Unik, 15.4.2007 17:13:
Tai termi: läheisriippuvainen.
Pah. "Läheisriippuvainen" ei tarkoita sitä, että on riippuvainen muista ihmisistä. Alunperin termi tarkoitti addiktiosta kärsivän läheistä, joka joutuu tahtomattaan toisen ihmisen riippuvuuden uhriksi.
Läheisriippuvaisuus on jotain cosmo-tason kyökkipsykologiaa siinä mielessä miten sitä nykyään viljellään. Ihminen sosiaalisena olentona kaipaa toisten ihmisten seuraan, ja olettaisin että väkinäinen parisuhteessa roikkumisen tarve on ennemminkin ihmissuhde-elämän kehitysvaihe kuin varsinainen patologinen tila.
Jossain vaiheessa jokainen käy läpi sen "pakko olla joku ihankukavaan"-vaiheen, joka yleensä ilmestyy pitkän parisuhteen päätyttyä kun opetellaan taas olemaan yksin. Mielummin kuin pärjätään omillaan ja selvitetään omat tunteet ja mukaudutaan uuteen elämäntilanteeseen, rynnitään suinpäin uuteen suhteeseen ja vältellään sillätavalla menettämisen kokemusta ja yksinäisyyttä.
Pitkän päälle tämä johtaa kyvyttömyyteen tulla toimeen yksinään ja pitkään sarjaan onnettomia seurustelusuhteita, joista hypätään heti seuraavaan.
Kannattaisi odottaa, että se oikeanlainen tyyppi kolahtaa ja pitää parisuhteiden välissä vähintään muutaman kuukauden hengähdystauko. Pitkän suhteen jälkeen sitä on niin hukassa omista haluistaan ja toiveistaan kumppaninsa suhteen, että sitä helposti tyytyy samankaltaiseen kumppaniin kuin se entinen oli, vaikka mitään aitoja tunteita ei olekaan.
Paitsi että se on haitallista itselle, se on myös erittäin epäreilua suhteen toista osapuolta kohtaan.