Replying to Jumalaa tuskin on olemassa, lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä:
anniharha, 1.7.2009 12:26:
Läpäti lää
Meitsi diggas kovasti tästä postaukseta.
Neljännellä kirjoitin uskonnonkokeeseen, että jeesus taikoi veden viiniksi, enkä ymmärtänyt, miksi se nauratti vanhempiani enemmän kuin opettajaa.
Jätin punaisen lihan pois ruokavaliostani yläasteen alussa, ja samaan syssyyn päätin mennä riparille.
Mut eihän kasvissyönnillä ole mitään tekemistä kristillisyyden kanssa. Raamatussahan lihansyönti on oikein positiivinen juttu. Kaiken muun lisäksi sun nuoruuden uskiskokemus oli siis myös tältä osin pahasti ristiriitainen. ;(
Miks mun edes pitäis uskoa, mitä hyvää mä siitä elämääni saisin, sitä en ole koskaan tajunnut.
No ei tarvi pelätä kuolemaa, koska kuoleman jälkeen alkaakin toinen elämä, ihan oikeesti hei. Lol xiit. Ja sit jos elämässä on ihan tosi tosi tosi vaikeeta, ni Jussista ja Jessestä saa kivat mielikuvituskaverit jotka auttaa pahimman yli ja korvaa tyhjiöitä elämässä. Ei pidä aliarvioida kieltämön voimaa, kieltämö on kova juttu. [pieni](Puhumattakaan miten siistiä hallitsijoille on, että kansa pysyy ruodussa mielikuvituksen avulla.)[/pieni]
Mun mielestä on vaan huono vaihtokauppa, että näiden kivojen kieltämöiden lisäksi joutuu ottamaan elämään painolastiksi kristinuskon negatiiviset setit, kaikenmaailman säännöt ja rajoitukset ja syyllistykset. Mutta eihän se yleensä mikään tietoinen valinta olekaan.
Siksi mun mielestä ehkä kovimpia tyyppejä ovatkin nämä modernit uudiskristityt, jotka omaksuvat kristinuskon pääpiirteissään, jonka jälkeen poistavat siitä negatiivisia puolia. Jotkut diggaa homoista, toiset ajaa tasa-arvoa, kolmansilla ei ole helvettiä jne. Siis ei siinä vielä mitään, että kehittää ihan itse oman uskontonsa ja jumalansa, siihen pystyy kaikki. Mutta että kykenee olemaan 100% vakuuttunut itse keksimänsä jumalan aidosta olemassaolosta, se on mun mielestä kova juttu! Mulla ei ainakaan mitenkään veny henkinen kapasiteetti moiseen.
Oon ehkä vähän kade. Kyllä mäkin pystyn kuvittelemaan kaikkia siistejä Jumalia (siistimpiä kuin se Raamatun jätkä for sure), mutta ei niihin sit kukaan kuitenkaan tosissaan usko. ;( En ees mä ite ;( buhuhuu. Eikä ees anna mulle kirkollisveroa.
Eipähän tarvitse syyttää sims maapallo -version kaikkivaltaisen pelaajan kusipäisyyttä siitä, että se on ohjelmoinut muhun mielialahäiriöitä, yliliikkuvat nivelet, lentopelon ja viimeisimpänä viisaudenhammassäryn.
Toikin itse asiassa sisältyy uskonnon etuihin. Todellisuuden paskoja juttuja helpompi on hyväksyä, että no nyt vaan kävi näin koska se on Jumalan tahto, ja jos nyt kävikin paskasti ja epäreilusti, niin kyllä kaikki sit kuoleman jälkeen korvataan kunhan oon kiltisti. Kuoleman jälkeen MÄ oon taivaassa ja kaikki ne paskat tyypit kadotuksessa, NII! Oikeesti!
Saan myös riemuita saavutuksistani, koska olen tehnyt ne itse sisulla tai semivahingossa. Kukaan ei tän tiedon mukaan ole käyttänyt jotain koodia siihen, että oon selvinnyt hengissä kaikesta tähän asti sattuneesta. Mulla on jotain varmaa ja konkreettista, johon uskoa, ja jonka nään jokaisena päivänä elämäni loppuun asti. Moi, olen anni, mun on huojentavaa uskoa itseeni.
No mut menee se uskovaisillakin niin, että hyvät jutut omia saavutuksia. Sitä on nääs muistettu rukoilla tai muuten vaan olla hyviä tyyppejä, niin Jumala on suonut hyvän jutun x. Omaa saavutusta sekin siis tavallaan.
Miksi uskovat niin usein kokevat oman totuutensa olevan se ainoa versio asiasta, jota maailmassa saa tuoda julki? Onko se epävarmuutta siitä, että muiden ajatusten perustelujen kuuleminen pistäisi kyseenalaistamaan omaa uskoaan?
On, koska uskonnoissa on niin paljon epäloogisuuksia ja sisäisiä ristiriitoja. Täällä on esitetty moneen otteeseen mielipide että ihmisillä olis joku sisäinen tarve kehitellä itselleen jumalia yms. Itse en usko moiseen. Uskon että ihminen uskoo lapsena ihan mitä tahansa, ja aikuisena sen mitä vaivautuu ottamaan selvää. Mutta jos mitään uskonnollista settiä ei lapsena opetettaisi (epätodennäköistä), ni luultavasti olis kyllä aikuisiällä tosi vaikea alkaa uskoa minkäänlaiseen jumaltyyppiin vain koska jossain kirjassa sanotaan niin. (Pl. herätyksen saaneet entiset nistit, kriminaalit jne, mutta niillähän nyt ei ole päänupissa ollut ihan kaikki kondiksessa alun alkaenkaan.) En ole tutkinut asiaa, mutta väittäisin että useammasta uskovasta tulee aikuisiän kynnyksellä ateisti kuin ateistista uskovainen.
Ja toinen syy massiiviselle tuputtamisen määrälle on tietysti se, että mitä enemmän jäseniä uskonnolla x, sitä enemmän massia ja vaikutusvaltaa uskonnolla x. Ei ihmiset kuitenkaan saa kasvaa uskonnolliselta opetukselta rauhassa, vaan lapsien värväämisessä on jatkuva propagandasota käynnissä eri uskontojen/lahkojen välillä, vähän niinkuin äänestäjien värväämisessä vaalien aikana. Parempi että tulevat meidän puolelle kuin meidän kilpailijoiksimme tai jopa vihollisiksimme.
Vitun törkeäähän se on manipuloida lapsia sellaisella tavalla, mutta minkäs teet, kun asiasta päättää jamppoja jotka uskovat siihen itsekin. Vähän samalla tavalla kuin Itä-Suomen hovioikeudessa pedofiilien tuomioita jakaa (ilmeisesti) toiset pedofiilit.