Posts: 4,793
Neuropsykologian perusteet
Posts: 15,721
Replying to Kolahtaako kirjat?:
UnityF, 12.4.2010 18:36:
Oon just lukenu Andrew Tomasin Emme ole ensimmäiset - hämmästyttäviä löytöjä menneisyyden hämärästä. Otava 1973. JOS joku tietää jonku tuoreemman samantapaisen kirjan ym niin vinkkii saa heittää.. Oli aikas mielenkiintoinen nimittäin. ^_^
eiks kukaa?
Pitää mennä sit piinaa kirjastotätii.. >:)
Posts: 23
Posts: 4,429
Nyt kun koulu loppus ni on jääny aikaa (scifi)romaanien lukemiseen.
Viimeks on tullut luettua:
Risto Isomäki: Pimeän pilven ritarit
En oo ennen tän tyypin kirjoja lukenut eikä tää teos mikään huippu ollutkaan. Kirja kertoo 2100-luvusta, jossa iso komeettaparvi tulee aurinkokunnan sisäosiin ja maapallon on sen tiellä. 2/3 on ihan ok luettavaa, mut sit menee ihan älyttömäks. Loppuosa kertoo jostain hemmetin linnuista ja niiden muuttomatkasta :D
Isaac Asimov: Ikuisuuden loppu
Paljon kiinnostavampi kuin toi edellinen. Siinä ihminen on keksinyt aikamatkailun ja käy muuttelemassa eri ajoissa tapahtumia. Kirjassa myös käydään läpi ihmiskunnan tulevaisuutta aina vuoteen 150 000 asti ja miten ihmiskunta tuhoutuu. Hyvä kirja, pistää mielikuvituksen liikkeelle :)
Seuraavaks aloitan lukemaan Asimovin Säätiö-sarjan ekaa osaa.
Viimeks on tullut luettua:
Risto Isomäki: Pimeän pilven ritarit
En oo ennen tän tyypin kirjoja lukenut eikä tää teos mikään huippu ollutkaan. Kirja kertoo 2100-luvusta, jossa iso komeettaparvi tulee aurinkokunnan sisäosiin ja maapallon on sen tiellä. 2/3 on ihan ok luettavaa, mut sit menee ihan älyttömäks. Loppuosa kertoo jostain hemmetin linnuista ja niiden muuttomatkasta :D
Isaac Asimov: Ikuisuuden loppu
Paljon kiinnostavampi kuin toi edellinen. Siinä ihminen on keksinyt aikamatkailun ja käy muuttelemassa eri ajoissa tapahtumia. Kirjassa myös käydään läpi ihmiskunnan tulevaisuutta aina vuoteen 150 000 asti ja miten ihmiskunta tuhoutuu. Hyvä kirja, pistää mielikuvituksen liikkeelle :)
Seuraavaks aloitan lukemaan Asimovin Säätiö-sarjan ekaa osaa.
Posts: 1,600
Posts: 4,429
Replying to Kolahtaako kirjat?:
Seuraavaks aloitan lukemaan Asimovin Säätiö-sarjan ekaa osaa.
Jepjep, olihan tää ihan ok. Välillä oli vaikeuksia pysyä kärryillä kun koko ajan tulee uusia henkilöitä ja ajassa ollaan menty vuosia eteenpäin. Mut kyllä se loppujen lopuks aukes. Katotaan ny jaksaako seuraavat kaksi osaa lukea.
Toinen minkä sain eilen luettua loppuun:
Alastair Reynolds - Jäänpuskijat
Tää oli sit taas aivan loistava! Hemmetin mukaansa tempaava juoni ja muutenkin mielenkiintoinen aihe. Vaikka kirjalla oli pituutta melkein 800 sivua niin luin sen nopeammin kuin muut lyhyemmät kirjat. Siltikin tuntus et tarina loppus kesken ja kauheasti jäi asiat mietityttämään :)
Posts: 421
Replying to Kolahtaako kirjat?:
---
Seuraavaks aloitan lukemaan Asimovin Säätiö-sarjan ekaa osaa.
---
Jepjep, olihan tää ihan ok. Välillä oli vaikeuksia pysyä kärryillä kun koko ajan tulee uusia henkilöitä ja ajassa ollaan menty vuosia eteenpäin. Mut kyllä se loppujen lopuks aukes. Katotaan ny jaksaako seuraavat kaksi osaa lukea.
Mäkin luin nuo Säätiöt nyt kesällä. Se eka oli niistä omaan makuun se kaikista paras, mutta kyllä ne kaksi muutakin kannattaa lukea.
Posts: 943
Posts: 2,220
Stockholm noir -trilogia, Jens Lapidus kirjoittanut. Vastahan niitä on kaksi ilmestynyt Rahalla Saa (http://www.jenslapidus.fi/rahallasaa.html) ja Siisti Kosto (http://www.jenslapidus.fi/siistikosto.html).
Erittäin hyvää ja sujuvaa luettavaa. Ei meinaa jaksaa käsistään laskea kirjaa kun aloittaa lukemaan.
KOlmatta odotellessa..
Leffana tuo Rahalla Saa löytyykin jo, ostettiin bluray pari viikkoa sitten. Eihän se tietysti kirjalle pärjää, niinku ei leffat ikinä, mutta ei mikään huonoinkaan tulkinta.
Erittäin hyvää ja sujuvaa luettavaa. Ei meinaa jaksaa käsistään laskea kirjaa kun aloittaa lukemaan.
KOlmatta odotellessa..
Leffana tuo Rahalla Saa löytyykin jo, ostettiin bluray pari viikkoa sitten. Eihän se tietysti kirjalle pärjää, niinku ei leffat ikinä, mutta ei mikään huonoinkaan tulkinta.
Posts: 4,120
Replying to Kolahtaako kirjat?:
---
Alastair Reynolds - Jäänpuskijat
Reynoldsin luoma maailma kyllä on mahtava. Iteltä puuttuu muutama kirja koko maailmasta, mutta ne mitä omistan on aivan mahtavaa luettavaa. :) Aloitin Kuilukaupungin molemmilla osilla ja siitä sitten avautuikin kokonainen maailma.
Posts: 264
Posts: 264
Replying to Kolahtaako kirjat?:
Tulipa eilen aloitettuu Maameren tarinat 1-4 kun nomic kanto tänne "muutaman" kirjan kesäluettavaksi.
No nyt riittää ainakin lukemista.
http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/product&isbn=951-0-33321-2
Anteeksi multipostaus mutta lainassa juuri itselläkin maameren tarinat 1-3 samoissa kansissa. Hyvältä vaikuttaa mutta ainakin ensimmäinen kirja jätti kylmäksi pintapuolisuudellaan :( Holvihautoja tällähetkellä tavauksessa ja maistuu paremmin.
Posts: 3,224
Luin Uuden Testamentin uusiksi nyt aikuisiällä ja ei voi kyllä sanoa muuta kuin, että HÄVETTÄÄ ihmiskunnan puolesta. Olen surullinen siitä kuinka Jeesuksen omat hyvät ideat pilataan laittamalla samoihin kansiin vaikka minkälaista sepustusta.
Loppuosa Uudesta Testamentista oli niin perkeleen raskasta luettavaa, että oli PAKKO luovuttaa 600 sivun kohdalla keskeltä psalmeja. Johanneksen ilmestykset vetävät vertoja psykedeelipoppamiesten tarinoille ja psalmit ovat täynnä pikkumaista uhittelua siitä kuinka Jumala kostaa ja kuinka vahva hän on.
Säälittää Jeesuksen puolesta. Tämä kun taisi olla ihan kohtuufiksu tyyppi siihen aikaan ja vieläpä karismaattinen puhuja. Muusta kansastahan ei voi samaa sanoa. Tuohon aikaan meno oli villimpää ja halut määrittelivät pääosin elämän suunnat. Nykyäänkin halut ohjaavat meitä, mutta ei kaikkia niin voimakkaasti. Jeesuksen sanat tuohon aikaan olivat aikaansa edellä. Omien himojen ja halujen hallitseminen ja toisten ihmisten tasavertainen nöyrä huomioonottaminen olivat kovia juttuja tuohon aikaan. Nykyäänhän nuo ovat kasvatuksen kulmakiviä.
Mutta en voi olla ajattelematta sitä yhteyttä, että Buddhan opit jo 500eaa. olisivat kulkeutuneet Silkkitien kautta länteen. Sekä Jeesuksen että Buddhan sanoissa oli molemmissa tuohon aikaan vallankumouksellista ajattelutapaa. Erona oli vain se, että Buddha painotti ihmismielen psykologiaa ja kuvasi ajatuksia ja tunnetiloja ihailtavan pikkutarkasti jättäen Jumalat kokonaan pois. Jumaluus oli ihmisen sisällä, ihmisessä itsessään, kun tämä vain oppi hillitsemään ja hallitsemaan itseään, tiedostamaan. Jeesus painotti kansalle epäitsekkästä käytöstä, mutta pelkän käyttäytymisen lisäksi hän painotti Jumalan olemassaoloa ja painotti opetuksiaan sillä että väitti olevansa Jumalan poika.
Ja molempien tyyppien opetuksia ja tarinoita ovat värittäneet myöhemmin lukuisat inhimilliset ihmiset, jotka heikkoudessaan ovat boostanneet sanomia keksimällä vaikka minkälaista mielikuvituksen tuotetta.
Loppuosa Uudesta Testamentista oli niin perkeleen raskasta luettavaa, että oli PAKKO luovuttaa 600 sivun kohdalla keskeltä psalmeja. Johanneksen ilmestykset vetävät vertoja psykedeelipoppamiesten tarinoille ja psalmit ovat täynnä pikkumaista uhittelua siitä kuinka Jumala kostaa ja kuinka vahva hän on.
Säälittää Jeesuksen puolesta. Tämä kun taisi olla ihan kohtuufiksu tyyppi siihen aikaan ja vieläpä karismaattinen puhuja. Muusta kansastahan ei voi samaa sanoa. Tuohon aikaan meno oli villimpää ja halut määrittelivät pääosin elämän suunnat. Nykyäänkin halut ohjaavat meitä, mutta ei kaikkia niin voimakkaasti. Jeesuksen sanat tuohon aikaan olivat aikaansa edellä. Omien himojen ja halujen hallitseminen ja toisten ihmisten tasavertainen nöyrä huomioonottaminen olivat kovia juttuja tuohon aikaan. Nykyäänhän nuo ovat kasvatuksen kulmakiviä.
Mutta en voi olla ajattelematta sitä yhteyttä, että Buddhan opit jo 500eaa. olisivat kulkeutuneet Silkkitien kautta länteen. Sekä Jeesuksen että Buddhan sanoissa oli molemmissa tuohon aikaan vallankumouksellista ajattelutapaa. Erona oli vain se, että Buddha painotti ihmismielen psykologiaa ja kuvasi ajatuksia ja tunnetiloja ihailtavan pikkutarkasti jättäen Jumalat kokonaan pois. Jumaluus oli ihmisen sisällä, ihmisessä itsessään, kun tämä vain oppi hillitsemään ja hallitsemaan itseään, tiedostamaan. Jeesus painotti kansalle epäitsekkästä käytöstä, mutta pelkän käyttäytymisen lisäksi hän painotti Jumalan olemassaoloa ja painotti opetuksiaan sillä että väitti olevansa Jumalan poika.
Ja molempien tyyppien opetuksia ja tarinoita ovat värittäneet myöhemmin lukuisat inhimilliset ihmiset, jotka heikkoudessaan ovat boostanneet sanomia keksimällä vaikka minkälaista mielikuvituksen tuotetta.
Posts: 236
Tämmösiä tuLi ostettua syKsy lukemiseksi :
John Boyne : Poika raidallisessa pyjamassa
Helen Walsh : Lutka
Vikas Swarup : Syyllisten seurue
Mut kirja joKa on koLahtanut eniten tähän mennessä oLi :
Lionel Shriver : Poikani Kevin
Se oLi aika tuskaista luettavaa mut älyttömän hyvä! Suosittelen!!!
John Boyne : Poika raidallisessa pyjamassa
Helen Walsh : Lutka
Vikas Swarup : Syyllisten seurue
Mut kirja joKa on koLahtanut eniten tähän mennessä oLi :
Lionel Shriver : Poikani Kevin
Se oLi aika tuskaista luettavaa mut älyttömän hyvä! Suosittelen!!!
Posts: 236
Replying to Kolahtaako kirjat?:
Eilen itkin ja paruin loppuun John Groganin kirjan "Marley ja minä".
"Elämää ja rakkautta maailman kauheimman koiran kanssa." Kertoo kaiken oleellisen, ja tää olis aika hyvä kirja hauvakuumeisille
Jep!
Itkin ekaLLa sivulla ja yhä edeLLeen viimeisellä!! Kosketti kyllä todella! MeiLLä kun on aina oLLut "vähän" labbiksen oLoisia kultaisianoutajia
Posts: 3,224
Pankaj Mishra - Buddhan jalanjäljillä.
ÄÄRIMMÄISEN kova kirja Buddhan elämästä ja opeista. Tiukka läpileikkaus länsimaisesta ja itämaisesta filosofiasta ja historiasta yhdistettynä nykyajan maailmanmenoon.
Olin jo ammattini ja elämänseikkailujeni puolesta vakuuttunut, että monen monimutkaisuuden ratkaisu löytyy tunteista ja niiden vaikutuksesta muuten niin loogiseen elämään. Tämä kirja antoi vahvan vaikutteen elämääni ja paljon ajatteluuni.
Miinuspuolena kirjasta mainittakoon kääntäjän laiska työskentely. Moni asia on suomennettu suoraan englannista ymmärtämättä vaihtaa sanajärjestystä lauseista. Siksi lauseet tuntuvat välillä kummallisilta ja ovat välillä luonnottoman pitkiä.
Suosittelen kaikille! Antaa varmasti täkyjä ajatteluun*super*.
ÄÄRIMMÄISEN kova kirja Buddhan elämästä ja opeista. Tiukka läpileikkaus länsimaisesta ja itämaisesta filosofiasta ja historiasta yhdistettynä nykyajan maailmanmenoon.
Olin jo ammattini ja elämänseikkailujeni puolesta vakuuttunut, että monen monimutkaisuuden ratkaisu löytyy tunteista ja niiden vaikutuksesta muuten niin loogiseen elämään. Tämä kirja antoi vahvan vaikutteen elämääni ja paljon ajatteluuni.
Miinuspuolena kirjasta mainittakoon kääntäjän laiska työskentely. Moni asia on suomennettu suoraan englannista ymmärtämättä vaihtaa sanajärjestystä lauseista. Siksi lauseet tuntuvat välillä kummallisilta ja ovat välillä luonnottoman pitkiä.
Suosittelen kaikille! Antaa varmasti täkyjä ajatteluun*super*.
Posts: 3,054
Nyt oon parina viikkona lukenut "uusia" Forgotten Realmsin kirjoja (Örkkikuningas ja Merirosvokuningas) sekä joitain Dragonlancen kirjoja mitä en oo aiemmin lukenut (Kadonneet Kronikat mm). Tosin, jossain vaiheessa tajusin, että osan olin jo aiemmin lukenut. En oo koskaan ollut hyvä lukemaan noita kirjoja järjestyksessä, osittain sen takia ettei kirjastossa oo ollut jatko-osaa lainattavissa. Onneksi suurin piirtein muistaa mitä aiemmin on niissä tapahtunut niin ei oo ihan pihalla Täytyis varmaan kokeilla joitain muitakin fantasiakirjoja, eikä vain noita pelkästään.
Samaten pitäis Wallander kirjojakin lukea, luin niistä uusimman kun olin ostanut sen iskälle viime jouluna joululahjaksi. Tykkäsin kyllä tosi paljon siitä. Muutenkin tykkään dekkareista, mutta jostain syystä niitä ei tuu luettua kovin usein. Remeksen kirjat (sekä nuorten, että "aikuisten" kirjat) on olleet hyviä, oon joskus tehnyt Pääkallokiitäjästä kirja+kirjailijaesitelmän kouluun. Jotenkin nyt vaan tuntuu sekin niin tyhjältä, kun ennen ostin iskälle niitä aikuisten dekkareita lahjaksi ja se osti mulle niitä nuorten kirjoja, sitten vaihdettiin niitä päikseen
. Noh, kait se on ostettava itelle sitten lahjaksi se uusin.
Joskus yritin lukea Kaari Utrion jotain naiskirjaa (joku Kun nainen hallitsi, rakasti ja vihasi tms), mutta se oli niin tylsää luettavaa, että jätin sen melkein heti alkuunsa. Harvoin oon törmännyt sellasiin kirjoihin, jotka jätän kesken.
Nyt kun oon väliaikaisesti työtön, niin on ainakin aikaa käydä kirjastossa rauhassa ja lukea jotain uutta.
Täytyis varmaan kokeilla joitain muitakin fantasiakirjoja, eikä vain noita pelkästään.Samaten pitäis Wallander kirjojakin lukea, luin niistä uusimman kun olin ostanut sen iskälle viime jouluna joululahjaksi. Tykkäsin kyllä tosi paljon siitä. Muutenkin tykkään dekkareista, mutta jostain syystä niitä ei tuu luettua kovin usein. Remeksen kirjat (sekä nuorten, että "aikuisten" kirjat) on olleet hyviä, oon joskus tehnyt Pääkallokiitäjästä kirja+kirjailijaesitelmän kouluun. Jotenkin nyt vaan tuntuu sekin niin tyhjältä, kun ennen ostin iskälle niitä aikuisten dekkareita lahjaksi ja se osti mulle niitä nuorten kirjoja, sitten vaihdettiin niitä päikseen
. Noh, kait se on ostettava itelle sitten lahjaksi se uusin.Joskus yritin lukea Kaari Utrion jotain naiskirjaa (joku Kun nainen hallitsi, rakasti ja vihasi tms), mutta se oli niin tylsää luettavaa, että jätin sen melkein heti alkuunsa. Harvoin oon törmännyt sellasiin kirjoihin, jotka jätän kesken.
Nyt kun oon väliaikaisesti työtön, niin on ainakin aikaa käydä kirjastossa rauhassa ja lukea jotain uutta.
Posts: 31
Suosittelen fantasian puolelta "The Black Magician" trilogiaa. Melko kevyttä mutta kuitenkin erilaista ja virkistävää velhofantasiaa.
Pratchettejä on tullut luettua vuosien varrella helvetisti, niitä suosittelen valtavasti. Etenkin Vartiosto-kirjat ovat löytäneet tiukan paikan sydämessäni. Raskasta ja kevyttä, synkkää ja valoisaa. Samassa kirjassa. Read em.
Ja kyllähän sitä "oikeaa kirjallisuuttakin" on luettu, Chuck Palahniuk etunenässä suosikkeina, häneltä etenkin Choke, Snuff ja luonnollisesti Fight Club. Yoshikawan Musashi on myös erittäin hieno kirja, kannattaa perehtyä jos kiinnostaa Japanilainen filosofiointi n. 1000 sivun verran.
Pratchettejä on tullut luettua vuosien varrella helvetisti, niitä suosittelen valtavasti. Etenkin Vartiosto-kirjat ovat löytäneet tiukan paikan sydämessäni. Raskasta ja kevyttä, synkkää ja valoisaa. Samassa kirjassa. Read em.
Ja kyllähän sitä "oikeaa kirjallisuuttakin" on luettu, Chuck Palahniuk etunenässä suosikkeina, häneltä etenkin Choke, Snuff ja luonnollisesti Fight Club. Yoshikawan Musashi on myös erittäin hieno kirja, kannattaa perehtyä jos kiinnostaa Japanilainen filosofiointi n. 1000 sivun verran.
Posts: 5,381
Posts: 1
Replying to Kolahtaako kirjat?:
Oon just lukenu Andrew Tomasin Emme ole ensimmäiset - hämmästyttäviä löytöjä menneisyyden hämärästä. Otava 1973. JOS joku tietää jonku tuoreemman samantapaisen kirjan ym niin vinkkii saa heittää.. Oli aikas mielenkiintoinen nimittäin. ^_^
Tohon varmaan tois lisää perspektiiviä Fredy Perlmanin 'Against His-Story, Against Leviathan'. Sitä ei kyllä oo suomennettu, enkä tiedä löytyyks sitä muualta ku jostain yliopistojen kirjastoista suomesta. Jos printteri löytyy niin sen saa netistä. < tuolla myös sisällysluettelo, josta saa jo jonkun käsityksen kirjasta.
