satumetsä, 4.7.2007 12:38:
Niin välillä jokainen on avuton mutta jotkut ovat koko ajan. Ja jotkut ovat ihan vaan tiettyjen periaatteiden vuoksi "avuttomia".
Se avuttomuus keittiössä.. sillä en todellakaan tarkoita, että miehen pitäisi olla loistokokki tai tehdä ruokaa vaan; en kestä miestä, joka ei oikeasti osaa/viitsi voidella koskaan omaa leipäänsä. En kestä miestä joka olettaa, että mun naisena täytyy valmistaa ruuat aamusta iltaan, sillä hän on mies eikä osaa. Enkä kestä sitä, että tää sama kuvio toistuu joka helvetin päivä. En yhtään tykkää siitä, että oletetaan, että minä teen keittiössä kaiken, koska olen nainen. Mun puolesta voi mennä imee mamman tissiä, jos ei itse saa jääkaappia auki.
Itse olen vastannut tähän topikkiin siltä kantilta, että mikä latistaa kiinnostuksen suhteen alkumetreillä tai jo ennen sitä. Että ei mun rakkaus omaa kultaa kohtaan mistään pikkujutuista laske... ilomielin voitelen sille leivän, vaikka joka päivä, vaikka se itse osaakin.
Hyvin sanottu.
Ja en tosiaan viitannut pelkästään sun kirjottamaasi, ja itseasiassa uskoinkin että olet nimenomaan kirjoittanut sen kiinnostuksen lopahtamiseen vaikuttavista asioista suhteen alkumetreillä. Ja arvasin myös senkin, että vaikka moni ei täällä olekaan sen kummemmin eritellyt tahi tuonut julki syvällisempiä pohdintojaan (mikä on ihan okei, ois aika tuskaa jos kaikki kirjottas tollasia romaaneja ku mä välillä :D), niin siellä taustalla vaikuttaa kuitenkin astetta pidemmälle pohdittuja juttuja. Mun vaan teki mieli kirjotella tollain hiukan eri tavalla tähän väliin.
Mun mielestä silloin, kun alkaa ruotimaan toisen ihmisen ''puutteita'', jotka ei itseä napostele, on ihan hyvä harrastella itsetutkiskelua. Jos mun hengitys välillä haisee, ei mun kiinnostuksella oo mitään oikeutta latistua siks että toisen hengitys haisee kans välillä. Tyhmä esimerkki, mut muistuttaa meitä siitä, et onhan meistä jokainen täynnä pikku ''virheitä'', jotka puolestaan tekee meistä ihmisiä.
Ja tosta kokkaushommasta vielä, niin itsekin sanoit hyvin, että kyllä sä mielelläsi sen leivän voitelet sille kullallesi, vaikka se itse osaakin. Mä puolestaan oisin valmis sellaseen kompromissiin, et jos meikä hoitas pääasiallisesti noi kokkaushommat, ni kumppani sais sit hoitaa pääasiallisesti jotku toiset hommat. Oisin aika kusessa jos mun vastuulla olis esim. elektroniikkaan liittyvät jutut, ja sen jälkeen ois kusessa koko talous.
Musta ehkä hienointa on kuitenkin se, että toinen voi opettaa toista sellasissa asioissa, joita se toinen ei ihan hirmu hyvin hallitse.
Okei nyt meni ihan offtopiciks. Mut enihau, ehkä sä pikemminkin kuvailit tolla keittiössä avuttomuudella sellasta ylikorostunutta äijä-asennetta, joka varmaankin joillain uroksilla pätee kaikkiin kodinhoidollisiin asioihin. Jotkuthan varmaan elää yhä sellasessa uskossa, että naisen pitäs hoitaa kaikki siivous, kokkaus, pyykkäys ym. asiat. Sellasta en mäkään kattelis, koska mä en halua mitään kasvattia, vaan kumppanin. Että samoilla linjoilla ollaan. :)