mekaanikko, 16.10.2005 15:06:
En pitäisi kiveen kirjoitettuna, että Suomessakaan olisi täysimittaisen sodan jälkeen varaa kunnolliseen miinanraivauskalustoon. Kyllähän asiat rauhan aikana ovat helppoja ja selkeitä, mutta sodassa valitettavasti tapahtuu jotain muutakin kuin että pari miinoitetta rakennetaan.
Varmasti tapahtuu, mutta kyllä mä silti väitän että täällä olisi hiukan toisenlainen tilanne purkaa miinoja kun niiden paikat, määrät ja tyypit tiedetään edes kohtalaisella tarkkudella vrt tilanteeseen jossa tiedetään että maahan on kylvetty miljoona miinaa tykistön avulla.
Mikä Suomen puolustuksellisessa asemassa on niin erilaista kuin niiden - todellakin siis useimpien maailman maiden - jotka ovat katsoneet voivansa jalkaväkimiinoista luopua? Suomi ei ole todellakaan maailman ainut valtio, jolla on pitkä maaraja potentiaalisena vihollisena pidetyn valtion kanssa.
No mun mielestä onkin ihan asiallista kysyä miksi monet maat ovat jalkaväkimiinoista luopumassa, koska niiden käyttö puolustussodassa on kiistaton (okei, korvaavia löytyy, mutta hintataso jotain ihan muuta).
Se miksi kuitenkin näitä luopumisia tulee, johtuu todennäköisesesti siitä, että monet maat näkevät sotilaalliset joukot lähinnä erikoistehtävien suorittajina jossain päin maailmaa. Ei siis koeta että maahan olisi kukaan marssimassa ja siten tyyppiset puolustusaseet (kuten miinat) koetaan turhaksi. Toinen syy varmasti se, että painostuksen alla tehdään jotain mitä ei taatusti sotatilanteessa tehtäisi ...
Mitä itse sopimukseen tulee, niin olen 100% varma, että hyökkäystilanteessa kemiran tehdas alkaisi puskea sakaramiinan panoksia vuorokaudessa, olisi Suomella mikä sopimus tahansa. Olisi ikään kuin hassua alkaa noudottaa tuollaista sopimusta kun toinen valtio on ensin rikkonut lähes kaikkia "sääntöjä" hyökkäämällä toiseen valtioon.
Päinvastoin, nimenomaan realiteettien tunnustamisesta on kyse. Aserajoitusten pitää olla kattavia, muutoin niiltä puuttuu uskottavuus. Olisiko ydinsulkusopimusta esimerkiksi ikinä saatu allekirjoitettua jos se olisi laadittu periaatteella "länsimaiden ei tarvitse sitoutua tällaisiin keinotekoisiin rajoituksiin koska me osaamme hoitaa asiat asiallisesti"?
Tottakai tosiasioita pitää tunnistaa, mutta pitääkö väittää, että asiat menisivät täällä sotatilanteessa samalla tavalla kuin kehitysmaassa? Miinojen kieltäminen on siten varsin tavoittelemisen arvoinen asia, mutta argumentit miinojen vähentämiselle pitäisivät imo olla "tapauskohtaisia". Suomessa näitä argumentteja voivat olla esimerkiksi yleishumaanit syyt, ei se että maahan olisi itse kylvetty tykistön avulla miljardi henkilömiinaa.
Epäilemättä, mutta eiköhän vihulaisella nykyisin riitä kuljetuskalustoa sen verran että mitään jalkaväkimarssia rajan yli ei ole oletettavissa vaan joukot siirretään autoilla/miehistönkuljetusvaunuilla. Näiden liikkumista taas voidaan estää panssarimiinoilla, teitä tuhoamalla jne. Jalkaväkimiinojen merkitys on jatkuvasti vähenemään päin.
Joo, tuskin kukaan kävelee paikanpäälle kun autolla voi tulla. Mutta välillä pitää yöpyä, välillä tulee taistelu, välillä tulee panssarimiinoitus, välillä tulee rakennus jne jne jne. Kaikki ovat tilanteita, joissa henkilön pitää nousta pois ajoneuvosta ja alkaa soveltaa niitä yksittäisen taistelijan toimenpiteitä. Tällaiseen puolustustaisteluun hyvin tehty henkilömiinoite on kullanarvoinen ja miinoitteen avulla voi parhaimmiillaan kääntää tilannetta hyvin toiseen suuntaan kuin se normaalisti menisi.
Sitäpaitsin henkilömiinat ovat panssarimiinoitteessa hyvin tärkessä osassa. Usein henkilömiinoja kylvetään panssariimiinoitteleen sekaan, jolloin sen puhdistus vaatii aina suurempaa työtä.
Jalkaväkimiinojen merkitys on jatkuvasti vähenemään päin.
Uskon, että miinojen käyttötilanteet ovat määrällisesti hiukan vähentyneet. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ne niissä tilanteissa joissa miinoja tarvittaisiin, niiden merkitys olisi pienempi kuin ennen.
Noin muuten olen sitä mieltä, että suomi voi hyvin miinakiellon allekirjoittaa, sillä kaikki muutkin ovat näin tehneet, mutta nimenomaan vain ja ainostaan sen takia. Puolustustilanteessa niitä miinoja pääsisi sitten kuitenkin asentelemaan sillä olisi oikeesti helvetin tyhmää olla käyttämättä niitä. IMO se miksi Suomi ei allekirjoita (vielä) johtuu varmaan siitä, että täällä noudatetaan sopimuksia todella tarkkaan, eikä suomi halua joutua tilanteeseen, jossa sopimusta olisi pakko rikkoa.
Henkilökohtaisesti koen, että tilanne jossa miinat kielletään, on lopulta puolustustaistelulle haitaksi. Tällöin jengille ei kouluteta miinojen käyttöä strategisesti, karttojan tekoa ei opetella niin hyvin ja kukaan ei osaa miinoja asentaa. Jos se sota sitten tulisi, olisi jengi enemmän "pihalla" ja siten lopputulos olisi huonompi kuin jos sopimusta ei olisi allekirjoitettu.
Jopas muuten on offtopic :)