Kolahtaako kirjat?

Hyvät kirjat ovat aina elämyksiä.

H.G. Wellsin 'Aikakone' on yksi maailman parhaimmista kirjoista ikinä!
Myös Douglas Adamsin 'Linnunradan käsikirja liftareille'-trilogia kuuluu ehdottomasti kulttuurisivistykseen ;)

Jotain mainitsemisen arvoisia ovat myös:

Ray Bradbury: Fahrenheit 451
Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
Martin Page: Kuinka minusta tuli tyhmä
Ken Kesey: Yksi lensi yli käen pesän

Ja mikäs sen parempaa ajanvietettä työmatkalla tai jos vastaavasti on joutoaikaa.
Kirjaa voi lukea missä tahansa! =)

[muokattu 8.4.2004 01:10]

[muokattu 20.4.2004 01:20]

alek száhala:
Kielten x kieliopit kolahtaa aina.. uh.. Löytyykin jo hyllystä (osa tosin englannin ja espanjankielisinä)

Gootti, muinaisenglanti, keskienglanti, baski, suomi, atsteekki,
saksa, ruotsi, norja, puola, cheyenne, englanti, latina,
unkari, venäjä, ranska, espanja, cree ja muinaiskirkkoslaavi sekä protokielten rekonstruktiot, äärimmäisen mielenkiintoisia.

Muitankin on mutten nyt muista. Jos jollekin noista on käyttöä niin aleksin kirjastosta löytyy

[muokattu 24.3.2004 12:28]

wau täähän erikoinen...
tää on oikeastaan tosi mielenkiintoista..

Zeniä rationaalisesti suuntautuneille:

James H. Austin - Zen and the Brain

Aivotutkijan kirjoittama osaksi omaelämänkerrallinen teos joka kokoaa
kaiken nykytiedon aivoista ja tietoisuudesta ja tarkastelee kirjoittajan
omia mystisiä kokemuksia sen valossa. Erittäin vakuuttava kirja.

Fritjof Capra - The Tao of Physics

Fyysikon kirjoittama kirja modernin fysiikan ja idän mystiikan maailman-
katsomusten yhteyksistä. Vaikkakin hieman vanhentunut niin erittäin
mielenkiintoista luettavaa.


Uraauurtavaa tiedettä:

Stephen Wolfram - A New Kind of Science

Legendaarisen tutkijan ja Wolfram Researchin (mm. Mathematica-ohjelma)
pääjehun 20 vuotta kypsynyt kirja on esimmäinen kokonaisvaltainen
kompleksisuuden syntyä yksinkertaisissa systeemeissä selittävä teos.
Mahdollisesti uuden tieteenalan synty.


Nerokasta fiktiota:

Jeff Noon - Wurt, Pollen, Automated Alice, Nymphomation, Pixel Juice,
Needle in the Groove, Cobralingus, Falling out of Cars

Aivan käsittämättömän taitava manchesterläinen nykykirjailija jonka
kirjallinen tyyli on jotain täysin ennennäkemätöntä. Kirjallisuuden IDM:ää,
lauseiden ja sanojen \”miksaamista\”. Tätä ei vaan saa missata.

Tässä Cobralinguksen websiten esimerkki Noonin \”miksaamisesta\”
samaisessa teoksessa.

toma:
Stephen Wolfram - A New Kind of Science

Legendaarisen tutkijan ja Wolfram Researchin (mm. Mathematica-ohjelma)
pääjehun 20 vuotta kypsynyt kirja on esimmäinen kokonaisvaltainen
kompleksisuuden syntyä yksinkertaisissa systeemeissä selittävä teos.
Mahdollisesti uuden tieteenalan synty.

Katos perkele, mä ostin ja luin ton kans tossa
puolisen vuotta sitten

Vähän ristiriitainen olo jäi, toisaalta kompleksisten
järjestelmien syntyminen hyvin pienellä
määrällä muuttujia oli hemmetin kiehtovaa,
jopa siinämäärin että oli pakko toteuttaa käpyisillä
ohjelmointitaidoilla pieni soluautomaatiosimulaatio.
Toisaalta taas Wolframin oma (sinänsä ymmärrettävä)
hehkutus omista löydöksistään kävi välillä vähän
liiankin messiaaniseksi, rasittavissa määrin ja
söi osan teoksen uskottavuutta.

Joka tapauksessa erittäin suositeltava teos
niille, joilla on aiemmin ollut kiinnostusta vaikkapa
keinoälyyn tai kaaosteoriaan

Itse itseäni lainaten.

Tres:
Mitä vakavampaan scifiin tulee, niin
löysin genren äsken uudestaan monen
vuoden tauon jälkeen, ja kiitos tästä
kuuluu M. John Harrisonin mainiolle
Light-teokselle.
...
Tässä todellista sense of wonderia.

Yllättävänkin samankaltaisia teemoja
mutta kerronnallisesti koherentimmassa
ja itseäni miellyttävässä paketissa
löytyy Alastair Reynoldsin Revelation
Spacesta. Ostoslistalla onkin seuraavaksi
Reynoldsin muu tuotanto, koska tyyli
ja tematiikka natsasivat tämnhetkisiin
lukumieltymyksiin täydellisesti. Eeppisen
mittakaavan hard core scifiä tämäkin,
eli ei mitään ad hoc höpönlöpö 'käänteispolyyppi-
voimakenttä assimiloi negadroidiparven' -
ratkaisuja vaan olemassaolevilla tiedoilla
spekulointia. Suosittelisin ainakin kaikille
klubituksen pikkufyysikoille

Ja kaikille verbaali-iloittelusta nauttiville
puolestaan Ray Lorigan Tokio Ei
välitä meistä enää, joka on siitä harvinainen
huumekuvaus että sekoilu ei käy
itsetarkoituksellisen rasittavaksi
gonzoiluksi vaan jaksaa viihdyttää
alusta loppuun, ja vaikka Lorigan sanoilla
leikittely onkin sillä hilkulla muuttua
itsetarkoituksellisesti, on tasapaino muodon
ja sisällön välillä juuri oikea. Nautinnollisimpia
lukukokemuksia sitten Honore De Balzacin
Tuntemattoman Mestariteoksen

Tres:
Sit työn alla on parhaillaan Ivan Gontsarovin
Oblomov. Tän kirjan kanssa on vaan
se ongelma, et perinpohjaisena laiskurina
alan aina tuntee hirveetä tarvetta alkaa
siivoon luettuani parikin sivua tästä
klassisesta vetelehtijästä, kun pitää todistaa
itselle että ei ihan yhtä banaalille tasolle ole
livennyt kuin Oblomov

Oon nyt kuukaudessa lukenu kaks sivua tätä,
samaan aikaan muita luettuja kirjoja on
kymmenkunta

Viimesimmät lukemani kirjat ovat:
James Redfield Yhdeksän oivalluksen tie
James Redfield Kymmenes oivallus
James Redfield Shamblan salaisuus

Dalai Lama: Avosydämin

Seuraavaksi jotain Buddha tai Zeni -juttuja sekä Dalai Laman Onnellisuuden taito.

Noita ennen tuli luettua Terry Pratchettia aktiivisesti ja päätin, josko lukis jotain josta olis hyötyäkin.

Ainiin ja yks kaveri sai innostumaan näistäkin:
Richard Sennett: työn uusi järjestys
Risto Rinne & jotain muita: Oppimisen uusi järjestys

Vinkkejä suht helppolukuisista buddhismin kirjoista otetaan vastaan. Valkoista lootussutraa aloittelin mutta se ei jostain syystä maistunut. Taidankin yrittää lukea sen.

workunit:
Vinkkejä suht helppolukuisista buddhismin kirjoista otetaan vastaan. Valkoista lootussutraa aloittelin mutta se ei jostain syystä maistunut. Taidankin yrittää lukea sen.

Jos englantia pystyy lukee niin aivan loistava on Gary Gachin The complete idiot's guide to understanding buddhism.

[muokattu 26.4.2004 15:56]

workunit:

Vinkkejä suht helppolukuisista buddhismin kirjoista otetaan vastaan. Valkoista lootussutraa aloittelin mutta se ei jostain syystä maistunut. Taidankin yrittää lukea sen.

Tomankin mainostama Zen & the
Brain on tähän mennessä paras.
Tosin sen helppous on vähän
kyseenalainen siinä vaiheessa
kun päästään siihen neurokemian
osuuteen Mut joka tapauksessa
erittäin suositeltavaa luettavaa
buddhismista ja/tai neurokemiasta
ja ihmismielen toiminnasta ylipäätään
kiinnostuneille, kuten olen jo pari vuotta
ihmisille mainostanut

Toinen itselleni hyvin avautunut teos
on ollut Seung Sahnin Dropping Ashes
on the Buddha. Sen lähestymistapa
on toki niin kiinni traditiossa että aivan
ensimmäiseksi kirjaksi se ei välttämättä
sovellu,mutta kuitenkin ko. jäbän sessioissa
on sellasta draivia että ehkä tuon kirjan
lukemisen jälkeen ymmärtää paremmin
sitä, millaista todellinen sitoutuminen
tähän maailmankatsomukseen on käytännössä.
Varsinkin Sahnin keskustelu hindulaisen
gurun kanssa on avartavaa (ja huvittavaa)
luettavaa.

Molemmat teokset käsittelevät lähinnä siis
zen-buddhalaisuutta.

[muokattu 27.4.2004 08:26]

Viimeksi lukemani kirja; Margaret Atwood: Oryx ja Crake kolahti kyllä
minuun. Ajankohtaisella aiheella ko.kirjailijatar kuvaa geeniteknologian
hyötyjä ja haittoja tulevaisuudessa, tavalla joka viihdytti lukuhetkiäni.
Ja ei ainoastaan viihdyttänyt, vaan herätteli ajatuksia tuosta tulevasta.
Tämä ja hänen aikaisempi romaaninsa ovat mielestäni viihdyttävää
luettavaa, ja kyllä lähtee Oryx ja Crake toistamiseen luettavaksi.

Useammin ovat kuitenkin itämainen kirjallisuus ja tieteiskirjallisuus
silmieni edessä, joiden parissa tulee vietettyä tovi jos toinen päivittäin.

Mulle ei yleensä kirjat pahemmin kolahda.. Ellei aihe sitten satu olemaan tosi kiinnostava. Mielummin katson elokuvia..

Tres:
Itse itseäni lainaten.

---
Tres:
Mitä vakavampaan scifiin tulee, niin
löysin genren äsken uudestaan monen
vuoden tauon jälkeen, ja kiitos tästä
kuuluu M. John Harrisonin mainiolle
Light-teokselle.
...
Tässä todellista sense of wonderia.
---

Yllättävänkin samankaltaisia teemoja
mutta kerronnallisesti koherentimmassa
ja itseäni miellyttävässä paketissa
löytyy Alastair Reynoldsin Revelation
Spacesta. Ostoslistalla onkin seuraavaksi
Reynoldsin muu tuotanto, koska tyyli
ja tematiikka natsasivat tämnhetkisiin
lukumieltymyksiin täydellisesti. Eeppisen
mittakaavan hard core scifiä tämäkin,
eli ei mitään ad hoc höpönlöpö 'käänteispolyyppi-
voimakenttä assimiloi negadroidiparven' -
ratkaisuja vaan olemassaolevilla tiedoilla
spekulointia. Suosittelisin ainakin kaikille
klubituksen pikkufyysikoille

Hmm pitänee tsekata. Itselleni viimeaikojen paras scifi-tuttavuus on Robert Reed. Itse olen lukenut vain Sister Alicen, mutta aikaisempi Marrow lienee myös loistava.

Todella eeppisen luokan scifiä.

[muokattu 28.4.2004 13:01]

Kolahtaa tosiaan. Fantasia ja Tom Clancy
Fantasia kirjoista DragonLance
Aika paljon tulee luettua muitakin, etenkin alistair MacLeanin kirjoja.
ja Douglas Adams kolahtelee myös.

[muokattu 29.4.2004 11:11]

[muokattu 29.4.2004 11:12]

Viimeks sain luettua aivan mahtavan kirjan Milan kunderan Tietämättömyys ja täl hetkel kesken on viel toi Tolkienin Taru sormusten herrasta ja Dostojevskin Rikos ja Rangaistus Pitäis vaan olla enemmän aikaa lukee, nykyään tuntuu et ei aika enää millään riitä.

kolahtaa ku tarpeeks lujaa lyö

oon lukenu kaikki Star Wars -kirjat, mitä kirjastost löytyy. lisää!!!
- Terry Pratchett
- R.A. Salvatore
- Philip Pullman Universumien tomu -trilogia
- Harry Potterit

kannattaa lukea sellainen kirja kuin hirveä hosbodar

hallucinogen:
kannattaa lukea sellainen kirja kuin hirveä hosbodar

Todellakin, kaverini hehkuttaa taukoamatta tuota kirjaa.

Zyklonius:
Todellakin, kaverini hehkuttaa taukoamatta tuota kirjaa.

Se on aivan loistava, tosin eikä sovellu heikkohermoisille tai perheen pienimmille

Alistair Reynoldsista edelleen:

Chasm City ei ollut ihan yhtä päräyttävä
eeppinen pläjäys kuin Revelation Space,
ei nyt ehkä mikään pettymyskään mutta
pliisumpi ja tunnelmaltaan intiimimpi, ja tästä
suurimmat ongelmat syntyivätkin: Reynolds
on parhaimmillaan planetaarisen tason
mysteereissä, ei esimerkiksi sujuvassa
dialogissa tai ihmissuhteiden kuvaamisessa.
Tällä kertaa vauhtiin päästäänkin
kunnolla vasta loppupuolella, ja itseasiassa
täytyy tunnustaa että 50 viimeistä sivua kokolailla
lunastivat kaikessa päräyttävyydessään
koko teoksen. Sääli että edeltäneistä 500 sivusta
olisi voinut tiputtaa helposti sata pois
rakenteen kärsimättä.

Katsotaan miten seuraava Reynolds toimii,
tunnelma ja kovan scifin lähtökohdat
kun olivat tässäkin edelleen kohdallaan
ja ongelmat lähinnä rakenteessa ja dialogissa.

guvnor:
sandmanistä olis tulossa leffa, deathistä kans. joistain gaimanin kirjoista myös. heppu ite olis tämmöistä sanonut kun oli suomessa käymässä. ymmärsin että gaiman itse olisi käsikirjoitusten takana eli mitään hirveää huttua ei välttämättä olis tulossa.

Uusimmasta tähtivaeltajasta luntattuna:

Toi Death-leffa on ilmeisesti jäissä sen
takia ku tuotantoyhtiö (WB) ei halua lähtee
tekeen niin pienen budjetin elokuvaa ja
Warnerilla kun on oikeudet kaikkiin DC-
hahmoihin niin julkaisu jollakin pienemmällä
yhtiöllä ei onnistu

Sen sijaan luvassa on jossain vaiheessa
Gaimanin käsikirjoittama, Dave McKeanin
ohjaama ja Jim Hensonin animaatiostudion
tuottama elokuva MirrorMask, joka on jo
jälkituotantovaiheessa

http://www.imdb.com/name/nm0301274/

Vituttaa aika homona toi Good Omensin
jäähyttäminen

[muokattu 10.5.2004 15:47]