Noniin, näköjään ei ota uni tullakseen simmuun rankan viikonlopun jälkeen, joten tässäpä fiiliksiä festivaaleista ja Barcelonan bileskenestä yleensä, näin ensikertalaisen kokemana.
Eli pääsimme kaverin kanssa Barcelonaan keskiviikkona ja fiksuina etsimme käsiimme levykaupan, jonka ystävälliset myyjät neuvoivat meille samantien monta klubia missä kannattaa käydä (Heat records, thx). Eli totesimme että hieman hätiköidysti ostimme etukäteen koko viikonlopun passin Sonariin, koska pelkästään torstaista sunnuntaille oli pakattu seuraavia artisteja eri klubeihin, kuten Marco Carola, Sven Väth, Armand van Helden, Steve Bug, John Acquaviva, jne.. Eli runsaudenpula iski samantien. Kaiken lisäksi klubit aukeavat vasta 1200 pm ja bileet jatkuvat aamukuuteen tai yli, joten bilekestävyyttä tarvittiin.. Torstaina päiväohjelma Sonarissa oli mukiinmenevää, mieleenpainuvia esiintyjiä ei oikeastaan kuitenkaan ollut, mukavaa kuitenkin.
Illan ohjelma oli Cube niminen paikallinen teknoklubi, jossa Marco Carola soittikin sitten uskomattoman toimivan 6 tunnin teknosetin joka kyllä rokkasi koko paikan tajuttomaan transsiin.. Kyllä, tekno ja house ovat Barcelonassa kovia sanoja, en usko nähneeni trancea tai progea mainostettavan missään, teknoa tai housea sitäkin enemmän (ja mikä kummaa, tavallisissa kaupoissa soi tekno/house, ei hittipoppi).
Carolan loistavan setin jälkeen oli takki aika tyhjä, mutta perjantai sonarissa päivällä nosti taas rimaa, paikallinen dj, Aidor Ronda rokkasi kybällä ja muutkin artistit olivat kuuntelemisen arvoisia. Illalla olikin sitten vielä herkumpaa meininkiä tiedossa La Terrrazza klubilla, joka sijaitsee vanhassa linnoituksessa, Montjuicilla, eli on hacienda tyylinen openairklubi. Ja illan artisti oli Sven Väth, joka aloitti yhdeltä yöllä ja soittikin sitten uskomattoman hyvän setin siirtyen electrosta kauniisti teknoon ja pitäen aivan uskomattoman määrän ihmisiä tanssimassa. Oli kyllä Väth todella vakuuttava soittaja ja itsekin täysillä mukana, koska promoottori joutui \väkipakolla\ lopettelemaan miehen soittelemiset, paikallisten säädösten takia kello 0630..
Lauantaina olikin sitten aika ottaa jo lepoa, joten sonarin päiväohjelma jäi vähän vajaaksi, levymessut ja Seth P. Brundel tuli katsastettua, mutta ilta olikin sitten odottelemisen arvoinen.
Underworld, Laurent Garnier, Jeff Mills ja Carl Cox hoitivat homman uskomattoman vakuuttavasti ja tietynasteinen makeaa mahan täydeltä reaktio tuli koettua, kun Garnierin hieman chillimpi meininki voitti Coxin teknonpyörittelyn kuuntelemisen
Sitten muutama miete yleisesti meiningeistä.
Elikä kyllä huomaa kuinka muualla Euroopassa konemusiikki on oikeaa kulttuuria, koska sitä 21 v:nä huomaa olevansa nuori diggari *heiii* Parhaimmillaan taisi jorailemassa olla muutama sukupolvi samaa perhettä..
Toisekseen miksi ihmeessä Suomessa pitää aina piilottaa DJ:t korkeille jalustoille, vast. Barcelonan klubeilla DJ:t soittivat mukavasti tanssilattian tuntumassa, vain hieman korkeammalla ja DJ:n työskentely ja meininki näkyi suoraan juhlakansalle, luoden mielestäni oikeanlaisen tunnelman (esim. Sven Väth oli aivan tulessa ja meiningissä mukana) ja yhteenkuuluvuuden tunteen, että ei tässä katsota superstaraa vaan kaikki bailataan
Ja vielä yksi asia mikä vakuutti. Äänentoisto klubeilla. En tiedä mikä täällä Suomessa on, kun ääntentoiston kanssa on usein ongelmia, johtuuko sitten siitä, etteivät laitteet ole vakituisesti samassa käytössä vai mistä, mutta joka klubissa tuntui olevan tajuttoman hyvin kongifuroidut äänentoistolaitteet, joiden äänestä erotti pienetkin nyanssit, eikä missään vaiheessa mitään puuroutumista syntynyt (ovat myös tietysti DJ:lle armottomammat ;) ja kaikki pienetkin kikkailut kuuluivat selvästi ja hyvin.
Noh, nyt on tämä pitkä pätkä ohi, huomena päivällä varmaan hieman lisää selvempiä ajatuksia, mutta suosittelen kaikille Barcelonaa vaikka vain normaaliviikonloppureissua..