masennus...

1,167 posts, 59 pages, 675,051 views

Birgie

Posts: 1,311

#761 • • Birgie Kikati
Mieliala taas laski nollaan ku joutuu hetken oleen yksin ajatustensa kanssa. Haluisin itkee, mut en pysty ku noi vitun lääkkeet ei anna. Ostetaan uus elämä. *uuh*

--
Elämä ei ole täydellistä, kuolema on täydellistä.

Esa

Posts: 947

#762 • • Esa

satumetsä, 3.3.2008 23:13:
---
young_ala, 3.3.2008 22:31:
Onko kenelläkään kokemuksia, missä hinnoissa yksityispuolen psykiatrit/terapeutit liikkuvat tällä hetkellä?

---


Kannattaa soittaa (jos pystyt) yksityisille lääkäriasemille ja kysyä hintoja. Yksityisten psykiatrien hinnat voivat heitellä suurestikin paikasta riippuen. Ja muista kysyä, että paljonko jää maksettavaa sen kelakorvauksen jälkeen.



As far as I know,
- yksityisillä perustaso kai jotain 55 - 75 euroa / tunti sis. alv.
- Kela-korvaukset, jos niitä saa, ovat alle 25-vuotiaille isommat kuin yli 25-vuotiaille; maksettavaa/omavastuuosuus esim. 55 euron maksusta on 3 tai 18 euroa perustuen ikään

Huom. saatan olla väärässä.
wiwi

Posts: 1,575

#763 • • Edited wiwi Valtava vaaleanpunainen agenttiorava

young_ala, 3.3.2008 22:31:
Nostetaampa tätä topikkia.

Onko kenelläkään kokemuksia, missä hinnoissa yksityispuolen psykiatrit/terapeutit liikkuvat tällä hetkellä?



No toki vaihtelevat nuo hinnat, mutta kyllä aika paljon saa yksityisellä pulittaa. Psykologini arveli 70/istunto olevan aika normi hinta. Tosin hän arvioi myös, että olen nuorena henkilönä (näytämme muuten olevan saman ikäisiä) oikeutettu korkeimpaan Kela-korvaukseen, joka on 52/kerta. Nyt kuitenkin toivon pääseväni YTHS:n kautta terapiaan. En tiedä minkälainen jono- yms. tilanne siellä on.

Ystäväni, jolla on vuosien kokemus terapiasta ja lääkehoidosta tosin neuvoi, että kannattaa mennä Kelaan neuvottelemaan ja kertoa, ettei ole mitenkään työkykyinen ilman terapiaa. On kuulemma ainoa lause, joka avaa portteja ja Kelan kukkaronnyörejä. Tiedä sitten.

--
Yes, there is a world out there. And even if you decide you don`t want to meet it, it`s still going to hit you right in the face.

SyndroDome

Posts: 1,103

#764 • • SyndroDome Reissumies / Team apinaorkesteri

Birgie, 3.3.2008 23:33:
Mieliala taas laski nollaan ku joutuu hetken oleen yksin ajatustensa kanssa. Haluisin itkee, mut en pysty ku noi vitun lääkkeet ei anna. Ostetaan uus elämä. *uuh*



:(

Niih eiks usein noissa mieliala/masennus lääkkeissä oo se huono puoli, että ne tavallaan "tappaa" kaikki fiilarit? Siis niinku huonot ja hyvät. Tai ehkä sana "tasaa" olis kyllä parempi. Että tavallaan ei sitten tunne niinku yhtään mitään?

Ite en henk koht oo koskaan pään vaivoihin lääkkeitä syöny. Vaikka kieltämättä muutama vuos sitten oliski tarpeen ollut. Muihin vaivoihin on sit kyl nappii vedetty naamariin senkin edestä :)

--
Life is full of choises.

Birgie

Posts: 1,311

#765 • • Birgie Kikati

SyndroDome, 4.3.2008 09:00:
---
Birgie, 3.3.2008 23:33:
Mieliala taas laski nollaan ku joutuu hetken oleen yksin ajatustensa kanssa. Haluisin itkee, mut en pysty ku noi vitun lääkkeet ei anna. Ostetaan uus elämä. *uuh*

---


:(

Niih eiks usein noissa mieliala/masennus lääkkeissä oo se huono puoli, että ne tavallaan "tappaa" kaikki fiilarit? Siis niinku huonot ja hyvät. Tai ehkä sana "tasaa" olis kyllä parempi. Että tavallaan ei sitten tunne niinku yhtään mitään?

Ite en henk koht oo koskaan pään vaivoihin lääkkeitä syöny. Vaikka kieltämättä muutama vuos sitten oliski tarpeen ollut. Muihin vaivoihin on sit kyl nappii vedetty naamariin senkin edestä :)



Kyl mäki haluisin noista luopua, mut pitäis saada eka elämä kuntoon, duuni ehkä kaikkein tärkein mitä tällä hetkellä on kesken. Kiva ku meinaa saada paniikkikohtauksen työpaikkahaastatteluissa :/

--
Elämä ei ole täydellistä, kuolema on täydellistä.

SyndroDome

Posts: 1,103

#766 • • SyndroDome Reissumies / Team apinaorkesteri

Birgie, 4.3.2008 09:37:
---
SyndroDome, 4.3.2008 09:00:
---
Birgie, 3.3.2008 23:33:
Mieliala taas laski nollaan ku joutuu hetken oleen yksin ajatustensa kanssa. Haluisin itkee, mut en pysty ku noi vitun lääkkeet ei anna. Ostetaan uus elämä. *uuh*

---


:(

Niih eiks usein noissa mieliala/masennus lääkkeissä oo se huono puoli, että ne tavallaan "tappaa" kaikki fiilarit? Siis niinku huonot ja hyvät. Tai ehkä sana "tasaa" olis kyllä parempi. Että tavallaan ei sitten tunne niinku yhtään mitään?

Ite en henk koht oo koskaan pään vaivoihin lääkkeitä syöny. Vaikka kieltämättä muutama vuos sitten oliski tarpeen ollut. Muihin vaivoihin on sit kyl nappii vedetty naamariin senkin edestä :)

---


Kyl mäki haluisin noista luopua, mut pitäis saada eka elämä kuntoon, duuni ehkä kaikkein tärkein mitä tällä hetkellä on kesken. Kiva ku meinaa saada paniikkikohtauksen työpaikkahaastatteluissa :/



No ei kovin kiva joo *uuh* Noh kohta paperit skolesta kourassa niin jospa se siit järjestys *hymy*

--
Life is full of choises.

Mark

Posts: 7,311

#767 • • Mark d a n c e m a c h i n e s

SyndroDome, 4.3.2008 09:00:
Niih eiks usein noissa mieliala/masennus lääkkeissä oo se huono puoli, että ne tavallaan "tappaa" kaikki fiilarit? Siis niinku huonot ja hyvät. Tai ehkä sana "tasaa" olis kyllä parempi. Että tavallaan ei sitten tunne niinku yhtään mitään?



Ei kyllä pidä paikkaansa ainakaan pienillä määrillä. Kyllä ne tunteet on ihan samat kuin normaalistikin (ainakin itsellä), tosin surua ja ikäviä asioita on helpompi käsitellä eikä vaivu täyteen epätoivoon. Omat kokemukset perustuvat 10mg Cipralex / pvä kuuriin, rankemmasta lääkityksestä paha kyllä sanoa..

Huolestuttavaa on kyllä, että noita nappeja määrätään nykyään helpommin kuin sairaslomaa tai aspiriinia *poks* Lekureilla lähtenyt ihan käsistä, eikä itse ongelmaan paneuduta IMO juurikaan ollenkaan :/

-M

--
VELHO, CAPTAIN, U NAME IT!

SyndroDome

Posts: 1,103

#768 • • SyndroDome Reissumies / Team apinaorkesteri

Mark, 4.3.2008 09:47:
---
SyndroDome, 4.3.2008 09:00:
Niih eiks usein noissa mieliala/masennus lääkkeissä oo se huono puoli, että ne tavallaan "tappaa" kaikki fiilarit? Siis niinku huonot ja hyvät. Tai ehkä sana "tasaa" olis kyllä parempi. Että tavallaan ei sitten tunne niinku yhtään mitään?

---


Ei kyllä pidä paikkaansa ainakaan pienillä määrillä. Kyllä ne tunteet on ihan samat kuin normaalistikin (ainakin itsellä), tosin surua ja ikäviä asioita on helpompi käsitellä eikä vaivu täyteen epätoivoon. Omat kokemukset perustuvat 10mg Cipralex / pvä kuuriin, rankemmasta lääkityksestä paha kyllä sanoa..

Huolestuttavaa on kyllä, että noita nappeja määrätään nykyään helpommin kuin sairaslomaa tai aspiriinia *poks* Lekureilla lähtenyt ihan käsistä, eikä itse ongelmaan paneuduta IMO juurikaan ollenkaan :/

-M



Varmaankin valitettavan totta turiset. Juu ja siis tosiaan en väittänytkään, että "kaikki tunteet kuolee lääkityksen aikana" vaan lähinnä pohdin ja tiedustelin, että onko näin. Ja tosiaan mulle kyllä kanssa kun olin aikanaan hukassa itseni kanssa niin tarjottiin kyllä ensimmäiseksi lääkkeitä. Niillähän ne ongelmat ratkeaa.. Sairaslomaakin tosin myös. Mutta mutta, nää pään vaivat kun on aina niin vaikeita juttuja.. Ja luulisin, että ei ole lääkäreillekkään kovin helppoa tunnistaa oireita. Tai sitä, että onko hommat oikeesti miten pahalla mallilla. Ihmisiä kun on niin moneen lähtöön ja jokainen tuo itseään ja ongelmiaan esille niin erilailla. Ovathan toki lääkärit kyllä koulutuksen saaneita ihmisiä.

--
Life is full of choises.

Mark

Posts: 7,311

#769 • • Mark d a n c e m a c h i n e s

SyndroDome, 4.3.2008 10:01:
Varmaankin valitettavan totta turiset. Juu ja siis tosiaan en väittänytkään, että "kaikki tunteet kuolee lääkityksen aikana" vaan lähinnä pohdin ja tiedustelin, että onko näin. Ja tosiaan mulle kyllä kanssa kun olin aikanaan hukassa itseni kanssa niin tarjottiin kyllä ensimmäiseksi lääkkeitä. Niillähän ne ongelmat ratkeaa.. Sairaslomaakin tosin myös. Mutta mutta, nää pään vaivat kun on aina niin vaikeita juttuja.. Ja luulisin, että ei ole lääkäreillekkään kovin helppoa tunnistaa oireita. Tai sitä, että onko hommat oikeesti miten pahalla mallilla. Ihmisiä kun on niin moneen lähtöön ja jokainen tuo itseään ja ongelmiaan esille niin erilailla. Ovathan toki lääkärit kyllä koulutuksen saaneita ihmisiä.



Niin, tuntuu että sitä diagnoosia ei edes jakseta viedä pidemmälle.. Viimeksi kun kävin uusimassa reseptin, riitti kun sanoin et hei, oon syöny näitä - naps, ei ees kysytty mihin vaan heilahti suoraan 200 tabun resepti *igor* Ei paljoa lääkäriä kiinnostanut mikä on vointi..

Ja kyllä kait vähän rankemmalla kuurilla oikeesti tulee sellanen pumpulipilvi pään sisään, on niitäkin nähty tuttavapiirissä :/

-M

--
VELHO, CAPTAIN, U NAME IT!

wiwi

Posts: 1,575

#770 • • wiwi Valtava vaaleanpunainen agenttiorava

Mark, 4.3.2008 09:47:
---
SyndroDome, 4.3.2008 09:00:
Niih eiks usein noissa mieliala/masennus lääkkeissä oo se huono puoli, että ne tavallaan "tappaa" kaikki fiilarit? Siis niinku huonot ja hyvät. Tai ehkä sana "tasaa" olis kyllä parempi. Että tavallaan ei sitten tunne niinku yhtään mitään?

---

Ei kyllä pidä paikkaansa ainakaan pienillä määrillä. Kyllä ne tunteet on ihan samat kuin normaalistikin (ainakin itsellä), tosin surua ja ikäviä asioita on helpompi käsitellä eikä vaivu täyteen epätoivoon. Omat kokemukset perustuvat 10mg Cipralex / pvä kuuriin, rankemmasta lääkityksestä paha kyllä sanoa..

Huolestuttavaa on kyllä, että noita nappeja määrätään nykyään helpommin kuin sairaslomaa tai aspiriinia *poks* Lekureilla lähtenyt ihan käsistä, eikä itse ongelmaan paneuduta IMO juurikaan ollenkaan :/

-M


Taitaa tuo vaikutus riippua paitsi annostuksesta, myös lähtötilanteesta ja lääkkeen sopivuudesta henkilölle. Itsellä esimerkiksi menossa kolmas lääkemerkki ja tuntuu olevan tähänastisista sopivin. Edelliset kaksi olivat siinä määrin lamauttavia ja tunteet ja aloituskyvyn tappavia, ettei parin kuukauden jälkeen ollut enää hajuakaan miten itsellä menee. Myöskään minkään aloittaminen - vaikka vain siivouksen - tuntui mahdottomalta. Viimeksi olin viime keväänä puoli vuotta ilman mitään ja tuntui, että elämä hajoaa käsiin.

Nykyisellä lääkityksellä olen saanut jatkuvat itku-, paniikki-, ahdistus- ja masennuskohtaukset aisoihin. Mielialat pysyy suhta tasaisina ja perusvire iloisena. Ei tarvitse pelätä ihan joka päivää. Kyllä mä silti olisin niin hitosti mieluummin ilman mitään kemikaaleja, välillä joutuu toisissaan miettimään haluaako elää kaikkien näiden sivuvaikutusten vai itse ongelman (paniikkihäiriö) kanssa. Mun tunne-elämä on tätä nykyä vähän liiankin tasainen: en voi itkeä jos tuntuu pahalta (tai edes tuntea kunnolla sitä pahaa oloa), en tunne kovin suurta nautintoa tai voi piirtää tai kirjoittaa, minkä avulla yleensä puran ja käsittelen ajatuksiani ja tunteitani. Aloituskyky on kanssa vähän heikohko. Puhumattakaan lukuisista fyysisistä oireista.

Ja siitä olen samaa mieltä, että tällasia nappeja määrätään ihan turhan kevyesti. Kyseessähän on ennen kaikkea oireiden hoito, ei itse ongelman. Lääkehoidon pitäisi olla muuta hoitoa tukevaa tai auttaa alkuun, ei turruttaa niin ettei asioita tarvitse käsitellä. Olen käynyt parilla eri lääkärillä keskustelemasta hoidon tarpeesta ja heillä on ollut keskenään aika erilainen lähestymistapa asiaan. Toinen selaa aina koneeltaan listaa lääkkeistä, joita ehkä voisin kokeilla eikä mainitse sanallakaan, ettei lääkehoito ehkä olekaan ratkaisu kaikkeen. Toinen taas otti heti lähtökohdaksi sen, että syön lääkitystä jos haluan ja uskallan (edellisistä oli niin huonoja kokemuksia) ja alan heti psykologin avulla kartoittaa mahdollisuuksiani päästä terapiaan.

--
Yes, there is a world out there. And even if you decide you don`t want to meet it, it`s still going to hit you right in the face.

oooo

Posts: 1,249

#771 • • oooo

SyndroDome, 4.3.2008 09:00:
Niih eiks usein noissa mieliala/masennus lääkkeissä oo se huono puoli, että ne tavallaan "tappaa" kaikki fiilarit? Siis niinku huonot ja hyvät. Tai ehkä sana "tasaa" olis kyllä parempi. Että tavallaan ei sitten tunne niinku yhtään mitään?



Voi kun tasaisikin. Mulla on kaksisuuntainen ja masennuslääkkeet aiheuttaa mulle hypomanian, joka on kaikkea muuta kuin tasaista tunteettomuutta.

Mun mieltä ei ole tasannut mikään lääke, jota olen kokeillut ja on siis kokeiltu neurolepteja, masennuslääkkeitä, epilepsialääkkeitä jne. Ja tarkoitus olisi siis juurikin, että mun mieli tasaantuu mutta kun ei niin ei.

Eletään sitten vuoristoradassa.
SyndroDome

Posts: 1,103

#772 • • SyndroDome Reissumies / Team apinaorkesteri

satumetsä, 4.3.2008 13:41:
---
SyndroDome, 4.3.2008 09:00:
Niih eiks usein noissa mieliala/masennus lääkkeissä oo se huono puoli, että ne tavallaan "tappaa" kaikki fiilarit? Siis niinku huonot ja hyvät. Tai ehkä sana "tasaa" olis kyllä parempi. Että tavallaan ei sitten tunne niinku yhtään mitään?

---


Voi kun tasaisikin. Mulla on kaksisuuntainen ja masennuslääkkeet aiheuttaa mulle hypomanian, joka on kaikkea muuta kuin tasaista tunteettomuutta.

Mun mieltä ei ole tasannut mikään lääke, jota olen kokeillut ja on siis kokeiltu neurolepteja, masennuslääkkeitä, epilepsialääkkeitä jne. Ja tarkoitus olisi siis juurikin, että mun mieli tasaantuu mutta kun ei niin ei.

Eletään sitten vuoristoradassa.



Aah.. Vai niin. No ei varmasti ole kyllä kivaa tollanen vuoristorata elämäkään :(

Parempaa mieltä sinne ja tasaisia mielialoja! *hihu*

--
Life is full of choises.

Zeratul

Posts: 1,170

#774 • • Zeratul Captain miserable
Vanheneminen masentaa.
Joku päivä sitä vaan heräs todetakseen et on jo liian vanha tullakseen hyväks tietyissä asioissa joissa sitä haluis olla. Että seuravaat synttärit ei enää oo asia jota odottaa, vaan päivä jonka mielummin jättäis näkemättä. Kohta sitä on jo liian vanha kouluttautuakseen (tai voishan sitä tietty opiskella eläkepäiviin asti? *justjoo*), mitä seuraavaks? Liian vanha luodakseen uraa? Liian vanha saadakseen lapsia? Liian vanha toteuttaaksen unelmiaan koska aika ei riitä tai paikat ei kestä?

Vittu mitä paskaa. *uuh*

--
~ Somos feos apestamos y pero reinamos ~

meizi m

Posts: 398

#775 • • meizi m Jytkemeister supreme

Zeratul, 4.3.2008 21:37:
Vanheneminen masentaa.
Joku päivä sitä vaan heräs todetakseen et on jo liian vanha tullakseen hyväks tietyissä asioissa joissa sitä haluis olla. Että seuravaat synttärit ei enää oo asia jota odottaa, vaan päivä jonka mielummin jättäis näkemättä. Kohta sitä on jo liian vanha kouluttautuakseen (tai voishan sitä tietty opiskella eläkepäiviin asti? *justjoo*), mitä seuraavaks? Liian vanha luodakseen uraa? Liian vanha saadakseen lapsia? Liian vanha toteuttaaksen unelmiaan koska aika ei riitä tai paikat ei kestä?

Vittu mitä paskaa. *uuh*



Uraa mihinkään tartte, lapsia voi mies tehä vaikka satavuotiaana, kaikkia unelmia ei tartte toteuttaa. Jos tuntuu että elämä menee nopeasti niin pitää pysähtyä ihmettelemään.

--
...

meizi m

Posts: 398

#776 • • meizi m Jytkemeister supreme

satumetsä, 4.3.2008 13:41:
---
SyndroDome, 4.3.2008 09:00:
Niih eiks usein noissa mieliala/masennus lääkkeissä oo se huono puoli, että ne tavallaan "tappaa" kaikki fiilarit? Siis niinku huonot ja hyvät. Tai ehkä sana "tasaa" olis kyllä parempi. Että tavallaan ei sitten tunne niinku yhtään mitään?

---


Voi kun tasaisikin. Mulla on kaksisuuntainen ja masennuslääkkeet aiheuttaa mulle hypomanian, joka on kaikkea muuta kuin tasaista tunteettomuutta.

Mun mieltä ei ole tasannut mikään lääke, jota olen kokeillut ja on siis kokeiltu neurolepteja, masennuslääkkeitä, epilepsialääkkeitä jne. Ja tarkoitus olisi siis juurikin, että mun mieli tasaantuu mutta kun ei niin ei.

Eletään sitten vuoristoradassa.



Bonuksena muutamat lääkkeet (ah niin muodikas seroquel ja lamictal) maksavat aika reilusti ja kela ei myönnä erityiskorvattavuutta ellei ole ollut psykoosia (!!). Litiumin kanssa joutuisi ravaamaan labroissa ja sivuvaikutusprofiili on melko ahdistava, minkä lisäksi joskus sitä käyttäessäni muutuin jotakuinkin kuolleen kalan veroiseksi tunneihmiseksi. Karbamatsepiini ei oikein vaikuta ja valproaatti lihottaa muodottomaksi palloksi... No pari kertaa vuodessa on hauskaa viikon tai kaksi kerrallaan.

--
...

Zeratul

Posts: 1,170

#777 • • Zeratul Captain miserable

meizi m, 4.3.2008 21:45:
Uraa mihinkään tartte, lapsia voi mies tehä vaikka satavuotiaana, kaikkia unelmia ei tartte toteuttaa.


Nii ei sitä uraa tartte, voihan sitä olla vaikka roskakuski lopun elämäänsä. Lapsien saaminen nyt toistaseks ees kiinnosta, mut mun tuurilla se kyllä estyy siinä vaiheessa ku haluttais. Se nyt on totta ettei kaikkia unelmia tarvii toteuttaa, elämä ilman unelmia (as in jotain mitä odottaa tulevaisuudelta) ois ehkä masentavampi, mut ei niistä unelmista haluis kyllä luopuakkaa.

Jos tuntuu että elämä menee nopeasti niin pitää pysähtyä ihmettelemään.


Mitäs sit ku tuntuu et vuodet vierii, mut elämä ei etene mihinkää? Ei nyt tunnu tilanne ihmettelemällä paranevan.

--
~ Somos feos apestamos y pero reinamos ~

oooo

Posts: 1,249

#778 • • oooo

meizi m, 4.3.2008 21:55:
Bonuksena muutamat lääkkeet (ah niin muodikas seroquel ja lamictal) maksavat aika reilusti ja kela ei myönnä erityiskorvattavuutta ellei ole ollut psykoosia (!!). Litiumin kanssa joutuisi ravaamaan labroissa ja sivuvaikutusprofiili on melko ahdistava, minkä lisäksi joskus sitä käyttäessäni muutuin jotakuinkin kuolleen kalan veroiseksi tunneihmiseksi. Karbamatsepiini ei oikein vaikuta ja valproaatti lihottaa muodottomaksi palloksi... No pari kertaa vuodessa on hauskaa viikon tai kaksi kerrallaan.



Mulla on kelakortissa koodi 112 eli erityiskorvattavuus, eikä mulla ole psykoosia koskaan ollut. Kaksisuuntainen on tyyppiä 2.

Eli käytäntö ilmeisesti muuttunut? Vai lasketaankohan toi mun kaksisuuntainen sitten psykoosiksi vaikkei sitä todellakaan ole, koska on tyyppi 2. Muistaisin kyllä, että lekurikin olisi joskus sanonut, että onneksi pistettiin korvaushakemus ajoissa menemään.

Mulla ei toimi Lamictal eikä toimi myöskään Seroquel. Okskarbatsepiini sen sijaan tasaa niin, että olen oikeastaan vain masentunut.

Eli, ihan sama mitä lääkettä syön, tulos on yhtä tyhjän kanssa. Oli mulla yhtenä päivänä kiva olo uuden lääkityksen aikana *dissaa*
Että on se mukavaa kun on yhtenä päivänä vuodessa hyvällä päällä *nauru*
Jago

Posts: 4,039

#779 • • Edited Jago un-trained monkee
Mulla on yleensä sellanen takavire olemassa, joka välillä pääsee ottamaan vallan. Oon huomannut kyllä, etät jos pystyy yrittämään näyttää iloiselta pystyy helpommin tulla iloiseksi. Silloin muut pitää hauskaa ja ottaa mielellään mukaan hauskan pitoon. Masistellessa väki vaan kyselisi vointia ja muistuttaisi fiiliksestä.(edit. kyiseisen jutun opin aikanaan niinkin tyhmästä paikasta, kun Ally Macbealista, jossa johnilla oli nauruterapia*nauru*)

En oo ihan varma viellä mikä yhteys masiskausilla ja unettomuuskausilla on mulla.

Teininä olin enemmänkin masentunut, burn outtinen ja vähän itsetuhoinenkin, mutta pääsin siitä kierteestä pois päästämällä hetkeksi vastuuni menemään ja pitämällä hauskaa(jota en ennen oikeen osannut). Sen jälkeen on löytynyt energiaa henkiseen kasvuun ja normaaliin elämään.

--
Sound is the origin of all form, with matter shaping itself in response to the vibration of the universe

meizi m

Posts: 398

#780 • • meizi m Jytkemeister supreme

satumetsä, 4.3.2008 22:49:
---
meizi m, 4.3.2008 21:55:



Mulla on kelakortissa koodi 112 eli erityiskorvattavuus, eikä mulla ole psykoosia koskaan ollut. Kaksisuuntainen on tyyppiä 2.

Eli käytäntö ilmeisesti muuttunut? Vai lasketaankohan toi mun kaksisuuntainen sitten psykoosiksi vaikkei sitä todellakaan ole, koska on tyyppi 2. Muistaisin kyllä, että lekurikin olisi joskus sanonut, että onneksi pistettiin korvaushakemus ajoissa menemään.

Mulla ei toimi Lamictal eikä toimi myöskään Seroquel. Okskarbatsepiini sen sijaan tasaa niin, että olen oikeastaan vain masentunut.

Eli, ihan sama mitä lääkettä syön, tulos on yhtä tyhjän kanssa. Oli mulla yhtenä päivänä kiva olo uuden lääkityksen aikana *dissaa*
Että on se mukavaa kun on yhtenä päivänä vuodessa hyvällä päällä *nauru*



Joo käytäntö muuttu jossain vaiheessa. Lamictalin vaikutusta en ite oo koskaan silleen akuutisti huomannu mutta jälkikäteen voi kuvitella näkevänsä jotain mielialan kohotusta. Seroquel on vittumainen lääke niinku kaikki muutkin neuroleptit, vaikka onkin juuri hitusen kivempi kuin muut. Jää kovin helposti ottamatta. Efexorilla tää mieliala ja aktivaatiotaso pysyy tarpeeks korkealla mutta välillä tulee kierroksia... baareissa tuntevat ja sanovat moi. Kaverit tietää reikäpääksi mainita :P.

--
...