Seurustelin erään viinafasistin kanssa useamman kuukauden. Hän päätti milloin ja kuinka paljon oli sopivaa juoda. Alkoholin käyttö ei saanut olla "säännöllistä" eli piti olla "viikkoja" jolloin ei juo, mutta ei kuitenkaan mitään säännöllisyyttä esim. joka toinen viikonloppu.
Tyttö joi toki itse, joskus enemmän, joskus vähemmän. Jos oli mennyt kaksi viikonloppua niin, että oli käytetty alkoholia kumpanakin, silloin piti jäädä väkisin kotiin kolmanneksi viikonlopuksi ja skipata esim. ystävän synttärit tai festarit (UMF05 ja Konefestari viime vuonna). Maalla ei saanut juoda olutta saunan jälkeen sillä "siinä ei olisi mitään järkeä". Syntyi järjetön riita siitä, että ostin 4 hengelle 3 litraa valkoviiniä viime vuoden juhannukseksi. (Olimme maalla 3 päivää.) Luonnolisesti sitä viiniä ei sitten juotu (sillä edellisenä viikonloppuna oli juotu 6-päkki kaljaa).
Tytön perheessä ei ollut ilmennyt minkäänlaista alkoholismia eikä tytön käyttäytymisessä mikään viitannut henkilökohtaiseen ongelmaan alkoholin kanssa (paitsi tietysti asenne).
Tyttö oli vakuuttunut, että alkoholi on syypää kaikkeen mahdolliseen pahaan, mutta joskus se pitää sallia itselle. Kuulema opiskeluaikana "rellestäminen" oli "normaalia", mutta vanhempana se ei ollut enää hyväksyttävää.
Sanomattakin on selvää, että meillä näkemykset poikkesivat alkoholin käytöstä lähes jokaisessa tilanteessa.
Yhteenveto: Fasismi asian kuin asian suhteen.