Omia tai kuultuja kokemuksia yrityksestä tehdä kaverisuhteesta vakavampaa?

160 posts, 8 pages, 41,920 views

IInesAnkka

Posts: 656

#101 • • IInesAnkka
Päin v*#%@a meni. Olisin vain tahtonut olla ystävä. Nyt ei olla mitään.
asdf

Posts: 3,155

#102 • • asdf
Itse olen joskus puolitiedottomassa tilassa osoittanut enemmän tai vähemmän syviä rakkaudentunnustuksia ystävilleni, joita olen sitten saanut seuraavana päivänä selitellä selväksi. *blush* Onneksi ne selvitettiin huumorilla ja hyvissä ei-muistella-pahalla -meiningeissä. *hihu* Noistakin on kyllä aikaa että nykyään osaan miettiä tarkemmin kenelle avaudun.

Mun mielestä kaverisuhteesta pystyy siirtymään seurusteluun, mutta siinä myös luultavasti vaaditaan suht radikaali muutos että toisen pystyy näkemään myös muuna kuin kaverina. Hyvinä puolina on, että toisen tuntee jo hyvin ja tietää onko valmis ottamaan riskin. Toisaalta taas suhteen päätyttyä usein käy niin, että menettää suhteen ja kaveruuden, mikä onkin sitten huonompi juttu.
Luppis

Posts: 204

#103 • • Edited Luppis Primus Lapsorum
Mulle kävi niin, että mulle kehitty vahvat tunteet naispuolista ystävää kohtaan. Tiedostin myös, että se oli vain yksipuolista. Yritin elää asian kanssa pitäen tiedot tunteistani vain itselläni, ja vaikeaa oli sillä olin jatkuvasti tekemisissä kyseisen henkilön kanssa ja tiesin tiedon loukkaavan häntä. Lopulta kävi niin rankaksi, että toinen tajusi jonkin olevan vialla ja kysyi mikä syö. Kerroin tunteistani ja odotetusti toinen loukkaantui.
Jotain sain pelastettua kun en kuitenkaan halunnut menettää ystävyyttä ja jotkut välit säilyivät.

Tajusin jonkin ajan päästä, ettei ystävyydestä voinut tulla mitään kun tunteet repi sielusta asti. Katkaisin välit ihan vain jättämällä toisen kokonaan huomioimatta. Total ignore mun puolelta, ei ollut mullekaan helppoa.
Muutaman viikon ignoraamisen jälkeen tämä toinen tuli sitten kysymään mikä on. Kerroin ystävyyden tuhoavan mut sisäisesti ja etten voi olla pelkkä ystävä. En olisi halunnut niin sanoa, mutta pakotin itseni siihen. Luulen, että kuolin siinä ja silloin, pacifiquessa. Siltä ainakin tuntu.
Pari viikkoa kuluu niin, että olin jo hyväksynyt asian henkisesti. Mitään yhteistä ei ollut, mitään yhteistä ei tule.

Sitten toinen ottaa yhteyttä ja antaa ymmärtää, että hänellä on jotain tunteita mua kohtaa. Olen pelkkää vahaa. Tunnustin rakastavani.
Tavataan, puhutaan asioita läpi joka taas johtaa elämäni parhaimpaan aikaan. Vietetään aikaa yhdessä, kokataan yhdessä, käydään ulkona syömässä, herätään yhdessä. Ihanin muisto on kun herää toisen vierestä ja katselee vain toisen nukkumista aamuauringon valaistessa huonetta.
Jokin aika kuluu ja yhteinen aika vähenee toisen erinäisten kiireiden takia, ei sen takia ettenkö yrittäisi järjestää yhteistä aikaa.
Lopulta yhteistä aikaa ei juurikaan ole ja ainoa yhteys on tekstitse. Toinen sanoo haluavansa olla vain kaveri ja menevänsä treffeille kun ehdotan tapaamista. Kyllä jotenkin osasin jo sitä aikaisemmin odottaa unelman päättymistä. Vaikka rakkaudesta sokea olinkin, niin en sentään täysin tyhmä.

Alkuun ajattelin, että voidaan jatkaa kavereina. Eihän siitä taaskaan tule mitään tunteiteni kanssa. Laitan kylmästi poikki: toivotan hyvää jatkoa, mutta älä ota enää yhteyttä ja lähden antamatta toiselle mahdollisuutta vastata.
Joitain päiviä kuluu ja huomaan yhden mahdollisesti eräässä asiassa toista auttavan asian ja viestitän siitä toiselle. Laitan viestiin pienen kuitin, tyhmä kun olen tunteellisena. Kuittaa takas. Kuittaan takas. Kuittaa ja korottaa henkilökohtaisuuksiin. I call & raise ja isken vähän pahemmin: Toinen soittaa numeron lähetys pois päältä ja haukkuu. Otan haukut vastaan ilman provoo, kaikki ansaitsin. Jos sattuisi kohdalle, tarjoaisin poskea ja mitä tahansa tulisi, olisi se ansaittu.
Tyhmäähän se oli, mutta tarvitsin toisen vihaa ystävyyttä enemmän.
Toinen kuittaa lopulta viestitse takaisin varmaankin mielestään pahasti, muttei se pahalta musta tuntunut. Ainoastaan toisen loukkaaminen sattui. En enää kuittaa takas. Mitään vuorovaikutusta ei ole enää ollut puoleen tai toiseen. En myöskään enää tuskaile tunteitteni kanssa.

Summa summarum:
rakastuin kaveriin, enää ei olla väleissä. Teinkö jotain väärin, että homma ei toiminut? En tiedä, en ainakaan siitä ole saanut kuittia. Voi olla, että toisella ei vaan ollut mitään tunteita, vaan joku kutina joka piti saada rapsutettua. En tajua naisia ja en osaa siihen vastata. Rakastan toista vieläkin ja toivon kaikkea hyvää kuhan en ole osa sitä. Love is such sweet sorrow.

En väitä etteikö voisi toimia ystävyydestä lähtenyt rakkaus. Äänestin ei, mutta toivon muiden siinä onnistuvan.

edit. Kännykällä kirjoitetun tekstin formatointi.
enkeliina

Posts: 169

#104 • • enkeliina kiksurinsessa

as, 25.5.2006 18:54:
-nips-

Okei päästiin tähän kohtaan B).. Miks sä et voi olla ihmisen kanssa kaveri jos se pitää susta?



Tämäpä se pointti on ainakin minulla.. Selitinkin henkilölle, etteivät tunteeni ole ystäväntunteita lämpimämpiä, mutta hän ei ottanut ymmärtääkseen, vaan loukkaantui kuoliaaksi.
Puolestani olisin oikein mielelläni jatkanut läheistä ystävyyssuhdettamme, mutta ilmeisesti hän ei siihen pystynyt tai yksinkertaisesti halunnut. Minun puoleltani pelkästään sääli luopua niinhyvästä ystävyydestä (joksi sitä luulin). Oli siis toisesta osapuolesta kiinni tämä ystävyyden lopettaminen.

--
Sinä kysyit: Mitä kiksu on?
Oraakkeli vastasi: Rakkautta.

RINJET

Posts: 6,900

#105 • • RINJET Team Sika

Esa, 25.5.2006 20:33:
---
RINJET, 25.5.2006 18:46:
oon sitä mieltä et jos miehet haluaa olla naisten "kavereita", niin aina on jotain taka-ajatuksia, pois lukien lapsuuden ystävät, naiset ei vaan ymmärrä tota. Se on tavallaan hienovarasempi pokauskeino niiltä jotka tietää ettei muuten oo saumaa.

---



---
RINJET, 25.5.2006 20:14:
no jos mies ja nainen on kavereita niin sillon molempien tai toisen on oltava totaalisesti seksuaalisesti kiinnostamaton yksilö.

---


Olen eri mieltä.

Mun kavereista on nykyään suurempi osuus naisia kuin miehiä. Johtunee osittain naisten paremmasta 'tunneälystä'. Eli voi keskustella mielenkiintoisemmista asioista kuin keskiverto- miehen kanssa.



no onhan se noinkin , mut mun kaveripiiriin on vaaan sattunu yksilöitä (ei kaikki) joiden kanssa tosin voi keskustella asiasta kuin asiasta, siks varmaan en naisia kavereiks hirveesti kaipaakkaan. Ei jotenkin viittis pistää aikaa "turhaan", tai sit on semmosii tuttuja jota joskus näkee sattumalta, mut on siinä ainakin joskus jotain seksuaalista ollu taustalla.

--
www.team*possu*.tk

Uhuu

Posts: 844

#106 • • Uhuu Member of Team AD/HD ~kekkuloidi~
en oo kuullut.. en oo kokenut.. en usko moiseen..
yritykseks jää, jos joku tahtoo kokeilla..
ystävät on ystäviä ja ajelut ajeluja =)

-viekäähuuhkajaajelulleuhuu

--
\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\"Today is the first day of the rest of my life...\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\"

Rubicon

Posts: 550

#107 • • Rubicon

Jone, 25.5.2006 18:56:
---
KooKie, 25.5.2006 17:51:
Edelleen vituttaa. *dissaa*

---


Anteeks et sanon näin, mut oot kyl ihan sekopäinen teinivosu. Suhtautumisesi on naurettavaa, lapsellista ja aivan hirveää kaiken kaikkiaan.



Word indeed.
Mä en ymmärrä alkuunkaan miten tollasesta voi loukkaantua tai edes oikeestaan hetkeksikään hermostua,tuskin tää kaveri ihan mielipahaa aiheuttaakseen suhun on ihastunut ?
Ja toiseksi,(tosin tässä kohtaa vaikuttaa myös se kuinka kauan olette tunteneet)
mutta ootko sä ajatellut ettei oo mitenkään tavatonta tai luonnotonta että ystävyyden alkuvaiheilla ainakin toinen osapuoli ihastuu toiseen ennenkuin tutustuu paremmin ja huomaa toisen olevankin parempi vain ystävänä ?

--
In this white wave, I am sinking in this silence.

koo

Posts: 379

#108 • • koo
Mä ymmärrän kyllä hyvin, että tuommoinen vituttaa. Itse olin vastaavan kaltaisessa tilanteessa, kun eräs miespuolinen ystävä soitti kerran ja kertoi olleensa muhun jo muutama vuosi aiemmin ihastunut eivätkä tunteet olleet kuulemma muuttuneet miksikään. Pelottavaa oli, että tuolloin "muutama vuosi aiemmin" olin itse vielä 15 kun kyseinen henkilö oli yli 20. Edelleen henkilö tiesi minun seurustelevan, eikä kuulemma odottanut mitään vastakaikua.

Kyllä muakin vitutti. Hän oli kiva kaveri, josta en tuon tapauksen jälkeen halunnut kuullakaan. Olimme olleet esim yhteissaunassa ja mieleeni sitten pulpahti kaikenlaisia iljettäviä mielikuvia. En osaa enää suhtautua häneen normaalisti, vaan vaivaudun jos tapaan hänet sattumalta.

Pointti? Miksi kertoa tunteistaan jos ei edes villeimmissä kuvitelmissa usko saavansa vastakaikua? Miksi pilata kaveruus sillä, että "haluaa olla rehellinen muita ihmisiä kohtaan"? Mä en koskaan kertoisi tunteistani, ellen olisi varma toisen samansuuntaisista tunteista. Ehkä olen nynny, mutta ainakaan en pilaa mitään.

--
Backstagella on paratiisi.

koo

Posts: 379

#109 • • koo

RINJET, 25.5.2006 18:46:
oon sitä mieltä et jos miehet haluaa olla naisten "kavereita", niin aina on jotain taka-ajatuksia, pois lukien lapsuuden ystävät, naiset ei vaan ymmärrä tota. Se on tavallaan hienovarasempi pokauskeino niiltä jotka tietää ettei muuten oo saumaa.



RINJET, 25.5.2006 20:14:
no jos mies ja nainen on kavereita niin sillon molempien tai toisen on oltava totaalisesti seksuaalisesti kiinnostamaton yksilö.



Näin kivikautiseen ajattelutapaan mä en ole törmännyt koskaan ennen. Mä en jaksa enkä halua ajatella, että kaikki mun miespuoliset ystäväni olisivat mun ystäviäni vain siksi, että ne haluaa mut sänkyynsä.

Ja jälleen päästään tähän, että miehet on tälläisiä ja naiset tälläisiä. Kaikki naiset haluaa kampaajiksi ja kaikki miehet rakastaa lätkää ja autoja. Naisia kiinnostaa spinninki ja miehiä kiinnostaa talonrakennus. On se hienoa kun edes joku ihminen tässä maailmassa tietää, mitä kaikki maailman miehet ja naiset haluavat ja ajattelevat.

--
Backstagella on paratiisi.

Iro

Posts: 103

#110 • • Iro
on ollut tunteita ystävää kohtaan mutten ikinä uskaltais sanoo mitään :) ujona on kiva olla *hih*

--
=`..´=
im way cool im off with my way cool friends to sniff floor wax.

Avatar
#111 • • niomic Guest

koo, 27.5.2006 22:20:
Mä ymmärrän kyllä hyvin, että tuommoinen vituttaa. Itse olin vastaavan kaltaisessa tilanteessa, kun eräs miespuolinen ystävä soitti kerran ja kertoi olleensa muhun jo muutama vuosi aiemmin ihastunut eivätkä tunteet olleet kuulemma muuttuneet miksikään. Pelottavaa oli, että tuolloin "muutama vuosi aiemmin" olin itse vielä 15 kun kyseinen henkilö oli yli 20. Edelleen henkilö tiesi minun seurustelevan, eikä kuulemma odottanut mitään vastakaikua.

Kyllä muakin vitutti. Hän oli kiva kaveri, josta en tuon tapauksen jälkeen halunnut kuullakaan. Olimme olleet esim yhteissaunassa ja mieleeni sitten pulpahti kaikenlaisia iljettäviä mielikuvia. En osaa enää suhtautua häneen normaalisti, vaan vaivaudun jos tapaan hänet sattumalta.

Pointti? Miksi kertoa tunteistaan jos ei edes villeimmissä kuvitelmissa usko saavansa vastakaikua? Miksi pilata kaveruus sillä, että "haluaa olla rehellinen muita ihmisiä kohtaan"? Mä en koskaan kertoisi tunteistani, ellen olisi varma toisen samansuuntaisista tunteista. Ehkä olen nynny, mutta ainakaan en pilaa mitään.



Jos sä odotat samanlaista toimintaa muilta kuin mitä sanot vaativasi itseltäsi, on meillä taas tässä kaunis kontradiktio tai vaihtoehtoisesti lukittu tilanne edessä.

Mikäli sinun mielestäsi kumpikaan ei saa ilmaista tunteitaan selkeästi ilman että on varma toisen vastaavista tunteista, niin eihän tossa tapahdu koskaan mitään. Ellei toinen riko sääntöjä. Eihän tääl tapahtuis koskaan muutenkaan mitään jos tolleen suojeltais itseään ilman täyttä varmuutta olevissa asioissa :D

Ja onko teille entisiä ystäviänne syyllistäville tullut mieleen, että ehkä toinen osapuoli ei ole voinut jatkaa asian pitämistä sisällään? Mitkäs sit on vaihtoehdot? Feidata vaan ja sit itketään et vittu mikä mulkku ku ei oo ollu yhteydes. Tai sit kertoa et mitä on sydämellä ja katsoa mitä tapahtuu.

Tulee melkeen suoraan mieleen et jotain kaapista ulos tullutta homoa syyllistetään ystävyyden pilaamisesta sen takia ettei hän voinut enää pitää asiaa kivasti sisällään ja asiat ei yhtäkkii ollukkaan niinku ennen. Jos ei ystävyys kestä tämmösiä asioita, ni parempi vaan ettette oo toistenne kanssa tekemisissä. Kaikilla kun on rajansa. Varsinkin värisyttää tuo kuvaus yhteissaunasta, härregud, tällä logiikallahan kaikkien lapsuuskaveriporukoiden pitäis vetää turpaan jokaista joka yrittää homoksi tulla, koska sithän ne on ollu monesti homon kans samas saunas ja se on saleen halunnu laittaa niit kakkoseen, eiks je!

Ja onnea vaan nille koviksille, jotka tääl nyt pätee et pystyy pitää tunteensa aina checkissä ja kokee et muil on vaan jotain ongelmii ku ei pysty ohittamaan ihastuksia ja rakastumisia yhtä nonchalantisti - Tunnekylmyyshän on ihailtava ominaisuus ja teil tulee varmaan olee tosi antava elämä :] Tosin ymmärrän näkökulman itsekin hieman nuorempana yhtä raa'asti asioita ajatelleena.

Olisi kyllä ihan positiivista kuulla pari Survival-tarinaa siitä miten ihmiset ovat osanneet jatkaa ystävyyttä em. karmaisevan ja vähintään vittumaisen tunteidenpaljastuksen jälkeen.

Pitää kans muistaa ensi kerralla kun joku vähänkään tuttu lähestyy kovat piipussa, et syyllistän niitä siitä et ne pilas meidän potentiaalisen ystävyyden.
KooKie

Posts: 4,338

#112 • • KooKie aka. Petress Pan

Rubicon, 27.5.2006 21:48:
---
KooKie, 25.5.2006 17:51:
Edelleen vituttaa. *dissaa*

---

Mä en ymmärrä alkuunkaan miten tollasesta voi loukkaantua tai edes oikeestaan hetkeksikään hermostua,tuskin tää kaveri ihan mielipahaa aiheuttaakseen suhun on ihastunut ?
Ja toiseksi,(tosin tässä kohtaa vaikuttaa myös se kuinka kauan olette tunteneet)
mutta ootko sä ajatellut ettei oo mitenkään tavatonta tai luonnotonta että ystävyyden alkuvaiheilla ainakin toinen osapuoli ihastuu toiseen ennenkuin tutustuu paremmin ja huomaa toisen olevankin parempi vain ystävänä ?



Ei hitto, väännetään taas sitä tiukempaa lankaa: Mua ei vituta suoranaisesti se, että 3 vuoden ajan tuntemani henkilö ja yksi parhaista ystävistäni ihastui muhun, vaan se, mitä se "kaveri-ihastuminen" teki meidän ystävyydelle. Pilasi sen. Caput.

(Ja copypastetakseni itseäni, en itse vaikuttanut tähän tietoisesti lainkaan, vaan yritin jatkaa ystävälinjalla. Mutta kuten muista tarinoista olemme nähneet, hyvin monet henkilöt eivät ole kyenneet jatkamaan ystävyyttä ihastuttuaan johonkuhun.)

--
To wake into the neverending grace,
to see the sounds and to feel the light.
Paradise aint a place, it is a state of mind.

Here I come - as good as always and always better than ever!

lohikarme

Posts: 1,730

#113 • • lohikarme RitariVittupää
the O.C Season 3 episode 10 *lmao*

--
Qualis artifex pereo

Avatar
#114 • • Edited ALIEN Guest

KooKie, 25.5.2006 18:52:
(oppii tosiasioita elämästä)



Turha ihmetellä viehättävänä naisena jos miehet yks kaks haluavatkin susta enemmän kuin pelkän kaverin.

Jos multa kysyy niin suurin osa miehistä ovat hyeenoja (ei tässä sun tapauksessa välttämättä), jotka "frendi-mielessä" tekevät tuttavuutta nimenomaan juuri niihin kauniisiin naisiin - ei rumiin. Tiedostaen et se flaksi voi käydä ennemmin tai myöhemmin kunhan saa ensin jonkinlaisen kontatkin siihen naiseen vaikka tämä olisikin varattu(!!=tästä nimi hyeena) odottaen oikeaa tilaisuutta tuoda omat nk. hyvät piirteet esille yms. Pillu se miehiä ohjaa syvimmillään tajusivat ne sitä tai ei, sehän on luonnollista.

Hanki umpi-homoja kavereita niin on ainakin pienempi todennäköisyys kokea samaa toistamiseen ;)
Jone

Posts: 8,258

#115 • • Jone Archibald Haddock

koo, 27.5.2006 22:20:
Pointti? Miksi kertoa tunteistaan jos ei edes villeimmissä kuvitelmissa usko saavansa vastakaikua? Miksi pilata kaveruus sillä, että "haluaa olla rehellinen muita ihmisiä kohtaan"? Mä en koskaan kertoisi tunteistani, ellen olisi varma toisen samansuuntaisista tunteista. Ehkä olen nynny, mutta ainakaan en pilaa mitään.



Siksi, että niistä kertomatta jättäminen saattaa olla monella tapaa tuhoisaa sille, joka niitä kokee. Jos kokee voimakkaita tunteita jotain tiettyä henkilöä kohtaan ja niistä ei pääse tälle (tai edes jollekin) kertomaan, niin ollaan tilanteessa jossa turvan kiinni pitäminen hankaloittaa omaa jokapäiväistä elämistä ja olemista pahimmillaan aivan käsittämättömästi. Ahdistaa, puristaa ja vetää mielen todella sysimustaksi - been there, done that.

Vaikka kertominen sitten jopa pilaisi välit, niin sekin on monessa tapauksessa parempi vaihtoehto kuin hiljaa pysyminen omista tunteistaan. Pääsipähän ainakin sanomaan ja siitä aiheutuva vahinko on ehkä jopa helpompaa sietää kuin patojen rakentelu, jolla voi masentaa itsensä täysin toimintakyvyttömäksi.
Jone

Posts: 8,258

#116 • • Jone Archibald Haddock

KooKie, 28.5.2006 10:09:
Mua ei vituta suoranaisesti se, että 3 vuoden ajan tuntemani henkilö ja yksi parhaista ystävistäni ihastui muhun, vaan se, mitä se "kaveri-ihastuminen" teki meidän ystävyydelle. Pilasi sen. Caput.



Voi tuota pahaa pahaa ihmistä, joka aivan tieten tahtoen pilasi ystävyyssuhteenne. Kyllä sille sietää olla vihainen kun se nyt ihan suunnitelmallisesti otti ja ihastui.
Anselmi

Posts: 2,578

#117 • • Anselmi And sell me

ALIEN, 28.5.2006 12:44:
Hanki umpi-homoja kavereita niin on ainakin pienempi todennäköisyys kokea samaa toistamiseen ;)


Ellei se oo super-hyeena joka naamioituu homoksi. *hymy* -> *uros*.
Eli pistä ne vielä johonkin homous kokeeseen, että saat erotettua
jyvät akanoista*joo*

--
sen pituinen se

Cloud

Posts: 2,162

#118 • • Cloud Game Freak

Jone, 29.5.2006 20:03:



Siksi, että niistä kertomatta jättäminen saattaa olla monella tapaa tuhoisaa sille, joka niitä kokee. Jos kokee voimakkaita tunteita jotain tiettyä henkilöä kohtaan ja niistä ei pääse tälle (tai edes jollekin) kertomaan, niin ollaan tilanteessa jossa turvan kiinni pitäminen hankaloittaa omaa jokapäiväistä elämistä ja olemista pahimmillaan aivan käsittämättömästi. Ahdistaa, puristaa ja vetää mielen todella sysimustaksi - been there, done that.

Vaikka kertominen sitten jopa pilaisi välit, niin sekin on monessa tapauksessa parempi vaihtoehto kuin hiljaa pysyminen omista tunteistaan. Pääsipähän ainakin sanomaan ja siitä aiheutuva vahinko on ehkä jopa helpompaa sietää kuin patojen rakentelu, jolla voi masentaa itsensä täysin toimintakyvyttömäksi.



Todellakin.

Itse juuri vasta hiljalleen "parantelen" itseäni kaikesta tuosta, mutta se miten Jone kyseisen asian kuvaa.. kuin suoraan omasta tunnemaailmasta ja ajatusmaailmasta vielä hetki sitten.

Hitaasti ylöspäin, mutta jos ei olisi sanonut sitä olisi vain vajonnut ja vajonnut. Ei sellaista kestä mitenkäänpäin tulematta hulluksi.

--
Elämä on peliä, joten anna noppien laulaa puolestasi.

Cloud

Posts: 2,162

#119 • • Cloud Game Freak

Anselmi, 29.5.2006 20:10:
---
ALIEN, 28.5.2006 12:44:
Hanki umpi-homoja kavereita niin on ainakin pienempi todennäköisyys kokea samaa toistamiseen ;)

---

Ellei se oo super-hyeena joka naamioituu homoksi. *hymy* -> *uros*.
Eli pistä ne vielä johonkin homous kokeeseen, että saat erotettua
jyvät akanoista*joo*




Tai sitten se on sellanen homo joka on päättänyt lyödä rahoiks. Ja sillä on sellanen spy kamera silmälaseissa.. Ja sitten kun nää pahaa-aavistamattomat hetero chicksit esittelee sulojaan "homon" nähden koska eihän sitä tarvi pelätä :). Se menee ja kuvaa kaiken kameraansa ja tekee isot Rahat *possu*

--
Elämä on peliä, joten anna noppien laulaa puolestasi.

koo

Posts: 379

#120 • • koo

Jone, 29.5.2006 20:03:

Siksi, että niistä kertomatta jättäminen saattaa olla monella tapaa tuhoisaa sille, joka niitä kokee. Jos kokee voimakkaita tunteita jotain tiettyä henkilöä kohtaan ja niistä ei pääse tälle (tai edes jollekin) kertomaan, niin ollaan tilanteessa jossa turvan kiinni pitäminen hankaloittaa omaa jokapäiväistä elämistä ja olemista pahimmillaan aivan käsittämättömästi. Ahdistaa, puristaa ja vetää mielen todella sysimustaksi - been there, done that.

Vaikka kertominen sitten jopa pilaisi välit, niin sekin on monessa tapauksessa parempi vaihtoehto kuin hiljaa pysyminen omista tunteistaan. Pääsipähän ainakin sanomaan ja siitä aiheutuva vahinko on ehkä jopa helpompaa sietää kuin patojen rakentelu, jolla voi masentaa itsensä täysin toimintakyvyttömäksi.



Kyllä mäkin ymmärrän miltä toi tuntuu, olen minäkin joskus ollut ihastunut. Minä en koskaan kertoisi tunteitani, olen nynny kuten sanoinkin. En siltikään ymmärrä miksi ihminen, joka tietää etten halua hänestä mitään muuta kuin ystävää, joka tietää että seurustelen, alkaa vikisemään jotain ihastumisestaan.

Jos minä olisin sinkkuminä ja minulla olisi sinkku miespuolinen ystävä, johon olisin ihastunut, voisin ehkä vielä kertoa tunteistani. Mutta jos olisin sinkkuminä ja minulla olisi itseäni 6 vuotta nuorempi miespuolinen ystävä, joka seurustelee, en todellakaan alkaisi sepustaa hänelle kuinka ihastuin häneen hänen ollessaan lapsi ja olen vieläkin ihastunut. Ehkä tällä esimerkkitapauksellani oli todella Jonen kuvailema paha olo, jota hän halusi purkaa kertomalla tunteistaan minulle. Hän ei kuitenkaan tällä saavuttanut mitään muuta kuin sen, etten halua pitää häneen yhteyttä enää. Hän teki hallaa sekä itselleen että muille.

Tavallaan tässä on varmaan samanlaisia mielipide-eroja, kuin useimmissa pettämiskeskusteluissakin. Toisten mielestä kerran tapahtunutta hairahdusta ei kannata kertoa, koska sillä vain satuttaa toista. Toisten mielestä pitää aina olla rehellinen ja aina kertoa. Asiat ovat aina kuitenkin tilannesidonnaisia. Minun tilanteessani minuun ihastuneiden ystävieni ei kannata kertoa tunteistaan.

--
Backstagella on paratiisi.