Varvanan teksti oli suurimmaksi osaksi hyvää tekstiä. Mietitty asiat halki poikki ja pinoon. Tosin sorruttiin hieman mustavalkoiseen näkökantaan ja oman totuuden julistamiseen.
Mustavalkoisuus ei välttämättä ole pahasta. Itse pidän esmes raiskauksen kohdalla erittäin mustavalkoisen rajan. Kaikessa se ei vain toimi. Parisuhde on yksi niistä. Ehkä nyt kompastuin omaan nokkeluuteeni, enkä näe sitä, että Varvana yrittää tuoda vain pitkiä pensselin vetoja esiin, eikä pikkutarkkaa realismia.
Otetaan esimerkiksi ryhmäseksi ja yhdistetään se parisuhteeseen, ja tuloksena on usein rikki menneitä suhteita ja paljon tuskaa ja kipua.
Tämän voin vahvistaa. Huono ratkaisu. Edes kavereiden kanssa ei kannata harrastaa ryhmäleikkejä.
Ja joskus on arvostettava elämänsä muita asioita seksuaalisen itsemääräämisoikeuden edelle.
Parisuhde on sopimus. Jos yhteiset pelisäännöt on normaalin länsimaisen kristillisen yhteiskunnan hyväksymät normisäännöt, ei esmes ryhmäseksi tule kuuloonkaan. Joillain saattaa toisenlainen suhde toimia. Olen lukenut sellaisestakin kolmikosta, jossa yksi mies ja kaksi naista rakastavat toinen toistaan tasapuolisesti ja kaikki sujuu ok. Siinä kohdassa kun teet sopimuksen parisuhteesta, tulee olla selvillä mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.
Kaikesta voi tulla traumoja, mikäli ei ole valmis asioihin. Moni mies voi ostaa urheiluauton harkitsematta ja se saattaa jättää jäljet tulevia ostopäätöksiä tehtäessä, mikäli edellinen auto on aiheuttanut taloudellisia ongelmia.
Jos fantasioi joukkoraiskauksesta, kannattaako sitä lähteä toteuttamaan oikeassa elämässä?
Jos fantasioi joukkoraiskauksesta, on se minun mielestäni yhtä sairasta kuin itse toteuttaminen. Sitä vaan ei kukaan mene kertomaan toiselle ja jos joku minulle kertoisikin fantasioivansa siitä, en minä häntä ihan terveenä pidä. Ja missä menee fantasian ja suunnittelun raja? Suomen lakien mukaan rikoksen suunnitteleminen on rikos. Missä vaiheessa joukkoraiskauksen suunnittelu ja fantasiointi kohtaa?
Pelkästä unelmoimisesta voi saada paljon suurempaa nautintoa kuin haaveen kohteena olevan asian toteuttamisesta.
Voi olla, en voi ottaa kantaa, sillä omalla kohdallani asia on päinvastoin. Ehkä minulla on huono mielikuvitus ja siksi esmes Tabitha Stevenin kanssa muhinointiin tarvitsen visuaalisen ärsykkeen. Ehkä fantasiat on sellaisia, mitä minä en vain ymmärrä, tai aliarvioin.
On turha yrittää esittää kyltymätöntä sex machinea vain siksi että ympäröivä kulttuuri toitottaa seksiä joka tuutista.
Tuo on totta. Tosin ei pidä esittää myöskään vähemmän seksistä pitävää, kuin oikeasti on. Kannattaa olla oma itsensä. Mania on yhtä paha kuin siveysvyö.
Useimpien tutkimusten mukaan yli 15-vuotiaat suomalaiset harrastavat seksiä keskimäärin noin 3 kertaa viikossa.
Lasketaanko masturbointi? Itse harrastin masturbointia vaikka olin parisuhteessa ja hehkeimmillään naimme useammankin kerran päivässä. ...no kyllä sekin laantui ihan siihen kolme-neljä kertaa viikossa tahtiin, mutta kumminkin...
Jos nimittäin itsesaastutus on mukana tässä, niin epäilen, että 3 kertaa viikossa on alakanttiin. Tiedätkö kuinka usein 15-vuotias poika "runkkaa"? (Tai sitten olen edelleen poikkeus...)
ei kukaan halua olla keskivertoa huonompi ja vähemmän saanut,[/B] ... Sillä onhan se jonkin asteen häpeä tässä seksikulttuurissa olla huonosti saaneiden kirjoissa...
Itse sain viimeeksi 27.6. Muistan sen siitä, että olin viimeisiä päiviä lomilla. Eli alkaahan tässä olemaan jo ... yli kuukausi, melkein kaksi ... lasketaanko masturbointi? Entä suuseksi?
