Onko muualla maailmankaikkeudessa elämää?

JustinSane:
---
Samu:
---
Ja todennäköisyys sille, että elämää olisi muissa aurinkokunnissa samaan aikaan kuin täällä meillä päin, on...noh, "suhteellisen pieni".

---


Nyt kirjotat tosta kaavan ja sit vaihdat kaikkien muuttujien tilalle äärettömän ja sit laske todennäköisyysprossa

Kyl "tuol" on elämää, minkälaista ja ollaanko me ikinä missään tekemisissä sen kanssa onkin sitten jo ihan toinen stoori.

Kannattanee tutustua Draken yhtälöön.

Älykästä? Ei. Ainakaan täällä.

nomic:
on tottakai, unityf on selvä esimerkki tästä

niimpä.. kyllä täällä saturnuksenkujalla viihtyy paremmin kun marsinkujalla jossa ennen tuppasin asumaan..

alek száhala:
---

Kannattanee tutustua Draken yhtälöön.

Nääh, se käytti jotain omia arvioitaan muuttujissa, muutenkin iha kakka yhtälö :/

Jep, ja toivon mukaan tulevat pian, tunkevat ensin kaikille perseet täyteen kaiken maailman mittareita ja sitten pamauttavat koko tämän paskan ilmaan.

sapeli:
ja jo matemaattisten todennäköisyyksienkin mukaan jossain päin maailmankaikkeutta on luultavasti jotain elämää; ei ehkä älyllistä elämää, mutta elämää kuitenkin.

Mun käsittääkseni matemaattisten todennäköisyyksien mukaan elämää ei pitäisi olla missään. Tosin nää "matemaattiset todennäköisyydet" on aika epäselvä määritelmä; elämän spontaani syntyminen vaan on niin hillittömän epätodennäköistä että on oikeasti ihme ja selittämätön kummallisuus, että elävä organismi on syntynyt sattumalta, oli olosuhteet mitkä tahansa. Tossa mielessä saattaa tosin olla todennäköistä, että muualla avaruudessa ei _tällä hetkellä_ ole elämää, meidänkin polkumme täällä on ollu universumin mittakaavassa silmänräpäys. Sensijaan elämää ja sivilisaatioita on varmaankin koko olemassaolon aikana ollut ja tuhoutunut lukuisia. Meidänkaltaisen elämän ylläpitäminen on niin uskomattoman pienistä astronomisista yksityiskohdista kiinni, että toista maankaltaista planeettaa varmaan hevillä löydy, ainakaan me emme sitä todennäköisesti löydä.

JustinSane:
---
alek száhala:
---

Kannattanee tutustua Draken yhtälöön.

---


Nääh, se käytti jotain omia arvioitaan muuttujissa, muutenkin iha kakka yhtälö :/

Nooh, en mee sanomaan kenen arviot on lähimpänä todellisuutta.

Mutjoo no.. periaatteessahan todennäkösyyslaskenta ei pidä paikkaansa millään tasolla. Ihan pernasta.

Oishan se aikamoista tilanhukkausta, jos ei olisi!

Ja siis jos kaikki muuttujat on äärettömiä... eikös oo todennäköistä että jossai tampataan konemusiikin tahtiin yhtä intohimosesti ku meilläkin?

Jos pistää äärettömän määrän apinoita hakkaamaan kirjotuskoneita äärettömän kauan ni eikös jossain vaihees joku niistä kirjota täydellisen kopion Hamletista, itse osaamatta kirjtotaa tai lukea?

Ei oo. Tai jos on, ni se on sitte siellä missä maailmankaikkeus loppuu.

Mosh:
Oishan se aikamoista tilanhukkausta, jos ei olisi!

Ja siis jos kaikki muuttujat on äärettömiä... eikös oo todennäköistä että jossai tampataan konemusiikin tahtiin yhtä intohimosesti ku meilläkin?

Toki jos ois ääretön määrä planeettoja niin kaikki mahdolliset vaihtoehdot toteutuisivat, itse asiassa äärettömän monta kertaa. Mutta kun ei ole.


The Drake Equation was was devised by Dr. Frank Drake in the 1960s in an attempt to estimate the number of extraterrestrial civilizations in our galaxy with which we might come in contact. The main purpose of the equation is to allow scientists to quantify the uncertainty of the factors which determine the number of extraterrestrial civilizations.

The Drake equation states that

N = R^{*} * f_{p} * n_{e} * f_{l} * f_{i} * f_{c} * L

where:

N is the number of extraterrestrial civilizations in our galaxy with which we might expect to be able to communicate

and

R* is the rate of star formation in our galaxy
fp is the fraction of those stars which have planets
ne is average number of planets which can potentially support life per star that has planets
fl is the fraction of the above which actually go on to develop life
fi is the fraction of the above which actually go on to develop intelligent life
fc is the fraction of the above which are willing and able to communicate
L is the expected lifetime of such a civilization


Current estimates of the Drake equation parameters

This section attempts to list best current estimates for the parameters of the Drake equation. Please list new estimates for these values here, giving the rationale behind the estimate and a citation to their source.

R*, the rate of star creation in our galaxy
Estimated by Drake as 10/year

fp, the fraction of those stars which have planets
Estimated by Drake as 0.5

ne, the average number of planets which can potentially support life per star that has planets
Estimated by Drake as 2

fl, the fraction of the above which actually go on to develop life
Estimated by Drake as 1

In 2002, Charles H. Lineweaver and Tamara M. Davis (at the University of New South Wales and the Australian Centre for Astrobiology) estimated fl as > 0.33 using a statistical argument based on the length of time life took to evolve on Earth. Lineweaver has also determined that about 10% of star systems in the Galaxy are hospitable to life, by having heavy elements, being far from supernovas and being stable themselves for sufficient time. [1] (http://www.newscientist.com/news/news.jsp?id=ns99994525)


fi, the fraction of the above which actually go on to develop intelligent life
Estimated by Drake as 0.01. Solar systems in galactic orbits with radiation exposure as low as Earth's solar system are more than 100,000 times rarer, however.

fc, the fraction of the above which are willing and able to communicate
Estimated by Drake as 0.01

L, the expected lifetime of such a civilisation
Estimated by Drake as 10 years.

A lower bound on L can be estimated from the lifetime of our current civilization from the advent of radio astronomy in 1938 (dated from Grote Reber's parabolic dish radio telescope) to the current date. In 2004, this gives a lower bound on L of 66 years.

In an article in Scientific American, Michael Shermer estimated L as 420 years, based on compiling the durations of sixty historical civilizations. Using twenty-eight civilizations more recent than the Roman Empire he calculates a figure of 304 years for "modern" civilizations. Note, however, that the fall of most of these civilizations did not destroy their technology, and they were succeeded by later civilizations which carried on those technologies, so Shermer's estimates should be regarded as pessimistic.


Näillä parametreilla meidän galaksissamme olisi 0,42 ehdot täyttävää sivilisaatiota, eli ei yhtään lisäksemme. Tietenkin noiden parametrien valinta on paikoin aikamoista arvontaa, joten tuota voi pitää korkeintaan yhtenä mahdollisena ohjeellisena arvona.

http://en.wikipedia.org/wiki/Drake_equation

Ana-5000:
Mun käsittääkseni matemaattisten todennäköisyyksien mukaan elämää ei pitäisi olla missään. Tosin nää "matemaattiset todennäköisyydet" on aika epäselvä määritelmä; elämän spontaani syntyminen vaan on niin hillittömän epätodennäköistä että on oikeasti ihme ja selittämätön kummallisuus, että elävä organismi on syntynyt sattumalta, oli olosuhteet mitkä tahansa. Tossa mielessä saattaa tosin olla todennäköistä, että muualla avaruudessa ei _tällä hetkellä_ ole elämää,

Itse asiassa on saatu viitteitä siitä ettei se ehkä olisikaan niin epätodennäköistä: tarvittavat molekyylit muodostuvat spontaanisti suhteellisen helposti, ja sopiva sattama tarpeeksi pitkän ajan kuluessa saattaisi laukaista elämän syntymisen.

Kyllä on!!!!!

toma:
Näillä parametreilla meidän galaksissamme olisi 0,42 ehdot täyttävää sivilisaatiota, eli ei yhtään lisäksemme. Tietenkin noiden parametrien valinta on paikoin aikamoista arvontaa, joten tuota voi pitää korkeintaan yhtenä mahdollisena ohjeellisena arvona.

Haluan tässä vielä tähdentää että maailmankaikkeudessahan on siis arviolta usea sata miljardia galaksia... Eli vaikka tuo kaava heittäisi vaikka kuinka paljon niin on lähes käsittämätöntä etteikö jossain päin tätä universumia olisi elämää. Sitten taas on aivan eri asia pääsisikö kukaan heistä tänne koskaan, koska galaksien väliset matkat tuppaa olemaan aika pitkiä...

(edit: plääh, finlish rulaa)

Mistä me voidaan tietää tuommoista*ding* emme nää niin pitkälle*hymy* Uskoisin niin koska missään ei kielletä asiaa

toma:
Itse asiassa on saatu viitteitä siitä ettei se ehkä olisikaan niin epätodennäköistä: tarvittavat molekyylit muodostuvat spontaanisti suhteellisen helposti, ja sopiva sattama tarpeeksi pitkän ajan kuluessa saattaisi laukaista elämän syntymisen.

Itseasiassa tarvittavat molekyylit ei mun tietämyksen mukaan muodostu kovinkaan helposti. Yksittäisiä aminohappomolekyylejä on saatu syntymään "alkulätäkköä" simuloimalla ja kohtalaisen yksinkertaisia aminohappojen ketjuja ja muita aminohappojen yhdisteitä, muttei mitään läheskään niin monimutkaista kuin elävien otuksien proteiinit. Ja elävän, itseään monistamaan kykenevän, aminohappoketjun (eli proteiinin) syntyminen on jo aika epätodennäköistä... muttei tietenkään täysin mahdotonta.

Meitsin mielipide asiasta.. Jos maailmankaikkeus olisi loputon/ääretön olisi myös loputon määrä
vaihoehtoja kaikelle... eli olisi loputon määrä samanlaisia planeettolja kuin maa missä olisi
sama tilanne pilkulleen kuin tälllä planeetalla... mikäli maailmankikkeus (ääretön) on se mitä
ihmismieli käsittää... Toisaalta jos avaruus loppuu johonkin niin onko se mitä... eli mitä
on ei mitään...? Onko se vain tyhjää paperaria mihin ei ole vielä piirrettty mitään...??

Mä on aina lapsesta asti jo kiehtonut tälläset aiheet. :) ja vieläkin mietin näitä asioita välillä, sellaisina öinä kun en saa unta.. Olen sitä mieltä että kyllä jossain tulla äärettömässä avaruudessa on tällä hetkelläkin jotain bakteerien kuhertelua menossa..

Vielä kun tulee mietittyy välil et kui iso toi "avaruus" oikeastaan on, nii tulee ihmeellinen tunne pääl et ei h*lvetti me ollaan pieniä. Ja jos avaruus laajenee kokoajan niin minne se laajenee ja jos se on loputon minne se laajenee nii onko siellä mitään (planeetoja,kivilohkareita), vai onko siellä tyhjää. Ja miten joku voi olla ääretön tai loputon, kyllä joku raja pitää jossain vaiheessa tulla vastaan... Entä missä tämä kaikki avaruus on? Liikaa kun tätä miettii nii tulee mietittyy et entä jos tämä meidän "ääretön avaruus" onkin jokin mikroskooppisen pieni "solu" jonkun reippaasti isomman eliön kehossa...tai vast. Ääh vaikea selittää

Mutta parhaimmat ihmeelliset/sekavat tunteet tulee kun miettii, että mitä jos ei olisi mitään niin mitä olisi??
Siis jos ei olisi tätä taloa, maapalloa, aurinkokuntaa, galaksia, universumia. Kerrassaan ei olisi mitään. Olisiko minkään väristä mustaa, valkoista tai väritontä? Mutta jos ei olisi yhtään mitään nii ei olisi värejä, hajuja, kylmää tai kuumaa, valoista tai pimeää.. Niin mitä sitten.
Eli mitä järkeä tässä kaikessa on, periaatteessa millään ei ole mitään merkitystä kun emme voi saavuttaa mitään.

Tälläisiä asioita kun miettii niin tulee aina hällävälii olo, et mitä sit jos teen näi tai noi tai jätän tekemät, onko merkitystä?
On tietenkin mutta suuremmalla näkökulmalla ei.

Eipä tälläisiä asioita edes voi näin lyhyesti järkevän kuuloisesti selittää.

toma:
Itse asiassa on saatu viitteitä siitä ettei se ehkä olisikaan niin epätodennäköistä: tarvittavat molekyylit muodostuvat spontaanisti suhteellisen helposti, ja sopiva sattama tarpeeksi pitkän ajan kuluessa saattaisi laukaista elämän syntymisen.

Mitä viitteitä? Mä oon saanu sellasen kuvan että just nimenomaan se tarvittavien molekyylien spontaani syntyminen ja järjestyminen esim. proteiineiksi sattumalta on ihan hillittömän epätodennäköstä. Kerro toki lisää :)

Mietitäänpä asiaa siltä kannalta, että ihmisetkö sen päättää mitä on elämä Tottakai se voi olla aika vaikeeta löytää elämää "tuolta", varsinkin meidän nykyisellä tekniikalla. Ja vielä vaikeampaa se on niin pitkään kunnes ihminen tajuaa, ettei hänen tapansa elää ole ainoa tapa elää.

Myös se, että ihmiset näkevät maailman erehtyväisten ja huijattavissa olevien aistien varassa, kuinka paljon meiltä jää näkemättä asioita jatkuvasti? Tottakai silmät antavat hyvän aistimuksen siitä mitä niille tulee, mutta aivojen näkökeskus suodattaa siitä osan pois tunteiden ja fyysisen tasapainon mukaan; Aivothan sen näköhavainnon rakentavat, silmät toimii vaan "viestintuojana" (ja eikös se kuvaki, mikä silmiin, heijastuu ole alunperin kaksiulotteinen, ja aivot rakentaa sen kolmiulotteisuuden tunteen).

Mut kiehtova aihe tosiaan, ja tällaisia asioita on kiva miettiä. Vois se olla aika siistii jos sielt löytyis jotain elämää, vaik jotain joka opettais meidät elämään paremmin, mut nyt mentiin taas itsekkääseen ajatteluun

Siin yhes leffassa sanottiin hauskasti, et se ois avaruuden (tilan) tuhlausta, jos ei olis muualla elämää. Ihan fiksusti kiteytetty.