Ette pystyis kertomaan hyviä elokuvia, jossa puhuttaisi ruotsia:)
Zingo on omassa kaveripiirissä ihan kulttiklassikon statukseen noussut ruotsalainen komedia. :) Toki paha sanoa onko toi kenenkään muun mielestä samanlainen mestariteos kuin meidän mielestä (oon muutenkin aika varovainen suosittelemaan kenellekään komedioita, huumorissa kun ne makuerot tuntuisivat korostuvan aikalailla, mutta suosittelen silti ;). Jos putoo, niin tiedät ainakin omaavasi samanlaisen huumorintajun kuin mä ja mun kaverit. :D
Palapelin päätös ja samalla koko sahasaagan (toivottavasti) se vihoviimeisin jatko-osa ontuu jo heti ensiminuuteilla. "Näyttelijä"suoritukset lukeutuu koko sarjan surkeimpiin eikä muillakaan rintamilla edetä sitten sitäkään verkkaisemmin.
Tavanomaista keskitasoa ala-arvoisempi käsikirjoitus sekä katsojille keskisormella osoitteleva jälkituotanto takaavat osaltaan sen, ettei minkään muotoisesta laadusta voida puhua - edes itse splatterin osilta - tälläkään kertaa.
Leffan leikkaus on käsittämättömän sekava, juonikuvio hajanainen eikä henkilöhahmoista ota pirukaan selvää, saati, että em. ehtisi tunnesiteen kaltaistakaan muodostamaan. Em. lisäksi kaamea dialogi ja tehottomat murhajaksot latteissa lavasteissa viimeistelevät vääjäämättömän vähäjärkisyyden visioksi, joka nyt siis järjestyksessään kuudentena jatko-osana edustaa esimerkillisesti kaikkea sitä mitä käsittääkseni katsojakunnasta useimmat ei etsi enään sarjasta, jonka joutsenlaulu koettiin jo kolmannessa episodissa.
Siitäkin huolimatta, että jopa julkaisun vähimmäisikärajan alle jäävät ymmärtänevät(?) sen miten kieliposkessa pusketusta paskasta on kyse, voidaan varsin perustellusti hämmästellä sitä homogenisoitunutta katsontakantaa jolla nyt nähdyn kaltaisia, kiikun-kaakun-jatkisrahastuksia printataan pihalle parin-kolmen tallenteen vuosivauhdilla (per sarja) marginaaliryhmälle jonka tuki ei ainakaan tekijöistään tee taatusti ammattitaitoisempia alallaan.
käytiin äidin kanssa katsomassa hämeenlinnassa kyseinen pätkä! olihan se aika lunkki ja viihdyttävä, suurimman osan ajasta oli itelläkin ihan tyhmä virne naamalla.
en ollu varmaan koskaan aikasemmin käyny katsomassa elokuvateatterissa kotimaista elokuvaa joten tämä oli kokemus sinänsä.
ja ah ihanaa; ei 3d-laseja. ne on niin ärsyttävät.
Olipa ikimuistettavan synkkä R&A -festari tänä vuonna, mutta itsehän minä elokuvani itselleni valitsin. Kymmenen näytännön kohdalle osuneista 61 naurusta näet öbauttiatotaratiritirallaa 52 osui hurmaavalle Naapurini Yamadat -elokuvalle, ja se oli myös vain toinen niistä kahdesta, jolle yleisö läsnä ollessani aplodeerasi. (Se oli myös tämän vuoden tarjonnan oma hittini.) Yleensä täkäläisillä leffafestareilla kädet läpsyvät herkästi, mutta eivät liian herkästi. Suomessa ollaan onneksi myös niin kohteliaita, ettei näytöksistä marssita ulos eikä taideteoksille buuata.
Hajahuomioina voisin sanoa vaikkapa Apflickorna/She Monkeys -elokuvasta sen, että jos petyitte Black Swanin loppuun ja pinnallisuuteen niin tässä olisi tasoltaan yhtä hyvä ja kestoltaan tiiviimpi elokuva, jossa käsitellään samoja teemoja - eli nuorten naisten liian pitkälle kurottavaa kunnianhimoa ja suhdetta kilpasiskoihinsa - pohjoimaalaisesti maanläheisemmin. (Tämä oli se toinen elokuva, jolle aplodeerattiin, kai siksi, että paikalla oli elokuvan tuottaja, joka näytöksen jälkeen vastasi kaikkiin yleisön esittämiin kysymyksiin, että "tuota sinun pitää miettiä itseksesi".) Näytös oli tekstitetty suomeksi, joten eiköhän vähintään dvd-julkaisu ole luvassa.
Toissa vuonna (tai tässä äskettäin kuitenkin) nousi palstoilla pieni mölinä virolaisesta R&A-elokuvasta joka käsitteli koulusurmia, mutta kovasta täkäläisestä rikoskohinasta huolimatta puolalaisen ohjaajan hollantilais-tanskalainen Code Blue ei herättänyt nyt ulkoelokuvallista debattia, vaikka filkan keskushenkilö oli myrkkymurhaajatar. Ehkä se virolaisfilmi, jota en ole nähnyt, käsitteli aihettaan viihdyttävästi; tämä taideteos taas oli kiistattoman hymytön.
Ainoa floppivalintani tänä äRäNä oli Red Nights, jossa yritettiin ilmiselvästi apinoida Marttyyrien ihon alle porautuva koskettavuuttta tajuamatta, että 99,99999997 % katsojista kuitenkin samaistuu uhrin asemaan, eikä diggaa sitä jonninjoutavaa sadistia, jonka julmuutta ei perustella millään tavalla. Vereily ei ollut edes äklöä tässä elokuvassa, olisi mennyt ohjajakaksikko tiiraamaaan vaikka R&a:ssa pipahtanutta Cold Fishiä, jossa lattialle läiskähtelevistä ihmislihan palsista saatin irti muutakin kuin hurmetta.
Haute tension
Ranskalainen kauhupätkä missä juoniaukot loistaa myös poissaolollaan. Naiskaverukset vierailevat toisen vanhempien luona maalaismökillä syrjäisessä paikassa. Yöllä talon ovikello soi ja kutsumaton vieras tulee vierailulle ja alkaa taistelu elämästä ja kuolemasta. Hyvä pätkä.
Arvostelu: ***1/2 / 5.
Haute tension
Ranskalainen kauhupätkä missä juoniaukot loistaa myös poissaolollaan. Naiskaverukset vierailevat toisen vanhempien luona maalaismökillä syrjäisessä paikassa. Yöllä talon ovikello soi ja kutsumaton vieras tulee vierailulle ja alkaa taistelu elämästä ja kuolemasta. Hyvä pätkä.
Arvostelu: ***1/2 / 5.
Toi on todella kova leffa Ajalta ei oi muuta sanoa. Yksi patonkimaan suosikkikauhuista.
Morgan Spurlockin uusin dokkari. Viihdyttävä pätkä, ja kiinnostavakin, jos aihepiiri kiinnostaa (tuotesijoittelu, brändi-partnerit jne. jutut elokuvissa). Suosittelen kevyempien dokkarien ystäville.
Conan O'Brien Can't Stop
Aika must-see-pätkä kaikille Conan-faneille. Näytettiin paljon jopa sitä Conanin normaaliakin puolta sen alituisesti vitsiä vääntävän viihdyttäjän takana.
Henkeen ja vereen Conan-fanina on ks. kyllä ohittamaton valinta videoiltaa piristämään, kunhan nyt ensin saa aikaiseks hankittua jo mainitun. Tosin pahimmissa painajaisissanikaan en kykene kuvittelemaan vastaavaa, vaikkapa Jimmy Kimmelia, David Lettermania ja mikäsaakelinisoleukasenytolikaan(?) ajatellen joille en muista nauraneeni sen ainuttakaan kertaa ja joiden esiintyminen synnyttää allekirjoittaneessa mitä suurinta myötähäpeää ja hämmennystä siitä miten kaltaisille vajakeille ylipäätään palkkaa maksetaan???!
Conanissa yhdistyy mielestäni koomikon/talk show -isännän KAIKKI PARHAAT puolet.
Vaikka Stephen Sommersin kyvyttömyys saada urallaan aikaiseksi muutakin kuin jo mainittua on varsin hyvin tiedossa, oli tämänkertainen laaduttomuus sitten sitä tasoa, että ainakin henk.koht. huumorintaju koki jonkin tason taantuman mikä kokemuksena sinällään - etenkin elokuvaa seuratessa - on kaikessa masentavuudessaan ei yksinomaan harvinaista vaan myös aivan omaa luokkaansa.
Näin tolkuttomia tuotantoja varten pitäis olla laki, joka määräisi voimaan astuvana koko filmauksen välittömän keskeytyksen, loppubudjetin siirtyessä ("sakkona") esim. kodittomien ja köyhien olojen kokonaisvaltaiseen kohentamiseen.
Myötähäpeä(!) (sana jota on tullut viljeltyä suht tiuhaan) ei petä tälläkään kertaa.
Leffa antaa kaikki aseet itseään vasten vain, jotta katsoja voi todeta sanalla sanoen näkemästään:
PASKAA. Ei tähtiä, ei lisättävää.
uusin transformer olis meneillään, mut enpä tiedä katsonko tota paskaa edes loppuun.
Halpaa editointia, ohjausta ja tehosteetkin aivan kauheeta kuraa ;D
Posts: 510
#6620
•
•
•
EditedHendryk Sen verran, että sapiens
Wim Wenders: PINA
Oli ihan komeaa katseltavaa, mutta itse olisin halunnut nähdä enemmän pitkiä koreografioita kokonaisina ja vähemmän niitä lyhyitä sätkyttelysooloja, joita ei juuri toisistaan erottanut. Kolmiulotteisuuden kanssa oli vähän niin ja näin; ehkä se antoi ryhmäkohtauksiin vinkeää syvyyttä, mutta nyt kun olen nähnyt ensimmäisen ei-animoidun 3D:ni, niin on pakko sanoa, että ainakin minä näen maailman eri tavalla ja valkokankaan 3D-kokemus tuntuu kovin, kovin epäaidolta. Ja ne lasit on varmaan hankittu Stasi-museon kidutusosastolta.
Vaikka leffa koostui tanssikaktkelmista ja tanssijoiden kasvokuvista, niin jotenkin se tuntui kuitenkin yhtenäiseltä elokuvalta. Ei toki juonielokuvalta, mutta enemmän kuin pelkältä kuvakoosteelta. Olisiko se voinut johtua niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin siitä hupsusti elehtivästä tanssijoiden jonosta, joka muutaman kerran hipsutteli valkokankaalla ikään kuin rakennetta ylläpitävänä voimana? Jos minä ymmärsin oikein niin kaikki elokuvaa varten kuvatut tanssinumerot oli roolitettu alkuperäisten koreografioiden tanssijoilla, ja heistä jotkut olivat jo aika iäkkäitä. Se ei ollut pelkästään herttaista vaan kertoi myös kyseisten tanssijoiden rautaisesta ammattitaidosta: Liikkeen taju, taiteellinen silmä ja keho olivat pysyneet terässä.
Olisin suonut, että lopputekstit olisivat edenneet hieman hitaammin siinä kohdassa kun lueteltiin soitettu musiikki. En vieläkään saanut selville mikä oli se vänkäkomppinen biisi joka soi jo trailerin taustalla.
½
No, nyt sain sen selville. Jun Miyake: Lilies in the valley.