FIRE IN THE SKY -
Valo taivaalta
(1993)
"Perustuu tositapahtumiin!"
White Mountains, Arizona, Marraskuun 5:s 1975...
Viiden metsurin miesporukka pakenee paniikinomaisesti avoautolla yön tehdessä tuloaan. Pelosta suunniltaan miehet päätyvät paikalliseen juottolaan johon kutsutaan yksissätuumin sheriffi ja tämän niinikään toisesta osavaltiosta tuekseen kutsuma maineikas virkaveli, kuulemaan todistus tapahtumista, jotka järkyttävät pian koko pienen paikkakunnan kantaväestöä. Yksi paikallisista on "poissa".
Travis Walton kuului ks. metsuriporukkaan, jonka raivaustyöt Mogollin-harjanteella oli saatettu päätökseen hetkeä aiemmin.
Jännityksen tulviessa ovista ja ikkunoista, ryhmä vuodattaa vasta muutamaa tuntia sitten kohtaamansa kauhun kaikessa karmeudessaan virkavallalle, nauhurin tallentaessa kertomaa.
Kotiinpaluuta tehneet miehet havahtuivat horisontissa hohtaneeseen valoilmiöön mikä muistutti erehdyttävämmin laajaa metsäpaloa kuin auringonlaskua.
Kesken kaiken matka katkesi.
Edessä odottanut näky shokeerasi jokaisen, yhtä lukuunottamatta.
Traviksen pakonomainen uteliaisuus nähdä
se lähempää, koitui kohtalokkaaksi.
Seuraavat viisi päivää kuluvat jokaisen kääntäessä selkänsä miehille, jotka he ovat koko ikänsä tunteneet. Samaan aikaan media tekee kylästä sirkuksen, jonka kauskantoiset vaikutukset saattavat tapauksen koko maailman tietoisuuteen. Kaikki asukkaat epäilevät joukon surmanneen Travisin vielä senkin jälkeen, kun miehet läpäisevät valheenpaljastuskokeen, kunnes viidennen yön pikkutunneilla Travis palaa..
Travis Waltonin tarina on yksi kiistellyimmistä sieppaustapauksista yhdysvaltain historiassa. Sen kaltaista ja yhtä uskottavalta tuntuvaa ei toista (vielä?) tunneta. Samalla se on puistattavan pelottava kaiku asiasta, jonka olemassaolon monet kieltävät, usein surullisen rajoittuneen "näkökykynsä" tähden.
Elokuva tehtiin suoraan tv:lle mikä ei ainakaan katsojan onneksi ole välittyvä tallenteesta juuri miltään osin. Tätä tukee todistetusti vangitseva anamorffinen 2.35:1 jonka cinemaattinen ulkoasu syventää tarinaa entisestään.
Robert Lieberman on tätä ennen ja jälkeen, muutamaa videolle suunnattua ohjaustyötään lukuunottamatta, pysytellyt varsin menestyksekkäästi jo mainitulla rintamalla ja miehen yli 40:en kuvaukseen kuuluu työsarkaa aina tv-sarja Dexteriin saakka.
Fire in the Sky lukeutuu eittämättä ohjaajansa parhaimpiin niin tunnelman kuin taatusti paskat housuun säikäyttävän loppunsakkin tähden, jonka johdosta jopa Vet langetti elokuvalle K18 -leiman.
Itse näin elokuvan ensikerran tv:stä.
Elettiin lokakuun loppua '95 ja jotain yli puolen yön. Liekkö syynä tuolloin ollut tieto tapahtumien miltei muutamaa päivää tasan 20v. takaisesta "faktoista", jotka päntättiin kanavalta Travisin itsensä kertomana ennen elokuvaa, vai uhkaavasta ukonilmasta, joka toi muassaan erityistä autenttisuutta eritoten elokuvan viimeiseen näytökseen sen niinikään alkaessa ja jatkuessa lähes loppuun yöllisen ukonilman kuvauksessa?
Niin tahi näin: tämä elokuva lienee parhaimmillaan pilkkopimeässa ja tottakai yksin koettuna.
"Sattuma tekee ihmiselämästä leikkikalun."
Seneca, 65 j.Kr.
Edit. Finnkinon levittämää Paramountin julkaisua ei toviin ole Anttilan hyllyistäkään löytänyt, jonka valveutunut filmihullu korjaa tietty netistä käsin, näin halutessaan.
Leffa on poikkeuksellisen persoonallinen kokolailla kaikin puolin ja jo näinkin ollen palan halusta puoltaa sen päätymistä heidän hyllyihinsä, jotka filmin ovat osaltaan missanneet.