Posts: 3,204
Posts: 751
Posts: 510
Inger Frimansson: PAHAA PELKÄÄMÄTTÄ
HUH! Kun tämä mestari kiertää psykologista ruuvia, niin silloin lukijalla on yhtä epämukava olo kuin kirjan päähenkilöllä, ja tapahtumien kanssa on yhtä pääsemättömissä. Tätä trilleriä ei noin vain laskekaan käsistään, ja sitä edesauttaa sen nopealukuisuus: Ihan en leimaisi tätä pienoisromaaniksi, mutta ei tämän imuroimiseen montaa tuntia mene. (Paitsi jos ei kestä sitä alati pahenevaa ruuvikierrettä.)
Tarina on kohuotsikoista ja psykotrillereistä tutunoloinen, eli 17-vuotias vanhempiaan vastaan kapinoiva nuori nainen sujahtaa kuin huomaamattaan manipuloivan aikuisemman miehen siipien suojaan ja ennen kuin tyttö tajuaakaan, hän on tämän ymmärtäjänsä mielihalujen vankina. Ja vankina ylipäätään. Frimansson ei kuitenkaan laske ilmoille mitään moraalinpaukkua, vaan kerronnan vahvuus on siinä tavassa jolla hän tuo asiat ja osittain kerimättä jäävät, auenneet langanpäät lukijan tiettäväksi tämän nuoren naisen kokemusvinkkelistä.
Vaan eikö Frimanssonin loistava, ja jopa tätäkin nihkeätunnelmaisempi Rotanpyytäjä kerro oikeastaan saman tarinan, vähän syvennettynä vain? Pahaa pelkäämättä on kirjoitettu alunperin jo vuonna 1997, mutta se on julkaistu suomeksi vasta viime vuonna, ja sekä sen myöhästynyt suomennos että romaanin hätäinen ja suoraan sanottuna köpelö lopetus kielii siitä, että Frimanssonilta loppui jostain syystä kiinnostus alkuperäiseen tarinaansa ihan sen loppumetreillä, ja hän sitten kirjoitti sen toisessa muodossa myöhemmin uudestaan.
Kumpikin romaani kannattaa kuitenkin lukea, ja vaikka peräkkäin. Eivät ne syö toistensa tehoja, vaikka yhtäläisyyksiä lähtökohdissa löytyykin.
HUH! Kun tämä mestari kiertää psykologista ruuvia, niin silloin lukijalla on yhtä epämukava olo kuin kirjan päähenkilöllä, ja tapahtumien kanssa on yhtä pääsemättömissä. Tätä trilleriä ei noin vain laskekaan käsistään, ja sitä edesauttaa sen nopealukuisuus: Ihan en leimaisi tätä pienoisromaaniksi, mutta ei tämän imuroimiseen montaa tuntia mene. (Paitsi jos ei kestä sitä alati pahenevaa ruuvikierrettä.)
Tarina on kohuotsikoista ja psykotrillereistä tutunoloinen, eli 17-vuotias vanhempiaan vastaan kapinoiva nuori nainen sujahtaa kuin huomaamattaan manipuloivan aikuisemman miehen siipien suojaan ja ennen kuin tyttö tajuaakaan, hän on tämän ymmärtäjänsä mielihalujen vankina. Ja vankina ylipäätään. Frimansson ei kuitenkaan laske ilmoille mitään moraalinpaukkua, vaan kerronnan vahvuus on siinä tavassa jolla hän tuo asiat ja osittain kerimättä jäävät, auenneet langanpäät lukijan tiettäväksi tämän nuoren naisen kokemusvinkkelistä.
Vaan eikö Frimanssonin loistava, ja jopa tätäkin nihkeätunnelmaisempi Rotanpyytäjä kerro oikeastaan saman tarinan, vähän syvennettynä vain? Pahaa pelkäämättä on kirjoitettu alunperin jo vuonna 1997, mutta se on julkaistu suomeksi vasta viime vuonna, ja sekä sen myöhästynyt suomennos että romaanin hätäinen ja suoraan sanottuna köpelö lopetus kielii siitä, että Frimanssonilta loppui jostain syystä kiinnostus alkuperäiseen tarinaansa ihan sen loppumetreillä, ja hän sitten kirjoitti sen toisessa muodossa myöhemmin uudestaan.
Kumpikin romaani kannattaa kuitenkin lukea, ja vaikka peräkkäin. Eivät ne syö toistensa tehoja, vaikka yhtäläisyyksiä lähtökohdissa löytyykin.
Posts: 4,039
Replying to Kolahtaako kirjat?:
Kaisa Jaakkola - Hormonidieetti, opas yksilölliseen täsmälaihdutukseen
En ole niinkään laihdutuksen tarpeessa, eikä ole kehonrakennusinnostuskaan vielä syttynyt, mutta kipinä kirjaan tuli siitä, kun keskustelimme työkaverimme kanssa miehen ja naisen eroista. Minä miehenä olin tietysti vankasti sitä mieltä, että testosteroni ja miehet aiheuttavat kosolti epätasaisuutta maailmaan, kun taas työkaverini naisena väitti että suurimmat henkiset heitot ihmisissä tulee juuri estrogeenista tai sen puutteesta. Työkaverini ilmoitti väitteidensä pohjaksi juuri tämän kirjan ja minä pyysin sitä samantien lainaan. Ei hän nyt väärässä ollut, mutta estrogeeni itsessään on kohtuuleppoisa hormoni. Toki sen häiriöt voivat aiheuttaa ympäristöön levottomuutta, mutta ei läheskään samassa määrin kuin testoa tihkuva himokas, kilpailuviettinen ja itsekäs sonni.
Kirja tutustuttaa lukijansa muoti-ilmiöihin, kuten proteiinin, rasvojen ja hiilihydraattien maailmaan, mutta täsmäyttää huomionsa juuri hormoneihin, niiden tutkimisiin niin kehon sisältä kuin myös päällepäin ihmisvartaloa tarkastellen, sekä antaa lukuisia vinkkejä kuinka hallita paremmin näitä "kehon toimintojen käynnistäjiä".
Ensialkuun ajatellen en olisi varmaan koskaan alkanut lukemaan tätä kirjaa, mutta onneksi pieni väittelyn tynkä aktivoi minut kokeilemaan. Suurin mielenkiintoni suuntautui kirjassa erilaisten xenoestrogeenien määrään lukuisissa päivittäisissä tuotteissa. Nämä käyttäytyvät elimistössä kuulemma estrogeenien tavoin ja aiheuttavat elimistölle häiriöitä, joista yhtenä ilmiönä voidaan pitää rasvan kertymistä miehille ja naisille, sekä miestissien kehittymistä miehille. MÄÄÄÄN BUUUUUUUBS!
Noi aiheuttaa myös sukupuolielinten kehityshäiriöitä lapsille ja syöpiä miehille ja naisille.
Oliko tuo kirja siis vain naisten laihdutukseen liittyen hormoneista vai oliko siinä myös miesten hormoneista liittyen laihdutukseen?
En kylä ittekkään ajatellu laihduttaa, mutta yleisestä mielenkiinnosta
Ostin Kindlen ja se on ihana! Ilmainen 3G verkko yli 90 maassa, joten kirjojen jalehtitilauksien lataaminen onnistuu lahes missa vaan muutamassa minuutissa. Kirjat maksaa keskimaarin 13 dollarin kappale, ja usean kirjan sijasta reissussa ei tartte olla mukana kuin A5-kokonen ja sentin paksunen Kindle :)
Posts: 3,224
Replying to Kolahtaako kirjat?:
---
Kaisa Jaakkola - Hormonidieetti, opas yksilölliseen täsmälaihdutukseen
En ole niinkään laihdutuksen tarpeessa, eikä ole kehonrakennusinnostuskaan vielä syttynyt, mutta kipinä kirjaan tuli siitä, kun keskustelimme työkaverimme kanssa miehen ja naisen eroista. Minä miehenä olin tietysti vankasti sitä mieltä, että testosteroni ja miehet aiheuttavat kosolti epätasaisuutta maailmaan, kun taas työkaverini naisena väitti että suurimmat henkiset heitot ihmisissä tulee juuri estrogeenista tai sen puutteesta. Työkaverini ilmoitti väitteidensä pohjaksi juuri tämän kirjan ja minä pyysin sitä samantien lainaan. Ei hän nyt väärässä ollut, mutta estrogeeni itsessään on kohtuuleppoisa hormoni. Toki sen häiriöt voivat aiheuttaa ympäristöön levottomuutta, mutta ei läheskään samassa määrin kuin testoa tihkuva himokas, kilpailuviettinen ja itsekäs sonni.
Kirja tutustuttaa lukijansa muoti-ilmiöihin, kuten proteiinin, rasvojen ja hiilihydraattien maailmaan, mutta täsmäyttää huomionsa juuri hormoneihin, niiden tutkimisiin niin kehon sisältä kuin myös päällepäin ihmisvartaloa tarkastellen, sekä antaa lukuisia vinkkejä kuinka hallita paremmin näitä "kehon toimintojen käynnistäjiä".
Ensialkuun ajatellen en olisi varmaan koskaan alkanut lukemaan tätä kirjaa, mutta onneksi pieni väittelyn tynkä aktivoi minut kokeilemaan. Suurin mielenkiintoni suuntautui kirjassa erilaisten xenoestrogeenien määrään lukuisissa päivittäisissä tuotteissa. Nämä käyttäytyvät elimistössä kuulemma estrogeenien tavoin ja aiheuttavat elimistölle häiriöitä, joista yhtenä ilmiönä voidaan pitää rasvan kertymistä miehille ja naisille, sekä miestissien kehittymistä miehille. MÄÄÄÄN BUUUUUUUBS!
---
Noi aiheuttaa myös sukupuolielinten kehityshäiriöitä lapsille ja syöpiä miehille ja naisille.
Oliko tuo kirja siis vain naisten laihdutukseen liittyen hormoneista vai oliko siinä myös miesten hormoneista liittyen laihdutukseen?
En kylä ittekkään ajatellu laihduttaa, mutta yleisestä mielenkiinnosta
Eli ihan yleisesti hormoneista puhuttiin kirjassa, niin naisten kuin miesten hormoneista, ja molemmille sukupuolille oli kirja tarkoitettu*joo*.
Posts: 11,768
Posts: 1,913
Vähän aikaa sitten tuli päätökseen "Se ei ole vain kone" kirja. Tämä oli tällänen wikipedia kovissa kansissa. Kovasti odotin huomoristisia letkautuksia mutta erittäin laimeaksi jäi.
Posts: 3,138
Replying to Kolahtaako kirjat?:
Kaisa Jaakkola - Hormonidieetti, opas yksilölliseen täsmälaihdutukseen
--kuin testoa tihkuva himokas, kilpailuviettinen ja itsekäs sonni.
Aamu piristys, meinas tulla teet nenästä :DMut hormonitoiminta kaikkinaisuudessaan on hyvin mielenkiintoinen aihe, toi menee ehdottomasti luettavien listalle!
tängs vinkistä! 
Posts: 3,138
Henkka Hyppönen - Nautitaan Raakana
3,75/5
(.. :D)
"Omasta mielestäsi olet tietysti perillä siitä, mitä elämässäsi tapahtuu. Uskot havaitsevasi asiat sellaisina kuin ne todellisuudessa tapahtuvat. Olet väärässä. Itse asiassa sinunkin elämäsi on monilta osin enemmän tositapahtumiin perustuvaa fiktiota kuin faktaa. Havainnoit maailmaa paitsi aistien myös oletusten ja muistojen kautta, minkä vuoksi kärsit turhaan ahdistuksesta, aggressioista, peloista ja pettymyksistä - kuten lukemattomat muut nykyihmiset. Elä elämäsi raakana. Valmenna ja hiljennä mielesi. Käännä painopiste fyysiseen maailmaan. Nouse arjen heittämien haasteiden tasolle. Piristyt ja selviät vaikeistakin tilanteista mielenrauhaasi menettämättä.
Nautitaan raakana on tarina kolmesta elämäämme syvästi vaikuttavasta ansasta ja siitä, miten niistä voi vapautua.
Ensimmäinen ansa estää meitä kokemasta ympäröivän todellisuuden sellaisena kuin se on. Toisen vuoksi tulkitsemme tunteitamme virheellisesti ja tavoittelemme vääriä asioita. Kolmas tekee meistä ajatustemme vankeja.
Pahimmillaan nämä ansat tekevät elämästä pientä, tylsää, sekavaa, onnetonta ja ahdistavaa. Mutta tämä on myös tarina näiden esteiden voittamisesta – elämän nauttimisesta raakana – ja niistä teoista, joiden avulla elämä alkaa maistua sellaisenaan, ja paremmalta kuin koskaan."
---
Aihepiireiltään kirja oli oikein osuva ja sanoma oli oivaltavaa, mutta kirjassa oli monia kerronnallisia kompastuskiviä mitkä hieman häiritsi. Täytetekstin tuntuisia löpinöitä siellä täällä, kirjoitusvirheitä muutamia ja aika nopeasti lauseen "elämän nauttiminen raakana" sekä siitä tehtyjen variaatioiden lukeminen alkoi kyllästyttää. Onneksi kuitenkin jo ennen puolta väliä itse asian ydin koukutti niin hyvin että loppu meni siivillä ja osasi lukea hieman rivien välistä :D
mut suosittelen ehdottomasti lukemaan, oikein paljon tärkeetä asiaa
---
Nyt on luvussa(jo puolessa välissä mennään) Tony Dunderfeltin Intuitio - Sisäinen Viisaus ja suosittelen jos vastaavat aihepiirit innostaa yhtään
3,75/5
(.. :D)"Omasta mielestäsi olet tietysti perillä siitä, mitä elämässäsi tapahtuu. Uskot havaitsevasi asiat sellaisina kuin ne todellisuudessa tapahtuvat. Olet väärässä. Itse asiassa sinunkin elämäsi on monilta osin enemmän tositapahtumiin perustuvaa fiktiota kuin faktaa. Havainnoit maailmaa paitsi aistien myös oletusten ja muistojen kautta, minkä vuoksi kärsit turhaan ahdistuksesta, aggressioista, peloista ja pettymyksistä - kuten lukemattomat muut nykyihmiset. Elä elämäsi raakana. Valmenna ja hiljennä mielesi. Käännä painopiste fyysiseen maailmaan. Nouse arjen heittämien haasteiden tasolle. Piristyt ja selviät vaikeistakin tilanteista mielenrauhaasi menettämättä.
Nautitaan raakana on tarina kolmesta elämäämme syvästi vaikuttavasta ansasta ja siitä, miten niistä voi vapautua.
Ensimmäinen ansa estää meitä kokemasta ympäröivän todellisuuden sellaisena kuin se on. Toisen vuoksi tulkitsemme tunteitamme virheellisesti ja tavoittelemme vääriä asioita. Kolmas tekee meistä ajatustemme vankeja.
Pahimmillaan nämä ansat tekevät elämästä pientä, tylsää, sekavaa, onnetonta ja ahdistavaa. Mutta tämä on myös tarina näiden esteiden voittamisesta – elämän nauttimisesta raakana – ja niistä teoista, joiden avulla elämä alkaa maistua sellaisenaan, ja paremmalta kuin koskaan."
---
Aihepiireiltään kirja oli oikein osuva ja sanoma oli oivaltavaa, mutta kirjassa oli monia kerronnallisia kompastuskiviä mitkä hieman häiritsi. Täytetekstin tuntuisia löpinöitä siellä täällä, kirjoitusvirheitä muutamia ja aika nopeasti lauseen "elämän nauttiminen raakana" sekä siitä tehtyjen variaatioiden lukeminen alkoi kyllästyttää. Onneksi kuitenkin jo ennen puolta väliä itse asian ydin koukutti niin hyvin että loppu meni siivillä ja osasi lukea hieman rivien välistä :D
mut suosittelen ehdottomasti lukemaan, oikein paljon tärkeetä asiaa
---
Nyt on luvussa(jo puolessa välissä mennään) Tony Dunderfeltin Intuitio - Sisäinen Viisaus ja suosittelen jos vastaavat aihepiirit innostaa yhtään
Posts: 493
Posts: 4,429
Posts: 4,793
Carita Forsgren: Auringon kehrä
Faaraoiden Egypti ja pronssikauden Suomi kohtaavat toisensa
Faaraoiden Egypti ja pronssikauden Suomi kohtaavat toisensa
Posts: 510
Simon Lelic: KATKEAMISPISTE
Jos on lukenut Lionel Shriverin Poikani Kevinin niin sen jälkeen mikä tahansa kouluampumisia ja/tai sadistilapsia edes sivuava kirja vertautuu väistämättä siihen, ja jää todennäköisesti sen varjoon. Niin kävi minullekin tämän kanssa, vaikka ansionsa britti-Lelicin esikoisromaanilla toki on.
Ehkä pahiten tässä närästi se, että kirjailija ei ollut saanut rakennettua tapahtumaketjua täysin uskottavaksi. Hän joutui heittämään vähän liikaa pökköä pesään kahteen rinnakkain etenevään kiusaamisjuoneen pitääkseen niiden sivumäärät tasapainossa, ja se johti siihen, ettei sivullisten ja silminnäkijöiden sinisilmäisyys romaanissa ollut uskottavaa enää sellaisessa vaiheessa, kun luita pistettiin poikki satojen ihmisten silmien edessä ja kaikki muka luulivat tapausta vahingoksi.
Rankkaan aiheeseen tarttuva kirjailija ja lukija myös kestäköön kaiken loppuun asti. Kyllähän Poikani Kevinissäkin sai viime sivuilla ikään kuin hieman huokaista, mutta Katkeamispisteen loppuhelpotus meni enemmän moralisoinnin puolelle eikä ollut niin uskottava ja elävästä-elämästä.
Pidin kuitenkin paljon Lelicin romaanin tyylistä ja rakenteesta. Siinä työpaikka-alistettu poliisi penkoo kollegoidensa mielestä liiankin juurta jaksain epäsosiaalisen opettajan koulussaan suorittamaa joukko(+itse)murhaa. Joka toisessa luvussa etenee sinnikkään poliisin alati paheneva kujanjuoksu työssään, ja joka toisessa luvussa pääsevät ääneen hänen kuulustelemansa ihmiset ikään kuin kuulustelunauhoituksina, mutta siten, että poliisin itsensä repliikit on jätetty pois. Kikka toimii aika jännällä tavalla: Työtään tekevään poliisin voi kokea vuoroluvuin joko lihaa ja verta olevana ihmisenä ja sitten taas täysin nimettömänä ja kasvottomana ja jopa olemuksettomana virkanaisena. Kukin koulusurman todistaja ja taustoittaja saa oman haastatteluäänensä kuuluviin vain kerran, ja niiden äänien avulla Lelic saa kartoitettua tragediaan johtaneet syyt monesta näkökulmasta ja kattavasti.
Jos on lukenut Lionel Shriverin Poikani Kevinin niin sen jälkeen mikä tahansa kouluampumisia ja/tai sadistilapsia edes sivuava kirja vertautuu väistämättä siihen, ja jää todennäköisesti sen varjoon. Niin kävi minullekin tämän kanssa, vaikka ansionsa britti-Lelicin esikoisromaanilla toki on.
Ehkä pahiten tässä närästi se, että kirjailija ei ollut saanut rakennettua tapahtumaketjua täysin uskottavaksi. Hän joutui heittämään vähän liikaa pökköä pesään kahteen rinnakkain etenevään kiusaamisjuoneen pitääkseen niiden sivumäärät tasapainossa, ja se johti siihen, ettei sivullisten ja silminnäkijöiden sinisilmäisyys romaanissa ollut uskottavaa enää sellaisessa vaiheessa, kun luita pistettiin poikki satojen ihmisten silmien edessä ja kaikki muka luulivat tapausta vahingoksi.
Rankkaan aiheeseen tarttuva kirjailija ja lukija myös kestäköön kaiken loppuun asti. Kyllähän Poikani Kevinissäkin sai viime sivuilla ikään kuin hieman huokaista, mutta Katkeamispisteen loppuhelpotus meni enemmän moralisoinnin puolelle eikä ollut niin uskottava ja elävästä-elämästä.
Pidin kuitenkin paljon Lelicin romaanin tyylistä ja rakenteesta. Siinä työpaikka-alistettu poliisi penkoo kollegoidensa mielestä liiankin juurta jaksain epäsosiaalisen opettajan koulussaan suorittamaa joukko(+itse)murhaa. Joka toisessa luvussa etenee sinnikkään poliisin alati paheneva kujanjuoksu työssään, ja joka toisessa luvussa pääsevät ääneen hänen kuulustelemansa ihmiset ikään kuin kuulustelunauhoituksina, mutta siten, että poliisin itsensä repliikit on jätetty pois. Kikka toimii aika jännällä tavalla: Työtään tekevään poliisin voi kokea vuoroluvuin joko lihaa ja verta olevana ihmisenä ja sitten taas täysin nimettömänä ja kasvottomana ja jopa olemuksettomana virkanaisena. Kukin koulusurman todistaja ja taustoittaja saa oman haastatteluäänensä kuuluviin vain kerran, ja niiden äänien avulla Lelic saa kartoitettua tragediaan johtaneet syyt monesta näkökulmasta ja kattavasti.
Posts: 372
Richard Dawkins; The God Delusion
Sain synttärilahjaksi eräältä hyvältä ystävältä. Miten ihmeessä joku onnistui ostamaan mulle juuri sen ainoan kirjan minkä oikeasti haluan lukea!? :D
On muuten hyvä kirja.
Sain synttärilahjaksi eräältä hyvältä ystävältä. Miten ihmeessä joku onnistui ostamaan mulle juuri sen ainoan kirjan minkä oikeasti haluan lukea!? :D
On muuten hyvä kirja.
Posts: 3,204
Luettu Haruki Murakami After Dark
Ihankuin olisin lukenut Wong Kar-Wai elokuvaa kirjana. Todella samanlainen tunnelma, tarina jossa ei periaatteessa tapahdu mitään, mutta pitää otteessaan. Kertoo yhdestä yöstä ja ihmisten kohtaamisista tuon yön aikana. Aivan mestarillinen teos, kannattaa todella lukea! Kirjan tunnelma on ihan uskomattoman hieno ja vei ihan kymppinä mukanaan.
Nyt menossa: Haruki Murakami IQ 84 book one
Alussa ollaan ja vaikuttaa olevan taattua Murakamia. Jollain tapaa hieman syrjäytyneen oloisia henkilöitä, tavallisia ihmisiä ja heidän tarinoitaan sekä kohtaamisiaan. Teksti vaan soljuu ja pakottaa lukemaan eteenpäin. Imee ihan kuin Hoover mukaansa. IQ 84 on trilogia ja odotan todella jännityksellä mihin suuntaan tällä kertaa kirjat menevät.
Ihankuin olisin lukenut Wong Kar-Wai elokuvaa kirjana. Todella samanlainen tunnelma, tarina jossa ei periaatteessa tapahdu mitään, mutta pitää otteessaan. Kertoo yhdestä yöstä ja ihmisten kohtaamisista tuon yön aikana. Aivan mestarillinen teos, kannattaa todella lukea! Kirjan tunnelma on ihan uskomattoman hieno ja vei ihan kymppinä mukanaan.
Nyt menossa: Haruki Murakami IQ 84 book one
Alussa ollaan ja vaikuttaa olevan taattua Murakamia. Jollain tapaa hieman syrjäytyneen oloisia henkilöitä, tavallisia ihmisiä ja heidän tarinoitaan sekä kohtaamisiaan. Teksti vaan soljuu ja pakottaa lukemaan eteenpäin. Imee ihan kuin Hoover mukaansa. IQ 84 on trilogia ja odotan todella jännityksellä mihin suuntaan tällä kertaa kirjat menevät.
Posts: 3,204
Nyt luettu Haruki Murakamin 1Q84 kirjat 1 ja 2.
Mitä näistä voi sanoa? Uskomattoman mukaansatempaavia kirjoja. Tarina on omaperäinen enkä osaa kirjoja kamalasti verrata mihinkään. Koko tarina pyörii kolmen ihmisen ympärillä, joista Fuka-Eri on nuori sulkeutunut neito, joka on kirjoittanut tarinan. Tarinasta povataan kilpailun voittajaa, mutta kirjallinen ilmaisu kaipaa hiomista, joten kuvaan astuu Tengo, joka kirjoittaa novellin selkeämpään muotoon. Aomame puolestaan on Tengon entinen luokkatoveri sekä ihastus. Hän murhaa vaimojaan pahoinpiteleviä miehiä vanhemman rouvan pyynnöstä. Tämä on lähtöasetelma:)
Eletään vuotta 1984 ainakin aluksi, kunnes henkilöt huomaavat yllättäen taivaalla olevan 2 kuuta ja elävänsä vuodessa 1Q84.
Mitä näistä voi sanoa? Uskomattoman mukaansatempaavia kirjoja. Tarina on omaperäinen enkä osaa kirjoja kamalasti verrata mihinkään. Koko tarina pyörii kolmen ihmisen ympärillä, joista Fuka-Eri on nuori sulkeutunut neito, joka on kirjoittanut tarinan. Tarinasta povataan kilpailun voittajaa, mutta kirjallinen ilmaisu kaipaa hiomista, joten kuvaan astuu Tengo, joka kirjoittaa novellin selkeämpään muotoon. Aomame puolestaan on Tengon entinen luokkatoveri sekä ihastus. Hän murhaa vaimojaan pahoinpiteleviä miehiä vanhemman rouvan pyynnöstä. Tämä on lähtöasetelma:)
Eletään vuotta 1984 ainakin aluksi, kunnes henkilöt huomaavat yllättäen taivaalla olevan 2 kuuta ja elävänsä vuodessa 1Q84.
Posts: 3,224
Steve Jobs by Walter Isaacson.
Suosittelen erittäin paljon!
Applen legendaarinen ja innovatiivinen johtaja oli kaikkea muuta kuin helppo ihminen. Malttamaton, impulsiivinen, temperamenttinen ja itsepäinen mies oli nerokas ja pysäyttämätön yhdistäessään voimia ja ruoskiessaan työporukoitansa läpi vuosikymmenten eteenpäin kohti uusia innovaatioita.
Jobsin herkkyys ja temperamentti tulivat hyvin esille kokouksissa ja kiistoissa, jossa hän ei saanut mielipidettään läpi: Jobs kyynelehti avoimesti suutuspäissään ja lähti ovet paukkuen ulos. Hän oli todellakin herkkä ja intohimoinen ihminen työtään kohtaan.
Hänen intohimoisuutensa näkyi tuotteiden innovoinnissa mutta myös erityisessä pikkutarkkuudessa, joka heijastui hänen tuotteisiinsa. Esim. hän piti tiukasti kiinni siitä kuinka nätisti ja hienosti tietokoneen sisäpuolen komponentit tuli olla, vaikka insinöörit olivat vakuuttuneita siitä, ettei ole mitään järkeä tuhlata tuotantorahoja sellaiseen turhuuteen mitä ihmiset eivät edes näe päällepäin. Toinen esimerkki oli tuotantohallin koneiston maalaaminen tietyllä värillä ja seinien maalaaminen valkoisella, vaikka seinät likaantuisivat tehtaan melskeessä. Värivaihtoehdoista ei kelvannut mikä tahansa, vaan kymmenistä valkoisista etsittiin pitkään vaihtoehtoa sävylle ja jos sellaista ei löytynyt, niin se piti silloin luoda.
Buddhalaiset opit tekivät Jobsiin suuren vaikutuksen hänen Intian matkallaan, mutta kyseenalaista voi olla, että kuinka hyvin hän niitä sisäisti, koska hänen käyttäytymisensä ihmisiä kohtaan oli brutaalia. Hänen mielialansa vaihtelivat äärilaidoista toiseen, eli asiat olivat joko fantastisia tai sitten paskoja. Hän oli pienestä pitäen ollut auktoriteeteista piittaamaton kapinahenki ja valehtelukaan ei ollut hänelle vierasta. Kuuluisin luonteenpiirre hänessä oli hänen "todellisuuden vääristelytila". Hän saattoi olla täysin piittaamaton faktoista, jos ne eivät häntä miellyttäneet. Hän olikin sitä mieltä, että ihminen pystyy mihin tahansa kun vain tarpeeksi haluaa sitä.
LSD:n ja kannabiksen käytön hän myös mainitsee merkittäviksi asioiksi elämässään. Varsinkin LSD:n. Hän jopa yliopistoluennoillaan kyseli kuuntelijoiltaan, että kuka oli kokeillut LSD:tä.
Todellisuuden vääristelyn ikävimmät puolet heijastuivat hänen ruokavalioonsa, johon kuului ankaria paastoja nirsoimmilla kasvisruokavalikoimilla höystettynä. Varsinkin kun hänellä todettiin syöpä olivat lääkärit enemmän kuin huolissaan hänen terveydentilastaan. Jobs piti pitkään päänsä ja oli vakuuttunut, että hänen vuosikymmeniä jopa ärsyttävyyteen asti ylistämänsä ruokavalio ratkaisee asian. Sen sijaan hänen fysiikkansa kuihtui langanlaihasta olemuksesta entisestään.
Jobs pystyi olemaan halutessaan erittäin miellyttävä ja tämän vuoksi osa koki hänen puukottavan heitä selkään kun hänen mielensä vaihtui. Hänen alaisensa pitivät häntä inspiroivana, mutta peruspiirre hänen kanssaan pärjäävässä työntekijässä piti olla se, että hän pystyi haastamaan rohkeasti Jobsin näkemykset, ideoimaan isolla kädellä ja unohtamaan impulsiivisen johtajan tiuskaisut. Jobs ei muutenkaan sietänyt intohimottomia ihmisiä ja hän puhuikin usein, että B-luokan pelaajat pitää saada potkittua pois A-luokan pelaajien läheltä. Hänen tiimiinsä tuli kuulua vain parhaimpia.
Jobs teki useita virheitä keksinnöissään ja hän oli vielä sen verran itsepäinen, että vei monet ideansa pitkälle asti ja niistä saattoi koitua lopuksi paljon ylimääräisiä kuluja. Mutta osasta virheistä hän oppi ja osasi seuraavalla kerralla varoa niitä. Kokonaisuudessaan hän loi niin suuria keksintöjä, että voidaan sanoa, että virheisiin oli varaa.
Kirjassa on 600 sivua ja tylsäksi se ei käy missään vaiheessa. Tähän tyyppiin kannattaa tutustua niin oppimisen kuin ihan vain itsensä viihdyttämisen vuoksi. Voiko olla enää kornimpaa alkua firman perustamiselle kuin se, että yhteistyökumppanit soittelevat toisilleen varmistaakseen, että tuo toimistolle saapunut paljain varpain kävelevä hippitukka, joka haisee ja huiluttelee jalkojaan vessanpöntössä, on varmasti oikea henkilö, jonka kanssa he olivat aloittaneet yhteistyön*nauru*
Suosittelen erittäin paljon!
Applen legendaarinen ja innovatiivinen johtaja oli kaikkea muuta kuin helppo ihminen. Malttamaton, impulsiivinen, temperamenttinen ja itsepäinen mies oli nerokas ja pysäyttämätön yhdistäessään voimia ja ruoskiessaan työporukoitansa läpi vuosikymmenten eteenpäin kohti uusia innovaatioita.
Jobsin herkkyys ja temperamentti tulivat hyvin esille kokouksissa ja kiistoissa, jossa hän ei saanut mielipidettään läpi: Jobs kyynelehti avoimesti suutuspäissään ja lähti ovet paukkuen ulos. Hän oli todellakin herkkä ja intohimoinen ihminen työtään kohtaan.
Hänen intohimoisuutensa näkyi tuotteiden innovoinnissa mutta myös erityisessä pikkutarkkuudessa, joka heijastui hänen tuotteisiinsa. Esim. hän piti tiukasti kiinni siitä kuinka nätisti ja hienosti tietokoneen sisäpuolen komponentit tuli olla, vaikka insinöörit olivat vakuuttuneita siitä, ettei ole mitään järkeä tuhlata tuotantorahoja sellaiseen turhuuteen mitä ihmiset eivät edes näe päällepäin. Toinen esimerkki oli tuotantohallin koneiston maalaaminen tietyllä värillä ja seinien maalaaminen valkoisella, vaikka seinät likaantuisivat tehtaan melskeessä. Värivaihtoehdoista ei kelvannut mikä tahansa, vaan kymmenistä valkoisista etsittiin pitkään vaihtoehtoa sävylle ja jos sellaista ei löytynyt, niin se piti silloin luoda.
Buddhalaiset opit tekivät Jobsiin suuren vaikutuksen hänen Intian matkallaan, mutta kyseenalaista voi olla, että kuinka hyvin hän niitä sisäisti, koska hänen käyttäytymisensä ihmisiä kohtaan oli brutaalia. Hänen mielialansa vaihtelivat äärilaidoista toiseen, eli asiat olivat joko fantastisia tai sitten paskoja. Hän oli pienestä pitäen ollut auktoriteeteista piittaamaton kapinahenki ja valehtelukaan ei ollut hänelle vierasta. Kuuluisin luonteenpiirre hänessä oli hänen "todellisuuden vääristelytila". Hän saattoi olla täysin piittaamaton faktoista, jos ne eivät häntä miellyttäneet. Hän olikin sitä mieltä, että ihminen pystyy mihin tahansa kun vain tarpeeksi haluaa sitä.
LSD:n ja kannabiksen käytön hän myös mainitsee merkittäviksi asioiksi elämässään. Varsinkin LSD:n. Hän jopa yliopistoluennoillaan kyseli kuuntelijoiltaan, että kuka oli kokeillut LSD:tä.
Todellisuuden vääristelyn ikävimmät puolet heijastuivat hänen ruokavalioonsa, johon kuului ankaria paastoja nirsoimmilla kasvisruokavalikoimilla höystettynä. Varsinkin kun hänellä todettiin syöpä olivat lääkärit enemmän kuin huolissaan hänen terveydentilastaan. Jobs piti pitkään päänsä ja oli vakuuttunut, että hänen vuosikymmeniä jopa ärsyttävyyteen asti ylistämänsä ruokavalio ratkaisee asian. Sen sijaan hänen fysiikkansa kuihtui langanlaihasta olemuksesta entisestään.
Jobs pystyi olemaan halutessaan erittäin miellyttävä ja tämän vuoksi osa koki hänen puukottavan heitä selkään kun hänen mielensä vaihtui. Hänen alaisensa pitivät häntä inspiroivana, mutta peruspiirre hänen kanssaan pärjäävässä työntekijässä piti olla se, että hän pystyi haastamaan rohkeasti Jobsin näkemykset, ideoimaan isolla kädellä ja unohtamaan impulsiivisen johtajan tiuskaisut. Jobs ei muutenkaan sietänyt intohimottomia ihmisiä ja hän puhuikin usein, että B-luokan pelaajat pitää saada potkittua pois A-luokan pelaajien läheltä. Hänen tiimiinsä tuli kuulua vain parhaimpia.
Jobs teki useita virheitä keksinnöissään ja hän oli vielä sen verran itsepäinen, että vei monet ideansa pitkälle asti ja niistä saattoi koitua lopuksi paljon ylimääräisiä kuluja. Mutta osasta virheistä hän oppi ja osasi seuraavalla kerralla varoa niitä. Kokonaisuudessaan hän loi niin suuria keksintöjä, että voidaan sanoa, että virheisiin oli varaa.
Kirjassa on 600 sivua ja tylsäksi se ei käy missään vaiheessa. Tähän tyyppiin kannattaa tutustua niin oppimisen kuin ihan vain itsensä viihdyttämisen vuoksi. Voiko olla enää kornimpaa alkua firman perustamiselle kuin se, että yhteistyökumppanit soittelevat toisilleen varmistaakseen, että tuo toimistolle saapunut paljain varpain kävelevä hippitukka, joka haisee ja huiluttelee jalkojaan vessanpöntössä, on varmasti oikea henkilö, jonka kanssa he olivat aloittaneet yhteistyön*nauru*
Posts: 3,224
Replying to Kolahtaako kirjat?:
Henkka Hyppönen - Nautitaan Raakana
3,75/5
"Omasta mielestäsi olet tietysti perillä siitä, mitä elämässäsi tapahtuu. Uskot havaitsevasi asiat sellaisina kuin ne todellisuudessa tapahtuvat. Olet väärässä. Itse asiassa sinunkin elämäsi on monilta osin enemmän tositapahtumiin perustuvaa fiktiota kuin faktaa. Havainnoit maailmaa paitsi aistien myös oletusten ja muistojen kautta, minkä vuoksi kärsit turhaan ahdistuksesta, aggressioista, peloista ja pettymyksistä - kuten lukemattomat muut nykyihmiset. Elä elämäsi raakana. Valmenna ja hiljennä mielesi. Käännä painopiste fyysiseen maailmaan. Nouse arjen heittämien haasteiden tasolle. Piristyt ja selviät vaikeistakin tilanteista mielenrauhaasi menettämättä.
Nautitaan raakana on tarina kolmesta elämäämme syvästi vaikuttavasta ansasta ja siitä, miten niistä voi vapautua.
---
Nyt on luvussa(jo puolessa välissä mennään) Tony Dunderfeltin Intuitio - Sisäinen Viisaus ja suosittelen jos vastaavat aihepiirit innostaa yhtään
Täytyypä myöntää, että neiti lukee ERITTÄIN mielenkiintoisia kirjoja*joo*.
Luin The Hunger Games -trilogian ekan kirjan loppuun eilen. Alussa koukuttava, loppua kohden valilla puuduttava ja tylsa, mut loppu oli ihan jees. Snadisti kylla ahdisti se teinimainen naiivius, mut teinikirjahan se taitaa ollakin :D