulottuvilta. Ei perkele. Tabuthan eivät koskaan kiinnosta ketään, eiväthän?

Tunnetiloja ja unohtumattomia kokemuksia, joihin tupakka liittyy, on varmasti itselläni monia. Joku maalaili kuvia kauniista maisemista, ja vaikka kaikki ei aina yhtä auvoista olekaan, niin on jutussa perääkin. Bussipysäkillä röyhyttelevä ja ei-tupakoitseva katselevat sitä samaa liikennettä lasittunein silmin, mutta kuinka moni ei-tupakoitseva oikeasti usein rauhoittuu hetkeksi, istahtaa alas johonkin, tai menee vain parvekkeelle katselemaan ympäristöä, ollen täysin hiljaa, olematta kosketuksissa yhteenkään mediaan? Monelle savuke on täydellinen viiden minuutin aikalisä.

Mitäs vielä? Ainiin, yhtä asiaa en koskaan opi käsittämään. Tässäkin maassa suvaitsevaisuudesta puhutaan jatkuvasti. On kuitenkin käsittämätöntä, miten tämä arvo ei tunnu liittyvän ollenkaan tupakoimiseen. On tietysti selvää, että moni savuton ei kokee tupakansavun ikävänä, ja siinä oleminen on pidemmän päälle terveydelle vaarallista. Mutta miksi se kuuluisa järki unohdetaan niin usein tässä asiassa? Tupakoijan kuuluu ottaa huomioon muut ihmiset tupakoimalla niin, että se mahdollisimman vähän missään vaiheessa häiritsee muita ihmisiä. Jossain on kuitenkin kuljettava raja siinä, mikä ei enää ole suvaitsevaista ei-tupakoivalta ihmiseltä tämän nipottaessa tupakoijan röyhyttelystä tai sen seurauksista. Jokainen pystyy ihan oikeasti olemaan Helsingin Rautatieaseman junaratoja kattavan valtavan katoksen alla, vaikka jotkut tupakoisivatkin sen alla. Yhtään lasta ei kuole, mikäli joku haisee tupakalta sen 10 minuuttia röyhyttelyn jälkeen. Ihan samalla tavalla joku avaa Saarioisten pizzan bussissa tai ajaa autolla ohitsesi. Itse vihaan suuresti sitä, jos joku mässyttää ja maiskuttaa purkkaa äänekkäästi. Valitan siitä kuitenkin vain aivan erityistapauksissa.

En mitenkään halua edistää tupakoimista ihmisten keskuudessa, mutta mielestäni tupakoiminen on täysin henkilökohtainen asia ja sisältää niin paljon hyviäkin elementtejä, että tupakoimista ei tule tehdä Suomessa mahdottomaksi kansanterveyden nimissä. Itse lopetan sitten, kun sille ei enää tarvetta ole. Sosiaalista, henkistä, fyysistä, mitä tahansa.

-TommyT-

Ps. Tupakka kuuluu olennaisena osana kahvinjuontiin, juopotteluun, jonkin jälkeen, vitutukseen, näitä riittää.

[ 29 July 2002: Message edited by: TommyT ]

TommyT:ltä hyvä postaus, juuri nuo syythän sitä tupakointia pitää yllä. Itsellänikin heräsi nimenomaan päätös että nyt tuli todellakin loppu. Tupakointi ei ollut millään tapaa kivaa enää, ja jos tupakointi olisi kivalta tuntunut -> ei olisi lopettaminen onnistunut.

Koska olin ollut kipeänä polttamatta pitkään, oli "helppo" keskittyä pelkkään sosiaalisten tilanteiden hallintaan..

Joskus ryypätessä on seuran vuoksi kiva polttaa, mutta aivan niin ekstaattisen ihanalta kuin tupakan polttaminen ja maku aiemmin tuntui, se ei enää tunnu. Hyvä niin.

Lisätäänpä vielä että monet ihmiset jotka eivät ole koskaan polttaneet, yllättyvät joka kerta kun heille sanoo että tupakka maistuu hyvältä. He ikäänkuin kuvittelevat että sitä tupakkaa poltetaan väkipakolla tms

Poltin joskus kauan sitten, mutta en paljonkaan ja lopetin ajoissa. Tuo tapahtui joskus yläasteella.

Useamman vuoden ajan on tullut polteltua silloin tällöin todella harvoin. Tyyliin 4krt vuodessa.

Nyt kevään/kesän aikana vähitellen bilepolttelu vaihtuikin siihen, että tuli polteltua viikollakin, vähitellen jopa päivällä jne. Kolmisen kuukautta on tullut nyt polteltua enemmän tai vähemmän säännöllisesti.

Oudolla tavalla olen mielessäni koko ajan ajatellut, että homma on ihan hanskassa ja voin lopettaa koska vaan. Vähitellen aloin kuitenkin huomata, että mopo keulii ja eilen sitten päätin että nyt riitti.

Se on loppu nyt. Seuraavan kerran sitten joskus...
Tyttöystävä lopetti onnneksi samaan aikaan, niin voidaan toisiamma tukea.

Aloitin yläasteella niinkuin niin monet muutkin, viisi vuotta ehdin polttaa ennenkuin lopullisesti vittuunnuin omaan tupakointiini. Lopettaminen sujui todella helposti, ainoastaan pari ensimmäistä päivää oli tuskaa, olin kuitenkin polttanut viimeiset pari vuotta n. askin päivässä, joten jonkinasteinen nikotiiniriippuvuuskin oli ehtinyt kehittyä. :/

Lopettamispäätös ajoittui otolliseen aikaan, olin juuri päässyt intistä ja muutenkin elämä oli aikamoisessa muutosvaiheessa. Saman puolivuotisen aikana lopetin tupakoinnin ja alkoholinjuonnin, pääsin opiskelemaan ja muutin Helsinkiin. Jotenkin tupakoinnin lopettaminen tuntui helpommalta kun jätti kaiken vanhan taakseen. Alkoholittomuus kesti n. puoli vuotta jonka jälkeenkään ei kyllä ole tullut sellaisia määriä otettua että krapulaa olisi tullut, mutta tupakka on jäänyt pois pysyvästi.

Originally posted by TommyT:
On tietysti selvää, että moni savuton ei kokee tupakansavun ikävänä, ja siinä oleminen on pidemmän päälle terveydelle vaarallista. Mutta miksi se kuuluisa järki unohdetaan niin usein tässä asiassa?

Erittäin hyvin kirjoitettu teksti. Oletkos toimittaja / kirjailija ammatiltasi? - Edes harkinnut? Hyviä syitä perustelit ja ihan totta oli muutama asia. Itse en ole nyt varmaan pariin vuoteen oikein "stop and smell the roses"-hetkeä kokenut. Ennen sitä tuli istuttua laiturinnokalla tai Café Engelissä kirjoittelemassa runoja. Nykyään ei. Ei tule mietittyä niin paljon paikallansa. (Sen kyllä huomaa mun toiminnassa. )Tupakin poltto on kyllä hyvä tapa, milloin jopa krapulapäivänä raahautuu ulos ja katselee ympärilleen hetken.

No joo. Tuon julkisilla paikoilla tupakoinnin olen nyt vasta aloitettuani polttamaan huomannut hankalaksi. Joissain paikoissa pitää olla vähän turhankin tarkkana siitä missä voi polttaa.

Toisaalta tulee nykyään mieleen aika, nyt kun sitä tupakansavua ja -hajua ei enää haista samalla lailla; silloin kun ei polttanut. Muistan kuinka se otti nenään pahasti, kuinka se yskitti ja häiritsi. Talvipakkasella kun on juuri flunssa tulossa ja nenän limakalvot ovat kuivuneet ja istuu bussin takaosassa, niin joku asiakas kehtaakin kävellä bussiin niin, että juuri ovella puhaltaa tupakansavut keuhkoista. Minä haistoin jopa sen pistävänä.

Nyt kun tupakoi, ei sitä välttämättä edes huomaa kenen kodissa poltetaan sisällä ja kenen ei. Ennen sen haistoi melkein rappukäytävään. Uskoisin, että ne jotka ovat polttaneet teinistä asti tai sitten useamman kuin 5 vuotta eivät voi sitä ymmärtää kuinka tupakansavu ihan oikeasti voi olla äärettömän häiritsevä tekijä. Paljon suurempi kuin purkan mäyssytys tai saarioisten pitsan avaaminen bussissa. (Busseissa syöminen on tosin kielletty.)

Toivon, että vaikka jatkaisin tupakanpolttoa, (Ei ainakaan vielä ole halua lopettaa, mistä olen pettynyt itseeni.) pitäisin mielessäni sen, että joitain tupakansavu ihan oikeasti voi häiritä.

Aloitin tupakoinnin 15-vuotiaana peruskoulun jälkeen.
Homma lähti kun polttelin salaa pari tupakkaa sillointällöin
kun vanhemmat oli menneet jo nukkumaan. Se vain maistui
hyvälle kauniina kesäöinä

No, päätinkin sitten jäädä koukkuun ja vuosi sen jälkeen
paloi tupakkaa toppa päivässä. Homma vain kiihtyi ja vuosi
sen jälkeen paloi jo 1,5-2 toppaa päivässä. Alkoi olemaan
jo joskus huono olokin aamulla.

No, vuonna -99 kevättalvesta päätimme kaverin kanssa
lopettaa tupakoinnin samaan aikaan. Mulla meni kuukausi ja
ratkesin kännipäissäni uudestaan. Poltin sinä iltana yhden
kokonaisen topan No kaveri kuitenkin jatkoi polttamatta.

Päätin sitten -99 vappuna että lopetan moisen paskan
kärytyksen ja olinki polttamatta vuoden 2000 kesään saakka,
kunnes.. ajoin tiedostamattani siviilipoliisin kanssa
kilpaa ja pujottelin moottoritiellä >180-190km/h vauhdissa
autoja.. Aiheutin kivoja vaaratilanteita yms hässäkkää

Tutka oli ehtinyt näyttää jonku 160km/h ennenkuin katosin.
No, liikennevaloissa äijä sitten sai mut kiinni ja helvetti
että säikähdin sitä poliisikylttiä
Onneks poliisi oli yksin, ei voinut täten ottaa korttia
pois tai antaa edes sakkoja.. kuitenkin piti kunnon saarnan
ja saarnan päätteeks menin kotia ja vedin röökin.. siitä lähti
taas satunnainen polttelu käyntiin. Olin kyllä pari viikkoa
sen jälkeen suht polttamatta, mutta kun silloinen muija antoi
kenkää, alkoi kunnon käryttely.

Uudenvuodenaattona 2000-2001 olin kuskina ja vitutti sen
verran että tupakkaa paloi helvetisti.
Päätin että kuskipalkakseni saaman tupakkatopan jälkeen
lopetan kokonaan. No. 14.1.2001 päätin että en enää polta
ikinä, ja en ole sen jälkeen polttanut.. enkä polta!

Kaikista vittumoisinta lopettamisessa on päästä siitä tavasta
eroon. On vittumoista ajatella, ettei nyt voikaan vetää
sitä kahvin tai oluen jälkeistä röökiä. Tuosta tavasta kun
pääsee eroon, pääsee koko tupakoinnista suht helposti eroon.

itse aloitin polttamisen niinkin nuorena ku 9-10 vuotiaana,eli taisin olla
silloin ala-asteen kolmannel tai jotain...siit lähtien on ollu rööki suussa aina viime syyskuuhun asti,
(tosin kyllähän sitä koitti aina välillä lopettaa,huonolla menestyksel) jonka jälkeen en oo
polttanu yhtäkään röökii/sikarii/sätkää/ym..mä en mitenkään kummallisemmin ajatellu
silloin mitään röökilakkoo tms,vaan frendi ihan tosta vaan ehdotti yks päivä et lopettais
röökinpolton. himassa sit kelailin jälkeenpäin kaikkii niit epäonnistuneit röökilakkoi
joista olin muinoin yrittäny pitää kii epätoivoisesti ja tulin sit jotenki siihen tulokseen ettei siihen
kannata rupee väkipakolla,ku silloin mielessä piilee kuitenki ajatus siitä "ihanast"
savukääryleest,vaan jos kerta lopetetaan niin kyl sen täytyy lähtee omast,aidost halust ja
asenteest LUOPUU siit,kuten triip tos alus mainitsikin...esimerkiks mä en oo ikinä uskonu
et joku röökinpolton vähentäminen päivittäin tai siirtyminen miedompaan merkkiin tai muunlainen
kikkailu loppujen lopuks auta lopettamaan kokonaan,mut ehkä noi konstit auttaa sit
hillitsemään jotenkin sitä polttamisen määrää...
nykyään oon tupakan kanssa sinut,mua ei häiritse mitenkään toisten ihmisten tupakointi
bileis tai asemilla tai koulukavereiden kokoontuminen aina röökipaikalle välitunneil,ja itseasias
oon hirveen ylpee itsestäni et oon koht ollu vuoden ilman röökii vaikkei toi miltään sen
kummallisemmalt asialt enään tunnukkaa..
ainoo asia mikä kyl ketuttaa se et pituuskasvu on jäänny mulla hieman vajaaks ku mua
reilusti nuoremmat frendit on jo 10-15 senttii pidempii...mut oma vika,ei auta valittaa...

Erittäin hyvää pohdintaa TommyT:ltä.

Originally posted by TommyT:

kuinka moni ei-tupakoitseva oikeasti usein rauhoittuu hetkeksi, istahtaa alas johonkin, tai menee vain parvekkeelle katselemaan ympäristöä, ollen täysin hiljaa, olematta kosketuksissa yhteenkään mediaan? Monelle savuke on täydellinen viiden minuutin aikalisä.

Kuinka moni ei-tupakoija ahtautuu ranskalaiselle parvekkeelle kaatosateessa tai 25 asteen pakkasessa aamutossuissa, saadakseen säännöllisen nikotiiniannoksensa? Kuinka moni opiskelija joutuu valitsemaan tiukassa tilanteessa parin aterian ja tupakka-askin välillä, ja skippaa aterian? Asioilla on aina kaksi puolta.

Sosiaaliset syyt ja ajankäyttö ovat tupakoinnissa isoja tekijöitä. Tupakka kädessä on helpompi tulla juttelemaan myös baarissa - jos sinulla ei ole suussa tupakkaa eikä edes kädessä tuoppia, seisot ikään kuin tyhjän panttina. Tupakka muodostaa joukon sijaistoimintoja, jollaisia ovat myös kellon vilkaisu, silmälasien asennon korjaaminen ilman syytä, kännykän selailu, kynsien pureskelu...

Paljon on edellä puhuttu siitä, miten tupakoijan on helpompi luoda sosiaalisia kontakteja. Tämä on ihan totta, mutta olen kyllä valmis maksamaan tupakoimattomuudesta sen hinnan, että olen aavistuksen verran epäsosiaalisempi.

Olen elämäni aikana polttanut noin 2-3 askia tupakkaa (mukaan lukien pikkusikarit). Aikanaan oli vaihe, jolloin riittävässä humalatilassa oli pakko saada rööki suuhun. Syytä en oikeastaan osaa kertoa, semminkin kun nykyisin ei ole tehnyt vuosiin mieli savuketta ja pelkästään samassa pöydässä polttava henkilö alkaa häiritä ja pakottaa puhaltelemaan savua poispäin. Kännissä polttaminen on asia, josta voi ja kannattaa päästä eroon. Tiedän monia täysin tupakoimattomia, jotka humalassa tempaisevat savukkeen naamaan ja monia kohtuullisesti tupakoivia, joista tulee humalassa ketjupolttajia.

Siihen toiseen poltettavaan aineeseen emme puutu sen enempää, voin vain sanoa että se on paljon mieluisampi sekä hajultaan, maultaan että vaikutukseltaan. Sitä ei myöskään tarvitse polttaa tusinaa kertaa päivässä...

Originally posted by khatt:
Kuinka moni ei-tupakoija ahtautuu ranskalaiselle parvekkeelle kaatosateessa tai 25 asteen pakkasessa aamutossuissa, saadakseen säännöllisen nikotiiniannoksensa? Kuinka moni opiskelija joutuu valitsemaan tiukassa tilanteessa parin aterian ja tupakka-askin välillä, ja skippaa aterian? Asioilla on aina kaksi puolta.

Kaikki tuo on vapaaehtoista. Vaikka olisi kuinka nikotiinin tuska, niin se on itseaiheutettua, siten tuo ei ole niin verrainnollinen. Hm... huonosti selitin ajatukseni kulun. Koitetaan näin:

Jos ei polta, niin ei tule käytyä katsomassa ulkona niitä kukkasia. Jos poltaa, niin tulee pysähdyttyä hetkeksi.
Jos ei polta, niin ei tule käytyä ulkona kaatosateessa seisomassa. Jos polttaa, niin tulee seisottua sateessa.

Oli kokemus sitten hyvä tai paha. (Itse pidän sateesta, enkä voi sietää kukkasia.) Nämä molemmat kokemukset jäävät kokonaan pois, ellet polta. Tämä ei ole mitään polttamisen puolesta propagandaa, vaan ihan havainto, minkä itse olen huomannut. Pitäisi taas aloittaa runojen kirjoittelu, (taukoa ollut hieman) niin olisi joku muu syy istua taas sateella tai aurinkoisena päivänä puistossa.

Mutta sateesta... tupakanpoltto kun heikentää hajuaistia, niin yksi mikä on kevään hienoimpia merkkejä on se, kun auringon paistaessa sataa vastaleikatulle nurmikolle, niin se haju ja se mikä siitä sateesta jää takkiin kun menee kotiin. Toivottavasti ei hajuaisti niin paljon turru, ettei niitä enää haista.

Originally posted by khatt:
Tupakka muodostaa joukon sijaistoimintoja, jollaisia ovat myös kellon vilkaisu, silmälasien asennon korjaaminen ilman syytä, kännykän selailu, kynsien pureskelu...

Sijaistoimintoja tulee aina kun on hermostunut. Tai jos koittaa peittää jotain. Ihminen valehtelee koko ajan. Tupakka näyttää luonnollisemmalta ja vähemmän hermostuneelta kuin kellon vilkuilu tai kynsien pureskelu. Tuo onkin totta ja hyvä havainto. Mitenköhän on, voiko tupakka suussa valehdella vakuuttavammin? Jääkö esmes vasemmalle yläkulmaan vilkuilu pois? Jääkö pakaralta toiselle painon siirtäminen pois? Ja kun tupakki suussa saa oikein luvan kanssa laittaa käden suun eteen, ei sekään paljasta valehtelijaa.

Kun minusta tulee poliitikko, minä poltan julkisuudessa. Rehellistä poliitikkoa kun ei kukaan äänestä, mutta äänestäjät eivät halua äänestää valehtelijaa.

Originally posted by khatt:
Olen elämäni aikana polttanut noin 2-3 askia tupakkaa (mukaan lukien pikkusikarit).

Itse olen aina joskus merkittävinä juhlapäivinä palkinnut itseni hyvällä sikarilla. (No joo, jos alle kolmensadan entistä rahaa saa hyvää...) Vaikkakaan tupakkaan en ole silloin edes koskenut.

Originally posted by khatt:
Siihen toiseen poltettavaan aineeseen emme puutu sen enempää

aina kun tekee mieli tupakkaa, kannattaa antaa käsilleen töitä. tähän toimenpiteeseen mainioita apuvälineitä ovat esim. saksalaiset käsityövideot.
toimii.

Koskaan en ole polttanut. Mutta enpä pitkiin aikoihin ole ollut myöskään tupakoimaton.

Tahti on vaihdellut aski/päivä-rytmistä pitkiin aikoihin ilman tupakkaa. "Lopettaa" ei ole tarvinnut koskaan yrittää, kun en ole koskaan aloittanutkaan. Vähentäminen on aina tarvittaessa ollut helppoa - sehän on aina ollut sitä mitä _haluankin_ tehdä. En oo oikein sopimuksentekijäihminen tai lakkoihminen, vaan homma on siis toiminut sillä, että tekee niin kuin tuntuu hyvältä, niin kuin haluaa. Strategiaa voi suositella kaikille "lopettajille". Itsestähän se kaikki on kiinni eikä tupakasta. Vaikka on sekin ihan hauska tyyppi.

Ekan röökin taisin vetää 8-vuotiaana. Maistui varmaan jännittävältä.

Ja niille, jotka ihmettelee mitä "hienoa" on röökin poltossa, voisi muistuttaa, että kyllähän gloriaa ja estetiikkaa saa irti vaikka pyllyn pyyhkimisestä, kun sitä ajattelee oikealta kannalta. Kelatkaa nyt omiakin harrastuksianne vähän tarkemmin. Hah!

Originally posted by bulk aka. electro lt:
Tähänkin on pakko tarttua.

Mä taas epäilen, että me kuollaan kaikki 100% todennäköisyydellä.

Jos et käsittänyt niin juurikin sitä yritin sanoa.

Originally posted by bulk aka. electro lt:
Mä taas epäilen, että me kuollaan kaikki 100% todennäköisyydellä.

Ei pidä olla noin jyrkkä. Vanhuuteen kuollaan vaan sen takia, kun solunjakautumisen yhteydessä meidän geenit kertoo, että uuden solun pitää olla hieman rappeutuneempi kuin alkuperäisen. Tuosta geenistä kun tiedemiehet päästää meidät, niin eihän silloin varmaksi voi sanoa, että kaikki kuolee.

7 vuotta olen polttanut lähes pelkästään sosiaalissa tilanteissa, joskus alkuaikoina tuli poltettua tv:n ääressä jotain fudista katsoessa, mutta se on jäänyt ja nykyisin polttaminen rajoittuu lähes pelkästään sosiaalisiin tilanteisiin, joissa yleensä saa sidua tai bisseä. Jotenkin rööki kuuluu niihin tilanteisiin ja tuntuu huomattavan kivalta. Järjellä ajatellen röökin poltto on täysin idioottimaista itsetuhoista käyttäytymistä, mutta niin kauan kuin se pysyy baareissa/bileissä jokseenkin hallinnassa en jaksakitistä siitä enkä lopettaa kokonaan. Selvin päin tulee röökistä melko paha olo ja darrakin on huomattavasti pahempi kun polttaa askin ulkona ollessa, silti ei huvita vielä lopettaa kokonaan sosiaalista polttamista.

Kiva lueskella tätä topiccia kun on ite just lyhyessä tupakkalakossa. Eli (peräti) kolmatta päivää polttamatta. Yhtä pitkää taukoa ei ole ollut yli viiteen vuoteen, tupakkaa olen polttanut about seittemän vuotta. Pidän tällaisen lyhyen lakon testatakseni miltä tuntuu ja kuinka helposti pystyn olemaan ilman. Yllättävän kivutonta.

Tupakkaa tekee eniten mieli epävarmoissa sosiaalisissa tilanteissa (tapaa uusia ihmisiä jne.), suurissa tunnekuohuissa (ihmissuhteet myrskyää) ja kyllästyneenä (junan tuloon puol tuntia, bileisiin jonotusta 2 tuntia...).

Kun elämä on tasaista (niinkuin nyt kun vaan teen töitä), tupakkaakaan ei tee mieli.

Tämä lakko on osittain itsepetosta. Kun nyt huomaan, etten ainakaan vielä ole *todella* pahasti koukussa, voin jatkaa hyvillä mielin sauhuttelua. Vaikka kyllä aamuisin hirvittää se paha maku suussa ja tunne kurkussa/keuhkoissa. Käsittämätöntä myrkkyä sitä tulee vedettyä sisäänsä.

BTW, ATV:llä oli ainakin eilen luupissa loistava pätkä tupakka-askien varoitusteksteistä. Kandee kattoo, jos vielä ehtii.

-kb