IMO: voi, tai ainakin minä voin, jos ei oo mitään jäänyt hampaankoloon kummallakaan. Mä oon siinä ainakin onnistunut täydellisesti, vaikkakaan viimesimmän exän kanssa on vielä jotain epäselviä tunteita mun puolella, mutta kyllä sekin tästä suttaantuu, kunhan jaksaa nähdä vaivaa sen eteen ja mitä sitä nyt ei tekisi ihmisen puolesta, jota vieläkin ystävänä rakastaa
Esim. kahden eksän kanssa (toisen suhteen kesto öbaut 3v ja toisen öbaut 1v) olen todella hyvissä väleissä, vaikka toista en näe kauheen usein. Pystymme jakamaan öbaut kaiken elämässämme ja olemaan toisillemme vilpittömästi onnellisia. Tuntuu että tälläinen läheisyys syntyy vaan siitä, että on jossain vaiheessa jakanut toisen kanssa muutakin kun sängyn ja/tai ystävyyden.. Todella ihana tunne, kun rakkaus on molemminpuoleista, mutta siinä ei ole mitään sellaista, joka estäisi kummankaan elämän ja uusien ihmissuhteiden jatkumisen.
Tähän tietenkin vaikuttaa miten suhteet ovat päättyneet, eli mulla suhteet on pääosin päättynyt sellaiseen tilanteeseen, jossa toinen osapuoli tai me molemmat olemme yhdessä päättäneet kulkea eri polkuja. Eli suhteesta on vaan puuttunut sitä jotain, erilaiset arvomaailmat jne, eli ns. neutraali-ero-tilanne (lue: ei pettämistä). Jos päätös on ollut vain toispuoleinen, niin toinenkin puoli on sen asian jälkeenpäin huomannut ja nähnyt sen päätöksen oikeellisuuden, eli asia on keskusteltu läpi.
Yhdessä aikaisemmassa suhteessa on kyllä ollut jonkin tyyppistä pettämistä toisen osapuolen osalta, mutta senkin asian saimme jälkeenpäin juteltua läpi ja nykyään olen myös hänen kanssaan ystävä, vaikka näen häntä hyvin harvoin.
(edit: lisäyksiä)