Mitä inhoat ihmisissä eniten?

ylimielisyys,välinpitämättömyys ja omaan napaan tuijottaminen, kaiken maailman päteminen, ja ihmiset jotka ei uskalla avautua päin naamaa, vaan jauhaa paskaa takanapäin. Tähän liittyen myös turha kaveeraaminen... ja muiden hyväksikäyttäminen.
Myös tyypit jotka antaa ymmärtää muuta kuin on saa kiehumaan...

Se riippuu ihmisestä ja tilanteesta. hoen tätä vissiin koko ajan.
Ei mikään ominaisuus ole täysin paha suoraan. Joku voi tehdä tietystä ominaisuudesta silmissäni täysin raivostuttavan. Jollekin toiselle se sama ominaisuus voi olla mielestäni vain plussaa. Esim. Yleismaailmallinen pluraus on hienoa toisten arvostamista, mutta jos siihen jumitetaan pieninkin päätöksentekokyky arkitilanteissa, niin mulla voi helposti keittää.

itseäni..

Hauska lukea tätä tilitystä koskien asioiden pimittämistä ja valehtelua. Omat kokemukseni varsinkin herkempien asioiden kohdalla ja _varsinkin_ naisten kanssa ovat opettaneet, että usein en halua osallistua niihin "keskusteluihin", joihin asioita jaettaessa päästäisiin. Niin monet kerrat on alkanut täysin perusteetonta tunnepohjaista vääntöä tai suoraa (vasta)hyökkäystä. Tämä johtunee siitä, että usein kohtuu kylmästi esitetyt totuudet / havainnot koetaan hyvin henkilökohtaisina hyökkäyksinä ja kun asiaan ei ole muuta sanomista, niin parempi hyökätä takaisin ja ottaa kantaa vaikka neljä vuotta sitten tapahtuneeseen virheeseen.

Olen mielelläni hyvin suora ja rehellinen ulosannissani niille ihmisille, joihin voin pääosin luottaa siinä mielessä, että asian esille ottamisesta alkava keskustelu on järkevää. Tätä on hyvä miettiä perinteisemmän pettämisen viitekehyksellä. Mikäli olet toiminnallasi pettänyt tämän luottamuksen tai asettanut sen kyseenalaiseksi, on hyvin todennäköistä että info ei enää kulje niin suoraan.

En pyri sanomaan että tunteet pitäisi näistä jättää pois; en vain jaksa henkilökohtaisesti semmoista päätöntä purnaamista, johtopäätösten pohjatonta kuilua ja aiheen täydellistä kääntämistä.

Summa summarum: valehtelulla, pimittelyllä ja välillä osittain nöyristelyllä voi usein välttää kyseiset keskustelut, amen! On myös hyvä muistaa, että toisen rehellisyys ja avoimuus on ansaittava. Sitä on hyvä miettiä ensi kerralla kun kuulee asioita suoraan ja tarkkailla omaa reaktiota.

Edit: vähän edes kotimaista virkerakennetta väliin

Yksi asia unohtui; piittaamattomus niitä asioita kohtaan, jotka vaikuttavat ei vain meidän vaan kaikkia tällä maapallolla elävien elämään. Ei ainaostaan yhteiskunnallinen apatia, vaan globaalinen apatia ja kykenemättömyyttä omissa valinnoissaa ottamaan huomioon sen, että kaikki vaikuttaa kaikkeen.

"Mitä väliä nyt sillä on vaikka heitän roskat maahan kun muutkin tekevät niin?"
"Mitä väliä sillä on vaikka lopettaisin lihansyönnin kun kaikki muut syövät lihaa?"
"Miksi välittäisi kun ei kukaan muukaan?"

Nuo olivat siis ihan keksittyjä lauseita (vaikka niitä olen kuullutkin), mutta lähinnä tuota mentaliteettia inhoan syvästi.

Piittaamattomuus luonnosta ja ihmisen jumalaallistaminen. Itsekkyys myös. On väärin, että ihmiset vievät kaiken elintilan muilta elollisilta. Epärehellisyys on myös asia, jota en suvaitse. Enkä muiden hyväksikäyttöä.

- Kaksinaamaisuutta
- Itsekkyyttä
- Epärehellisyyttä
- Vastuuttomuutta omista sanoistaan / teoistaan

En osaa yleistää, mitä vihaan kaikissa ihmisissä eniten, mutta tiedän, että kaikki inhoamiseni kiteytyy tällä hetkellä yhteen ihmiseen.

Puolen vuoden aikana olen oppinut, että teetpä ihan mitä tahansa, tämä ihminen löytää siitä AINA jotain valittamista ja aukoo päätään.
Jos yrität tehdä jotain nopeasti, se valmistuu hänen mielestään liian aikaisin.
Jos teet jotain huolellisen hitaasti, se vie liikaa aikaa.
Jos et tee mitään, se on jäkätyksen paikka.
Jos teet jotain, ihmetellään, että miksi teet.
Jos hän ei ole opastanut sinua tekemään jotain ja yrität parhaasi mukaan selviytyä silti, teet väärin.
Jos hän ei ole opastanut sinua tekemään jotain ja kysyt neuvoa, se on väääärin.
Jos hän ei ole opastanut sinua tekemään jotain ja teet silti ja teet hiton hyvin, sepäs onkin riskin ottamista ja huono juttu.
Jos et ennakoi hänen ajatuksiaan, olet äärettömän hidas.
Jos ennakoit hänen ajatuksiaan, ajattelet asiat liian pitkälle.
Jos sanot jotain puolihuolimatonta yleistä, hän tyrmää keskustelunaloituksesi napakalla vastalauseella.
Jos istut hiljaa, hän huomauttaa, miten töykeä olet, kun et keskustele.
Jos suunnittelet jotain etukäteen, se on turhaa työtä.
Jos et suunnittele jotain etukäteen, se on laiminlyömistä.
Jos hoidat hänen pyytämänsä asian huonosti, saat kuulla siitä.
Jos hoidat hänen pyytämänsä asian hienosti, et ehdi saada kiitosta ennen kuin hän on jo keksinyt jotain muusta jotain valittamista.

Valituksen aiheet eivät ole yleensä isoja, mutta juuri siksi niitä riittääkin ihan jatkuvasti. Niitä kun voi näppärästi keksiä ihan mistä vaan.

Kaikesta tästä huolimatta sinun tulee:

Olla äärettömän kiinnostunut katsomaan päivittäin uusia kännykuvia hänen lapsestaan.
Ihastella, miten ihana muksu hänellä onkaan.
Huokailla, miten ihanalta lapsi näytääkään, kun etuhampaat ovat irronneet ja tukka on pörrössä.

Vaan varo, jos sanot jonkun huonon kohteliaisuuden lapsesta, pääsi voi irrota.

Yleistyksenä voisi tästä ehkä muokata, että inhoan ihmisiä, joiden seurassa pitää olla jatkuvasti varpaillaan ja jännittää omia sanomisiaan ja tekojaan ja pelätä tylyjä lausahduksia, jotka voivat pilata hyvän tuulesi ihan vaan 'NAPS'.

äm, 28.6.2006 10:52:

---

8<

---

Luulisi että ämmä osaisi tämän litanjan perään inhota itseään, kun käyttää tämänlaisen henkilön kanssa aikaa. En ois susta uskonu :[

niomic, 28.6.2006 11:02:
Luulisi että ämmä osaisi tämän litanjan perään inhota itseään, kun käyttää tämänlaisen henkilön kanssa aikaa. En ois susta uskonu :[

Jaa-a. Kuulosti ainakin minun korvaani esimiestä koskevalta kuvaukselta, joten kyseisen henkilön välttely ei välttämättä ole ihan yksioikoisen helppoa - ainakaan jos haluaa pitää työnsä.

Epailija, 28.6.2006 11:21:
---
niomic, 28.6.2006 11:02:
Luulisi että ämmä osaisi tämän litanjan perään inhota itseään, kun käyttää tämänlaisen henkilön kanssa aikaa. En ois susta uskonu :[

---


Jaa-a. Kuulosti ainakin minun korvaani esimiestä koskevalta kuvaukselta, joten kyseisen henkilön välttely ei välttämättä ole ihan yksioikoisen helppoa - ainakaan jos haluaa pitää työnsä.

Ihan näennäisesti käypä pointti. En ois kuitenkaan ämmästä uskonu, ok :)?

niomic, 28.6.2006 11:25:
En ois kuitenkaan ämmästä uskonu, ok :)?

Käypä pointti tuokin. =)

äm, 28.6.2006 10:52:
Yleistyksenä voisi tästä ehkä muokata, että inhoan ihmisiä, joiden seurassa pitää olla jatkuvasti varpaillaan ja jännittää omia sanomisiaan ja tekojaan ja pelätä tylyjä lausahduksia, jotka voivat pilata hyvän tuulesi ihan vaan 'NAPS'.

Niin totta! Tuo on jopa pahempi kuin kaksinaamaisuus. Kaksinaamainen ihminen voi silti olla hauskaa seuraa vaikka hänelle ei voikaan kertoa mitään luottamuksella ja puolet hänen jutuista ovat pelkkää potaskaa... mutta tietääpä sentään mitä pitää välttää. Sinun kuvailemasi henkilötyypin kanssa kun ei tiedä uskaltaako kertoa jonkun hauskan jutun tai uskaltaako puhua asiasta X iman että tulee joku piiskaava vastalause joka myrkyttää tunnelman.

Ja vastalauseella en tarkoita normaalia vastaväitettä, vaan nimenomaan lausahdusta jossa on hakemalla haettu jotakin negatiivista ja/tai tahallisesti sivutetaan ilmiselvän pointin ihan vaan sen takia että saisi valittaa jostakin muusta siinä jutussa.

Summa sumarum: perusnegatiivisuus

John, 28.6.2006 11:41:
Summa sumarum: perusnegatiivisuus

Totta. Joka asiasta valittaminen menee mulla ainakin samaan sarjaan. Ei joka päivä ja joka asia tarvitse olla ihquplurplurhalihali-juttuja, mutta toisaalta elämästä saa perkeleen vaikeeta ihan itse, jos tekee siitä sellaista. Niin ihana kuin kavereita onkin jeesata, niin lievästi sanottuna käy ketuttamaan, jos se maailmanloppu tulee jokaisesta pienimmästäkin vastoinkäymisestä (esim.: "just siinä kaupassa, jossa kävin ei nyt ollut just sitä hiusväriä, jonka halusin ja nyt mulla on ihan väärän väriset hiukset.." Täysin hypoteettinen tilanne, sillä mulla on paha tapa deletoida nämä maailmanloppu-valitukset mahdollisimman nopeasti..).

Yli-imelyyttä. Ennakkoluuloja (näihin toki sortuu jokainen jossain mittakaavassa). Ei varmaankaan tarvitse sen kummemmin perustella.

Oman mielipiteen, yleisen mielipiteen ja laadun sekoittamista.

Ilkeyttä lähinnä

ilkeyttä ja kaksnaamasuutta..

siveys, 23.6.2006 16:21:
Suulas
Jos ei ole mitään sanottavaa niin useimmissa tilanteissa kannattaa vain olla hiljaa. Joillakin ihmisillä on pakottava tarve puhua koko ajan, esimerkiksi sen takia, että heidän mielestään vain hiljaa istuminen on tylsää tai ahdistavaa.

Tällaisille ihmisille tiedoksi: Teidän täysin tyhjänpäiväisen pälättämisenne kuunteleminen on äärimmäisen tylsää ja ahdistaa ihmisiä, jotka haluaisivat mielummin keskittyä vaikkapa omiin ajatuksiinsa tai musiikin kuuntelemiseen.

vaikka en pistä tätä mitenkään muiden edelle, niin tämä piirteen vihaamisen haluan tuoda itsestäni esiin. monesti tulee kavereiden kanssa iltaa viettäessä istuttua hiljaa oman itsensä kanssa - seurassa tai ei - ja ei oikeasti tarvitse kolmea minuuttia odottaa, niin joku tuttu tai vähemmän tuttu on heti tivaamassa "hei, onks kaikki hyvin?", "hei, miks sä oot tollanen?", "onks sulla tosiaan noin tylsää?"

sitten kun vastaat, että ei mulla mikään ole vialla, niin aletaan vielä väittämään vastaan, "että onpas, kun oot muulloin niin erilainen"

herra isä sentään, ei kai mun nyt tarvitse oikeasti olla koko ajan virnuilemassa tyhmännäköisenä, kuin naantalin aurinko ja pomppia ja pälättää, kuin olisin vetänyt ties mitä. vaikka olen omasta mielestäni suht sosiaalinen persoona, niin rakastan myös hiljaisuutta, yksin olemista ja diipadapaan ajattelemista omassa kopassani. se, että olen hissukkana, ei todellakaan automaattisesti korreloi siihen, että minua vituttaisi. monelle tätä vaan tuntuu olevan mahdotonta käsittää

yleistä ilkeyttä, epärehellisyyttä, tyhjien lupausten viljelemistä, jatkuvaa toisten arvostelua/itsensä pitämistä muiden yläpuolella, narsismia, välinpitämättömyyttä, kyvyttömyyttä nähdä asioita myös muiden kannalta, perfektionismia, itsensä pitämistä "täydellisenä", liiallista toisten asioihin puuttumista, kyvyttömyyttä olla onnellinen toisen puolesta.

Siinä muutama.. Listaa vois jatkaa ja tarkentaa mutta nämä nyt tuli ensimmäisenä mieleen.

Mikä saa ihmisen tekemään valmiit suunnitelmat edellisenä päivänä ja sit kyseisenä päivänä olla vastaamatta puhelimeen/lyömään luurin korvaan tai ylipäätänsä kohtaamatta tilanne?
Mitä järkeä? Miks tuhlata toisen aikaa?
Elämässä mulla on motto `ihminen on vain niin suuri kun hänen sanansa paikkaansapitävä`.
Eli paskan puhuminen tekee sen arvoiseksi.
Jotenkin vain tuntuu että kaikilla ei ole sama elämänperjaate.

YourSelf, 30.6.2006 15:18:
Mikä saa ihmisen tekemään valmiit suunnitelmat edellisenä päivänä ja sit kyseisenä päivänä olla vastaamatta puhelimeen/lyömään luurin korvaan tai ylipäätänsä kohtaamatta tilanne?
Mitä järkeä? Miks tuhlata toisen aikaa?

Jotkut on kait vaan niin ailahtelevaisia luonteeltaan. Ensin ollaan suunapäänä jotain ja sit ykskaks muutetaankin mieltä.
On raskasta olla joskus tuolla luonteenpiirteellä varustetun kans aktiivisesti tekemisissä.

Tietty nuo epärehellisyydet ja epäkypsyydet on selkeästi rasittavia, mutta itse väsyn lisäksi ihmisissä itsekeskeisyyteen, ilkeyteen, huumorintajuttomuuteen, rasistisuuteen, pilkunviilailuun, ja tietynlaiseen selkärangattomuuteen. Sanotaan yhtä ja tehdäänkin muuta..