XTRO
(1983)
"A Brutal excursion in terror!"
Siinä missä
Stanley Kubrickin mestarillinen
2001: A Space Odyssey, lähes täydellisyyteen yltävä visuaalisuus lamaannutti katsojat jo 60-luvun lopulla ja mitä
Ridley Scottin kaikkien aikojen sci-fi-ikoniklassikko
Alien vain vuosikymmen myöhemmin aloitti, onnistuu
XTRO varas.. lainaamaan yllä mainituista elementtejä, jotka jollain hämmästyttävällä tavalla tekevät nyt nähdystä entistäkin erikummallisempaa katsottavaa!
Vain vuosi jälkeen useimpien rakastaman
E.T.:n täysin englantilais voimin valmistunut pinssibudjetin pelottelupätkä on verrattain niin heikko esitys, että näkemästään alkaa jopa nauttia.
Rahaa tähän jo aiemmin mainitun klassikon menestyksellä liitelevään kalkkunaan on huvennut hesburgerin ke. käteiskassan verran, mikä tuskin jättänee epäselvyyttä tekijöidensä aikeista katsojakunnalle.
Osittain maineikkaalla Pinewood Studiolla filmattu riistohyödyke on kuitenkin paikoin pirunmoisella kekselijäisyydellä toteutettu juuri puntien puuttumisen(kin) tähden, joka välittyy varmasti parhaiten tärähtäneimmillä latexiliimaseosotoksilla mitä tämän kaltaisissa tahi jos nyt aivan rehellisiä ollaan niin muunkaan laisissa leffoissa on kuunaan koettu. Yksi tälläinen otos on alun "alien attack", jonka aikana riiviön näköinen avaruudenasukki siittää naisen raskaaksi suun kautta, jollain hammaslonkeron tapaisella sillä seurauksella, että vain hetkeä myöhemmin tämä synnyttää täysikokoisen aikuisen miehen!
Luit aivan oikein. Em. + yksi jos toinenkin "ylläri" on odotettavissa tämän kulttiklassikon hyllystä mukaansa nappaaville, joka tälläisenään tuskin muita kuin roska-, ja vaihtoehtoelokuvista kiinnostuneita säväyttänee juuri muussa kuin pahoinvoinnissa.
Yhtäläistä puklailua muassaan tuo myös kumpainenkin virallisista jatko-osista:
XTRO II: The Second Encounter (1991) ja
XTRO 3: Wathch the Skies (1995), joita jopa friikeimmät filmihullut karttavat kaukaa kierrellen.
Erityiset kiitokset
XTRO ansaitsee varsinkin mieskatsojia palkitsevalla jo aikaansakin nähden estottomasta eroottisuudestaan, joka tuodaan katsojan mässäiltäväksi kuin Manulle illallinen. Tästä maitorauhasten ilottelusta saadaan pitkälti kiittää myös antaumuksella osaansa panostavan
Maryam d'Abo vangitsevaa seksuaalisuutta mikä lienee leffan ilmestymisajankohtana aiheuttanut eripuraa ja esinahan kiristelyä ylikonservatiivisuudestaan tunnetussa saarivaltiossa.
Mainitaan vielä, että pätkään täysin kieli poskessa väsätty pilipalipompelipim taustamusisointi on yhtä puuduttava kuin tylsäkin mikä lyö vyön alle jo ennestään nurin piereskellyn ulkoavaruususkottavuuden.
Juoni tosin on yksinkertaisuudessaan kiero ja pinnallinen ja jo näistäkin syistä tästä tekeleestä näkisi niin kovin mielellään remakkeen, useammankin b-luokan sekoiluilla kannuksensa ansainneen ohjaajan tuottamana, joista päällimmäisenä pintaan puskee
Roger Donaldson ja kumppanit.
Edit. Niin jäi häiritsemään, että oli aivan pakko tämäkin tarkistaa:
Syystä tahi toisesta jopa luotettavaksi tietolähteeksi tunnustettu, loistava:
The Art of the Nasty, joka keskittyy 80-luvulla kohua elokuvapiireissä synnyttäneeseen "video nasty" -ilmiöön ja jonka ovat koonneet herrat
Nigel Wingrove ja
Marc Morris, listaa
XTRO:n video nastyksi, vaikka mm. IMDb painottuu puoltamaan päinvastaista.
Mielenkiintoista ja uutta ainakin allekirjoittaneelle. Tämä täytynee tutkia tarkemmin.