Kate, 26.7.2007 12:37:
Tarkoitan siis samanlaisuudella kasvatusta ja käytöstä, toisaalta, vanhemmistahan se kasvatus lähtee ja tuntuu, että nykyään lapset laitetaan tarhaan hyvin nopeasti ja hyvin pienenä.
en nyt oikeen kässää tota pointtia... et ku lapset laitetaan tarhaan pienenä...
mitä sitten? mun lapset on molemmat menneet tarhaan 11 kuukauden ikäisinä, ja silti mä oon kuitenkin loppupelissä se, kuka ne kasvattaa. tarha tukee mun kasvatustyötä, jonka vuoksi siellä käydään kasvatuskeskusteluja. vanhemmalla lapsella (3vee ja 10kk) on kyllä käytöstavat kohillaan, osaa pyytää ja kiittää ja muutenkin sellasta mainitsemaasi kaupassa huutamista ei tapahdu. miro pyytää ja jos ei saa, niin tyytyy siihen. välillä tietty harmittaa jos ei saa jotain, mutta KOSKAAN ei oo tarvinnut kaupassa tapella.
melkein sama pienemmän kanssa (1vee 8kk), hyvin huomaa kasvatuksensa tuloksen, kun vertaa esimerkiksi vaikka nuihin vallattomiin ja kurittomiin naapurin ipanoihin....
Kate
Meillä kasvattaminen on hieman hankalalla pohjalla (vaikka minun roolini on siinä pienempi, minä en ole enkä koskaan tule olemaan heidän äiti tai varaäiti), koska mies ja hänen entinen puoliso eivät tule toimeen. He eivät siis kunnolla pysty keskustelemaan mistään. Meillä miehen kanssa on suhteellisen sama linja siitä, että miten meillä ollaan ja miten meillä toimitaan. Välillä tuntuu (ja olen näin itseasiassa myös isovanhempien puheesta ja käynneistä ymmärtänyt), että lapset saavat äitinsä luona tehdä lähes mitä lystää, samalla, äiti ei voi tehdä yhtään liikettä, ilman ettei joku roikkuis jalassa.
toi on tosi ikävää, jos miehesi ja lasten äiti ei osaa keskustella keskenään. tuollaisessa tilanteessa, jossa lapset ovat myös joskus teillä, olisikin syytä sopia yhteiset pelisäännöt, jota noudatetaan molemmissa paikoissa. jos ei sopia pysty (ja toisessa paikassa saa tehdä mitä vaan), käy noin kuin kirjoititkin, ja se ei ole mukavaa kenellekään. ei edes lapsille, sillä onhan se aika outoa, että yhdessä paikassa saa tehdä mitä huvittaa, ja toisessa paikassa onkin säännöt, siinä menee pikkuihminen vallan sekaisin.
Kate
Tämä heijastuu myös meillä ollessa. He eivät osaa leikkiä keskenään, jos 10 minuuttia ovat keskenään omassa huoneessa, niin huomionkipeä 4-vuotias on taas "häiriköimässä" ja kinumassa sitä ja tätä ja tota....
mutta täytyy myös muistaa, että tuossa iässä vaikka ikäeroa ei paljoa ole, niin 2- ja 4-vuotias on kuitenkin ihan eri tasolla. ei 2-vuotias osaa leikkiä vielä isompien leikkejä, mistä saattaa vanhempi lapsi turhautua. ei pidä olettaa että tuon ikäiset olisivat vain omassa huoneessa leikkimässä.
meillä kyllä nuo kaksi viihtyy hyvin keskenään, mutta ei ne siellä huoneessa jaksa kauaa olla, ravaavat sit ympäriinsä. ei pidä vaatia liikoja pieniltä lapsilta.
ja jos lapset ovat teillä joka toinen vloppu, niin en ihmettele yhtään huomionkipeyttä. onhan se ihan eri tilanne kuin lasten normaali arki, ja onhan sitä isää mukava nähdä ja silloin sitä huomiotakin hakee eri tavalla kuin jos asuisivat teillä jatkuvasti.