Sunflower, 21.11.2007 18:22:
raportin, jonka mukaan lihavuus aiheuttaa vuosittain noin 325 000 amerikkalaisen aikuisen kuoleman. Lukua siteerattiin mediassa ahkerasti (---) Laskelmassa oli mukana suuria määriä ihmisiä, jotka olivat kuolleet liikenneonnettomuuksissa tai lukemattomista muista syistä, joihin lihavuudella ei ollut mitään yhteyttä.>>
Siinäpä mahtava raportti. Tulee mieleen pari viikkoa sitten uutisissa ollut suomalainen raportti, jossa huumekuolemiksi oli laskettu mm. rattijuopon yliajamat vainajat, joiden verestä löytyi ruumiinavauksessa mikroskooppinenkin määrä kannabista
Itse olin lukioaikoina muutaman kilon ylipainoinen, mutta koska minulla on aika pienet luut ja lihasmassa oli minimissä, tunsin itseni plösömmäksi kuin olinkaan. Mikä ei toisaalta ollut ihme, koska äitini ja isäni minua koko ajan painostani kiusasivat (nyt olen samanpainoinen kuin itseäni 10 cm lyhyempi äitini, eli oikeus voitti). Kotona oli koko ajan jotain suklaalevyjä ja metukkaa
ja liikuntaa vihasin yli kaiken.
Kun muutin yliopistokaupunkiini yksin asumaan, ahmiminen alkoi vähentyä ja paino laskea itsestään, kun kaappiin ei ollut varaa eikä halua ostaa järettömiä määriä herkkuja - samaan aikaan kuvaan tosin tulivat vähintään viikottaiset baarireissut snägäreineen ja krapulamättöineen.
Kesäduunin puolesta sai käydä salilla kolmesti viikossa ja rohkaistuin kokeilemaan. Vähän mulla ei ollut tajua mistään sarjoista kautta toistoista, mutta kipinä jäi itämään. Vuosikausien on-off salitreenailun jälkeen sanoin kundikaverilleni Lepakon lopettajaisten jälkeen lokakuussa -99, maanantaina aamuyöllä
, että "ensi viikolla aletaan käydä salilla säännöllisesti". Ylläri, niin olen siitä asti käynytkin!
Iän myötä kuntokeskusliikunta on tullut mulle yhä tärkeämmäksi. Salilta saatavia mahdollisia hyötyjä ei halua tuhota (eikä mua niin ikään riivaavia iho-ongelmia pahentaa) roskaruokaa mättämällä, päinvastoin olen sellanen tuoteselosteiden lukija ja vielä vegetaristi, että joku vois pitää mua jo vähän ortorektikkona (ruoan terveellisyydestä pakkomielteisenä ihmisenä). Ruoat laitetaan yleensä itse kotona, jolloin ruokien rasvamäärää voi pienentää ja lisäaineet jäävät melkein pois. Nyt kun olen krapulassa, vetäisin tosin pari tuntia sitten ihanan tuorejuustobagelin, eli kontrolli pettää aika useinkin. Inhimillistähän se vaan on.
Lukiossa painoin enimmillään 85, tällä hetkellä 65. Vaikka mä pidän vuosittain vähennetyn syömisen viikkoja esim. ennen erääseen saarilomakohteeseen menoa, niin mun kohdalla avainasemassa on ehdottomasti ollut liikunta. Välillä mietin miten toisenlainen mun itsetunto olis voinut olla nuorena tyttönä, jos koululiikunta ei olis aina ollut sitä yhtä ja samaa vitun saatanan joukkuejakoa ja tamburiinin tahdissa vaihtoaskellusta, mutta parempi myöhään ja toisekseen, tulipa keskityttyä henkiseen puoleensa oikein kunnolla ja luettua ja kuunneltua himona musiikkia sen sijaan, että olis vaan tuhlannut aikaansa johonkin joukkuepeleihin