Posts: 2,220
Posts: 74
Posts: 1,999
Casino Royale jag tycker om 
...ja Daniel Craig nam
...ja Daniel Craig nam
Posts: 3,780
Epailija, 7.4.2007 23:37:
Nyt on pakko vetää nais-kortti esiin ja sanoa, että sä et vain tajua kun olet nainen. =P Hyviä stuntteja, toimivaa kameratyöskentelyä ja muuta ei tarvitakaan. Se ei oikeasti myöskään ollut kovin pitkä, etenkään kun vertaa joihinkin Jackie Chanin takaa-ajokohtauksiin. Jos et pitänyt tuosta, en suosittele kyllä niitäkään. x)
Se, että puolustelee toisen elokuvan kohtauksen pituutta toisella, on hieman kehno selitys.
Hyvä stuntteja on aina mukava katsoa, eikä kauniissa kameratyöskentelyssäkään mitään vikaa ole, mutta tässä leffassa mä vaan en nähnyt mitään älyttömän erikoista kummassakaan.
Parkour hypyt oli kauniita, mutta kun niitäkin tulee 50+n niin liikaa on liikaa. Ainoa jännittävä asia oli, miltä sivukujalta bond tällä kertaa juoksee, jotta pääsee kohteen edelle.
Eli kyse on vain siitä, että et tempautunut siihen ensimmäiseen toimintapätkään mukaan millään tasolla. Siihen on paha sanoa mitään.
Joka johtuu siitä, että kohtaus ei ollut visuaalisesti tmv tavalla niin hieno, että se olisi kaapannut mukaansa. Se toki teki sen ensimmäisen minuutin aikana, sen jälkeen kaikki oli vaan toistoa, jotta päästiin esittelemään uusi upea hyppy.
Sen sijaan jos katsoo vaikka Sin Cityä (visuaalisuus) tai Kill Billiä (kerronta) niin näissä toiminta kiinnostaa imo ihan toisella tavalla. Toiminta on hyvin oleellinen osa elokuvaa, eikä se tunnu siltä, että nyt on pakko laittaa haisemaan kun rahottajilta saatiin 200 miljoonaa dollaria.
Ei kyllä itselle tullut kertaakaan mieleen, että nyt oltiin ihan syyttä suotta painimassa. Kyse on kuitenkin toimintaelokuvasta, enkä tähän hätään keksi mitä syvällisempiä virtauksia noille kohtaamisille olisi pitänyt keksiä. Pahis + hyvis + vähintään toisella halu tappaa ja molemmilla halu selviytyä = toimintakohtaus. Minkälaista perustelua tai oikeutusta noille toimintakohtauksille oikein kaipaat? Tai kysytään mieluummin niin, että onko jossain elokuvassa toimintakohtauksille ollut sellainen pohjustus, joka on tuntunut riittävältä?
Toimintakohtaus oli perustelu alku elokuvalla, varsinkin koska se oli bond. Homma vaan meni mauttomaksi siinä tilanteessa kun kohtauksen pituus oli samanverran kuin ensimmäisten kymmenen bondin toimintakohtauksen yhteensä.
Oikeutusta voi olla monenlaista ja imo bondissa oli monta muuta kohtausta, jotka olivat paremmin perusteltuja. Toisaalta leffassa oli monen nykytoimintaleffan tapaan se ongelma, että suurin osa toimintakohtauksista on täysin irrallisia tarinasta ja suhteettoman pitkiä.
Nyt en ole pariin vuoteen vanhoja indyjä tai vaikkapa die hard 1:ä katsonut, mutta onhan nämä toimintaelokuvakategoriassa ihan toista luokkaa kuin moni muu uusi leffa. Oleellista ei ole maailman hienoimmat stuntit vaan tarina ja sen miten toiminta nivoutuu tarinaan. Harva uusi toimintaleffa saa toiminnan oleelliseksi osaksi tarinaa.
Posts: 8,258
ezzy, 10.4.2007 12:39:
yhtä mitäänsanomaton kuin Sin Citykin.
Sin City mitäänsanomaton? Musta se on yksi suhteellisen harvoista piristävästi onnistuneista ja vaikuttavista elokuvista viimeisen muutaman vuoden ajalta. Nykyään tulee ihan liikaa paskoja leffoja, mutta mun kirjoissani Sin City ei todellakaan paukahda siihen kastiin vaan toiseen ääripäähän.
"Makuasia", sanoi koira kun pallejaan nuoli - I suppose.
Posts: 8,060
Jone, 10.4.2007 14:54:
---
ezzy, 10.4.2007 12:39:
yhtä mitäänsanomaton kuin Sin Citykin.
---
Sin City mitäänsanomaton? Musta se on yksi suhteellisen harvoista piristävästi onnistuneista ja vaikuttavista elokuvista viimeisen muutaman vuoden ajalta. Nykyään tulee ihan liikaa paskoja leffoja, mutta mun kirjoissani Sin City ei todellakaan paukahda siihen kastiin vaan toiseen ääripäähän.
"Makuasia", sanoi koira kun pallejaan nuoli - I suppose.
Mä en o vielä oikeen tajunnut miks mä en saa mitään irti Sin Citystä. Normaalisti olisin toiminnasta ihan mehuissani, mut ku ei niin ei. Karmean paskaa näyttelijätyöskentelyä on vaan niin tuskaa seurata, kun odotukset oli korkeammalla. Tarinat sinänsä oli tosi jees, mut toteutus ei vaan ollut mun mieleen.
Posts: 57
House of the sand and fog. Hienoa näyttelijätyötä, mutta ei todellakaan mitään leppoisaa viihdettä vaikean aiheensa vuoksi.
Posts: 4,039
hitchhiker's guide to the galaxy
mä tuun ikuisesti pitämään kaunaa sapsulle siitä että pakotti mut kattomaan ton loppuun*senkin*
kertaakaan en nauranut tai edes hymyillyt.
luulin että tää on komedia tai parodia*ding*
ice age 2
kakkososaksi yllättävän hyvä(mikä toisaalta kertoo myös paljon kakkososien keskimääräisestä laadusta*igor*)
ykkösen juoni toistettiin aikalailla täysin, mutta ton tyyppisessä elokuvassa ei hirveesti muuta voi odottaakkaan*hihu*
miksi lasten leffassa mies ehdottelee naiselle seksiä sillä verukkeella että ne on lajinsa viimeset*täh* ja mitä ne 2 yhteistyötä tekevää hirviötä oli olevinaan.. olis ees laittanut jotain oikeesti eläneitä petoeläimiä
mä tuun ikuisesti pitämään kaunaa sapsulle siitä että pakotti mut kattomaan ton loppuun*senkin*
kertaakaan en nauranut tai edes hymyillyt.
luulin että tää on komedia tai parodia*ding*
ice age 2
kakkososaksi yllättävän hyvä(mikä toisaalta kertoo myös paljon kakkososien keskimääräisestä laadusta*igor*)
ykkösen juoni toistettiin aikalailla täysin, mutta ton tyyppisessä elokuvassa ei hirveesti muuta voi odottaakkaan*hihu*
miksi lasten leffassa mies ehdottelee naiselle seksiä sillä verukkeella että ne on lajinsa viimeset*täh* ja mitä ne 2 yhteistyötä tekevää hirviötä oli olevinaan.. olis ees laittanut jotain oikeesti eläneitä petoeläimiä
Posts: 2,817
Posts: 7,451
Posts: 5,636
ville, 10.4.2007 13:16:
Se, että puolustelee toisen elokuvan kohtauksen pituutta toisella, on hieman kehno selitys.
Ajoin lähinnä takaa sitä, että se ei ollut mitenkään erityisen pitkä lajityypissään. Minua ei tuo toimintaosuuden pituus häirinnyt, mikä saattaa osaksi johtua ihan siitä, että olen tottunut pitkiin toimintakohtauksiin. Matrix kolmosessa ja kakkosessa tuli muutamassa kohtauksessa venytyksen maku suuhun, mutta muuten ei juuri tule mieleen häiritsevän pitkiä tapauksia.
Hyvä stuntteja on aina mukava katsoa, eikä kauniissa kameratyöskentelyssäkään mitään vikaa ole, mutta tässä leffassa mä vaan en nähnyt mitään älyttömän erikoista kummassakaan.
No ei niissä mitään ihan ennennäkemätöntä oikein ollutkaan (paitsi ehkä pahiksen älytön tarkkuus pistoolilla), mutta toisaalta itse yllätyin siitä, että elokuva antoi niinkin vähän aihetta valitukseen.
Parkour hypyt oli kauniita, mutta kun niitäkin tulee 50+n niin liikaa on liikaa. Ainoa jännittävä asia oli, miltä sivukujalta bond tällä kertaa juoksee, jotta pääsee kohteen edelle.
Itse koin, että siinä enemmänkin hukattiin hyvä mahdollisuus. Kameramies pysyi parkouraajan matkassa ihan hyvin, joten tätä harvoin nähtyä herkkua olisi voinut hyödyntää vähän näyttävämminkin ja enemmän. En ottanut kellolla tuon takaa-ajokohtauksen aikaa, mutta ei se ainakaan _tuntunut_ hirveän paljon pidemmältä kuin esim. tämä pätkä:
Joka johtuu siitä, että kohtaus ei ollut visuaalisesti tmv tavalla niin hieno, että se olisi kaapannut mukaansa. Se toki teki sen ensimmäisen minuutin aikana, sen jälkeen kaikki oli vaan toistoa, jotta päästiin esittelemään uusi upea hyppy.
Tämän kuvauksen voisi ihan hyvin lätkäistä vaikka Matrix ykkösen arvosteluun. En minäkään mitään suuria tunteita Bondin aikana kokenut, mutta koska tylsistyminenkään ei (ehkä loppua lukuunottamatta) vaivannut, olin positiivisesti yllättynyt.
Sen sijaan jos katsoo vaikka Sin Cityä (visuaalisuus) tai Kill Billiä (kerronta) niin näissä toiminta kiinnostaa imo ihan toisella tavalla.
Mjaa. Minusta Kill Billit ovat pitkälti juuri vain tappelusta toiseen eteneviä pätkiä, joissa tarina on lähinnä tekosyy toiminnalle. Asiaa toki auttaa se, että tarina on rakennettu ja kerrotaan sopivalla asenteella, mutta eivät ne mitään suurta juonta tarjoa. Bonusta heruu kakkososan Teräsmies-mietelmistä, mutta filosofointia nähtiin jo Matrixissa. Sin Cityssä taas kerronta ja visuaalisuus vievät minulta huomion siinä määrin, että en ole edes ajatellut sitä toimintaleffana. Eihän siinä ole kuin pari hassua lyhyttä toimintakohtausta, jotka eivät juuri mitään fiiliksiä tarjoa.
Toimintakohtaus oli perustelu alku elokuvalla, varsinkin koska se oli bond. Homma vaan meni mauttomaksi siinä tilanteessa kun kohtauksen pituus oli samanverran kuin ensimmäisten kymmenen bondin toimintakohtauksen yhteensä.
No niiden ensimmäisten bondien toimintakohtaukset ovatkin sitten sitä luokkaa, että ne käyvät lähes tahattomasta komiikasta. x) Uskoisin kuitenkin, että kyllä niistäkin löytyy aika pitkiä toimintapätkiä takaa-ajokohtauksine kaikkineen, jos rupeaa sekuntikellon kanssa mittailemaan.
Toisaalta leffassa oli monen nykytoimintaleffan tapaan se ongelma, että suurin osa toimintakohtauksista on täysin irrallisia tarinasta ja suhteettoman pitkiä.
En nyt ollenkaan ymmärrä tätä väitettyä tarinasta irrallisuutta. Itse osaan jokaisen muistamani toimintakohtauksen liittää jollain (kohtuuden rajoissa) järkevällä tavalla tarinaan.
Nyt en ole pariin vuoteen vanhoja indyjä tai vaikkapa die hard 1:ä katsonut, mutta onhan nämä toimintaelokuvakategoriassa ihan toista luokkaa kuin moni muu uusi leffa.
Klassikkoja on toki hankala voittaa. <3
Oleellista ei ole maailman hienoimmat stuntit vaan tarina ja sen miten toiminta nivoutuu tarinaan. Harva uusi toimintaleffa saa toiminnan oleelliseksi osaksi tarinaa.
Harva toimintaleffa onnistuu edes hienojen stunttien esittelyssä, mikä katkeroittaa paatuneemmankin fanin. Sääli sinänsä, sillä hyvällä juonella tosiaan pääsee mehustelemaan vielä harvemmin.
Posts: 3,155
Jago, 10.4.2007 16:04:
miksi lasten leffassa mies ehdottelee naiselle seksiä sillä verukkeella että ne on lajinsa viimeset*täh*
Noo nykyään noi Pixarin ja Disneyn piirretyt on enemmänkin tehty "jokaiselle jotakin" -periaatteella, jotta niitä vois käydä katsomassa niin lapset kuin vanhemmatkin. Kyllä ne vähän irstaammat läpät on piilotettu niin hyvin, ettei ne kaikista "kriittisimmälle" ikäluokalle oikeen aukene. :)
Posts: 42
Posts: 42
ezzy, 10.4.2007 12:39:
yhtä mitäänsanomaton kuin Sin Citykin.
---
Sin City mitäänsanomaton? Musta se on yksi suhteellisen harvoista piristävästi onnistuneista ja vaikuttavista elokuvista viimeisen muutaman vuoden ajalta. Nykyään tulee ihan liikaa paskoja leffoja, mutta mun kirjoissani Sin City ei todellakaan paukahda siihen kastiin vaan toiseen ääripäähän.
Ihmettelen myös väitettä Sin Cityn mitäänsanomattomuudesta ja suuresti ihmettelenkin! Mitään sellaista ei oltu elokuvarintamalla nähty aikoihin ja siinä oli pitkästä aikaa onnistuttu tekemään jotain aivan kokonaan uutta mitä näkee liian harvoin. Näyttelijäsuorituksen olivat loistavia ja juonihan ei voinut olla kehno kun alkuteoksetkin ovat jo niin loistavia ja rakastettavia! Kiittelen myös uskollisuutta Frank Millerin sarjakuville. Tai no mieshän oli käsittääkseni siitä itse huolehtimassa.
Kakkosta odotellessa!!!
Posts: 187
Terminator 2: Judgement Day - director's cut. Pitkä aika kun viimeksi katsonut tuon, en oikeastaan edes muistanut kuinka loistavasta tekeleestä on kyse, ehkä jopa kaikkien aikojen paras elokuva.
Tässä pätkässä on kyllä kaikki kohdillaan juoni, näyttelijät, tunnelma jne. Päinvastoin kuin yleensä, edes se poju ei ärsytä pätkääkään, toisin kuin yleensä Spielbergin leffojen kaikkitietävät ja/tai muuten vaan h*tin ärsyttävät kakarat (esim. Maailmojen Sota).
Legendaarisia kohtauksia riittää: Viimeinen kohtaus valimolla terminaattorin kanssa on aivan omaa luokkaansa, melkein tulee isolle miehellekin tippa silmäkulmaan: "No. There is one more chip. "..."I know now why you cry". Hieno ja tunnelmallinen kohtaus on myös se missä Sarah Connor näkee unen jossa kaupunki tuhoutuu ydinhyökkäyksessä ja ne leikkikentällä olevat lapset. Intro on tyylikäs ja taustalla soi leffan synkkään tunnelmaan sopiva musiikki (joka ei ehkä kuitenkaan pärjää Platoonissa olevalle Adagio for Stringsille). No, melkein jokainen kohtaus on loistava.
Ja vielä tänäkin päivänä erikoisefektit näyttävät hyvältä, muistaakseni voitti Oscarin efekteistä. Kaiken kaikkiaan kympin elokuva.
Tässä pätkässä on kyllä kaikki kohdillaan juoni, näyttelijät, tunnelma jne. Päinvastoin kuin yleensä, edes se poju ei ärsytä pätkääkään, toisin kuin yleensä Spielbergin leffojen kaikkitietävät ja/tai muuten vaan h*tin ärsyttävät kakarat (esim. Maailmojen Sota).
Legendaarisia kohtauksia riittää: Viimeinen kohtaus valimolla terminaattorin kanssa on aivan omaa luokkaansa, melkein tulee isolle miehellekin tippa silmäkulmaan: "No. There is one more chip. "..."I know now why you cry". Hieno ja tunnelmallinen kohtaus on myös se missä Sarah Connor näkee unen jossa kaupunki tuhoutuu ydinhyökkäyksessä ja ne leikkikentällä olevat lapset. Intro on tyylikäs ja taustalla soi leffan synkkään tunnelmaan sopiva musiikki (joka ei ehkä kuitenkaan pärjää Platoonissa olevalle Adagio for Stringsille). No, melkein jokainen kohtaus on loistava.
Ja vielä tänäkin päivänä erikoisefektit näyttävät hyvältä, muistaakseni voitti Oscarin efekteistä. Kaiken kaikkiaan kympin elokuva.
Posts: 3,780
Epailija, 11.4.2007 00:13:
Klassikkoja on toki hankala voittaa. <3
Mä oikeasti uskon, että jos moni vanhempi klassikkotoimintaleffa päätyisi tuottajan pöydälle, editointi olisi rankaa koska:
"ei tarpeeksi kohtalokkaita naisia"
"ei tarpeeksi ainutlaatuista toimintaa ts pelkästään perinteinen autoajo ja juoksu"
"ei tarpeeksi toimintakohtauksia"
Lopputuloksena olisi samanlaista tuubaa mitä nykyisin tuotetaan, eli 200 miljoonaa dollaria maksava elokuva, jonka ainoa ansio on "maailman kalleimmat toimintakohtaukset" :(
Posts: 4,338
300 (300)
Elokuva menee minulle henkilökohtaisesti "eniten odotettujen" pätkien joukkoon. Siitä etukäteen nähdyt trailerit tarjosivat silmälle karkkia - ja Keksihän on tunnetusti perso makealle.
Ennen kuin itse ehdin nähdä Suomeen vasta pääsiäisen aikaan ensi-iltaan tulleen rainan, ehtivät kriitikot ympäri maailman lytätä sen veren ja hien palvomisena: testosteroni ryöppynä. Samalla tavalla elokuvaa kuvasivat myös kaverini, he kuitenkin saivat sen kuulostamaan positiiviselta asialta. Jälleen kerran oli todettava kriitikoiden pöyhkeilevän intellektuellisina mustavalkoisine mykkäelokuvineen, jossa yksi henkilö istuu 1½ tunnin ajan tuolilla valkoisessa huoneessa, eikä mielellään räpäytä silmäänsäkään kertaakaan. Ihmisen luontainen väkivallan- ja seksinhimohan on vain rahvaalle.
300 -elokuva perustuu historialliseen Thermopylain taisteluun, joka on osanäyttämö 400-luvun eaa. persialaissodista. Frank Miller on tehnyt tunnetuista tapahtumista tyylilleen uskollisena väkivaltaa ja edellä mainittua testosteronia tihkuvan sarjakuvan, jonka ohjaaja Zack Snyder on nyt ikuistanut populäärikulttuurin lippulaivaksi tiiviissä yhteistyössä Millerin kanssa.
300 -elokuvaa parjattiin julkisissa arvosteluissa Sin Cityn seuraajaksi, mikä on luonnollista, sillä Sin Cityhän on myös Millerin sarjakuviin perustuva elokuva, joka kuitenkin 300 -elokuvasta poiketen edustaa mielestäni uudenlaista elokuvakerrontaa "film noir" -tyylineen ja julmine yhteenkietoutuvine pikku tarinoineen. 300 on pikemminkin vain hieman liioiteltua jatkoa historiallisen spektaakkelin arvonimeä tavoitteleville elokuville, kuten onnistuneelle Gladiatorille, sekä suhteellisen flopanneelle Troijalle. Ylipäätänsä tuntuu, että väkivaltaisten ja arvoituksellista abstraktiutta tavoittelevien rikosrainojen (kuten em. Sin City sekä Lucky Number Slevin) lisäksi muodissa ovat historiaan pohjautuvat kerronnat, kuten edellä mainittujen esimerkkien lisäksi Aleksanteri ja Kingdom of Heaven. 300 -elokuvalle toimii mielestäni vain ansiona, että se toimii esimerkkinä kummastakin tyylilajista - vaikkakin tämä kompromissi vie siltä pitkälti historiallisen korrektiuden tunnun.
Elokuva alkaa inhottavasti tekotärkeiden kriitikoiden pelottelun mukaan: Elokuvan nimi "300" esitetään aivan samoin grafiikoin, kuin Sin City:ssä. Koska en ole sarjakuvia lukenut, en tiedä, ovatko ne vain Millerin "puumerkki", mutta näin hartaasti toivon. Koska Thermopylain taistelu on historiallisesti tunnettu tarina, en elokuvan juoneen sen enempää keskity. Niille, jotka eivät historiaansa tunne sanottakoon, että persialaiskuninkaat pyrkivät 400-luvun eaa. ensimmäisellä puoliskolla valloittamaan tunnetun maailman ja tämän pyrkimyksen ainoana esteenä olivat kreikkalaiset polikset. Thermopylaita edelsi Marathonin taistelu, jossa Ateena ilman Spartan apua kukisti persialaiset. Thermopylain solaan Spartalaiset saivat vain 300 miestä uskonnollisten sääntöjen vuoksi. Heidän koko sotilaallinen miesvahvuutensa olisi ollut muutoin vailla vertaansa, elihän koko kaupunkiyhteisö vain sodalle. Muiden helleenien liittyessä joukkoihin kreikkalaisten miesvahvuus oli n. 7000. Turha kai vääntää rautalangasta, että kun persialaisten lukumääräksi arvioitiin muutama miljoona (jota nykyaikana kuitenkin pidetään jyrkästi liioiteltuna) ja helleenit vielä petti yksi heidän omistaan, kertomalla persialaisille tien kreikkalaisten selustaan Thermopylain solan ohi, on elokuvan loppu "surullinen", mikäli henkilöhahmoihin ehtii kiintyä.
Elokuvan grafiikat miellyttävät silmää, suuret värikontrastit tuovat lisätehoa maisemien jylhyyteen ja spartalaisten miehekkyys korostuu varsin naista miellyttävällä tavalla sikspäkkeineen ja reisilihaksineen. Liioittelua ja testosteroni -palvontaa? Kyllä kiitos. Kuningas Leonidaan osaan on valittu Keksin mieliksi syötävän ihana Gerard Butler, jonka liikehdintää ja "karjuntaa" tosin kuvataan välillä niin naurettavan liioitellusti, että suuruudenhullunkin on pakko paheksua tällaista esitystä. Leonidaan kapteenin osassa toimii muissakin historiallisissa spektaakkeleissa kunnostautunut Vincent Reagan, jonka silmiin uppoaa kuin Mariaanien hautaan. Kapteenin poikaa taas esittää Kymppikerhon Marco Baileyna tuntemani Tom Wisdom. ...ja pikkarit vaihtoon.
Kun 300 -elokuvan jälkimainingeissa katselimme Troijaa, on myös mainittava elokuvan ansioksi seksuaalinen pidättymättömyys. Kun Troijassa Disney -tyyliin peitetään rinnat, niin 300:ssa seksikohtauksilla ja seksuaalisella jännityksellä lähes mässäillään. ...ja pikkarit vaihtoon.
Entäs se elokuvan surullisenkin kuuluisa veri ja hiki, testosteronin löyhkä ja adrenaliini? Kun spartalaissotilas liikkuu tarkkojen koreografioiden mukaan teurastaen persialaissotilaita hidastetussa kuvassa, voi katsoja tuntea olevansa transsissa. Ainakin, jos nauttii sulavasta liikkeestä ja väkivallalla mässäilystä kuten allekirjoittanut. Verellä mässäilystä ei ole tietoakaan, edes päitä katkottaessa verta ei lennä kuin tippa tai pari! Sydäntä lämmittävän suloista on spartalaisnuorukaisten poikamainen kettuilu toisilleen taistelun tuoksinnassa. Korniudesta huolimatta ...pikkarit vaihtoon.
Sarjakuvalle tyypillisesti elokuvaan on ahdettu kertojan osa, joka ei allekirjoittanutta vakuuttanut. Kaikista häiritsevintä oli varmasti se, että ääni oli väärä. Alec Baldwinin tumma ja ihanan miehekäs ääni olisi sopinut paremmin tarinaan (...ja pikkarit vaihtoon), kuin tällainen lastensatumainen setämies, vaikkakin kertojan roolilla oli mielekkäämpikin tarkoitusperä, mikä elokuvan lopussa todetaan.
Elokuvassa on historiallisia epäkohtia enemmän, kuin ensikatsomalta muistaisin, mutta räikeimpiin kuuluu varmasti persialaislähettiläs, joka kutsuu spartalaisia barbaareiksi (barbaarinimityshän tulee nimenomaan siitä, että kreikkalaiset, helleenit, kutsuivat kreikkaa osaamattomia kansoja barbaareiksi). Elokuvalle epäeduksi toimii myös se, että "omalle puolelle" on väkipakolla pitänyt saada "pahis" Theron, joka neuvostossa toimii Leonidasta vastaan. Spartalaisessa yhteiskunnassahan neuvostossa toimivat ainoastaan yli 60-vuotiaat miehet, joten elokuva saa tästä minun silmissäni suht kliseisen leiman.
Toinen, mikä edustaa elokuvan kliseisyyttä allekirjoittaneen mielestä on, että loppukohtaus heinäpellolla toi heti mieleen Gladiatorin. Elokuvan musiikki oli jokaiselle historialliselle rainalle tyypillinen, mutta allekirjoittaneen mielestä aina yhtä ihanan koskettavaa. Todella mukava pieni yksityiskohta oli sellaiset hevityyliset fiilistelyt yhden taistelukohtauksen alustuksessa. ...ja pikkarit vaihtoon.
Mä taisin sanoa, etten ole ikinä ollut näin onnellinen. Mä rakastan verta, hikeä, seksiä, adrenaliinia ja testosteroni -fiilistelyä. Toisaalta mä en vihaa mitään enemmän, kuin historiallista epäkorrektiutta tai sellaista quasimodo -meininkiä, mitä elokuvassa oli sarjakuvalle uskollisena viljelty. Mun mielestä aina saa liioitella suuruudessa, hulluudessa, kauneudessa, ja jylhyydessä, mutta rumuuden ja pikkusieluisuuden liioittelu ei sovi meille kauneudenpalvojille. Pääasiassa elokuva kuitenkin toimii, trailerit lupailivat kaikkea sitä, mitä elokuva lunasti. ...ja pikkarit vaihtoon.
Elokuva menee minulle henkilökohtaisesti "eniten odotettujen" pätkien joukkoon. Siitä etukäteen nähdyt trailerit tarjosivat silmälle karkkia - ja Keksihän on tunnetusti perso makealle.
Ennen kuin itse ehdin nähdä Suomeen vasta pääsiäisen aikaan ensi-iltaan tulleen rainan, ehtivät kriitikot ympäri maailman lytätä sen veren ja hien palvomisena: testosteroni ryöppynä. Samalla tavalla elokuvaa kuvasivat myös kaverini, he kuitenkin saivat sen kuulostamaan positiiviselta asialta. Jälleen kerran oli todettava kriitikoiden pöyhkeilevän intellektuellisina mustavalkoisine mykkäelokuvineen, jossa yksi henkilö istuu 1½ tunnin ajan tuolilla valkoisessa huoneessa, eikä mielellään räpäytä silmäänsäkään kertaakaan. Ihmisen luontainen väkivallan- ja seksinhimohan on vain rahvaalle.
300 -elokuva perustuu historialliseen Thermopylain taisteluun, joka on osanäyttämö 400-luvun eaa. persialaissodista. Frank Miller on tehnyt tunnetuista tapahtumista tyylilleen uskollisena väkivaltaa ja edellä mainittua testosteronia tihkuvan sarjakuvan, jonka ohjaaja Zack Snyder on nyt ikuistanut populäärikulttuurin lippulaivaksi tiiviissä yhteistyössä Millerin kanssa.
300 -elokuvaa parjattiin julkisissa arvosteluissa Sin Cityn seuraajaksi, mikä on luonnollista, sillä Sin Cityhän on myös Millerin sarjakuviin perustuva elokuva, joka kuitenkin 300 -elokuvasta poiketen edustaa mielestäni uudenlaista elokuvakerrontaa "film noir" -tyylineen ja julmine yhteenkietoutuvine pikku tarinoineen. 300 on pikemminkin vain hieman liioiteltua jatkoa historiallisen spektaakkelin arvonimeä tavoitteleville elokuville, kuten onnistuneelle Gladiatorille, sekä suhteellisen flopanneelle Troijalle. Ylipäätänsä tuntuu, että väkivaltaisten ja arvoituksellista abstraktiutta tavoittelevien rikosrainojen (kuten em. Sin City sekä Lucky Number Slevin) lisäksi muodissa ovat historiaan pohjautuvat kerronnat, kuten edellä mainittujen esimerkkien lisäksi Aleksanteri ja Kingdom of Heaven. 300 -elokuvalle toimii mielestäni vain ansiona, että se toimii esimerkkinä kummastakin tyylilajista - vaikkakin tämä kompromissi vie siltä pitkälti historiallisen korrektiuden tunnun.
Elokuva alkaa inhottavasti tekotärkeiden kriitikoiden pelottelun mukaan: Elokuvan nimi "300" esitetään aivan samoin grafiikoin, kuin Sin City:ssä. Koska en ole sarjakuvia lukenut, en tiedä, ovatko ne vain Millerin "puumerkki", mutta näin hartaasti toivon. Koska Thermopylain taistelu on historiallisesti tunnettu tarina, en elokuvan juoneen sen enempää keskity. Niille, jotka eivät historiaansa tunne sanottakoon, että persialaiskuninkaat pyrkivät 400-luvun eaa. ensimmäisellä puoliskolla valloittamaan tunnetun maailman ja tämän pyrkimyksen ainoana esteenä olivat kreikkalaiset polikset. Thermopylaita edelsi Marathonin taistelu, jossa Ateena ilman Spartan apua kukisti persialaiset. Thermopylain solaan Spartalaiset saivat vain 300 miestä uskonnollisten sääntöjen vuoksi. Heidän koko sotilaallinen miesvahvuutensa olisi ollut muutoin vailla vertaansa, elihän koko kaupunkiyhteisö vain sodalle. Muiden helleenien liittyessä joukkoihin kreikkalaisten miesvahvuus oli n. 7000. Turha kai vääntää rautalangasta, että kun persialaisten lukumääräksi arvioitiin muutama miljoona (jota nykyaikana kuitenkin pidetään jyrkästi liioiteltuna) ja helleenit vielä petti yksi heidän omistaan, kertomalla persialaisille tien kreikkalaisten selustaan Thermopylain solan ohi, on elokuvan loppu "surullinen", mikäli henkilöhahmoihin ehtii kiintyä.
Elokuvan grafiikat miellyttävät silmää, suuret värikontrastit tuovat lisätehoa maisemien jylhyyteen ja spartalaisten miehekkyys korostuu varsin naista miellyttävällä tavalla sikspäkkeineen ja reisilihaksineen. Liioittelua ja testosteroni -palvontaa? Kyllä kiitos. Kuningas Leonidaan osaan on valittu Keksin mieliksi syötävän ihana Gerard Butler, jonka liikehdintää ja "karjuntaa" tosin kuvataan välillä niin naurettavan liioitellusti, että suuruudenhullunkin on pakko paheksua tällaista esitystä. Leonidaan kapteenin osassa toimii muissakin historiallisissa spektaakkeleissa kunnostautunut Vincent Reagan, jonka silmiin uppoaa kuin Mariaanien hautaan. Kapteenin poikaa taas esittää Kymppikerhon Marco Baileyna tuntemani Tom Wisdom. ...ja pikkarit vaihtoon.
Kun 300 -elokuvan jälkimainingeissa katselimme Troijaa, on myös mainittava elokuvan ansioksi seksuaalinen pidättymättömyys. Kun Troijassa Disney -tyyliin peitetään rinnat, niin 300:ssa seksikohtauksilla ja seksuaalisella jännityksellä lähes mässäillään. ...ja pikkarit vaihtoon.
Entäs se elokuvan surullisenkin kuuluisa veri ja hiki, testosteronin löyhkä ja adrenaliini? Kun spartalaissotilas liikkuu tarkkojen koreografioiden mukaan teurastaen persialaissotilaita hidastetussa kuvassa, voi katsoja tuntea olevansa transsissa. Ainakin, jos nauttii sulavasta liikkeestä ja väkivallalla mässäilystä kuten allekirjoittanut. Verellä mässäilystä ei ole tietoakaan, edes päitä katkottaessa verta ei lennä kuin tippa tai pari! Sydäntä lämmittävän suloista on spartalaisnuorukaisten poikamainen kettuilu toisilleen taistelun tuoksinnassa. Korniudesta huolimatta ...pikkarit vaihtoon.
Sarjakuvalle tyypillisesti elokuvaan on ahdettu kertojan osa, joka ei allekirjoittanutta vakuuttanut. Kaikista häiritsevintä oli varmasti se, että ääni oli väärä. Alec Baldwinin tumma ja ihanan miehekäs ääni olisi sopinut paremmin tarinaan (...ja pikkarit vaihtoon), kuin tällainen lastensatumainen setämies, vaikkakin kertojan roolilla oli mielekkäämpikin tarkoitusperä, mikä elokuvan lopussa todetaan.
Elokuvassa on historiallisia epäkohtia enemmän, kuin ensikatsomalta muistaisin, mutta räikeimpiin kuuluu varmasti persialaislähettiläs, joka kutsuu spartalaisia barbaareiksi (barbaarinimityshän tulee nimenomaan siitä, että kreikkalaiset, helleenit, kutsuivat kreikkaa osaamattomia kansoja barbaareiksi). Elokuvalle epäeduksi toimii myös se, että "omalle puolelle" on väkipakolla pitänyt saada "pahis" Theron, joka neuvostossa toimii Leonidasta vastaan. Spartalaisessa yhteiskunnassahan neuvostossa toimivat ainoastaan yli 60-vuotiaat miehet, joten elokuva saa tästä minun silmissäni suht kliseisen leiman.
Toinen, mikä edustaa elokuvan kliseisyyttä allekirjoittaneen mielestä on, että loppukohtaus heinäpellolla toi heti mieleen Gladiatorin. Elokuvan musiikki oli jokaiselle historialliselle rainalle tyypillinen, mutta allekirjoittaneen mielestä aina yhtä ihanan koskettavaa. Todella mukava pieni yksityiskohta oli sellaiset hevityyliset fiilistelyt yhden taistelukohtauksen alustuksessa. ...ja pikkarit vaihtoon.
Mä taisin sanoa, etten ole ikinä ollut näin onnellinen. Mä rakastan verta, hikeä, seksiä, adrenaliinia ja testosteroni -fiilistelyä. Toisaalta mä en vihaa mitään enemmän, kuin historiallista epäkorrektiutta tai sellaista quasimodo -meininkiä, mitä elokuvassa oli sarjakuvalle uskollisena viljelty. Mun mielestä aina saa liioitella suuruudessa, hulluudessa, kauneudessa, ja jylhyydessä, mutta rumuuden ja pikkusieluisuuden liioittelu ei sovi meille kauneudenpalvojille. Pääasiassa elokuva kuitenkin toimii, trailerit lupailivat kaikkea sitä, mitä elokuva lunasti. ...ja pikkarit vaihtoon.
Posts: 3,908
Katson leffoja äärimmäisen harvoin, mutta nyt tuli nähtyä tuo 300. Ei ollut erityisen suuria odotuksia mutta en erityisemmin pitänyt siitä. Tuli sellainen olo että katsoi PC-peliä. Niistä persialaissotilaista, vaikka osa olikin siistin näköisiä, tuli mieleen LOTR. Joka ei tässä ollut hyvä asia.
Posts: 1,492
Posts: 491