Mikä latistaa kiinnostuksesi mieheen / naiseen

ja sit naiset.
en jaksa kuunnella sitä omista asioista jatkuvaa jaarittelua, että unohetaan toinen osapuoli kokonaan , pidetään itestäänselvyytenä, astiana, johon voi kipata kaikki paskat ja sit ku menee hyvin niin ei edes muisteta. mul on yks tämmöi "kaveri", onneks asuu kaukana ja keskustelen sen kanssa lähinnä mesessä mut enivei. niin raivostuttavaa.
miehet ei tätä harrasta, ei ainakaa mun kohalle oo moista osunut.

edit. pilkkuvirhe

H3li, 3.7.2007 22:50:
mul on yks tämmöi "kaveri", onneks asuu kaukana

liipolassa?

Miinapiina, 3.7.2007 22:54:
---
H3li, 3.7.2007 22:50:
mul on yks tämmöi "kaveri", onneks asuu kaukana

---


liipolassa?

LOL! esbo

Saamattomuus, aloitekyvyttömyys, tylsyys

Tappaa kiinnostuksen talossa ja puutarhassa....

Tyhmyys.

-Takakireys!

(Ei kirjaimellisesti)

$, 3.7.2007 23:26:
-Takakireys!

(Ei kirjaimellisesti)

Oon täs lueskellut muiden postauksia ja pakko laittaa vielä omaa ajatustakin tänne astetta tarkemmin.

Jotkut ovat kirjottaneet, että aikaansaamattomuus, avuttomuus keittiössä, tylsyys yms. seikat latistaa sen kiinnostuksen. Mä ite oon sitä mieltä, et jokainen meistä on välillä aikaansaamaton ja avuton jossakin asiassa. Mä ite oon täysin käsi esim. porakoneiden ja kaikenmaailman vempainten kanssa, enkä mä keittiössäkään ole mikään gourmet-kokki, mut onneksi nää mun vajaavaisuudet ei tietääkseni ole kuiteskaan latistaneet ukon kiinnostusta mua kohtaan. Mä en myöskään ole aina ja jatkuvasti todella aikaansaava, välillä laiskottaa oikeen olan takaa, ja sillon annan vaan laiskotuttaa. Aina en varmastikaan ole myöskään todella inspiroivaa seuraa, koska oon vaan ihminen - joskus saatan olla myös tylsä tahi suorastaan vittumainen.

Enihau, mun pointti on nyt se, että kyllä ne on meikällä huomattavasti suuremmat asiat, jotka sen kiinnostuksen latistaa, vaikka ymmärrän toki et jokaisella on omat mielipiteensä ja arvonsa ja ajatuksensa näistä asioista. Yks asia, joka kiinnostuksen voi meikällä latistaa toista ihmistä kohtaan, on kykenemättömyys ja uskaltamattomuus kohdata elämän töyssyjä. Tää liittyy omalta osaltaan näköalattomuuteen toista ihmistä / suhdetta kohtaan: on ihmisiä, joiden mielestä kaiken pitäs mennä aina putkeen, tai muuten missään ei ole mitään mieltä. Tämmönen suppea tapa katsella elämää ja muita ihmisiä on totaalinen turn off. Samoin sellanen epävarmuus, joka ilmenee oman egonsa pönkittämisen tarpeena, on erittäin luotaantyöntävää. On ihan eri asia olla terveellä tavalla epävarma itsestään, koska ei kukaan meistä (toivottavasti) ole täysin itsevarma kaikessa ja kaikesta. Kyllä mulla ainaski on välillä kuset housussa kun pitää nousta lavalle, tai kun tiedossa on jokin tosi tärkeä työhaastattelu. Ihan eri asia onkin sitten se, jos heikkoa minuutta yritetään kannatella paskapuheilla, mammonalla ja materialla - tai keräämällä ympärilleen suuri joukko ihailijoita, joilla yhdelläkään ei oikeasti ole mitään merkitystä, mutta jotka yhdessä kannattelevat heiveröistä ihmisen sisintä.

Parisuhteessa tuo kiinnostuksen ylläpitäminen ei aina kuitenkaan ole niin yksiselitteistä ja yksinkertaista, kun toisesta ihmisestä ilmenee väistämättä niitä ei-niin-kivoja puolia. Tuskin mun kumppani hirveesti kokee kiinnostuksen hetkiä sillon, kun meikä saa karmivan siivouspuuskan ja mua ahistaa kaikki leivänmurut väärässä paikassa, tai kun päätän meikata about 3h vaiks ois ihan hyvä jo lähteä, tai kun mökötän ennen kuin päätän puhua asioista. Kyllä, olen joissakin asioissa kypsymätön, ärsyttävä, jopa idiootti. Musta ei kuitenkaan ole kiinnostusta latistavaa, että toisessa ihmisessä on ns. ''puutteita'' tai pikemminkin kehittymisalueita, kunhan ihminen itse on valmis kohtaamaan omat heikkoutensa ja kasvamaan ihmisenä. Kyllä mä olen ihan valmis tarttumaan siihen porakoneeseenkin ja harjoittelemaan sen käyttöä. Pitää olla valmis kehittämään itseään ja myös parisuhdetta eteenpäin, sillä tavalla se kiinnostus voi säilyä pidemmänkin aikaa. Sellanen ihminen, joka pitää itteään täydellisenä eikä hyväksy mitään puutteita toisessa ihmisessä, on ehdoton turn off.

Tästä tuli nyt megaromaani, mutta mun teki mieli vähän laajentaa keskustelun sisältöä. Musta on mielenkiintonen ilmiö, miten kiinnostus toista ihmistä kohtaan voi syntyä hyvin pienistä asioista, ja tämän jälkeen se voi joko kadota kokonaan, tai sitten vahvistua tasapainottelun ja asioiden työstämisen tuloksena. Ite ainaski pyrin työstämään asioita siihen malliin, että pidempiaikainen kiinnostuksen ylläpitäminen mahdollistuisi, vaikka pierenkin kolmen ukon eestä ja oon välillä hyvinkin itsepäinen pirulainen. Pieremiselle en nyt voi mitään, mutta kyllä mä oon valmis katsomaan itteäni ja omaa ajoittain spedemäistä toimintaani peilistä ja myöntämään, et kyllä, olin tyhmä ja tein väärin. Aina se ei ole mulle helppoa, mut haluan kehittyä asiassa. Mun mielestä se vaan menee niin, et epätäydellisyytensä myöntävät ihmiset on TOTALLY TURN ON! Ei niissä omissa ''vioissaan'' tarvi jäädä kieriskelemään, mikä helposti latistaa kiinnostuksen, kun niissä voi kehittää itseään.

Kerrankin ollaan samaa mieltä: olihan romaani, vuodatus, whatever nevermind. Osittain jopa asiapitoisesta liturgiastas erottui kuitenkin ehkä selvimmin eräänlainen itsesi "minä" -keskeisyys, joka ainakin lataa omat turn offit etu alalle. Toivottavasti tästä nyt ei muste enempää tummu.

SoundaHolic, 4.7.2007 02:08:
Kerrankin ollaan samaa mieltä: olihan romaani, vuodatus, whatever nevermind. Osittain jopa asiapitoisesta liturgiastas erottui kuitenkin ehkä selvimmin eräänlainen itsesi "minä" -keskeisyys, joka ainakin lataa omat turn offit etu alalle. Toivottavasti tästä nyt ei muste enempää tummu.

Ja tämä minäkeskeisyys johtuu siitä, että halusin tuoda niitä omia puutteitani tässä tekstissä esille sen sijaan, että alkaisin ruotimaan toisen ihmisen asioita tässä julkisesti. Omista jutuistani voin kyllä puhua, mutta en koe oikeudekseni höpistä toisen ihmisen asioista tässä.

Ja khyllä, eiköhän jokainen meistä ole enemmän tai vähemmän minäkeskeinen, including me, ja niin pitääkin olla. Jos ei yhtään halua tutustua omaan itseensä, niin on vähän hataralla pohjalla toi muihin ihmisiin _oikeasti_ tutustuminen. Minäkeskeisyyttäkin on imho sellasta hyvälaatusta ja sit sellasta ei niin hyvälaatusta. Ja nou hätä jos sulla meni turnoffit päälle, mulla eijjoo sitä hirmusta tarvetta kerätä ihailijajoukkoa ympärilleni.

End of communication.

No täl hetkellä latistaa ihan vaan vitutus.

tällä hetkellä ihan vaan jo sukupuoli :P

Vampyrella, 4.7.2007 01:52:
. . . . palapala . . . . Tästä tuli nyt megaromaani, mutta mun teki mieli vähän laajentaa keskustelun sisältöä. Musta on mielenkiintonen ilmiö, miten kiinnostus toista ihmistä kohtaan voi syntyä hyvin pienistä asioista, ja tämän jälkeen se voi joko kadota kokonaan, tai sitten vahvistua tasapainottelun ja asioiden työstämisen tuloksena. . . . . . palapala . . .

Tätä ketjua lukiessa tosiaan huomaa sen miten mustavalkoisiin ja pinnallisiin heittoihin päädytään helposti. Toisille koko topic tarkoittaa vain sen sexuaalisen kiinnostuksen lopahtamista, toisille sen suuren rakkauden romahtamista, romantiikan haihtumista. Kaikkihan on kiinni siitä mitä itse toisesta ihmisestä hakee, tai hakenut kun kaikki onkin lopahtanut alkuunsa. Toisaalta on sääli miten vähän vastapuolessa nähdään sitä "ihmistä" jollainen jokainen kuitenkin lopulta on. Oli kaunis tai ruma niin tunteet on silti ja muistot jää jos joku satuttaa. Eli jos oltaisiin rehellisempiä ja hitusen kiltimpiä, niin sen että ei saa kiksejä toisesta ei pitäisi olla mikään iso juttu kummallekaan. Kai jokaiselle löytyy se suht sopiva, mikäli vain itse uskaltaa avautua / unohtaa entiset kolhunsa. Silloin tuskin ihan pienet asiat merkitsee, vaan se kokonaisuus.

Eli hyvä vain että joku jaksaa kirjoitella tänne jotain luettavaa vähän syvällisemmänkin pariutumisen kannalta.

Vampyrella, 2.7.2007 17:28:
---
[. . . . . . . Vähän liian harva muistaa, et munaa / pimppaa saa melkeinpä mistä vaan, rakkautta ei.

Jotenkin näin se kai on.

Ja voi vielä lisätä että joskus sitä rakkauttakin on vain vaikeaa ottaa vastaan, saati mitenkään etsiä. Se "turn off" saattaa joskus tulla pelkästään siitäkin että juttu menee liian syvälliseksi liian nopeasti ja laukaisee "pakorefleksin". Vaatii todellista "heittäytymistä" aloittaa suhde vieraan ihmisen kanssa.

SoundaHolic, 3.7.2007 21:09:
---
Freja, 3.7.2007 20:49:
---
SoundaHolic, 3.7.2007 20:46:
---
Freja, 3.7.2007 20:33:
---
SoundaHolic, 3.7.2007 20:13:
Sanoo akka joka yhä kasvattaa omiaan ja tuolla olemattomuudella vie vuoren varmasti aikaa.

Tainnu se J-kuppi kaivautua siihen entteriin, kun tuplana työntelet.

Seli-seli. Ja tää quottaaminenhan tältä osin wörkkii vallan mainiosti, kun ensin torpeedoidaan sun turhat tieltä.

Kun ei saa snäkäril maistaa muijan makkara-perunoista Duunikamulla lopahti kiinnostus siihen Tästä on tullu kuittailtuu..

Ana-5000, 4.7.2007 02:50:
No täl hetkellä latistaa ihan vaan vitutus.

word.

listaa vois jatkaa, mut jos en kuitenkaan purkais edesmenneen suhteen tuntoja tänne.

Vampyrella, 4.7.2007 01:52:

Jotkut ovat kirjottaneet, että aikaansaamattomuus, avuttomuus keittiössä, tylsyys yms. seikat latistaa sen kiinnostuksen. Mä ite oon sitä mieltä, et jokainen meistä on välillä aikaansaamaton ja avuton jossakin asiassa. Mä ite oon täysin käsi esim. porakoneiden ja kaikenmaailman vempainten kanssa, enkä mä keittiössäkään ole mikään gourmet-kokki, mut onneksi nää mun vajaavaisuudet ei tietääkseni ole kuiteskaan latistaneet ukon kiinnostusta mua kohtaan. Mä en myöskään ole aina ja jatkuvasti todella aikaansaava, välillä laiskottaa oikeen olan takaa, ja sillon annan vaan laiskotuttaa. Aina en varmastikaan ole myöskään todella inspiroivaa seuraa, koska oon vaan ihminen - joskus saatan olla myös tylsä tahi suorastaan vittumainen.

Niin välillä jokainen on avuton mutta jotkut ovat koko ajan. Ja jotkut ovat ihan vaan tiettyjen periaatteiden vuoksi "avuttomia".

Se avuttomuus keittiössä.. sillä en todellakaan tarkoita, että miehen pitäisi olla loistokokki tai tehdä ruokaa vaan; en kestä miestä, joka ei oikeasti osaa/viitsi voidella koskaan omaa leipäänsä. En kestä miestä joka olettaa, että mun naisena täytyy valmistaa ruuat aamusta iltaan, sillä hän on mies eikä osaa. Enkä kestä sitä, että tää sama kuvio toistuu joka helvetin päivä. En yhtään tykkää siitä, että oletetaan, että minä teen keittiössä kaiken, koska olen nainen. Mun puolesta voi mennä imee mamman tissiä, jos ei itse saa jääkaappia auki.



Itse olen vastannut tähän topikkiin siltä kantilta, että mikä latistaa kiinnostuksen suhteen alkumetreillä tai jo ennen sitä. Että ei mun rakkaus omaa kultaa kohtaan mistään pikkujutuista laske... ilomielin voitelen sille leivän, vaikka joka päivä, vaikka se itse osaakin.

satumetsä, 4.7.2007 12:38:


Niin välillä jokainen on avuton mutta jotkut ovat koko ajan. Ja jotkut ovat ihan vaan tiettyjen periaatteiden vuoksi "avuttomia".

Se avuttomuus keittiössä.. sillä en todellakaan tarkoita, että miehen pitäisi olla loistokokki tai tehdä ruokaa vaan; en kestä miestä, joka ei oikeasti osaa/viitsi voidella koskaan omaa leipäänsä. En kestä miestä joka olettaa, että mun naisena täytyy valmistaa ruuat aamusta iltaan, sillä hän on mies eikä osaa. Enkä kestä sitä, että tää sama kuvio toistuu joka helvetin päivä. En yhtään tykkää siitä, että oletetaan, että minä teen keittiössä kaiken, koska olen nainen. Mun puolesta voi mennä imee mamman tissiä, jos ei itse saa jääkaappia auki.



Itse olen vastannut tähän topikkiin siltä kantilta, että mikä latistaa kiinnostuksen suhteen alkumetreillä tai jo ennen sitä. Että ei mun rakkaus omaa kultaa kohtaan mistään pikkujutuista laske... ilomielin voitelen sille leivän, vaikka joka päivä, vaikka se itse osaakin.

Hyvin sanottu. Ja en tosiaan viitannut pelkästään sun kirjottamaasi, ja itseasiassa uskoinkin että olet nimenomaan kirjoittanut sen kiinnostuksen lopahtamiseen vaikuttavista asioista suhteen alkumetreillä. Ja arvasin myös senkin, että vaikka moni ei täällä olekaan sen kummemmin eritellyt tahi tuonut julki syvällisempiä pohdintojaan (mikä on ihan okei, ois aika tuskaa jos kaikki kirjottas tollasia romaaneja ku mä välillä :D), niin siellä taustalla vaikuttaa kuitenkin astetta pidemmälle pohdittuja juttuja. Mun vaan teki mieli kirjotella tollain hiukan eri tavalla tähän väliin. Mun mielestä silloin, kun alkaa ruotimaan toisen ihmisen ''puutteita'', jotka ei itseä napostele, on ihan hyvä harrastella itsetutkiskelua. Jos mun hengitys välillä haisee, ei mun kiinnostuksella oo mitään oikeutta latistua siks että toisen hengitys haisee kans välillä. Tyhmä esimerkki, mut muistuttaa meitä siitä, et onhan meistä jokainen täynnä pikku ''virheitä'', jotka puolestaan tekee meistä ihmisiä.

Ja tosta kokkaushommasta vielä, niin itsekin sanoit hyvin, että kyllä sä mielelläsi sen leivän voitelet sille kullallesi, vaikka se itse osaakin. Mä puolestaan oisin valmis sellaseen kompromissiin, et jos meikä hoitas pääasiallisesti noi kokkaushommat, ni kumppani sais sit hoitaa pääasiallisesti jotku toiset hommat. Oisin aika kusessa jos mun vastuulla olis esim. elektroniikkaan liittyvät jutut, ja sen jälkeen ois kusessa koko talous. Musta ehkä hienointa on kuitenkin se, että toinen voi opettaa toista sellasissa asioissa, joita se toinen ei ihan hirmu hyvin hallitse.

Okei nyt meni ihan offtopiciks. Mut enihau, ehkä sä pikemminkin kuvailit tolla keittiössä avuttomuudella sellasta ylikorostunutta äijä-asennetta, joka varmaankin joillain uroksilla pätee kaikkiin kodinhoidollisiin asioihin. Jotkuthan varmaan elää yhä sellasessa uskossa, että naisen pitäs hoitaa kaikki siivous, kokkaus, pyykkäys ym. asiat. Sellasta en mäkään kattelis, koska mä en halua mitään kasvattia, vaan kumppanin. Että samoilla linjoilla ollaan. :)

Axu-T, 4.7.2007 04:08:

Ja voi vielä lisätä että joskus sitä rakkauttakin on vain vaikeaa ottaa vastaan, saati mitenkään etsiä. Se "turn off" saattaa joskus tulla pelkästään siitäkin että juttu menee liian syvälliseksi liian nopeasti ja laukaisee "pakorefleksin". Vaatii todellista "heittäytymistä" aloittaa suhde vieraan ihmisen kanssa.

Hyvei juttui kirjottelit. Ja tosta quottaamastani, niin ymmärrän täysin sun pointin. Kuitenkin musta jokaisen olisi hyvä harrastaa taas kerran sitä itsetutkiskelua ja miettiä, että onko valmis suhteeseen ja rakkauteen vai ei. Yksinolo tekee pirun hyvää silloin, kun on epävarma omasta mielentilastaan. Säästyy mielten pahoittamiselta ja kaikelta ylimääräseltä paskalta. Itsekin olisi voinut joskus taannoin harrastaa enempi juurikin sitä asioiden miettimistä ihan rauhassa ja yksin. Onneksi kaikki mogailee välillä, ja tyhmiä on vain ne, jotka ei mogailuistaan opi mitään. Tosin, erittäin hyvä lause on myös tämä: ''Elämässä on niin paljon virheitä, ettet millään ehdi tehdä niitä kaikkia. Ota siis opiksesi muiden virheistä.''

Meikä rakastaa selkeesti tätä offtopicceilua.