Posts: 343
, eikä kyllä reisimajoituskaan pidemmän päälle.
Posts: 3,891
Posts: 2,945
Posts: 3,107
Replying to UNIKAVERILUUKKU:
Takyon, 11.12.2009 06:06:
Vilukissat huom! Lämpöpatteri ilmottautuu :D
tuutko mun viekkuun nukkuu?
Posts: 2,945
Replying to UNIKAVERILUUKKU:
Lost-Soul, 11.12.2009 08:43:
---
Takyon, 11.12.2009 06:06:
Vilukissat huom! Lämpöpatteri ilmottautuu :D
---
tuutko mun viekkuun nukkuu?
ViluKISSAT, ei -kollit :P
Ja eiks sul ole vaimoke tuohon hommaan?
Posts: 343
Replying to UNIKAVERILUUKKU:
Takyon, 11.12.2009 10:47:
---
Ja eiks sul ole vaimoke tuohon hommaan?
Väliäkös sillä? Kyllähän sitä itsekin - silloin kun sellainen oli ja jälkeenkin - tullut nukuttua varsin mainion kaverin (you know who you are
) vieressä kun ei ole syystä tahi toisesta ole ollut vaimoke paikanpäällä.
Posts: 3,441
Replying to UNIKAVERILUUKKU:
Lost-Soul, 11.12.2009 08:43:
---
Takyon, 11.12.2009 06:06:
Vilukissat huom! Lämpöpatteri ilmottautuu :D
---
tuutko mun viekkuun nukkuu?
Petturi!
Posts: 4,793
Ei oo unikaveria. Enkä ole keksinyt korviketta. Mulla olis pehmokoira,mutta se on jo liian lapsellista.Joku yö tulevaisuudessa vieressäni nukkuu koira tai mies. Tai molemmat.
Posts: 343
Posts: 2,492
Se on aina sanoinkuvaamattoman hyvä fiilis kun herää aamulla leivänpaahtimen vierestä.
On a serious note, en ole itse vähään aikaan pahemmin unikaveria kaipaillut. Ehkä tämä liittyy johonkin isompaan prosessiin, sillä kadoksissa on ollut myös seksuaalisen kanssa käymisen mielekkyys. Toinen vaihtoehto voi tietysti olla ihan vaan se, että on onnistunut töihin keskittyessään etäännyttämään itsensä näistä iloista väliaikaisesti niin, että niitä ei osaa enää edes kaivata.
Jostakin syystä ainakin osa ihmisistä tuntuu kuitenkin olevan aika sopeutumattomia nimenomaan tällä saralla. Vuosienkin sinkkuuden jälkeen ihmiset edelleen haikailevat siitä, että olisi joku, jonka viereen voisi välillä käpertyä. Useimmiten olen kuitenkin "unikaverin" sijaan kuullut käytettävän termiä "halikaveri". Uskoisinkin, että tämä termi vie meidät assosiaatioiltaan myös huomattavasti lähemmäksi inhimillisten tarpeidemme todellista olemusta.
Niin ihanaa kuin toisen ihmisen kehon läheisyys ja hento kosketus tuntuukin, on luonto kuitenkin täynnä esimerkkejä siitä, että tämä inhimillinen tarve ei koske ainoastaan kokemuksemme fyysistä puolta. Kenen tahansa kainaloon ei olla valmiita käpertymään ja tämän vilpittömän tarpeen esille tuominen ilman vastapuolen selkeätä indikaatiota on useille käytännössä täysin mahdotonta niin lyhyissä kuin pitkissäkin ihmissuhteissa.
Hypotetisoinkin siis tässä aamukahdeksan aikaan, koko jatkoporukan jo aikaa sitten kiltisti omille sohvilleen sammuttua, että kyseessä ei oikeasti ole niinkään uniseuran tai haliseuran tarve, vaan enemmänkin tarve kokea itsensä hyvän uniseuran tai haliseuran arvoiseksi. Kääntöpuolena taas pelko hylätyksi tulemisesta ja omanarvontunnon romahtamisesta lamaannuttaa myös yritykset konkreettisesti korjata tilannetta.
Auttaako tämä hypoteesi - olisi se sitten kuinka paikkaansapitävä tahansa - kuitenkaan ihmistä korjaamaan tilannettaan? Mitä mieltä te olette tästä asiasta? Miksi niin tai miksi näin?
(ps. en minä ihan oikeasti oleta, että joku olisi jaksanut lukea tänne asti. omaksi ilokseni kirjoitin, koska mun mielestäni tää on hieno luukku ja olis ihanaa jos unikaveria etsivät ihmiset sellaisen toisistaan löytäisivät. en vain voi mitenkään olla ajattelematta ongelmakentän sosiodynaamista haastavuutta ja rationaalisuutta ihannoivan länsimaisen kulttuurimme kykenemättömyyttä lähestyä omia virheoletuksiamme. ja naurattaa itseäkin kuinka monimutkaisilla sanoilla sitä tähän aikaan aamusta ajattelee. mutta onneksi hullulla on halvat huvit ja idiootilla ilmaiset :D)
On a serious note, en ole itse vähään aikaan pahemmin unikaveria kaipaillut. Ehkä tämä liittyy johonkin isompaan prosessiin, sillä kadoksissa on ollut myös seksuaalisen kanssa käymisen mielekkyys. Toinen vaihtoehto voi tietysti olla ihan vaan se, että on onnistunut töihin keskittyessään etäännyttämään itsensä näistä iloista väliaikaisesti niin, että niitä ei osaa enää edes kaivata.
Jostakin syystä ainakin osa ihmisistä tuntuu kuitenkin olevan aika sopeutumattomia nimenomaan tällä saralla. Vuosienkin sinkkuuden jälkeen ihmiset edelleen haikailevat siitä, että olisi joku, jonka viereen voisi välillä käpertyä. Useimmiten olen kuitenkin "unikaverin" sijaan kuullut käytettävän termiä "halikaveri". Uskoisinkin, että tämä termi vie meidät assosiaatioiltaan myös huomattavasti lähemmäksi inhimillisten tarpeidemme todellista olemusta.
Niin ihanaa kuin toisen ihmisen kehon läheisyys ja hento kosketus tuntuukin, on luonto kuitenkin täynnä esimerkkejä siitä, että tämä inhimillinen tarve ei koske ainoastaan kokemuksemme fyysistä puolta. Kenen tahansa kainaloon ei olla valmiita käpertymään ja tämän vilpittömän tarpeen esille tuominen ilman vastapuolen selkeätä indikaatiota on useille käytännössä täysin mahdotonta niin lyhyissä kuin pitkissäkin ihmissuhteissa.
Hypotetisoinkin siis tässä aamukahdeksan aikaan, koko jatkoporukan jo aikaa sitten kiltisti omille sohvilleen sammuttua, että kyseessä ei oikeasti ole niinkään uniseuran tai haliseuran tarve, vaan enemmänkin tarve kokea itsensä hyvän uniseuran tai haliseuran arvoiseksi. Kääntöpuolena taas pelko hylätyksi tulemisesta ja omanarvontunnon romahtamisesta lamaannuttaa myös yritykset konkreettisesti korjata tilannetta.
Auttaako tämä hypoteesi - olisi se sitten kuinka paikkaansapitävä tahansa - kuitenkaan ihmistä korjaamaan tilannettaan? Mitä mieltä te olette tästä asiasta? Miksi niin tai miksi näin?
(ps. en minä ihan oikeasti oleta, että joku olisi jaksanut lukea tänne asti. omaksi ilokseni kirjoitin, koska mun mielestäni tää on hieno luukku ja olis ihanaa jos unikaveria etsivät ihmiset sellaisen toisistaan löytäisivät. en vain voi mitenkään olla ajattelematta ongelmakentän sosiodynaamista haastavuutta ja rationaalisuutta ihannoivan länsimaisen kulttuurimme kykenemättömyyttä lähestyä omia virheoletuksiamme. ja naurattaa itseäkin kuinka monimutkaisilla sanoilla sitä tähän aikaan aamusta ajattelee. mutta onneksi hullulla on halvat huvit ja idiootilla ilmaiset :D)
Posts: 2,553
Posts: 1,389
Posts: 3,891
Posts: 2,578
Replying to UNIKAVERILUUKKU:
siveys, 13.12.2009 08:26:
On a serious note, en ole itse vähään aikaan pahemmin unikaveria kaipaillut. Ehkä tämä liittyy johonkin isompaan prosessiin, sillä kadoksissa on ollut myös seksuaalisen kanssa käymisen mielekkyys. Toinen vaihtoehto voi tietysti olla ihan vaan se, että on onnistunut töihin keskittyessään etäännyttämään itsensä näistä iloista väliaikaisesti niin, että niitä ei osaa enää edes kaivata.
Meinasin juuri sanoa että liikaa duunia mutta tuollahan se jo tulikin. Tuo kielii siitä että elimistösi on aika vahvassa stressitilassa kun tuommoiset perusvietet häviää. Kannattaa hiukan höllää ettei käy hassusti. Itselle ei edes astronautin tai salaisen agentin hommat olis niin mielekästä että olisin valmis uhraamaan maailman makeimman asian eli toisen ihmisen. Mikään ei ole ihanampaa kuin peittojen ja tyynyjen keskeltä löytyvä pörröinen tukka, uniset silmät ja pussaavat huulet.
Itse olen tainnut aikuisiästä nukkua suurimman osan tiettyjen ihmisten kanssa. Seurustellessa kumppanin kanssa ja sinkkuilessa tiettyjen mielitiettyjen kanssa. Nukun hyvin myös yksin mutta parhaiten toisen ihmisen kanssa. Toki seksillä on osuutta asiaan mutta se ei ole määräävä tekijä noissa tapauksissa vaan toinen ihminen vierellä.
Hypotetisoinkin siis tässä aamukahdeksan aikaan, koko jatkoporukan jo aikaa sitten kiltisti omille sohvilleen sammuttua, että kyseessä ei oikeasti ole niinkään uniseuran tai haliseuran tarve, vaan enemmänkin tarve kokea itsensä hyvän uniseuran tai haliseuran arvoiseksi. Kääntöpuolena taas pelko hylätyksi tulemisesta ja omanarvontunnon romahtamisesta lamaannuttaa myös yritykset konkreettisesti korjata tilannetta.
Tuosta olen kyllä toista mieltä. Kyllä se lämpö ja läheisyys on eräs maailman kauneimmista asioista ja itsessään on se juttu. Joten uskoisin että ihmiset nukkuvat toistensa kanssa ihan puhtaasti sen vuoksi että se on luontainen viettimme vaikka synnymme ja kuolemme yksin.
Mikään ei aloita ja lopeta päivää paremmin kuin se että saa hetken pitää ja olla sylissä ja lähellä.
Aika tissiposkea tekstiä tällaiselta raggarilta mutta noin se vaan on. On helppoa olla kovis jos saa vähän halailla ja pussailla välillä. Sit jaksaa taas kovistella kylillä.
Posts: 2,492
Säty, 14.12.2009 22:34:
Mitä mun ois sit pitäny laittaa tänne?=D
I have nothing to say here so I'll just share a random piece of my life! What else was I supposed to say?!
.... en muistanutkaan kuinka innoittavan piristävää tämä Klubbarin lukeminen on :D
Replying to UNIKAVERILUUKKU:
Anselmi, 13.12.2009 13:09:
Itselle ei edes astronautin tai salaisen agentin hommat olis niin mielekästä että olisin valmis uhraamaan maailman makeimman asian eli toisen ihmisen. Mikään ei ole ihanampaa kuin peittojen ja tyynyjen keskeltä löytyvä pörröinen tukka, uniset silmät ja pussaavat huulet.
Kai tajuut miltä toi kuulostaa :D
Mut en kyllä tiedä, valitsisinko rakkauden, vai sikapäheen ammatin.. Haluanko olla rakastunut saa mulla samantien sellaset vilunväreet aikaseksi, etten edes vastaisi noin muotoiltuun kysymykseen rakkaus. Se ei oo niin simppeliä. Sika pähee ammatti taas.. No se on aika simppeliä. Se on sika päheetä, joten se mielummin, vaikka optiot olisivatkin toisensa sulkevia, niin kyllä silti kallistuisin jälkimmäiseen. Vaan eipä se ihan niin simppeliä ikävä kyllä ole.
Rakkauden rinnastan flunssaan pikkupoikana ollessani. Saa olla vällyjen alla, äiskä tuo mehua ja saa katsoa töllöä ilman huolen häivää.
Tauti, jota on kiva sairastaa.
Vaan haluaisinko flunssaa nytten, kun pitäisi saada asioita joita elämältään haluaa, niin vastaus on: En. Nauttia pienistä asioista, kunnes ne kärsii jatkuvan pommituksen seurauksena inflaation ja lopulta tajuat, että olet jo tiesi valinnut. Ei kiitos. Vaan ei sitä multa kysytäkkään.
Posts: 10,942
Replying to UNIKAVERILUUKKU:
Reivaaja, 15.12.2009 21:06:
---
Anselmi, 13.12.2009 13:09:
Itselle ei edes astronautin tai salaisen agentin hommat olis niin mielekästä että olisin valmis uhraamaan maailman makeimman asian eli toisen ihmisen. Mikään ei ole ihanampaa kuin peittojen ja tyynyjen keskeltä löytyvä pörröinen tukka, uniset silmät ja pussaavat huulet.
---
Kai tajuut miltä toi kuulostaa :D
Miltä?
Replying to UNIKAVERILUUKKU:
Individual, 15.12.2009 21:13:
---
Reivaaja, 15.12.2009 21:06:
---
Anselmi, 13.12.2009 13:09:
Itselle ei edes astronautin tai salaisen agentin hommat olis niin mielekästä että olisin valmis uhraamaan maailman makeimman asian eli toisen ihmisen. Mikään ei ole ihanampaa kuin peittojen ja tyynyjen keskeltä löytyvä pörröinen tukka, uniset silmät ja pussaavat huulet.
---
Kai tajuut miltä toi kuulostaa :D
---
Miltä?
Posts: 416
Posts: 1,783
Replying to UNIKAVERILUUKKU:
Druma, 15.12.2009 22:08:
En muista miltä tuntuu nukkuu toisen ihmisen kanssa, mut tyynynhalaaminen on varmaa melko sama asia.
Joo, paitsi ettei se tyyny varasta sun peittoa, eikä möyhennä tai potki sua unissaan.
