Posts: 612
Replying to Minkä leffan katsoit viimeksi ?:
Olen onnellinen, olen ostanut sen, minulla on
MARY & MAX
½
On hyvä kyllä ja "vähän" erilainen kuin mihin on tottunu.
On hyvä kyllä ja "vähän" erilainen kuin mihin on tottunu.
Posts: 568
Tron legacy
Ihan päräyttävän näköistä scifitoimintaa ja kun vääntää vielä äänet kaakkoon, niin ai että mitä namia. Tosin käsikirjoitus olis tietty voinut olla vielä hieman nokkelampi, mutta hyvä näinkin.
Arvostelu: ****/5.
Machette
Tämän trailerin näin jo kauan sitten elokuvissa tuplanäytöksessä Death proof ja Planet terrorin väliajalla, jengi repeili salissa oikein huolella ja itse kelasin, että tekeeköhän ne tästä vielä joskus leffan. Noh näköjään teki ja hyvä niin. Taattua laatua luvassa ryyditettynä kovan luokan näyttelijöillä: Jessica Alba, Robert De Niro, Steven Seagal, Lindsay Lohan. Machette heiluu ja äijää ja eukkoa kaatuu. Tässä on mukana myös ripaus ironiaa jenkkien politiikkaa kohtaan. Ja kyllä tässä saa nauraakkin ja käsikirjoituskin on ihan rautaa ja oikeasti kaikki muukin. I love it. Vielä pykälää parempi pätkä kuin Robert Rodriguezin Planet terror.
Arvostelu: *****/5.
Ihan päräyttävän näköistä scifitoimintaa ja kun vääntää vielä äänet kaakkoon, niin ai että mitä namia. Tosin käsikirjoitus olis tietty voinut olla vielä hieman nokkelampi, mutta hyvä näinkin.
Arvostelu: ****/5.
Machette
Tämän trailerin näin jo kauan sitten elokuvissa tuplanäytöksessä Death proof ja Planet terrorin väliajalla, jengi repeili salissa oikein huolella ja itse kelasin, että tekeeköhän ne tästä vielä joskus leffan. Noh näköjään teki ja hyvä niin. Taattua laatua luvassa ryyditettynä kovan luokan näyttelijöillä: Jessica Alba, Robert De Niro, Steven Seagal, Lindsay Lohan. Machette heiluu ja äijää ja eukkoa kaatuu. Tässä on mukana myös ripaus ironiaa jenkkien politiikkaa kohtaan. Ja kyllä tässä saa nauraakkin ja käsikirjoituskin on ihan rautaa ja oikeasti kaikki muukin. I love it. Vielä pykälää parempi pätkä kuin Robert Rodriguezin Planet terror.
Arvostelu: *****/5.
Posts: 48
Sucker Punch (2011)
(Ei sis. spoilereita)
Oli kyllä snadi pettymys Zack Snyderilta. 300:n ja erityisesti Watchmenin jälkeen odotin ensisijaisesti 1) tavallisesta poikkeavaa ja mielenkiintoista tarinankerrontaa ja 2) visuaalista nannaa. Noh, molempia se olikin, mutta ei ehkä parhaalla tavalla.
Leffan olisi voinut tiivistää puoleen siitä mitä se oli (ja nyt en tarkoita niitä jokaisessa kohtauksessa esiintyviä Snyderin tyyliin kuuluvia slow motioneita), sillä se toistaa (tarkoituksella) itseään kyllästymiseen asti. Lopussa en enää piitannut pätkääkään elokuvan hahmoista ja mitä heille tulisi käymään - överikin on överiä jos sitä on överisti.
Mielestäni hyvän elokuvan merkki on se, että sen sisältöä ja merkitystä pohtii mielessään vielä elokuvateatterista ulos astuessa, bussimatkalla kotiin, iltapuuroa neppaillessa ja parhaimmassa tapauksessa vielä seuraavana yönäkin (kuten Inceptionin kohdalla). Tämän elokuvan mieleenpainuvuudesta kertoo se, että huomasin lopputekstien aikana ajattelevani kädessäni olevan Mynthon-askin värimaailmaa ja sen suunnittelulogiikkaa enemmän kuin juuri näkemääni rainaa...
Sucker Punch on mielestäni hyvä esimerkki siitä kuinka hyviä elementtejä paljon sisältävä elokuva voi feilata ja kuinka trailereihin ei ikinä kannata luottaa.
(Ei sis. spoilereita)
Oli kyllä snadi pettymys Zack Snyderilta. 300:n ja erityisesti Watchmenin jälkeen odotin ensisijaisesti 1) tavallisesta poikkeavaa ja mielenkiintoista tarinankerrontaa ja 2) visuaalista nannaa. Noh, molempia se olikin, mutta ei ehkä parhaalla tavalla.
Leffan olisi voinut tiivistää puoleen siitä mitä se oli (ja nyt en tarkoita niitä jokaisessa kohtauksessa esiintyviä Snyderin tyyliin kuuluvia slow motioneita), sillä se toistaa (tarkoituksella) itseään kyllästymiseen asti. Lopussa en enää piitannut pätkääkään elokuvan hahmoista ja mitä heille tulisi käymään - överikin on överiä jos sitä on överisti.
Mielestäni hyvän elokuvan merkki on se, että sen sisältöä ja merkitystä pohtii mielessään vielä elokuvateatterista ulos astuessa, bussimatkalla kotiin, iltapuuroa neppaillessa ja parhaimmassa tapauksessa vielä seuraavana yönäkin (kuten Inceptionin kohdalla). Tämän elokuvan mieleenpainuvuudesta kertoo se, että huomasin lopputekstien aikana ajattelevani kädessäni olevan Mynthon-askin värimaailmaa ja sen suunnittelulogiikkaa enemmän kuin juuri näkemääni rainaa...
Sucker Punch on mielestäni hyvä esimerkki siitä kuinka hyviä elementtejä paljon sisältävä elokuva voi feilata ja kuinka trailereihin ei ikinä kannata luottaa.
Posts: 1,349
Vares - Huhtikuun tytöt
"Uutuus on tarinaltaan sekava ja räikeän epäuskottava. Sen huumori on väkinäistä, jännitys olematonta ja yritykset erotiikan suuntaan puberteettista hölmöilyä."
Oon osittain samoilla linjoilla ton artikkelin kanssa. Eli kyllähän tossa perää on mutta ehkä hieman liian rankasti kuvailtuna.
..Kaikesta huolimatta.. Ihan jees leffa! Niin kuin edeltäjänsäkkin
"Uutuus on tarinaltaan sekava ja räikeän epäuskottava. Sen huumori on väkinäistä, jännitys olematonta ja yritykset erotiikan suuntaan puberteettista hölmöilyä."
Oon osittain samoilla linjoilla ton artikkelin kanssa. Eli kyllähän tossa perää on mutta ehkä hieman liian rankasti kuvailtuna.
..Kaikesta huolimatta.. Ihan jees leffa! Niin kuin edeltäjänsäkkin
Posts: 1,180
lucky number slevin.
olin kattonu tän joskus vuosia sitten muistellen, että se oli ihan hyvä.
no oikeessa olin, en muistanu enää paljon mitään ja olihan se mainio
olin kattonu tän joskus vuosia sitten muistellen, että se oli ihan hyvä.
no oikeessa olin, en muistanu enää paljon mitään ja olihan se mainio
Posts: 1,180
ylpeys ja ennakkoluulo.
no, en erityisesti välitä keira knighleystä, mutta elokuvasta pidin.
no, en erityisesti välitä keira knighleystä, mutta elokuvasta pidin.
Posts: 259
Posts: 510
SOVINTO
En ole lukenut Susanna Alakosken romaania "Sikalat", johon tämä elokuva löyhästi perustuu, mutta lukemattakin tuli mieleen, että olikohan ohjaaja Pernilla August käsikirjoittajineen tullut napsineeksi kirjasta filmisovitukseensa kohtauksia sillä periaatteella, että nämä nyt sattuivat muodostumaan ensilukemalla mielessä kuviksi. Sillä lailla silppuinen tämä toteutus oli: Ei muodostunut tarinaa.
Henkilötkin toimivat liki järjestään omituisesti, varsinkin nykyajassa seuratun tarinan aviomies. Minua ilkeämpi väittäisi, että hänet oli hahmoteltu soppaan sivusattumana kahdella naissuodattimella miehiä yksinkertaistaen, kun taas pikkuveliraukka lapsena oli vielä enkeli viattomuudessaan. (Siis lapsi, ei vielä mies. Hänen aikuisempi tragediansa kuittautui kovin vähällä siihen nähden mihin olisi ollut draamallista potentiaalia.) En myöskään päässyt alkuunkaan perille, miksi jutun päähenkilö oli niin tavattoman katkera ja vihoissaan äidilleen, joka omasta mielestäni oli niin hyvin menneessä ajassa tyttärensä tukena kuin elokuvassa esitetyissä oloissa ja tunnelmissa suinkin oli mahdollista, kun taas isä oli silkka lattialle lötsähtelevä paskiainen alkoholia polttaessaan. Ehkä tämmöiset asiat selviäisivät romaani lukemalla, mutta elokuvan pitää toimia omillaan ilman että sen aukeamiseen tarvitaan romaanin mittainen selitysteos.
Sen miten yhteneväisiä isät ja pojat, äidit ja tyttäret, siskot ja veljet tai koirat ja omistajat ovat elokuvissa ulkonäöltään pitäisi olla yhdentekevää, mutta ainakin minusta Outi Mäenpään ja Noomi Rapacen kasvonpiirteissä oli harvinaisen paljon yhdennäköisyyttä.
Olisipa vain "Sovinnossa" ollut kautta linjan sitä voimaa joka kyti siinä keskeisessä kohtauksessa, joka alkoi, kun kymmenvuotias tytär oli kutsunut sosiaalivirkailijat kotiinsa pelastamaan pikkuveljensä. Siinä sai se tyttöä näytellyt lapsikin näyttää taiteelliset kykynsä eikä vain ilmehtiä kameralle ohjaajan käskyjen mukaan. Minusta hän oli kellosta katsottuna elokuvan pääosan esittäjä, eikä aviopari Rapace.
En ole lukenut Susanna Alakosken romaania "Sikalat", johon tämä elokuva löyhästi perustuu, mutta lukemattakin tuli mieleen, että olikohan ohjaaja Pernilla August käsikirjoittajineen tullut napsineeksi kirjasta filmisovitukseensa kohtauksia sillä periaatteella, että nämä nyt sattuivat muodostumaan ensilukemalla mielessä kuviksi. Sillä lailla silppuinen tämä toteutus oli: Ei muodostunut tarinaa.
Henkilötkin toimivat liki järjestään omituisesti, varsinkin nykyajassa seuratun tarinan aviomies. Minua ilkeämpi väittäisi, että hänet oli hahmoteltu soppaan sivusattumana kahdella naissuodattimella miehiä yksinkertaistaen, kun taas pikkuveliraukka lapsena oli vielä enkeli viattomuudessaan. (Siis lapsi, ei vielä mies. Hänen aikuisempi tragediansa kuittautui kovin vähällä siihen nähden mihin olisi ollut draamallista potentiaalia.) En myöskään päässyt alkuunkaan perille, miksi jutun päähenkilö oli niin tavattoman katkera ja vihoissaan äidilleen, joka omasta mielestäni oli niin hyvin menneessä ajassa tyttärensä tukena kuin elokuvassa esitetyissä oloissa ja tunnelmissa suinkin oli mahdollista, kun taas isä oli silkka lattialle lötsähtelevä paskiainen alkoholia polttaessaan. Ehkä tämmöiset asiat selviäisivät romaani lukemalla, mutta elokuvan pitää toimia omillaan ilman että sen aukeamiseen tarvitaan romaanin mittainen selitysteos.
Sen miten yhteneväisiä isät ja pojat, äidit ja tyttäret, siskot ja veljet tai koirat ja omistajat ovat elokuvissa ulkonäöltään pitäisi olla yhdentekevää, mutta ainakin minusta Outi Mäenpään ja Noomi Rapacen kasvonpiirteissä oli harvinaisen paljon yhdennäköisyyttä.
Olisipa vain "Sovinnossa" ollut kautta linjan sitä voimaa joka kyti siinä keskeisessä kohtauksessa, joka alkoi, kun kymmenvuotias tytär oli kutsunut sosiaalivirkailijat kotiinsa pelastamaan pikkuveljensä. Siinä sai se tyttöä näytellyt lapsikin näyttää taiteelliset kykynsä eikä vain ilmehtiä kameralle ohjaajan käskyjen mukaan. Minusta hän oli kellosta katsottuna elokuvan pääosan esittäjä, eikä aviopari Rapace.
Posts: 1,349
Napapiirin sankarit
Oli kyllä täysin pettymys koko leffa. En tarkalleen tienny mikä leffan juoni oli ennen katsomista, mutta pari kaveria oli leffaa kehunut ja ilmeisesti muutenkin Suomessa on tykätty.
Noh, itselle ei tosiaan maistunut yhtään (Yleensä Suomi-leffat maistuu). Koko leffan idea oli musta tosi huono. "Pelkkää" digiboxin perässä juoksemista!?
Ja lappihan on kanssa hieno paikka mutta tässä se ei tullut kyllä yhtään esille. Myös tämä kun Etelän-poika joutuu puhumaan lapin murteella ei jotenkin vaikuta luontevalta.
Eli miljöö, näyttely ja oikeastaan koko leffan juoni uusiksi ..
Oli kyllä täysin pettymys koko leffa. En tarkalleen tienny mikä leffan juoni oli ennen katsomista, mutta pari kaveria oli leffaa kehunut ja ilmeisesti muutenkin Suomessa on tykätty.
Noh, itselle ei tosiaan maistunut yhtään (Yleensä Suomi-leffat maistuu). Koko leffan idea oli musta tosi huono. "Pelkkää" digiboxin perässä juoksemista!?
Ja lappihan on kanssa hieno paikka mutta tässä se ei tullut kyllä yhtään esille. Myös tämä kun Etelän-poika joutuu puhumaan lapin murteella ei jotenkin vaikuta luontevalta.
Eli miljöö, näyttely ja oikeastaan koko leffan juoni uusiksi ..
Posts: 1,141
Replying to Minkä leffan katsoit viimeksi ?:
On vähintäänkin oikeutettua kysyä:
MITÄ **TTUA HARLINILLE TAPAHTUI?
Geena Davis.
Posts: 1,972
Replying to Minkä leffan katsoit viimeksi ?:
---
On vähintäänkin oikeutettua kysyä:
MITÄ **TTUA HARLINILLE TAPAHTUI?
---
Geena Davis.
Haahahaa!
Jokaisen vähänkin menestyvän miesohjaan vierellä vaikuttaa "virhe" avo/avioliiton verottamana, vaikka ei niin paljon purnausta, jottei jotain hyvääkin esim. eroa ajatellen. Muistellaampa mm. David Cronenbergin asennetta The Brood:a filmatessa ja sen jälkeen. Sama pätee George Lucasiin Episode V:n etkoilla.
Posts: 3,594
Sherlock Holmes (2009 versio)
Yllätti ihan positiivisesti. Aikanaan näin trailerin ja siitä tuli fiilis, että "mitä helvettiä?!", eikä mitenkään positiivisessa mielessä. No, nyt sit tuli kateltua ja toihan olin meikäläisen makuun sangen viihdyttävä, eli jälleen kerran trailerista ei ollut kuin harmia (joko ne johtaa mua harhaan, tai spoilaa koko leffan, perkeleet! :). Itseasiassa rupesin nyt vähän odottelemaan tuota jatkoa, jonka pitäisi kait ilmestyä vielä tänävuonna.
Yllätti ihan positiivisesti. Aikanaan näin trailerin ja siitä tuli fiilis, että "mitä helvettiä?!", eikä mitenkään positiivisessa mielessä. No, nyt sit tuli kateltua ja toihan olin meikäläisen makuun sangen viihdyttävä, eli jälleen kerran trailerista ei ollut kuin harmia (joko ne johtaa mua harhaan, tai spoilaa koko leffan, perkeleet! :). Itseasiassa rupesin nyt vähän odottelemaan tuota jatkoa, jonka pitäisi kait ilmestyä vielä tänävuonna.
Posts: 3,594
Posts: 3,204
Posts: 1,366
Oceans (imdb-linkki)
Dokumenttielokuva valtameristä. Hienoja otuksia ja upeita maisemia. Äänimaailma ja musiikki oli mun mieleen. Ihan pienimmille en ehkä suosittelisi; luonto (ja etenkin ihminen) on julma ja toisaalta kerrontaa on aika vähän, pienemmältä ihmiseltä ei ehkä keskittyminen riittäisi. Loppu oli mun makuun ehkä vähän liian alleviivaava, mutta muuten pidin kovasti. Suosittelen!
Dokumenttielokuva valtameristä. Hienoja otuksia ja upeita maisemia. Äänimaailma ja musiikki oli mun mieleen. Ihan pienimmille en ehkä suosittelisi; luonto (ja etenkin ihminen) on julma ja toisaalta kerrontaa on aika vähän, pienemmältä ihmiseltä ei ehkä keskittyminen riittäisi. Loppu oli mun makuun ehkä vähän liian alleviivaava, mutta muuten pidin kovasti. Suosittelen!
Posts: 1,972
XTRO
(1983)
"A Brutal excursion in terror!"
Siinä missä Stanley Kubrickin mestarillinen 2001: A Space Odyssey, lähes täydellisyyteen yltävä visuaalisuus lamaannutti katsojat jo 60-luvun lopulla ja mitä Ridley Scottin kaikkien aikojen sci-fi-ikoniklassikko Alien vain vuosikymmen myöhemmin aloitti, onnistuu XTRO varas.. lainaamaan yllä mainituista elementtejä, jotka jollain hämmästyttävällä tavalla tekevät nyt nähdystä entistäkin erikummallisempaa katsottavaa!
Vain vuosi jälkeen useimpien rakastaman E.T.:n täysin englantilais voimin valmistunut pinssibudjetin pelottelupätkä on verrattain niin heikko esitys, että näkemästään alkaa jopa nauttia.
Rahaa tähän jo aiemmin mainitun klassikon menestyksellä liitelevään kalkkunaan on huvennut hesburgerin ke. käteiskassan verran, mikä tuskin jättänee epäselvyyttä tekijöidensä aikeista katsojakunnalle.
Osittain maineikkaalla Pinewood Studiolla filmattu riistohyödyke on kuitenkin paikoin pirunmoisella kekselijäisyydellä toteutettu juuri puntien puuttumisen(kin) tähden, joka välittyy varmasti parhaiten tärähtäneimmillä latexiliimaseosotoksilla mitä tämän kaltaisissa tahi jos nyt aivan rehellisiä ollaan niin muunkaan laisissa leffoissa on kuunaan koettu. Yksi tälläinen otos on alun "alien attack", jonka aikana riiviön näköinen avaruudenasukki siittää naisen raskaaksi suun kautta, jollain hammaslonkeron tapaisella sillä seurauksella, että vain hetkeä myöhemmin tämä synnyttää täysikokoisen aikuisen miehen!
Luit aivan oikein. Em. + yksi jos toinenkin "ylläri" on odotettavissa tämän kulttiklassikon hyllystä mukaansa nappaaville, joka tälläisenään tuskin muita kuin roska-, ja vaihtoehtoelokuvista kiinnostuneita säväyttänee juuri muussa kuin pahoinvoinnissa.
Yhtäläistä puklailua muassaan tuo myös kumpainenkin virallisista jatko-osista: XTRO II: The Second Encounter (1991) ja XTRO 3: Wathch the Skies (1995), joita jopa friikeimmät filmihullut karttavat kaukaa kierrellen.
Erityiset kiitokset XTRO ansaitsee varsinkin mieskatsojia palkitsevalla jo aikaansakin nähden estottomasta eroottisuudestaan, joka tuodaan katsojan mässäiltäväksi kuin Manulle illallinen. Tästä maitorauhasten ilottelusta saadaan pitkälti kiittää myös antaumuksella osaansa panostavan Maryam d'Abo vangitsevaa seksuaalisuutta mikä lienee leffan ilmestymisajankohtana aiheuttanut eripuraa ja esinahan kiristelyä ylikonservatiivisuudestaan tunnetussa saarivaltiossa.
Mainitaan vielä, että pätkään täysin kieli poskessa väsätty pilipalipompelipim taustamusisointi on yhtä puuduttava kuin tylsäkin mikä lyö vyön alle jo ennestään nurin piereskellyn ulkoavaruususkottavuuden.
Juoni tosin on yksinkertaisuudessaan kiero ja pinnallinen ja jo näistäkin syistä tästä tekeleestä näkisi niin kovin mielellään remakkeen, useammankin b-luokan sekoiluilla kannuksensa ansainneen ohjaajan tuottamana, joista päällimmäisenä pintaan puskee Roger Donaldson ja kumppanit.
Edit. Niin jäi häiritsemään, että oli aivan pakko tämäkin tarkistaa:
Syystä tahi toisesta jopa luotettavaksi tietolähteeksi tunnustettu, loistava:
The Art of the Nasty, joka keskittyy 80-luvulla kohua elokuvapiireissä synnyttäneeseen "video nasty" -ilmiöön ja jonka ovat koonneet herrat Nigel Wingrove ja Marc Morris, listaa XTRO:n video nastyksi, vaikka mm. IMDb painottuu puoltamaan päinvastaista.
Mielenkiintoista ja uutta ainakin allekirjoittaneelle. Tämä täytynee tutkia tarkemmin.
(1983)
"A Brutal excursion in terror!"
Siinä missä Stanley Kubrickin mestarillinen 2001: A Space Odyssey, lähes täydellisyyteen yltävä visuaalisuus lamaannutti katsojat jo 60-luvun lopulla ja mitä Ridley Scottin kaikkien aikojen sci-fi-ikoniklassikko Alien vain vuosikymmen myöhemmin aloitti, onnistuu XTRO varas.. lainaamaan yllä mainituista elementtejä, jotka jollain hämmästyttävällä tavalla tekevät nyt nähdystä entistäkin erikummallisempaa katsottavaa!
Vain vuosi jälkeen useimpien rakastaman E.T.:n täysin englantilais voimin valmistunut pinssibudjetin pelottelupätkä on verrattain niin heikko esitys, että näkemästään alkaa jopa nauttia.
Rahaa tähän jo aiemmin mainitun klassikon menestyksellä liitelevään kalkkunaan on huvennut hesburgerin ke. käteiskassan verran, mikä tuskin jättänee epäselvyyttä tekijöidensä aikeista katsojakunnalle.
Osittain maineikkaalla Pinewood Studiolla filmattu riistohyödyke on kuitenkin paikoin pirunmoisella kekselijäisyydellä toteutettu juuri puntien puuttumisen(kin) tähden, joka välittyy varmasti parhaiten tärähtäneimmillä latexiliimaseosotoksilla mitä tämän kaltaisissa tahi jos nyt aivan rehellisiä ollaan niin muunkaan laisissa leffoissa on kuunaan koettu. Yksi tälläinen otos on alun "alien attack", jonka aikana riiviön näköinen avaruudenasukki siittää naisen raskaaksi suun kautta, jollain hammaslonkeron tapaisella sillä seurauksella, että vain hetkeä myöhemmin tämä synnyttää täysikokoisen aikuisen miehen!
Luit aivan oikein. Em. + yksi jos toinenkin "ylläri" on odotettavissa tämän kulttiklassikon hyllystä mukaansa nappaaville, joka tälläisenään tuskin muita kuin roska-, ja vaihtoehtoelokuvista kiinnostuneita säväyttänee juuri muussa kuin pahoinvoinnissa.
Yhtäläistä puklailua muassaan tuo myös kumpainenkin virallisista jatko-osista: XTRO II: The Second Encounter (1991) ja XTRO 3: Wathch the Skies (1995), joita jopa friikeimmät filmihullut karttavat kaukaa kierrellen.
Erityiset kiitokset XTRO ansaitsee varsinkin mieskatsojia palkitsevalla jo aikaansakin nähden estottomasta eroottisuudestaan, joka tuodaan katsojan mässäiltäväksi kuin Manulle illallinen. Tästä maitorauhasten ilottelusta saadaan pitkälti kiittää myös antaumuksella osaansa panostavan Maryam d'Abo vangitsevaa seksuaalisuutta mikä lienee leffan ilmestymisajankohtana aiheuttanut eripuraa ja esinahan kiristelyä ylikonservatiivisuudestaan tunnetussa saarivaltiossa.
Mainitaan vielä, että pätkään täysin kieli poskessa väsätty pilipalipompelipim taustamusisointi on yhtä puuduttava kuin tylsäkin mikä lyö vyön alle jo ennestään nurin piereskellyn ulkoavaruususkottavuuden.
Juoni tosin on yksinkertaisuudessaan kiero ja pinnallinen ja jo näistäkin syistä tästä tekeleestä näkisi niin kovin mielellään remakkeen, useammankin b-luokan sekoiluilla kannuksensa ansainneen ohjaajan tuottamana, joista päällimmäisenä pintaan puskee Roger Donaldson ja kumppanit.
Edit. Niin jäi häiritsemään, että oli aivan pakko tämäkin tarkistaa:
Syystä tahi toisesta jopa luotettavaksi tietolähteeksi tunnustettu, loistava:
The Art of the Nasty, joka keskittyy 80-luvulla kohua elokuvapiireissä synnyttäneeseen "video nasty" -ilmiöön ja jonka ovat koonneet herrat Nigel Wingrove ja Marc Morris, listaa XTRO:n video nastyksi, vaikka mm. IMDb painottuu puoltamaan päinvastaista.
Mielenkiintoista ja uutta ainakin allekirjoittaneelle. Tämä täytynee tutkia tarkemmin.
Posts: 1,972
Täältä tullaan elämä
(1980)
Tapio Suomisen taidokkaasti ohjaama kuvaus pienen tarkkailuluokan arjen iloista ja suruista sekä sen varsin väärinymmärretyistä oppilaista uuden vuosikymmenen kynnyksellä, jotka läpikäyvät aikuistumistaan omien riittiensä repiminä, periksiantamattoman ja oppilaisiinsa lujasti uskovan opettajan tukemana. Ajankohdalleen erityisen uskollinen kerronta luo pettämättömät puitteet pikkutarkalle hionnalle, jota tukee mm. lasvasteiden autenttinen yleisilme ja täten kauttaaltaan siloteltu esteettinen uskottavuus sekä sen keloille vaivattoman oloisesti tallentama kaunis pääkuvaus, jollaista ei äkkisältään uskoisi näkevän näin vähin varoin toteutetussa tuotannossa.
Elokuvan sielu lepää kuitenkin nuorten näyttelijän alkujen ja valtaosin amatöörien sanattoman saumattomassa, mutta kuitenkin lähes kritiikittömän monikerroksisessa tulkinnassa, joka jättää itsevarman jälkensä pätkää katsoviin ikätovereihin, jotka haikean hämmentyneinä hiljentynevät väen väkisinkin muistelemaan aikaa ilman internettiä, kännyköitä ja sieluttoman pröystäilevää kerskakulutuksen yli-ihannointia, jollaisesta toki 80-lukukin otti osansa surullisen muistettavin tuloksin.
Elokuvan ensimmäistä pääosaa näyttelee jo tuolloin ankea Jakomäki mikä potkii viemäriin aika tavalla kaikki ne vähäisetkin ajatuksen rippeet muka paremmasta huomisesta juuri sellaisena sterotypisoituneena lähiökehtona (ei kuitenkaan (vielä filmausajankohtana '79) "ghettona"), jollaiseksi sen mielellään useimmat nykyäänkin mieltävät. Jonkin sortin vastapainona tälle näyttäytyy filmin kolmas pääosanesittäjä "vallankumouksellinen" Helsinki, missä toisen pääosanesittäjämme leffan nuoret viettävät vapaa-aikaansa keskustan kalliista houkutuksista kuitenkaan suurempia eloonsa ammentamatta.
Esa Niemelän upeasti tulkitsema "Jussi" nousee roolillaan arvoiseensa asemaan laiminlyötynä teininä, joka kahlaa koulun ja kodin välistä arkeaan kavereiden hyväksyntää hakien, vanhempiensa ja opettajien huomion hinnalla.
Jussin bestikseksi luokalla kapuaa alkoholisoituneesta isästään sisimmässä huolta kantava "Pete" (Tony Holmström), jonka rockkariasenne antaa Jussille juuri sitä potkua joka päiväiseen tylsyyteen minkä avulla nuorukainen jaksaa jälleen huomiseen, hajottamatta ympäriltään mitään. Myös ensimmäisiä roolejaan tekevä Kati Outinen josta nyttemmin on kehkeytynyt eräänlainen suomalaisen naisen tunnustettu tulkki, eikä vähiten kiitos kotimaan poikamme maailmalla Aki Kaurismäen laadukkaiden ja individualististen töittensä ansiosta, tekee hienon roolin turtuneisuudestaan turhautuneena "Lissuna" ja samalla kertaa tarkkiksen ainoana tyttönä, jota pahat pojat salaa ihailee. Aika ajoin hetkellistä maustetta muutoin mälsään meininkiin tuo myös Ola Johanssonin sekoilema "lemmikkikaupanpitäjä" jollaisen jokainen kotikulmiensa asukki tahtoisi omaan kantapuotiinsa palvelemaan.
Elokuva on tulvillaan (sanoisinko) juuri oikeanlaista draamaa alusta lopputeksteihin saakka koukuttaakseen katsojansa kahdeksi tunniksi sohvannurkkaan niin huumorilla kuin vakavuudellaankin, hämmästelemään/käsittelemään yli kolmen vuosikymmenen takaista kouluhenkeä ja vallitsevia asenteita, joista varmasti moni kukkahattusievistelijä ottaa nyyhkien ja kitisten itseensä tässä päitä ja persuksia silittelevässä ajassa.
Tämä on kuitenkin leffa, jota on helppoa ihailla sen onnistumisesta vaikean aiheen dramaturkiassa niin tuotannon, ohjauksen, näyttelijätyön kuin käsikirjoituksenkin osalta, josta muuten vastaavat taitonikkarit:
Pekka Aine ja Yrjö-Juhani Renvall.
Eittämättä yksi kärkipään kotimaisista nuorisokuvauksista kautta aikojen.
Edit. Haahaha, oli melkein unohtua:
Punkpässit luupäät omassa persoonassaan Maukka "Ruoskaa, juoskaa, kuolkaa" Perusjätkä sekä Pelle "Olen tulessa" Miljoona nähdään kumpainenkin sivuroolissa kyrpiintyneinä systeemin sylkijöinä.
Tästä kulttuuriteosta voisi elokuvalle ojentaa milteinpä sen ansaitseman viidennen tähden.
(1980)
Tapio Suomisen taidokkaasti ohjaama kuvaus pienen tarkkailuluokan arjen iloista ja suruista sekä sen varsin väärinymmärretyistä oppilaista uuden vuosikymmenen kynnyksellä, jotka läpikäyvät aikuistumistaan omien riittiensä repiminä, periksiantamattoman ja oppilaisiinsa lujasti uskovan opettajan tukemana. Ajankohdalleen erityisen uskollinen kerronta luo pettämättömät puitteet pikkutarkalle hionnalle, jota tukee mm. lasvasteiden autenttinen yleisilme ja täten kauttaaltaan siloteltu esteettinen uskottavuus sekä sen keloille vaivattoman oloisesti tallentama kaunis pääkuvaus, jollaista ei äkkisältään uskoisi näkevän näin vähin varoin toteutetussa tuotannossa.
Elokuvan sielu lepää kuitenkin nuorten näyttelijän alkujen ja valtaosin amatöörien sanattoman saumattomassa, mutta kuitenkin lähes kritiikittömän monikerroksisessa tulkinnassa, joka jättää itsevarman jälkensä pätkää katsoviin ikätovereihin, jotka haikean hämmentyneinä hiljentynevät väen väkisinkin muistelemaan aikaa ilman internettiä, kännyköitä ja sieluttoman pröystäilevää kerskakulutuksen yli-ihannointia, jollaisesta toki 80-lukukin otti osansa surullisen muistettavin tuloksin.
Elokuvan ensimmäistä pääosaa näyttelee jo tuolloin ankea Jakomäki mikä potkii viemäriin aika tavalla kaikki ne vähäisetkin ajatuksen rippeet muka paremmasta huomisesta juuri sellaisena sterotypisoituneena lähiökehtona (ei kuitenkaan (vielä filmausajankohtana '79) "ghettona"), jollaiseksi sen mielellään useimmat nykyäänkin mieltävät. Jonkin sortin vastapainona tälle näyttäytyy filmin kolmas pääosanesittäjä "vallankumouksellinen" Helsinki, missä toisen pääosanesittäjämme leffan nuoret viettävät vapaa-aikaansa keskustan kalliista houkutuksista kuitenkaan suurempia eloonsa ammentamatta.
Esa Niemelän upeasti tulkitsema "Jussi" nousee roolillaan arvoiseensa asemaan laiminlyötynä teininä, joka kahlaa koulun ja kodin välistä arkeaan kavereiden hyväksyntää hakien, vanhempiensa ja opettajien huomion hinnalla.
Jussin bestikseksi luokalla kapuaa alkoholisoituneesta isästään sisimmässä huolta kantava "Pete" (Tony Holmström), jonka rockkariasenne antaa Jussille juuri sitä potkua joka päiväiseen tylsyyteen minkä avulla nuorukainen jaksaa jälleen huomiseen, hajottamatta ympäriltään mitään. Myös ensimmäisiä roolejaan tekevä Kati Outinen josta nyttemmin on kehkeytynyt eräänlainen suomalaisen naisen tunnustettu tulkki, eikä vähiten kiitos kotimaan poikamme maailmalla Aki Kaurismäen laadukkaiden ja individualististen töittensä ansiosta, tekee hienon roolin turtuneisuudestaan turhautuneena "Lissuna" ja samalla kertaa tarkkiksen ainoana tyttönä, jota pahat pojat salaa ihailee. Aika ajoin hetkellistä maustetta muutoin mälsään meininkiin tuo myös Ola Johanssonin sekoilema "lemmikkikaupanpitäjä" jollaisen jokainen kotikulmiensa asukki tahtoisi omaan kantapuotiinsa palvelemaan.
Elokuva on tulvillaan (sanoisinko) juuri oikeanlaista draamaa alusta lopputeksteihin saakka koukuttaakseen katsojansa kahdeksi tunniksi sohvannurkkaan niin huumorilla kuin vakavuudellaankin, hämmästelemään/käsittelemään yli kolmen vuosikymmenen takaista kouluhenkeä ja vallitsevia asenteita, joista varmasti moni kukkahattusievistelijä ottaa nyyhkien ja kitisten itseensä tässä päitä ja persuksia silittelevässä ajassa.
Tämä on kuitenkin leffa, jota on helppoa ihailla sen onnistumisesta vaikean aiheen dramaturkiassa niin tuotannon, ohjauksen, näyttelijätyön kuin käsikirjoituksenkin osalta, josta muuten vastaavat taitonikkarit:
Pekka Aine ja Yrjö-Juhani Renvall.
Eittämättä yksi kärkipään kotimaisista nuorisokuvauksista kautta aikojen.
Edit. Haahaha, oli melkein unohtua:
Punkpässit luupäät omassa persoonassaan Maukka "Ruoskaa, juoskaa, kuolkaa" Perusjätkä sekä Pelle "Olen tulessa" Miljoona nähdään kumpainenkin sivuroolissa kyrpiintyneinä systeemin sylkijöinä.
Tästä kulttuuriteosta voisi elokuvalle ojentaa milteinpä sen ansaitseman viidennen tähden.
Posts: 1,972
UNIVERSAL SORDIER: The Return
- Täydellisen sotilaan paluu
(1999)
Hulppeat kaksi filmatisointia uransa aikana ohjanneen ja paremmin valtavirtaelokuvien mammuttituotantojen stuntkoordinaattorina tunnustusta ansainneen Mic Rodgersin esikoinen on kaikessa karuudessaan niin vajaaälyinen videovedos, ettei yksikään ajatteleva ihminen kykene tätä naama peruslukemilla katsottavaksi suosittelemaan.
Yhtä nolo kuin on kömpelökin.
Surullista ja säälittävää..
- Täydellisen sotilaan paluu
(1999)
Hulppeat kaksi filmatisointia uransa aikana ohjanneen ja paremmin valtavirtaelokuvien mammuttituotantojen stuntkoordinaattorina tunnustusta ansainneen Mic Rodgersin esikoinen on kaikessa karuudessaan niin vajaaälyinen videovedos, ettei yksikään ajatteleva ihminen kykene tätä naama peruslukemilla katsottavaksi suosittelemaan.
Yhtä nolo kuin on kömpelökin.
Surullista ja säälittävää..
Posts: 1,495
Replying to Minkä leffan katsoit viimeksi ?:
Kati Outinen
Taas meni aamukahvit ja pullat väärään kurkkuun =D
Posts: 1,972
Replying to Minkä leffan katsoit viimeksi ?:
---
Kati Outinen
---
Taas meni aamukahvit ja pullat väärään kurkkuun =D
(Kaljaa taisit hörppiä kuitenkin? Tunnusta.)