Jaahas, mistäköhän ihmeestä sitä alottas tän illan tapahtumista kertomisen. Harvemmin enää nykyään jaksan palautetta kirjotella jos ei jotain oikein erityistä sanottavaa ole, mutta tällä kertaa sitä ikävä kyllä on, ja paljonkin.
Kuuluin niihin onnellisiin jotka eivät joutuneet jonottamaan sisäänpääsyä, eli se ei omalta osalta päässyt pilaamaan fiiliksiä. Mutta heti sisään päästyä ne fiilikset sitten tipahtivatkin.
Kun ensin olin hieman ihmeissäni maksanut 3e narikkamaksun, ja siirtynyt sisäpuolelle, menin lähimmän järjestysmiehen luokse kysymään, että miten on asian laita, kun minulla on paniikkihäiriö ja saatan saada paniikkikohtauksen illan aikana, että saanko viedä rauhottavat lääkkeet (diapam 2mg) mukaan sisäpuolelle, että ne olisi tarpeen tullessa nopeasti saatavilla. No tämä mies neuvoi, että mene esittämään asiasi samalla tavalla tuonne turvatarkastuksen miehille, niin kyllä se varmaan onnistuu.
Enpä siis vielä mennyt narikkaan viemään tavaraoita, vaan odottelin siinä hetken että joku turvatarkastuksessa oleva järjestysmies vapautuu ja pääsen kysymään asiaa. Esitin asian samalla tavalla tälle henkilölle ja hän totesi että ei ole varma asiasta, että hänen pitää tarkastaa asia. Pyysi odottamaan narikan vieressä sen aikaa kun käy kysymässä joltain toiselta.
No, hetken päästä hän tuli takaisin ja kysyi onko minulla mukana respetiä niille lääkkeille. Johon vastasin että ei ole, etten koskaan kanna reseptiä mukana, miksi niin tekisin? No, taas mies sanoi että odota hetki niin hän käy vielä kyselemässä. Seuraavan kerran kun hän tuli takaisin, vastassa oli liuta kysymyksiä siitä, mitä muuta lääkitystä paniikkihäiriöön yleensä syödään, mitä tapahtuu jos saan kohtauksen, ja onko mahdollista että voisin jättää lääkkeet narikkaan.
Vastailin kaikkii kysymyksiin asiallisesti, ja kerroin että pahimmassa tapauksessa paniikkikohtaus saatta tulla niin vahvana, että kroppa alkaa tärisemään, että alan hyperventiloimaan, ja voimattomana lysähdän lattialle. Mies kuunteli ja nyökkäili, ja totesi sitten että hän ei oikein voisi antaa minun ottaa niitä lääkkeitä sisälle, koska minulla ei ole reseptiä mukana. Ja kysyi että pärjäänkö jos joudun jättämään ne narikkaan. No, vastahakosesti sitten suostuin, ja sovittiin että hän laittaa tavarani mahdollisimman lähelle narikassa, että ne on nopeasti saatavilla jos tarpeellista. Ja neuvoi vielä, että jos tulee tarve saada lääkkeet, ja narikassa on jonoa, niin rohkeasti sitten vaan etuilemaan ja sanomaan mikä on tilanne, että kyllä ne sitten nopeasti saa sieltä.
Tässä vaiheessa aikaa oli sisääntulostani mennyt jo melkein puoli tuntia asian selvittelyyn, ja aloin olemaan hieman ärsyyntynyt tilanteeseen. Ja sitten ku olen laittamassa niitä lääkkeitä takkini taskuun että jätän ne narikkaan, niin paikalle paukahtaa toinen järjestysmies joka kysyy mitä täällä tapahtuu. Johon ensimmäinen vastaa että tytollä oli rauhottavia mukana muttei reseptiä. Ja tähän tämä paikalle juuri ilmestynyt sankari reagoi tuhahtamalla, naurahtamalla, ja tiuskasemalla että "haha, narikkaan ne pillerit saman tien!"
Siinä vaihtu kyllä ärtymys jo vitutukseen ja sanoin sille tyypille suoraan, että anteeks nyt vaan mutta mä tulin ihan ite kertomaan näistä lääkkeistä ja selittämään tilanteeni ja kysymään että saanko ottaa ne mukaani, että mikä ihmeen asenne toi oikeen on? Johon tyyppi vaan tiuskasee "nää on teknobileet, kaikki napit menee narikkaan!" Siinä oli kyllä palveluasenne kohillaan.
No, tyyppi lähtee sitten menemään ja saan lopultakin jätettyä tavarani narikkaan, ja pääsen siirtymään sinne turvatarkastukseen takaisin. Aikaa sisääntulostani on mennyt kohta 40 min. ja vitutus äskeisen urpon järjestysmiehen asenteesta johtuen on aika maksimissaan. Tyhjennän sitten laukkuni sisällön pöydälle ja järjestysmies (taas uusi sellainen) katsoo kaikki tavarat läpi, aukaisee kofeiinitablettipurkin ja katsoo sen sisään. Ja tokasee että näitä et saa viedä sisälle. Hieman ihmeissäni sanon, että miten niin en saa, nämähän on reseptivapaita pillereitä. Johon vastaukseks tulee taas kerran tämä "no joo mutta nää on teknobileet, ei tänne saa tuoda mitään nappeja sisälle, vie noi narikkaan." Yritän vielä sanoa että juuri äsken selvitin toisen järkkärin kanssa tuon lääkeasian ja sovittiin että jätän rauhottavat narikkaan. Että miksi en nyt voi näitä ottaa sisään, että haluaisin pysyä pirteänä ja jaksaa koko illan bilettää. Mutta ei, kun vastaukseks tulee vaan että "nää on teknobileet ei tänne tuoda mitään pillereitä voit ostaa sitten energiajuomaa vaikka sisältä." (Mainittakoon tässä että kofeiinitablettipurkki jossa on 100 kpl. joista oisin tarvinnut ehkä 2 illan aikana, maksaa apteekissa 3,50. Ja yksi energiajuoma bileissä maksoi 3e + 1e pantin. Rahastuksen makua?)
Just joo, vitutus nousee maksimiin kun menen taas takaisin narikkaan viemään vielä kofeiini tabletteja sinne. Nyt on mennyt kohta jo 50 min. siitä kun tulin ovesta sisään. Kun sitten lopultakin pääsen turvatarkastuksesta läpi (jossa muuten muhun ei koskettu, eikä esim. katottu mitä kurkkupastillipurkin sisällä on, saati sitten että mitä lompakon kolikkotaskussa on). Niin tuli lähinnä sellanen tunne, että mun vissiin pitäs luopua siitä asenteesta että haluan bileissä nauttia musiikista ja fiiliksestä selvinpäin kun se tehdään kerta niin saatanan vaikeeks.
Mut hei, näähän on teknobileet, munhan vissiin kuuluu haluta vetää pää täyteen viinaa tai pirii niin etten tajuu mistään mitään!
Ps. niitä piripäitä näkykin siellä sisällä niin paljon että helpommalla syynillä tais ne päästä sisälle, kuin minä, joka olin niin tyhmä että luulin että rehellisyys ja omaaloitteisuus asian suhteen olisi ollut kannattavaa ja palkitsevaa.
No, ens kerralla sit pitää vissiin piilottaa ne kaks kofeiinitablettia ja yks diapami jonnekki rintsikoiden sisään ja pitää turpa kiinni. Niin sit ehkä saan nauttia illastani ilman ahdistusta, pirteänä, ja SELVINPÄIN.
Periaatteessa täysin off-topiccia tää avautuminen, koska ei sinänsä liity itse bileisiin eikä järjestävään organisaatioon millään tavalla, mutta enpä tiedä mihin muuallekkaan tämän palautteen suuntaisin. Mutta toistaalta. ehkä järjestävä organisaatio sittenkin on oikea osote, voisi nimittäin tällasesta asenteesta myös ilmottaa etukäteen. Että jos tarkastukset on niin tiukat että kofeiniitabletit pitää jättää kotiin, ja reseptilääkkeiden reseptejä kantaa mukana, niin olisi edes pelisäännöt selvät etukäteen kaikkien osapuolten kannalta, eikä menis aikaa ja resursseja hukkaan aivan turhaan selvittelyyn.
No joo, se siitä.
Itse bileistä. Monet muutkin järjestelyt kusi, mutta niistä onkin suurimmasta osasta sanottu aivan riittävästi. Ainut asia mikä itseä jäi ihmetyttämään ja vaivaamaan oli se ruokapuoli jota oli mainostettu. Tasan yhden baarin jääkaapissa näin muutaman sämpylän, mutta niistäkään ei ollut mitään hintatietoja esillä. Ja kun yritin alkuillasta kysyä paljonko niitä on myynnissä, niin vastaus oli että ei tietoa.
Onneks sentään oli edes jotain hyvää tässäkin illassa. Nimittäin musiikki.
Hardflooria tuli tanssahdeltua setin alkuvaiheilla kun tuli mukavan letkeetä soundia ja kivaa rikkonaista biittiä. Oli just sopivaa lämmittelyä lihaksille ja valmisti illan koitoksia varten.
Airwawea tuli myös tanssahdeltua jonkun aikaa, ja ainakin sillä hetkellä tuli oikein kivoja klasaribiisejä ja pitkästä aikaa nous tälläkin tytöllä kiksusormet.
Illan ehdottomasti parasta antia oli Angel.
Ai että mitä soundia ja mitä biisejä! Ikävä kyllä en alusta asti ehtinyt settiä kuulemaan, mutta kun lattialle pääsiin, niin musa vei mennessään. Silmät kiinni tuli tanssahdeltua ja fiilisteltyä setin loppuun asti. Ja hymy ulottu varmasti korvasta korvaan.
Ja tästä tuleekin kaikille biisien tunnistelijoille kysymys. Eli mikä oli se narinasoundinen melodinen biisi joka soi Angelin setin ihan loppuvaiheilla about klo. 01.45. Aivan mahtava biisi!
Ja illan päätteks vielä tottakai viimeset "hitaat" Dave the drummerin tahtiin. Ohhoh, eipä oo vähään aikaan tullu tampattua sitä tahtia että hiki vaan lentää. Ihan parasta!
Huh. Tais kyllä muutama ihminen siinä ympärillä katella kahteen kertaan että onko toi pinkkiin ja kiksukarvaan sonnustautunut pikkutyttö eksyny vahingossa väärään mestaan.
Sellasii ilmeitä tuli kanssatanssijoilta ku tamppasin täysii niin paljo ku kropasta irti vaan lähti ja nyrkki heiluu biitin tahtiin ilmassa.
Eli joo, summasummarum, järjestelyt kusi, mut onneks musa pelasti illan!