Kaveri oli unohtanut avaimensa meille ja lähdin sitten palauttamaan niitä, kun tyyppi sattui asumaan kadun toisella puolella. Rappukäytävässä sain jostain syystä sellaisen idean, että olisi muka jotenkin hauska juttu, jos en soittaisikaan ovikelloa, vaan avaisin oven kaverin avaimilla. Vähänkö se varmaan yllättyisi! Hii! Tuumasta toimeen sano, ja ovi auki avaimilla... Noin... Sitten vielä sisäovi... Noin...
Tässä välissä pitää kertoa, että kyseisessä kämpässä oli ruokapöydästä suora näköyhteys kämpän oveen. Ja ei, tässä tarinassa ei ole seksiä.
Noniin. Mihinkäs minä jäinkään... Niin tosiaan. Sisäoven avattuani huomaan saapuneeni juuri ruoka-aikaan ja vieläpä niin, että kaverin vanhemmilla oli vieraita kylässä. Hieman olivat yllättyneen näköisiä, kun minä ramppaan omilla avaimillani sisään. Kaveri tuli onneksi pikapikaa ovelle noutamaan avaimiaan, enkä joutunut sen pidempää paikalla viipymään. Jälkeenpäin kuulin, ettei kaverin äitee ollut kauheasti tempusta tykännyt, mutta itse en koskaan saanut siitä mitään palautetta. Hävetti kyllä siitäkin huolimatta.