Tyydyttävä elintaso ja palkka?

Jone:
Mä myönnän kuuluvani niihin "bleeding heart"-ihmisiin, joille usein naureskellaan "Niin kauan kuin kolmannen maailman maissa ihmiset kuolevat nälkään, niin pidän kohtuuttomana vaatia suunnatonta elintasoa itselleni"-lausahduksista. Mut näin on. Mua suoranaisesti vituttaa perisuomalainen kitinä keskimääräisen ostovoimamme pienuudesta ja "liian alhaisesta" elintasostamme, jota kuulee vähintään joka toisen itseään jonkinasteisena intellektuellina pitävän kermaperseen suusta samalla kun se perse lepää design-sohvalla ja taustalla huutaa viiden tonnin kotiteatteri.

Valmistumiseni jälkeen saan palkkaa mitä saan ja sen mukaan sitten eletään.

no kato kun meillä on näin masentavan pimettä ja kylmää niin pieni haaveilu lämmittää...

hmmmm 50 000 kuus ... sillai verot kierrettynä...

Nojaa, kyllä mä ainakin tyytyisin loppuviimein aika vähäänkin. Esim nyt mun elämäntilanteessani ei ole mitään moittimista. Opiskelen ja käyn töissä samanaikaisesti, eikä tulotaso silti päätä huimaa. Ihan mukavasti tässä silti saa itseään ja harrastuksiaan toteuttaa.
Jos miettis et tienais sanotaan nyt vaikka 4KE/kk , niin mitäköhän välttämättömän tarpeellista mä sillä ylimääräisellä ostaisin? Vitut. Just nyt en kaipaa mitään muuta kuin aikaa muuhunkin kuin työntekoon.
Tulevaisuudessa kulut ehkä kasvavat, mutta eipä ole enää opintojakaan rassaamassa.

mitä enemmän hilloa purkissa on, sitä suuremmalla kädellä sitä suuhun ahtaa. työpaikan vaihtuessa palkka nousi joitakin satasia ja muuttui vihdoin normaalin säännölliseksi, eli ei tarvitse enää arpoa montako päivää palkkapäivän jälkeen vajaa palkka tilille tupsahtaa ja monessako osassa.

silti tuntuu ettei siitä enempää iloa ole, kun ensin kelan koura kaappaa siitä 300e 5 kuukautta, sitten kun siitä pääsee eroon niin tupsahtaa ylimääräinen yhtiövastike, ja kun siitä pääsee eroon niin on jäljellä muutama 2-600e luottokorttilasku jne. pienemmällä palkalla sai laitettua rahaa säästötilille, jonka oon nyt suuremmalla palkalla tyhjentäny.

missä menee vikaan? kenties siinä että käytän luvattuja rahoja ennen kun ne on tilillä -> rahat loppuu ennen kun ne oikeesti on tilillä -> visa vinkuu.

mutta kyllä silti voisin sanoa olevani melko tyytyväinen nykyiseen elintasoon, vaikka asuntolaina+yhtiövastike voiskin olla suhteessa pienempi palkkaan nähden. nyt vihdoin joulukuussa pitäis saada ns. ylimääräiset menot nollattua, eli vihdoin palkasta jää käteen 'oikea' määrä välittömien kulujen (asuntolaina, yhtiövastike, sähkölasku, kaasulasku, bussilippu, kännykkä, netti, punttis, liiton jäsenmaksu) jälkeen.

toki hieman enempikin vois olla, 3000e vois olla aika hyvä, ei epärealistinen korkea mutta ei kituutuspalkkakaan.

Tyydyttävä elintaso. Hmm, mulla toi määräytyy varmaan aika paljon tilanteen mukaan. Nyt siviilipalveluksen aikana tyydyttävä elintaso on tuo muutama euro päivässä, enkä odota sen suuremmin kasvavan opiskelujen alettua. Uskoisin kuitenkin, että tulevaisuudessa vaatimukset saattaa hiukan kasvaa tuosta, nimittäin omakotitalo, terveydenhoito ja muut välttämättömyydet tulee sen verran kalliimmiksi kuin nykyään.

En kuitenkaan ala rakentamaan lasikattoja itselleni. Enemmän on... enemmän :)

Tää on kyllä jotenkin mielenkiintoista tää raharaharaharaha-kulttuuri. Työpaikoista / tulevaisuudenhaaveista kysellessä vastaus on aina jotain tyyliin "hyvä palkka" tai "paljon rahaa".
Ite oon lähinnä lähteny kelaamaan tätä hommaa siltä kannalta, että ihan helvetin paljon mieluummin teen duunia (siis sitten kun puhutaan siitä ekasta "oikeasta työpaikasta") jota oikesati diggaan tehdä mutta josta saa vaan sen "järkevän toimeentulon" kuin, että painan ihan kusisukassa jotain duunia mistä ei itse edes pahemmin välitä mutta mistä saa "vitusti rahaa". Siis, että en lähde väenvängällä tunkemaan johonkin alalle "koska siel on hyvä palkka".

kilobitti:
Joskus mietittiin tätä kavereiden kanssa, ja todettiin että semmonen 2 milj. lottovoitto riittäis hyvin loppuiäksi. Pitkällä tähtäimellä sen sais tuottamaan vähintään 5% korkoa vuodessa, ja silläkin kk-tuotoksi tulis reilut 8000 kuluttamatta alkuperäistä pottia ollenkaan.

(2.000.000*0,05)/12 = 8333/kk

Tässäkin sitten pitää oikeasti laskea tosta summasta pois se pääomavero, eli 28%. Osakkeiden kanssahan tuo "ongelma" ei taida realisoitua kuin vasta sitten kun myy osakkeet pois.

Samaa oon iteki miettiny, että miljoonalla pitäis olla jo hyvät mahdollisuudet siirtyä eläkkeelle. Tosin allekirjoittanut varmaan jatkaisi duunissa, tekis esim. 4 päivästä työviikkoa. Duuni kuitenkin rytmittää elämää ihan mukavasti. Tai vaihtoehtoisesti opiskelisin jotain kiinnostavaa.

Oma palkka on tällä hetkellä riittävä ja siitä jää joka kuukausi jotain säästöönkin, vaikka suurin osa hujahtaa auto+asuntolainan lyhennykseen. Toki snadisti enemmänkin saisi tulla.

JustinSane:
Ite oon lähinnä lähteny kelaamaan tätä hommaa siltä kannalta, että ihan helvetin paljon mieluummin teen duunia (siis sitten kun puhutaan siitä ekasta "oikeasta työpaikasta") jota oikesati diggaan tehdä mutta josta saa vaan sen "järkevän toimeentulon" kuin, että painan ihan kusisukassa jotain duunia mistä ei itse edes pahemmin välitä mutta mistä saa "vitusti rahaa". Siis, että en lähde väenvängällä tunkemaan johonkin alalle "koska siel on hyvä palkka".

Sama juttu.

Mulle ei tulisi mieleenkään tehdä töitä, mistä en pitäisi, mutta ei se ole mulle minkäänlainen moraalinen este pyytää hyvää (subjektiivinen käsite) palkkaa siitä työstä, josta pidän :)

P.S. Sivarin aikana on kyllä muistanut taas sen, kuinka tärkeää on se, että tekee työtä josta pitää.

Jone:
Mä myönnän kuuluvani niihin "bleeding heart"-ihmisiin, joille usein naureskellaan "Niin kauan kuin kolmannen maailman maissa ihmiset kuolevat nälkään, niin pidän kohtuuttomana vaatia suunnatonta elintasoa itselleni"-lausahduksista. Mut näin on. Mua suoranaisesti vituttaa perisuomalainen kitinä keskimääräisen ostovoimamme pienuudesta ja "liian alhaisesta" elintasostamme, jota kuulee vähintään joka toisen itseään jonkinasteisena intellektuellina pitävän kermaperseen suusta samalla kun se perse lepää design-sohvalla ja taustalla huutaa viiden tonnin kotiteatteri.

Valmistumiseni jälkeen saan palkkaa mitä saan ja sen mukaan sitten eletään.

Missä se suunnattoman raja menee? Kolmannen maailman asukkaiden mielestä taidat olla nyt jo miljonääri opintotukinesi.

Itseäni vituttaa moinen kitinä, koska minä olen tulotasoni ansainnut, minä olen köyhät päiväni kärsinyt. Teen uuvuttavaa (henkisesti) duunia palkkani eteen ja en todellakaan menetä yöuniani isosilmäisten lasten takia. Onhan se toki perseestä, että kaikilla ei voi olla turvattua elintasoa, mutta valitettavasti emme elä Utopiassa.

Jos on osaamista, niin työstään on vaadittava kohtuullista korvausta, muuten repii persettään vaan kokoajan ja palaa loppuun. IMHO.

Joku vetää varmasti herneen nenään tästä, mutta se ei kiinnosta pätkääkään.

Palkasta en tiedä, koska elämäntilanne vaikuttaa täysin siihen millaista palkkaa haluaa. Tällä hetkellä varmaan olisin äärimmäisen tyytyväinen johonkin 1 200 euron bruttoon, koska loppujen lopuksi ei kulutkaan niin isoja ole. Mutta valmistuttuani kuluni nousevat jotain 1 000 % eikä tuo 1 200 euroa riittäisi mihinkään, näin siis en voi vastata mikä on tyydyttävä palkka. Lisäksi ihminen ei ole koskaan tyytyväinen siihen mitä hänellä on, vaan aina on saatava jotakin lisää.

Tyydyttävä elintaso on minulle sellainen, jossa ei tarvitsisi miettiä ihan koko ajan, että jos nyt ostan tuon niin en voi mennä sinne. Tällä hetkellä etenen taloudellisesta kriisistä toiseen järjestään. Vakavaraisuus on tavoitteeni.

Ja mitä siihen tulee, ettei meidän suomalaisten kermaperseiden tule vaatia parempaa palkkaa ja elintasoa, elämä ei ole reilua. Tarkoitan sitä, että totta kai vituttaa ajatella kuluttavansa päivässä enemmän kuin suurin osa maailman asukkaista ikinä, mutta sille ei voi mitään. Tauno Tavallinen kadulla ei sinällään voi vaikuttaa kolmannen maailman ongelmiin ja krooniseen nälkäongelmaan maailmassa, mutta jos tarpeeksi monet tekevät pieniä asioita tilanteen muuttamiseksi, tällöin voi jo vaikuttaa maailman menoon.

mikkihiiri:
Ja mitä siihen tulee, ettei meidän suomalaisten kermaperseiden tule vaatia parempaa palkkaa ja elintasoa, elämä ei ole reilua. Tarkoitan sitä, että totta kai vituttaa ajatella kuluttavansa päivässä enemmän kuin suurin osa maailman asukkaista ikinä, mutta sille ei voi mitään. Tauno Tavallinen kadulla ei sinällään voi vaikuttaa kolmannen maailman ongelmiin ja krooniseen nälkäongelmaan maailmassa, mutta jos tarpeeksi monet tekevät pieniä asioita tilanteen muuttamiseksi, tällöin voi jo vaikuttaa maailman menoon.

Toi kappale sisältää niin monta ristiriitaa, että saat itse korjata ne. En edes viitsi lähdetä revittelemään.

ezzy:
Jos on osaamista, niin työstään on vaadittava kohtuullista korvausta, muuten repii persettään vaan kokoajan ja palaa loppuun. IMHO.

Täsmälleen samaa mieltä. Se, että palkkataso on Suomessa huomattavasti monia köyhiä maita korkeampi ei tarkoita sitä, että minun pitäisi huorata itseäni työnantajalle paskalla palkalla ja sen jälkeen kituuttaa merkittävästi köyhiä maita korkeampien kulujen takia henkihieverissä näkkileivällä. Se, että vaatii työstään ansaitsemansa tulotason (suhteutettuna pakollisiin menoihin ja elämiskustannuksiin) ei ole välinpitämättömyyttä köyhien maiden ihmisiä kohtaan - se on välittämistä omasta itsestä ja omasta hyvinvoinnista. Nämä kaksi asiaa eivät välttämättä liity toisiinsa yhtään mitenkään, tai ole ristiriidassa keskenään.

.pi.

teen opintojen ohella duunia 20h/vko. vuoden alkupuolella siitä irtosi n. 400e/2vko ja lisäksi kelalta 400e/kk. eli aika mukavasti, kun vuokra oli siinä 230e. sitpä tulikin kesä ja tuli lomarahojen lisäksi tehtyä duunia muutama viikko hieman enemmän ja totesinkin, että joutuu jättämään opintotuet syksyllä pois. lisäksi verottaja rupesi nykimään enemmän palkasta, nyt saan reilut 300e/vko. vaan kun oli tottunut siihen parempaan elintasoon, niin sitä tottumusta onkin vaikea karistaa pois.

however.

mitä tulevaisuuteen tulee, niin joku parempi palkka (2500-3500e) olisi tietenkin vallan mukava. tai sellainen, että uskaltaisi lainata rahat ok-talon (ja perheen) hankkimiseen, jos tie moiseen suuntaan vie.

toisaaltahan ihan parasta olisi uskaltaa poistua oravanpyörästä jo sen alkuvaiheessa, ja elää silti antoisa elämä. :o

JustinSane:
Tää on kyllä jotenkin mielenkiintoista tää raharaharaharaha-kulttuuri. Työpaikoista / tulevaisuudenhaaveista kysellessä vastaus on aina jotain tyyliin "hyvä palkka" tai "paljon rahaa".
Ite oon lähinnä lähteny kelaamaan tätä hommaa siltä kannalta, että ihan helvetin paljon mieluummin teen duunia (siis sitten kun puhutaan siitä ekasta "oikeasta työpaikasta") jota oikesati diggaan tehdä mutta josta saa vaan sen "järkevän toimeentulon" kuin, että painan ihan kusisukassa jotain duunia mistä ei itse edes pahemmin välitä mutta mistä saa "vitusti rahaa". Siis, että en lähde väenvängällä tunkemaan johonkin alalle "koska siel on hyvä palkka".

Oh, those beutiful blue eyes.. Kyl sitä työtä joutuu rahan takia tekemään, jos siitä vielä kaiken lisäks nauttii ni se on ihan hillitön bonari. Harva kuitenkaan työstään tykkää niin paljoa, että sitä huonolla palkalla tekisi. Kyl mä ainakin tällä hetkellä viihdyn töissä, mut se on eri asia sit taas et aionko jäädä näihin hommiin. Rahassa tärkeintä on sen luoma riippumattomuus; riittävä palkka takaa mulle mahdollisuuksia tehdä niitä asioita mistä nautin sitten työajan ulkopuolella. Tällä hetkellä mun intohimojani ja harrastuksiani rajottaa ainoastaan yksi asia; raha. Mun DJ-uranikaan ei pääse missään vaiheessa kunnolla käyntiin, kun ei ole varaa ostaa uusia levyjä. Mä en pääse tapaamaan ihmisiä muihin kaupunkeihin koska bensa maksaa, mä en voi ostaa niitä kirjoja mitkä haluan omistaa siksi, että mulla ei ole varaa, ja sillon tällöin joudun uhraamaan vapaa-aikaani työntekoon jotta saisin kaavittua tarpeeksi rahaa elämiseen.

Tässä mielessä rahakeskeinen kulttuuri ei ole ihmisten syytä, vaan itseään toteuttava ennusta. Mikäli nauttii asioista, jotka eivät maksa rahaa, tosta oravanpyörästä irrottautuminen on toki helpompaa. Mä taas nautin levyjen soittelemisesta, ulkona käymisestä ja reissailusta, ja oon valmis tekemään töitä sen eteen. Siksi mulle on erittäin olennaista, paljonko mulle maksetaan palkkaa.

Tällä hetkellä vaikka se paljon parjattu opintotukikin kyllä kelpaisi, parempi se on kuin 0 - voisi osallistuakin talouden kustannuksiin ja tulla pois avopuolison kukkarolta. Mutta näin tulevaisuutta ajatellen, tarpeellinen toimeentulo nyt kattaa tarpeet ja riitää myös välttämättömimmän toimeentulon yli, niihin elämänlaatua parantaviin asioihin. Ei elämän ja elinympäristön tarvitse mielestäni tursuta sitä materiaa ylenmäärin ja aina olla kädessä vaikka uuden mersun käsirahaa, vaan riittävien perusasioiden kattavuus(kuten vaikka se toimiva auto, tarpeeksi tilava kämppä ja riittävästi vaatetta) ja se, ettei tarvitse miettiä jokaisen ylimääräisen kuluerän kohdalla rahan riittävyyttä ja sitä, mistä nyt taas luovun, että voin ostaa illaksi pari siideriä, käydä bileissä, ostaa maalia tai kangasta, käydä leffassa tms.

Tradenomien keskipalkka on sellaista 2300 euroa/kk. Kyllä sellainen kohtuullisella veroprosentilla on erittäinkin hyvin kun perheessä on toinenkin palkansaaja,

Tyydyttävä elintaso on mulle sitä että saa katon pään päälle, safkaa ja sopivasti omaa kivaa (bileitä, vaatteita, jne). Sillai ettei tarvii joka sentin kohdalla kiristellä ja miettii et voinko ostaa nyt tuon vai tuon. Tällä hetkellä kun yksin elelen niin 1000e riittäis mulle.

KarriN:
teen opintojen ohella duunia 20h/vko. vuoden alkupuolella siitä irtosi n. 400e/2vko ja lisäksi kelalta 400e/kk. eli aika mukavasti, kun vuokra oli siinä 230e. sitpä tulikin kesä ja tuli lomarahojen lisäksi tehtyä duunia muutama viikko hieman enemmän ja totesinkin, että joutuu jättämään opintotuet syksyllä pois. lisäksi verottaja rupesi nykimään enemmän palkasta, nyt saan reilut 300e/vko. vaan kun oli tottunut siihen parempaan elintasoon, niin sitä tottumusta onkin vaikea karistaa pois.

Tää on kyl hauska juttu. Mä tein alkusyksystä ensin 20-tuntista viikkoa ja nyt kun siirryin 15-tuntiseen loppuvuodeksi opintojen takia, tulot tippui n. 150 e / kk, ja nyt tuntuu heti helvetin köyhältä. Oikeasti kuitenkin tulotasoni on varsin kohtuullinen opiskelijaksi.

Mutta tienaapa hetki vähän parempaa liksaa, niin vanhaan ei ole enää paluuta... ;) Keväällä taas kyllä 20-tuntiseksi. :D

KarriN:
toisaaltahan ihan parasta olisi uskaltaa poistua oravanpyörästä jo sen alkuvaiheessa, ja elää silti antoisa elämä. :o

EI jeijeiii!!! Pysy täällä vaan meidän muiden kanssa

Siis, ihan parastahan ois saada iso lottovoitto ja huokaista helpotuksesta. Sen jälkeen kun olisi rahaa, voisi käyttää elämänsä niinkuin haluaisi. Maallisella mammonalla (varsinkin sen puuttumisella) kun prkl on niin pirun suuri vaikutus käyttäytymiseen. Stressi, valitus, ammatinvalinnat, ajankäyttö, tulevaisuuden näkymät (siis tokihan minusta voisi tulla kusipäisempikin *juonittel*)

Haluaisin ainakin kuluttaa aikani muuhunkin kun pennien laskeskeluun ja KELAn papereiden kanssa pelleilyyn. Olisipa se sitten unelma-ammattiin tähtääminen (mikä sekin lie ) tai kodin perustaminen, matkustaminen, yms. Siis itselleen tärkeisiin asioihin voisi panostaa täysillä, kun se pakollinen rahan miettiminen olisi poissa kuvioista.

Tällä hetkellä saan pelkän opintotuen. Asumislisänkin ne perkeleet veivät, ku ukko tienaa muka liian hyvin (en tiedä miten se muilla vaikuttaa, mutta minä en toisen rahoihin mielelläni koske vaikka laki niin vaatisikin) Onneksi säästössä on vielä hippanen kesätuloja. Kohta nekin loppuvat ja sitten koittaakin aika, jolloin täytyy taas mennä töihin koulun ohella. Ja minä kun niin nautin vapaista illoista ja viikonlopuista Kyllä raha on perseestä, kun sitä ei oo tarpeeks.

Ammatissani keskipalkka on kait jotain 1500/kk. Se on riittänyt vallan mainiosti. Mutta kyllä sitä palkan pompsahdusta odottaa ihan mielellään tuolla koulun penkkiä kuluttaessa. (siis jos vaan saa koulutusta vastaavaa duunia sitten valmistuttuaan...)

Opintojen ohella tehtävästä duunista jää palkka rahoja vähän "sukanvarteenkin" mutta kyllä toi 3000/kk ois sellanen että sillä ihan hyvin tulis toimeen.

peepe:
Tällä hetkellä kun yksin elelen niin 1000e riittäis mulle.

Mun kokemuksen mukaan yksin eläminen on kyl huomattavasti kalliimpaa. Yksin on maksettava netti, tv-lupa, sähkö, kämppä yms. mitkä kumppanin tai kämppiksen kanssa voisi jakaa puoliksi.

Mä uskoisin, että joku 2500 euroa olis mulle jo sellainen palkka, että sillä voisi elellä aika huoletta. Vielä en ihan sitä saa, mutta ehkä joskus ^___^