Omia tai kuultuja kokemuksia yrityksestä tehdä kaverisuhteesta vakavampaa?

Posts: 2,009

#141 • • 2006 toma Tototoototo

Epailija, 31.5.2006 09:48:
Kyllä tarvitsee. Eiköhän se ole enemmän sääntö kuin poikkeus, että tuollaisissa tilanteissa toisen tunteet syvenevät, mikä taas johtaa kaikenlaiseen "paskaan".

Tämäkin lienee totta, mutta lisäksi näen ongelmaksi sen, että jos tunteita ei ihmeemmin ole, niin yleensä hommaan kyllästyy aika pian. Kyllä se yksi kumppani johon on ihastunut / rakastunut taitaa vaan olla paras vaihtoehto. :)

Posts: 3,780

#142 • • 2006 ville olen oikeasti ujo

Me oltiin vaavun kanssa kavereita varmaan vajaa vuoden ennenkuin homma lähti käyntiin eli lyhyesti: toimii

Posts: 2,162

#143 • • 2006 Cloud Game Freak

Epailija, 31.5.2006 09:48:

Kyllä tarvitsee. Eiköhän se ole enemmän sääntö kuin poikkeus, että tuollaisissa tilanteissa toisen tunteet syvenevät, mikä taas johtaa kaikenlaiseen "paskaan".

Niih no sääntökään ei aina pidä paikkaansa.. Joskus kumpikin vain tietää missä mennään ja mikä on homman nimi. Tämä varmaan on kyllä se poikkeus, muttta sellaistakin on tapahtunut.

Posts: 300

#144 • • 2006 Kukkis K Y L Ä H U L L U

En lähtis ite enää riskeeraa ystävyyssuhdetta, vaikka kuinka tuntus miltä..

On tullu todistettua jo parit kerrat kuinka "hyvin" sekin toimii..

Posts: 5,636

#145 • • 2006 Epailija Physicist, 2nd class.

Lene, 30.5.2006 19:23:
Omasta mielestäni ihmissuhteiden erilainen laatu ei tarkoita, etteivätkö ne ihmiset voisi olla yhtä arvokkaita - vaikkakin eri tavoin. Tässä pitäisi ottaa huomioon, että "ystävät" ovat korkeammalla tasolla kuin "kaverit", "tutut" jne. Elämänkumppanin nimenomaan pitäisi olla myös ystävä.

Nimitit ystävyyttä ihmissuhteiden arvokkaimmaksi muodoksi. Kyllä se minun korvissani juuri tuollaiselta väitteeltä kuulostaa. Toisaalta jos elämänkumppani on myös se paras ystävä, niin silloinhan parisuhteesta tulee välillisesti arvokkain ihmissuhde joka tapauksessa.

Jos tuntuu siltä, että mahdollisuuksia on ja on varma tunteistaan ja kykenee ottamaan riskin siitä, että välit tai oma elämä jotenkin kärsii niin siitä vaan riskeeraamaan. Omasta mielestäni ei pitäisi riskeerata välejä esim. jonkinlaisen hetken hairahduksen vuoksi.

No en minä ainakaan mistään hetken hairahduksista puhunut. Lopputulos on nyt kuitenkin siis se, että oletkin kanssani pohjimmiltaan ihan samaa mieltä ja alkuperäinen kysymykseni on vailla vastausta. ^^

Posts: 363

#146 • • 2006 Sunflower

Epailija, 31.5.2006 21:45:
---
Lene, 30.5.2006 19:23:

Jos tuntuu siltä, että mahdollisuuksia on ja on varma tunteistaan ja kykenee ottamaan riskin siitä, että välit tai oma elämä jotenkin kärsii niin siitä vaan riskeeraamaan. Omasta mielestäni ei pitäisi riskeerata välejä esim. jonkinlaisen hetken hairahduksen vuoksi.

---

No en minä ainakaan mistään hetken hairahduksista puhunut. Lopputulos on nyt kuitenkin siis se, että oletkin kanssani pohjimmiltaan ihan samaa mieltä ja alkuperäinen kysymykseni on vailla vastausta. ^^

Mistä ihmeestä te tiedätte, mikä on hetken hairahdus? Ei mulla ollut mielessäkään mikään tällänen, kun ensimmäisen kerran päädyttiin ravintolasta samaan paikkaan yöksi. Tai silloin kun ehkä puoli vuotta myöhemmin lähdettiin ekoille treffeille. Mistä ihmeestä sen hetken hairahduksen erottaa tosi rakkaudesta, jos ei ole vielä edes kokeillut? Ei ystävyys muutu rakkaussuhteeksi ilman riskinottoa ja toisaalta eikö riskeeramisen perusjuttuja ole se, että jos voi voittaa jotain, on mahdollisuus myös hävitä jotain.

'Elämän ihmisessä' ei lue päällä: "valitse mut". Todennäköisesti saa haukata paskaa hyvin monta kertaa ennen kuin löytää edes jotain sinne päin, mutta niin kai tämä elämä vain menee. Jos joku ihminen on ystävä ja tätä kautta tunnet sen, olet varmastikin hieman paremmassa tilanteessa arvioimaan teidän mahdollisuuksia kuin jonkun tuntemattoman kohdalla. Kaikista ystävistä ei varmasti tule rakastavaisia, mutta onneksi on aina se pieni jos.-)

Posts: 5,636

#147 • • 2006 Epailija Physicist, 2nd class.

Sunflower, 31.5.2006 22:02:
Mistä ihmeestä te tiedätte, mikä on hetken hairahdus?

No ei sitä koskaan tiedäkään, mutta sellaisilta välttyy helpommin, jos ei juokse tunteidensa käskyttäminä ympäriinsä. Jos huomaa ihastuneensa, voi vaikka katsella tuon tunteen kehittymistä esim. joitakin viikkoja ennen kuin aukaisee päänsä tai lähtee toimimaan sen viemänä muuten.

Ei mulla ollut mielessäkään mikään tällänen, kun ensimmäisen kerran päädyttiin ravintolasta samaan paikkaan yöksi. Tai silloin kun ehkä puoli vuotta myöhemmin lähdettiin ekoille treffeille. Mistä ihmeestä sen hetken hairahduksen erottaa tosi rakkaudesta, jos ei ole vielä edes kokeillut?

Tarkoittaako kokeilu aina toimimista impulssien perusteella?

Ei ystävyys muutu rakkaussuhteeksi ilman riskinottoa ja toisaalta eikö riskeeramisen perusjuttuja ole se, että jos voi voittaa jotain, on mahdollisuus myös hävitä jotain.

Ei voitakaan, mutta ei sen riskeeraamisen silti tarvitse olla sellaista, että pistää heti panokset pöytään kun huomaa pelipöydän.

'Elämän ihmisessä' ei lue päällä: "valitse mut". Todennäköisesti saa haukata paskaa hyvin monta kertaa ennen kuin löytää edes jotain sinne päin, mutta niin kai tämä elämä vain menee. Jos joku ihminen on ystävä ja tätä kautta tunnet sen, olet varmastikin hieman paremmassa tilanteessa arvioimaan teidän mahdollisuuksia kuin jonkun tuntemattoman kohdalla. Kaikista ystävistä ei varmasti tule rakastavaisia, mutta onneksi on aina se pieni jos.-)

Aivan samaa mieltä ja tuon takia omasta mielestäni ideaalitilanteessa suhteeseen päädytään nimenomaan ystäväpohjalta. Kärjistetysti noin neljänsien deittien jälkeen suhteiksi muodostuvat jutut ne vasta riskinottoa ovat.

Posts: 2,162

#148 • • 2006 Cloud Game Freak

Epailija, 31.5.2006 22:14:

Ei voitakaan, mutta ei sen riskeeraamisen silti tarvitse olla sellaista, että pistää heti panokset pöytään kun huomaa pelipöydän.

Sielä missä on pelipöytä tai peli ni sinne ja heti

Posts: 363

#149 • • 2006 Sunflower

Epailija, 31.5.2006 22:14:
No ei sitä koskaan tiedäkään, mutta sellaisilta välttyy helpommin, jos ei juokse tunteidensa käskyttäminä ympäriinsä. Jos huomaa ihastuneensa, voi vaikka katsella tuon tunteen kehittymistä esim. joitakin viikkoja ennen kuin aukaisee päänsä tai lähtee toimimaan sen viemänä muuten.

No kyllähän moni varmasti ainakin jossain määrin pohtii aina tuota toimimista, mutta ei kai sekään anna mitään takuita. Kyllä mä oon ainakin ollut kuukausi tolkulla ihastunut immeiseen, joka ei todellakaan ollut mulle millään tapaa oikea edes sillä hetkellä. Tunteilla ja järjellä on harvoin oikein mitään yhteistä. Sitä paitsi tunteet "unelmaihastusta" kohtaan ovat usein paljon vahvemman tuntuisia kuin oikean ihmisen kohdalla.

Tarkoittaako kokeilu aina toimimista impulssien perusteella?

Ei aina, mutta toisaalta elämästä tulee aivan pirun tylsää, jos pelaa aina varman päälle.

Ei voitakaan, mutta ei sen riskeeraamisen silti tarvitse olla sellaista, että pistää heti panokset pöytään kun huomaa pelipöydän.

Ei heti, mutta en usko, että kukaan ihastuukaan jokaiseen ystäväänsä niin kovin, että haluaa häneltä enemmänkin kuin ystävyyttä. Tällaisessa tilanteessa noita panoksia taas kannattaa varmaan korottaa riskeistä huolimatta?

Aivan samaa mieltä ja tuon takia omasta mielestäni ideaalitilanteessa suhteeseen päädytään nimenomaan ystäväpohjalta. Kärjistetysti noin neljänsien deittien jälkeen suhteiksi muodostuvat jutut ne vasta riskinottoa ovat.

Mua on itseasiassa naurattanut koko tämän topicin nimi. Itse en ikinä voisi (taisi olisi edes sinkkuaikana voinut) lähteä jonkun tuntemattoman mukaan. Yhden illan perusteella iskeminen oli mun kohdalla vain täysin mahdotonta, joten kaikkiin juttuihin tarvittiin vähintäänkin kaveripohja. Mutta ilmeisesti tällainen ajatusmaailma on tänäpäivänä enemmän poikkeus kuin sääntö.

Posts: 5,924

#150 • • 2006 Steven Hoaks Stefu täs moi =)

Kyl mie ainakin ton Jusna666:sen kanssa aina sekoilen, kun sen vaimokkeen silmä välttää ja hyvin on suhde toiminut

Kannatti kokeilla

Posts: 1,447

#151 • • 2006 Jusna666 Diablo

Steven Hoaks, 7.6.2006 12:15:
Kyl mie ainakin ton Jusna666:sen kanssa aina sekoilen, kun sen vaimokkeen silmä välttää ja hyvin on suhde toiminut Kannatti kokeilla

(Päivän reps!!!)
Joo.. sä oot tommonen sala-rakas! Mut ei vaan kerrota kellekkään!

Posts: 3,206

#152 • • 2006 Claquesous viidettä kolonnaa

Minulla on vain keksittyjä kokemuksia yrityksestä tehdä kaverisuhteesta vakavampaa. Käykö ne?

Posts: 376

#153 • • 2006 SmILE Esanssi mössöö

Jusna666, 7.6.2006 12:21:
---
Steven Hoaks, 7.6.2006 12:15:
Kyl mie ainakin ton Jusna666:sen kanssa aina sekoilen, kun sen vaimokkeen silmä välttää ja hyvin on suhde toiminut Kannatti kokeilla

---

(Päivän reps!!!)
Joo.. sä oot tommonen sala-rakas! Mut ei vaan kerrota kellekkään!

KÖRHöhömmmmm......!!!! myös minä pyörin näillä sivuilla....

Posts: 1,447

#154 • • 2006 • Edited Jusna666 Diablo

sMilE, 7.6.2006 20:37:

KÖRHöhömmmmm......!!!! myös minä pyörin näillä sivuilla....

Nojoo mut me sovittii stefun kans ettei kerrota sulle.

Edit. no ei nyt sentään.. mä sala-rakastelen vain sun kanssa

Posts: 376

#155 • • 2006 SmILE Esanssi mössöö

Edit. no ei nyt sentään.. mä sala-rakastelen vain sun kanssa

HIHIIIIIIII!!!

Posts: 656

#156 • • 2006 IInesAnkka

Toimisiko se, sittenkin?

I never felt so safe in my life

Posts: 2,817

#157 • • 2006 RiD Nukemi

Eniten perseestä tässä on se pelko että menettää läheisen kaverin jos yrittää jotain muuta kehittää. Se pistää pään helpohkosti sekaisin.
Vaivautuminen toisen seurassa tän jälkeen on erittäin todennäköistä ja loitontaa ystävyksiä toisistaan helposti. Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä

Mutta on noita nähty että pitkäaikaiset esm lapsuuden kaverit aloittavat seurustelemaan ja päätyvät naimisiin asti. Muutamalle tutulle käynyt näin.

#158 • • 2006 Viivi Guest

Kokemusta on lähipiiristä ja kaikki parit ovat yhdessä vuosienkin jälkeen. Olisin itse alkanut seurustelemaan parhaan kaverini kanssa, jos olisin ollut rohkeampi. Luulin ettei poikaa kiinnostanut, mutta myöhemmin kävi ilmi että tunne oli ollut molemminpuolinen. Siinä vaiheessa kaikki oli kuitenkin myöhäistä.

Olen naimisissa parhaan ystäväni kanssa ja kaveruus helpotti asioita huomattavasti; toiseen pystyi luottamaan eri tavalla ja asioista keskustelemaan avoimemmin. Vielä vuosienkin jälkeen huumorintajumme natsaavat ja yhteistyö sujuu saumatta, eikä suurempia yllätyksiä ole tullut eteen matkan varrella. Omasta puolestani siis suosittelen lämpimästi

Posts: 83

#159 • • 2006 Zarabel Kultasiipi

Kokemus asiasta on, eikä aika paranna enää haavoja. Päin vastoin, pahentaa vain.

Hetkellisesti luulin että se tunteiden myllerrys oli sitä suurta rakkautta, mutta ei. Se oli kyllä suurta tunnetta, mutta erilaista rakkautta. Sellaista, jota ihminen tuntee todella tärkeää ihmistä kohtaan, niinkuin minä ystävääni kohtaan. Hän oli mulle kuin isoveli ja tärkeä sieluntoveri.
Sen pienen hetken takia kaikki muuttui. Asian käsittelyn jälkeen kaikki oli hetken hajalla ja molemmat ihmeissään (etenkin Hän), mut me selvittiin siitä -tai niin mä luulin.
Ystävyytemme kasvoi taas ja opimme luottamaan toisiimme pelkkinä ystävinä. Kunnes aika kului ja uusi , oikea rakkaus, löysi tiensä hänen elämäänsä. Mä en enää ollutkaan ystävä jolle jutella ja soitella. Mä en saanut pitää enää yhteyttä häneen, Hän kertoi mulle näin ja poisti itsensä mun elämästä -uuden naisen pyynnöstä. Ne sanat sattuivat. Ja sattuu edelleen.

Ja mä luulin etten menetä sitä ihmistä ikinä elämästäni.

mä olen kai enää "ex" tai hetken hairahdus, tai en edes sitä. Jollain tavoin kuitenkin kai uhka heidän suhteelleen.

Vuosien ystävyys meni ja suru jäi.
En suosittele kokeilemaan. Peruisin tapahtuman jos pystyisin.

#160 • • 2006 • Edited Viivi Guest

Zarabel, 17.7.2006 22:29:
Kokemus asiasta on, eikä aika paranna enää haavoja. Päin vastoin, pahentaa vain.

mä olen kai enää "ex" tai hetken hairahdus, tai en edes sitä. Jollain tavoin kuitenkin kai uhka heidän suhteelleen.

Vuosien ystävyys meni ja suru jäi.
En suosittele kokeilemaan. Peruisin tapahtuman jos pystyisin.

Menetin myös parhaan kaverini tytölle, joka oli äärimmäisen mustasukkainen. Tyttö tiesi tunteistani, mutta ei luottanut siihen, etten mene heidän väliinsä. Vieläkin ketuttaa se epäluuloisuus; periaatteeni on aina ollut että toisten parisuhde on "pyhä" ja koskematon.

lisäys: meidänkin ystävyytemme päättyi siihen ja itkin tapahtunutta vuosia, mutta en silti muuttaisi mitään. Opin tapahtuneesta kuitenkin todella paljon