7,277 posts, 364 pages, 2,452,665 views
Kriss G, 11.4.2007 11:27:
Raiders of the lost ark. Tohon ei vaan voi kyllästyä ikinä.
Zenni, 11.4.2007 02:05:
---
Jago, 10.4.2007 16:04:
miksi lasten leffassa mies ehdottelee naiselle seksiä sillä verukkeella että ne on lajinsa viimeset*täh*
---
Noo nykyään noi Pixarin ja Disneyn piirretyt on enemmänkin tehty "jokaiselle jotakin" -periaatteella, jotta niitä vois käydä katsomassa niin lapset kuin vanhemmatkin. Kyllä ne vähän irstaammat läpät on piilotettu niin hyvin, ettei ne kaikista "kriittisimmälle" ikäluokalle oikeen aukene. :)
ezzy, 10.4.2007 15:27:
---
Jone, 10.4.2007 14:54:
---
ezzy, 10.4.2007 12:39:
yhtä mitäänsanomaton kuin Sin Citykin.
---
Sin City mitäänsanomaton? Musta se on yksi suhteellisen harvoista piristävästi onnistuneista ja vaikuttavista elokuvista viimeisen muutaman vuoden ajalta. Nykyään tulee ihan liikaa paskoja leffoja, mutta mun kirjoissani Sin City ei todellakaan paukahda siihen kastiin vaan toiseen ääripäähän.
"Makuasia", sanoi koira kun pallejaan nuoli - I suppose.
---
Mä en o vielä oikeen tajunnut miks mä en saa mitään irti Sin Citystä. Normaalisti olisin toiminnasta ihan mehuissani, mut ku ei niin ei. Karmean paskaa näyttelijätyöskentelyä on vaan niin tuskaa seurata, kun odotukset oli korkeammalla. Tarinat sinänsä oli tosi jees, mut toteutus ei vaan ollut mun mieleen.
ville, 11.4.2007 09:13:
*snip*
Jago, 11.4.2007 13:45:
en silti ymmärrä miksi niin täytyy tehdä, koska kyllä ne kunnon lastenleffat toimii viellä vanhempanakin*joo*
KooKie, 11.4.2007 11:01:
300 (300)
Elokuva menee minulle henkilökohtaisesti "eniten odotettujen" pätkien joukkoon. Siitä etukäteen nähdyt trailerit tarjosivat silmälle karkkia - ja Keksihän on tunnetusti perso makealle.
Ennen kuin itse ehdin nähdä Suomeen vasta pääsiäisen aikaan ensi-iltaan tulleen rainan, ehtivät kriitikot ympäri maailman lytätä sen veren ja hien palvomisena: testosteroni ryöppynä. Samalla tavalla elokuvaa kuvasivat myös kaverini, he kuitenkin saivat sen kuulostamaan positiiviselta asialta. Jälleen kerran oli todettava kriitikoiden pöyhkeilevän intellektuellisina mustavalkoisine mykkäelokuvineen, jossa yksi henkilö istuu 1½ tunnin ajan tuolilla valkoisessa huoneessa, eikä mielellään räpäytä silmäänsäkään kertaakaan. Ihmisen luontainen väkivallan- ja seksinhimohan on vain rahvaalle.
300 -elokuva perustuu historialliseen Thermopylain taisteluun, joka on osanäyttämö 400-luvun eaa. persialaissodista. Frank Miller on tehnyt tunnetuista tapahtumista tyylilleen uskollisena väkivaltaa ja edellä mainittua testosteronia tihkuvan sarjakuvan, jonka ohjaaja Zack Snyder on nyt ikuistanut populäärikulttuurin lippulaivaksi tiiviissä yhteistyössä Millerin kanssa.
300 -elokuvaa parjattiin julkisissa arvosteluissa Sin Cityn seuraajaksi, mikä on luonnollista, sillä Sin Cityhän on myös Millerin sarjakuviin perustuva elokuva, joka kuitenkin 300 -elokuvasta poiketen edustaa mielestäni uudenlaista elokuvakerrontaa "film noir" -tyylineen ja julmine yhteenkietoutuvine pikku tarinoineen. 300 on pikemminkin vain hieman liioiteltua jatkoa historiallisen spektaakkelin arvonimeä tavoitteleville elokuville, kuten onnistuneelle Gladiatorille, sekä suhteellisen flopanneelle Troijalle. Ylipäätänsä tuntuu, että väkivaltaisten ja arvoituksellista abstraktiutta tavoittelevien rikosrainojen (kuten em. Sin City sekä Lucky Number Slevin) lisäksi muodissa ovat historiaan pohjautuvat kerronnat, kuten edellä mainittujen esimerkkien lisäksi Aleksanteri ja Kingdom of Heaven. 300 -elokuvalle toimii mielestäni vain ansiona, että se toimii esimerkkinä kummastakin tyylilajista - vaikkakin tämä kompromissi vie siltä pitkälti historiallisen korrektiuden tunnun.
Elokuva alkaa inhottavasti tekotärkeiden kriitikoiden pelottelun mukaan: Elokuvan nimi "300" esitetään aivan samoin grafiikoin, kuin Sin City:ssä. Koska en ole sarjakuvia lukenut, en tiedä, ovatko ne vain Millerin "puumerkki", mutta näin hartaasti toivon. Koska Thermopylain taistelu on historiallisesti tunnettu tarina, en elokuvan juoneen sen enempää keskity. Niille, jotka eivät historiaansa tunne sanottakoon, että persialaiskuninkaat pyrkivät 400-luvun eaa. ensimmäisellä puoliskolla valloittamaan tunnetun maailman ja tämän pyrkimyksen ainoana esteenä olivat kreikkalaiset polikset. Thermopylaita edelsi Marathonin taistelu, jossa Ateena ilman Spartan apua kukisti persialaiset. Thermopylain solaan Spartalaiset saivat vain 300 miestä uskonnollisten sääntöjen vuoksi. Heidän koko sotilaallinen miesvahvuutensa olisi ollut muutoin vailla vertaansa, elihän koko kaupunkiyhteisö vain sodalle. Muiden helleenien liittyessä joukkoihin kreikkalaisten miesvahvuus oli n. 7000. Turha kai vääntää rautalangasta, että kun persialaisten lukumääräksi arvioitiin muutama miljoona (jota nykyaikana kuitenkin pidetään jyrkästi liioiteltuna) ja helleenit vielä petti yksi heidän omistaan, kertomalla persialaisille tien kreikkalaisten selustaan Thermopylain solan ohi, on elokuvan loppu "surullinen", mikäli henkilöhahmoihin ehtii kiintyä.
Elokuvan grafiikat miellyttävät silmää, suuret värikontrastit tuovat lisätehoa maisemien jylhyyteen ja spartalaisten miehekkyys korostuu varsin naista miellyttävällä tavalla sikspäkkeineen ja reisilihaksineen. Liioittelua ja testosteroni -palvontaa? Kyllä kiitos. Kuningas Leonidaan osaan on valittu Keksin mieliksi syötävän ihana Gerard Butler, jonka liikehdintää ja "karjuntaa" tosin kuvataan välillä niin naurettavan liioitellusti, että suuruudenhullunkin on pakko paheksua tällaista esitystä. Leonidaan kapteenin osassa toimii muissakin historiallisissa spektaakkeleissa kunnostautunut Vincent Reagan, jonka silmiin uppoaa kuin Mariaanien hautaan. Kapteenin poikaa taas esittää Kymppikerhon Marco Baileyna tuntemani Tom Wisdom. ...ja pikkarit vaihtoon.
Kun 300 -elokuvan jälkimainingeissa katselimme Troijaa, on myös mainittava elokuvan ansioksi seksuaalinen pidättymättömyys. Kun Troijassa Disney -tyyliin peitetään rinnat, niin 300:ssa seksikohtauksilla ja seksuaalisella jännityksellä lähes mässäillään. ...ja pikkarit vaihtoon.
Entäs se elokuvan surullisenkin kuuluisa veri ja hiki, testosteronin löyhkä ja adrenaliini? Kun spartalaissotilas liikkuu tarkkojen koreografioiden mukaan teurastaen persialaissotilaita hidastetussa kuvassa, voi katsoja tuntea olevansa transsissa. Ainakin, jos nauttii sulavasta liikkeestä ja väkivallalla mässäilystä kuten allekirjoittanut. Verellä mässäilystä ei ole tietoakaan, edes päitä katkottaessa verta ei lennä kuin tippa tai pari! Sydäntä lämmittävän suloista on spartalaisnuorukaisten poikamainen kettuilu toisilleen taistelun tuoksinnassa. Korniudesta huolimatta ...pikkarit vaihtoon.
Sarjakuvalle tyypillisesti elokuvaan on ahdettu kertojan osa, joka ei allekirjoittanutta vakuuttanut. Kaikista häiritsevintä oli varmasti se, että ääni oli väärä. Alec Baldwinin tumma ja ihanan miehekäs ääni olisi sopinut paremmin tarinaan (...ja pikkarit vaihtoon), kuin tällainen lastensatumainen setämies, vaikkakin kertojan roolilla oli mielekkäämpikin tarkoitusperä, mikä elokuvan lopussa todetaan.
Elokuvassa on historiallisia epäkohtia enemmän, kuin ensikatsomalta muistaisin, mutta räikeimpiin kuuluu varmasti persialaislähettiläs, joka kutsuu spartalaisia barbaareiksi (barbaarinimityshän tulee nimenomaan siitä, että kreikkalaiset, helleenit, kutsuivat kreikkaa osaamattomia kansoja barbaareiksi). Elokuvalle epäeduksi toimii myös se, että "omalle puolelle" on väkipakolla pitänyt saada "pahis" Theron, joka neuvostossa toimii Leonidasta vastaan. Spartalaisessa yhteiskunnassahan neuvostossa toimivat ainoastaan yli 60-vuotiaat miehet, joten elokuva saa tästä minun silmissäni suht kliseisen leiman.
Toinen, mikä edustaa elokuvan kliseisyyttä allekirjoittaneen mielestä on, että loppukohtaus heinäpellolla toi heti mieleen Gladiatorin. Elokuvan musiikki oli jokaiselle historialliselle rainalle tyypillinen, mutta allekirjoittaneen mielestä aina yhtä ihanan koskettavaa. Todella mukava pieni yksityiskohta oli sellaiset hevityyliset fiilistelyt yhden taistelukohtauksen alustuksessa. ...ja pikkarit vaihtoon.
Mä taisin sanoa, etten ole ikinä ollut näin onnellinen. Mä rakastan verta, hikeä, seksiä, adrenaliinia ja testosteroni -fiilistelyä. Toisaalta mä en vihaa mitään enemmän, kuin historiallista epäkorrektiutta tai sellaista quasimodo -meininkiä, mitä elokuvassa oli sarjakuvalle uskollisena viljelty. Mun mielestä aina saa liioitella suuruudessa, hulluudessa, kauneudessa, ja jylhyydessä, mutta rumuuden ja pikkusieluisuuden liioittelu ei sovi meille kauneudenpalvojille. Pääasiassa elokuva kuitenkin toimii, trailerit lupailivat kaikkea sitä, mitä elokuva lunasti. ...ja pikkarit vaihtoon.