Fyraett, 28.6.2005 20:04:
Jos meen huomen ilmottamaan etten aijo inttiin mennä, niin saanko valita ite koska alotan sivarin?
vai joudunko heti lapinjärvelle..
Vastaan nyt ite koska kävin selvittämässä asian! Jos joku muu joskus ihmettelis tätä samaa kysymystä:
Siviilipalvelkukseen ei tarvii samaan aikaan astua kun pitäisi inttiin mennä, vaan oman toivomuksen mukaan!
Ite laitoin vuodel eteenpäi et ehtii viel opiskella :)
Pakko sanoa, että armeijassa oli ihan mukavaa. Se on aika paljon kiinni siitä, miten siihen suhtautuu. Itse en ainakaan huomannut mitään "oman ajattelun tuhoutumista" tai vastaavia lieveilmiöitä josta ihmiset natisevat, ehkä kyse on sitten siitä miten itse pystyy oman selkärankansa siellä pitämään ja miten niihin käskyihin suhtautuu.
Armeijan käskytyksen tavoite ei ole tuhota ihmisen persoonaa ja tehdä hänestä kritiikitöntä tappokonetta, vaan saada joukko ihmisiä toimimaan ylhäältä päin johdettuna koneistona, joka saa tehokkaasti tehtävän suoritettua. Sotatilanteessa, siis tilanteessa jossa suomeen hyökätään ja oma maa ja läheiset ovat vaarassa, on saatanan tärkeää toimia käskyjen mukaan, sillä tilaa omien johtopäätösten tai sovellusten tekemiseen ei ole.
Tietenkin toivon ettei suomeen syty sotaa, ettei armeijassa hankittuja taitoja ikinä tarvitse käyttää tosielämässä, mutta lääkintämiehenä voin sanoa, että sain aika paljon takin alle hyvää siitä laitoksesta; opin yli EA2-tason kriisiavun henkeäpelastavaa ensiapua, sosiaalisia taitoja ja paljon muuta. Intissä oppii hyvin tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
Itse en näe pasifismin ja asepalveluksen välillä mitään ristiriitaa, paitsi jos pasifismi menee sellaiseksi, että suljetaan silmät kaikelta pahalta. En kuitenkaan tahdo lähteä siihen, että puolustetaan hyökkääjän oikeutta valloittaa suomi väkivallattomasti, koska kaikki sodankäynti on aina absoluuttisesti väärin. Tilanne tuskin on näin mustavalkoinen; ei ollut ennen, eikä nyt.
Armeijan tehokkuudesta ja järkevyydestä nykyisessä muodossaan en tiedä, en osaa asiaan ottaa kantaa, mutta laitoksena ja kokemuksena sain sieltä ehdottomasti enemmän hyvää kuin pahaa, ystäviä, kokemusta, taitoja ja paljon elämyksiä, joita ei muualta elämästä oikein millään saa.
Tammikuun 6 päivä koittaa vapaus... ei enää rinkkaa ei enäää trangiaa ei enää kasvovärejä naamioverkkoja tai yhtään mitään tiedusteluun liittyvää...Eli porissa suoritan ja tän hetkinen arvonimi on "Panssaritiedustelujoukkueen tiedustelutulenjohtoaliupseeri" Alikersanttina siis.. TJ 83
1/98 285pv Hennalassa sotilaspoliisina. Ne oli niitä aikoja kun päiväraha oli 12 markkaa ja nousi 240 päivän jälkeen 50 pennillä... rahat jonotettiin vääpeliltä käteisellä
kertaamassakin tuli käytyä ja siellä meininki oli hyvä
I/00 Hyrylä-hamina -akselilla vuorotellen. Ensin oppilaana, sitten santsaamassa. Aselajina herraskainen IT , vaikkakin ne suklaapossupäivät oli enemmän siellä tulenjohtajatissareilla kun meillä tykkiporukalla. Hahaa, vanha sisarlinjaviha on vielä tallella.