Ozma, 28.5.2008 11:09:
Ennemmin menen porukan mukana, rapsin kuvia (enka tarkoita talla sita etta ilman katsomatta otan kuvia) ja pidan hauskaa itsekkin :)
Tota aihetta käsitteli tuo aiempi postaamani linkki miten kuvaajat tekee PJ (photo journalist) kuvausta eritavalla. Toiset näkee kauniin valon tai muun hienon komposition ja jää kytikselle odottamaan että siihen joku sopivalla tavalla tulee kohdalle.
Toiset taas kuvaa "tilanteiden mukaan" ja liikkuu tilanteen "sisällä" jolloin kuvataan samalla kun eletään sitä tilannetta.
Totta sekin, että aloittelijat kuvaa helposti "liikaa" ja itsekin kuvailen 20-30% vähemmän kuin mitä kuvasin tässä muutama kuukausi sitten. Itseluottamus kasvaa ja ajoitus paranee.
Itse taas kuvailen molemmin tavoin, jos näen jotain todella kaunista niin jään kytikselle tai kuvaan vain yhdestä paikasta toivoen, että tilanne tapahtuisi juuri siinä missä haluankin. Esim. viimehäissä jäin yhteen paikkaan kuvaamaan ja odotin, että hääpari tanssii juuri tietyssä paikassa. Tämän jälkeen taas sitten rupesin kuvaamaan fiilis pohjalla aika sarjatulimaisesti.
...tosin oli kuvaustapa mikä tahansa, niin mikään ei ole väärä vaan lopputulos ratkaisee. Just esim. näistä hääkuvaajista maailman kärjessä on kuvaajia jotka kuvaa aivan eri tavalla, mutta lopputulosta katsoessa aivan häkellyttävää jälkeä. Asiakkaalle se on myös aivan sama miten kuvaat, kunhan lopputulos on hyvä.
"odotteleva kuvaaja" :
http://www.jeffascough.com/
"sarjatuli kuvaaja" :
http://www.joebuissink.com/
...sitten jos kuvaat 200 ja jää 50 niin olet kyllä hyvä tai riippuu miten korkealle asettaa sen "hyvän" rajan. Häissä itselläni on noin 5-6% onnistumis prosentti, bileissä se menee vielä alemmaksi jopa 1-2%
Tosin tämäkin riippuu mitä kuvaa, posekuvia saa helposti 30-50% onnistumisluokkaa, kun tanssimiskuvat ja varsinkin missä odottaa valon sekä tanssijan osumisen kohdalleen romauttaa koko onnistumisprosentin. Tosin mitä väliä, kuvat ratkasee.
