(1980)
Leikkaamaton versio!
Jos poissuljettaan elokuvan esivideollisen ajan itseään nivusiin ampuva suomennos, jonka jäänne järjettömästä ideaköyhyydestä paitsi pilaa ensivaikutelman myös sikiää sääliä osakseen, todettakoon
Ulli Lommelin ohjauksen olevan jokseenkin onnistunut.
Se saa voimansa psykologisen kauhun peruspeloista jota varjoihin verhottu vaatimattomuus ja rujoksi riisuttu soundtrack tukevat hillityn tehokkaasti. Budjetti tahi paremmin sen puute, on saatu piilotettua paikoin (vielä yli kolmen vuosikymmenen jälkeenkin) paljon paremmin päivänvalolta kuin mitä monelta suuremmalta aikalaistuotannolta jäi jalkoihin jo silkan studioasenteitten(kin) tähden tuona aikana.
Vaikka leffan aika-ajoin sadismiin saakka sortuva gorekikkailu ja siitä kumpuava kliimaksien keskinkertaisuus verottavatkin muutoin kaunista vanhemman koulukunnan kovaksi keittynyttä kuvakerrontaa, pitää pimeyden sanoma pintansa paatuneimmankin päivänkakkaran hymähdellessä vierussohvan päädyssä popparit palaneina.
Juoni on yksinkertainen kuten (joku voisi sanoa?) kunnon kauhuelokuvassa kuuluukin, unohtamatta sen koommin kieroja käänteitä, käsikirjoituksen periksiantamattomuutta kuin taasen itse filmauksen toteutusta tavalla, joka jättänee herkimmille katsojille jälkeensä puoltavan vaikutuksen valaistuksen päällä pitämisestä saapuvien öiden ikeessä.
Futuren vasta jokin aika sitten julkaisema dvd on identtinen jo aiemmin viime vuoden puolivälin tienoilla ilmestyneen hurriprintin kanssa, jota mm. friikki myi tuolloin ensiksi mainittua lähes tuplasti kalliimmalla = tässäkin tapauksessa kannatti jälleen odottaa.
Letterboxattu 1.78:1 kuva on pieniä joskin sitäkin nostalgisempaa tuntua tuovia roskia lukuunottamatta PARAS mitä tästä elokuvasta on eteen osunut, kahden alkuperäisen vhs:n (pal sekä ntsc) ja yhden ld:stä otetun kopion jälkeen.
Alkuperäinen mono -ääni on korvattu ylikorostetulla, mutta sen suurempia säröjä kuitenkaan tuottamattomalla dolby digital stereo -raidalla.