Dorka:
Se on hupaisaa et toisen kuolema "suurimmassa" auto-onnettomuudessa on jotenkin suurempi asia, kun kuolla nälkään. Jotenkin tapa tehdä toisellatavalla kuolleista jotenkin eriarvoisia muihin on asia mikä muo ihmetyttää aivan suunnattomasti.
Hupaisaa samalla tavalla kun se, että lehmän voi tappaa ruuaksi muttei ihmistä. Tai se, että kiduttamalla tappaminen on "enempi väärin" kuin otsaan ampuminen. Tai se, että nuorena kuolleita surraan enemmän kuin vanhana kuolleita. Tilanteen yllättävyys, räjähdysmäisyys ja katastrofaalisuus yhdessä loi sellasen fiiliksen tässäkin turmassa, että ihmiset on ihan lohduttomia. Osittain surua lisää tieto siitä, ettei oikeastaan mitään oltaisi edes teoriassa voitu tehdä. Järistys havaittiin liian myöhään, aluetta ei ehditty evakuoida, ketään ei voitu varoittaa eikä ketään voi syyttä. Siinä on pikkasen eri mentaliteetti kuin siinä, että naapurin Pertti ajaa auton kännissä puuhun.
Dorka:
Sinähän tiedätkin parhaiten missä pumpulissa kukakin on eläny joten jättäisin tuollaiset kommentit kirjoittamatta.
Myönnettäköön etten susta tiiä, mut sun viestis vaikutti vähän sellaselta ettei hirveesti oo tarvinnu pahoja asioita elämässä kohdata.
edit: Tähän vois lisää yhden vastauksen, joka kirjoitettiin kirjottajalle SA'n D&D-boardilla, kun kirjoittaja ihmetteli omaa reaktiotaan tapahtuneeseen, joka oli hyvinkin samankaltainen kuin sulla:
Scribe:
One thing you must remember is that you're only receiving raw data, and not humanistic stories. The media is more concerned about bringing you the percentage of total population eliminated by the disaster than human interest stories. The only human angle I've read so far was a story on the AP wire about the actor Jett Li injuring his foot when waves hit a hotel he was staying in (the actor is fine, by the way, and I'm sure he'll be resuming filming of "The One: II" or whatever project he's invovled with in notime). I've not yet read a single story of a nine-year-old orphan boy who lost his parents to the flood and watched his own grandmother pleade for him to help her while she was being tugged under the water by some undercurrent.
Should you feel bad about the death toll? Why? It's just numbers. Not faces. We didn't really feel "bad" about the Holocaust until we started seeing the images of the skeleton forms strolling about, and hearing from the survivors. Eli Wisel's "Night" does a lot more to earn compassion for Holocaust victims than does a raw death toll.
As for almost feeling good about that, well, we are a fairly calloused and almost cruel culture. I crack my fair share of dead baby jokes, just like any other bloke out there. Perhaps it's more of a "you're a product of your society" sort of thing, rather than "there's something wrong with you, just you, and no one else but you."
If you really want to rally about the earth lashing back at us human scum, maybe you should wait for the planet to do something like open up and swallow a coal-burning plant or a copper smelting facility or something. Developing nations, while their industry is more dirty than developed countries, still have less industry anyway, and so less environmental impact.