Suomalaisista yritysjohtajista huomattava osa on muuten reservin upseereita / aliupseereita. Joku aika sitten aiheesta oli juttua jossain lehdessä, harmi ettei mulla oo heittää tähän mitään linkkiä.
niin on. keskustelu siitä, että armeijassa opittaisiin yksioikoisesti yritysmaailmaan soveltuvia johtamistaitoja on kuitenkin erittäin vaikea, sillä sanalla "yritysmaailma" katetaan huomattava määrä erilaisia organisaatiotyyppejä ja täten myös organisaatiosta huolehtimiseen tarvittavia johtajatyyppejä. sana "yritysjohtaja" tarkoittaa monesti henkilöä, jonka toimenkuvaan ei kuitenkaan kuulu suoraan ison alaismäärän esimiehenä toimiminen mistä voitaisiin vetää jotain yhteyksiä armeijassa opittuun käskyttämiseen. "yritysjohtajan" (tässä merkityksessä) toimenkuvaan kuuluu usein lähempänä taloutta, laskemista, myymistä yms. olevat tehtävät. toki myös esimiestehtävät, mutta alaisina ovat usein henkilöstö josta käytetään titteliä "xyzpäällikkö" joihin kai ihmiset useimmin liittävät mielikuvansa armeijan hyödyllisyydestä johtajana toimimisessa. mutta, organisaatiomallejahan on ziljoona, jotkut syviä kuin danten helvetti ja toiset taas flatteja kuin trendikkäin mainostoimisto.
lause "suomalaisista yritysjohtajista huomattava osa on muuten reservin upseereita / aliupseereita" on kuitenkin aina ollut mielestäni täysin yhdentekevä. yritysjohtajuudessa, siis hyvässä sellaisessa, on niin paljon vaatimuksia että siinä ei yksi armeija hirveästi auta. lause on sikäli totta, että näin suomessa on, mutta siinä ei taas ole mielestäni mitään outoa. armeijan yliarvostus kun suomessa kuuluu voimakkaasti kulttuurimme, ihan vitun suuri osa suomen kansalaisista liittää armeijan käymisen mielikuvaan isänmaallisuudesta, selkärangasta, kunnollisesta miehestä kun taas sivari liitetään laiskaan hippiin jota kiinnostaa lähinnä blaadata lätkää aamusta iltaan. näin myös yritysjohtajuudessa. tosin, myös valtaosa suomen tämänhetkisistä yritysjohtajista, normaalissa sanayhteydessä siis toimitusjohtajista, talousjohtajista, henkilöstöjohtajista, pääjohtajista yms. porukasta ovat sitä ikäluokkaa, että he ovat käyneet inttinsä 20-30 vuotta sitten, jolloin yleinen mielipidekin armeijan käymisen ja siellä menestymisen puolesta on varmasti ollut paljon voimakkaampi kuin nykypäivänä.
yhtä paljon, tai oikeastaan enemmänkin antaisin arvoa sille, että sivari on vuoden oikeassa työelämässä (lähes, eli valtion palveluksessa) mukana näkemässä mitä on työelämä ja miten työyhteisöt toimivat. monelle tämäkin on eka näin pitkä työsuhde samoin kuin monet menee armeijaan ennen työelämää. täten sivarilla on siis etulyöntiasema vuoden työkokemuksella yritysjohtajuuteen, sillä yritysjohtajan ominaisuuksiin kuuluu kuitenkin organisaatioiden ja yritysmaailman käytännön lakien tunteminen. siis yhtä paljon arvoa kuin tuolle "armeijassa tehdään johtajia" -läpälle, eli not much.
kääntäisin koko kysymyksen ihan toisin päin, onko tällä armeijan johtajakokemuksen yleisellä arvostuksella suora vaikutus siihen, että suomessa on niin paskoja yritysjohtajia? siis jos listataan maailman arvostetuimpia yritysjohtajia, kuten usein listataan alan tylsissä lehdissä, niin suomalaiset eivät pääse edes peräsijoille lukuunottamatta paria poikkeusta (ollilla plus muita nokialaisia).
hyvässä yritysjohtajassa, siis sellaisessa joka vie yrityksensä kansainväliseen menestykseen pienestä maasta ja josta kirjoitetaan kirjoja, on meinaan jotain hyvin erikoista, jota ei todellakaan opita armeijassa (yksi syy siihen on se, että armeija ei tunnetusti opeta hakemaan perusteita tai kyseenalaistamaan, jotka ovat kummatkin hyvän yritysjohtajan piirteitä). nämä ihmiset ovat usein sellaisia jota ei pysty sanoin kuvailemaan, siinä mielessä siis, että heidän lähes koko ajatusmaailmansa ja arvonsa ovat usein sellaisia joita en toivo löytäväni yhtäkään itsestäni - 24/7 laskelmoivia, analyyttisiä, erittäin tylsiä, rahaa yliarvostavia, golffia pelaavia, näkevät ihanneperheensä lapsiaan päivän viikossa, sopivat sihteerinsä kautta kalenteriinsa ajan milloin harrastavat aviopuolisonsa kanssa seksiä. outoa porukkaa. mutta, sanoisin että tuollaiseksi synnytään (onnea vaan), eikä yksi armeijan käyminen tai käymättömyys siinä tarkoita mitään.
yhdysvalloissa ei taas ole huomattava osa yritysjohtajista saanut armeijan johtajakoulutusta, mutta heillä on silti prosentuaalisesti huomattavasti enemmän hyviä ja arvostettuja yritysjohtajia kuin suomella. ja heillä on myöskin ne top10-miehet ja naiset. liittäisinkin "amerikkalaisuuden" johonkin sellaiseen mitä kuvailisin hyvän yritysjohtajan olevan elämäntavoiltaan, arvomaailmaltaan ja ajatuksiltaan. aika likaista vai? mutta sellaisia ne hyvät yritysjohtajat myös suomessakin ovat.
Kai sä sentään olet kirjannut reservin sotilasarvosi CV:hesi? Monet eivät työhaastattelussa asiasta tajua välttämättä kysyä, mutta noteeraavat varmasti asian paperilta.
ja yksi syy siihen että työhaastatteluissa ei tätä kysytä on se, että se on vastoin suomen lakia. siis saatetaan hyvinkin kysyä, koska se on kuitenkin yleinen käytäntö tai laista ei tiedetä. ja jos kysytään niin usein "onko armeija käyty" tarkoittaa huolta siitä, että katkeaako työsuhde jos intti on vielä edessä.
eli pienenä vinkkinä kaikille sivareille: jos haluat duunipaikan ja yleinen ilmapiiri on sellainen että haastattelija arvostaa armeijaa hiukka liikaa, niin valehtele tylysti. kysy vaikka joltain kaveriltasi palveluspaikkaa ja jotain "hyvää" inttijuttua jonka voit lohkaista omasta suustasi (no toi oli liioittelua). minun moraalini mukaan, kun on laitonta kysyä työhaastattelussa niin valehteleminenkin on täysin sallittua.