Mahtavaa, että tällee vappuaattona on ilmeisesti viikon huonoin päivä tai ainakin aamupäivä.. jotenkii vaa nyt ottaa päähän kaikki.
Se alkoi aamulla siitä etten saanu **ttu edes kampaa läpi tukasta! joka ei edes ollut takussa, vaan kampaaja vaan laittoi eilen siihen niin keleesti jotain suihketta et koko pää on ihan karheen tahmee. Kiitti näistä
..noh, ne saa sentä pestyy pois, onneks muuten tuli ihan kiva tukka
Amma, 1.5.2009 02:25:
Taivuin Facebookiin.
OMG.
Hyvästi loputkin elämän rippeet.
Posts: 1,575
#29410
•
•
wiwi Valtava vaaleanpunainen agenttiorava
Tokaa päivää karsee darra vaikken juonut eilen pisaraakaan alkoholia. Ilmeisesti kaksi päivää dokaamista tarkoittaa myös kahen päivän krapulaa nykyään. :(
Hitosti koulujuttuja jotka pitäis saada pian pakettiin, mutta ei toivoakaan että tänään pystyis mihinkään. Eikä uskalla urheillakaan ettei pumppu tee tenää.
Tää päivä oli jo aamulla ihan perseestä mut nyt on kyl pilattu kaikki päivät kuukausiksi eteenpäinkin. Auton ilmastointihuolto ja n. 130e vaihtuikin n. 900 euron ilmastointikorjaukseksi, voi vitun vittu.
Väsyttää eikä huvita yhtään. Ei niin ollenkaan. Tahdon pois täältä. Kauas pois. Tahdon taikamaahan jossa sarvikuono ja yksisarvinen kulkevat rintarinnan ja jossa taustalla soi trance ja house ja kaikilla on hihattomat paidat ja aurinkolasit.
"Aamulla" heräsin ihan käsittämättömän väsyneenä. Kärsin siitepölyallergiasta, ja olo oli kamalan tukkoinen ja kutiava. Kävin vessassa, ja peilistä minua toljotti buldogin näköinen nainen. Silmäpussien välistä hohtivat kaksi verenpunaista silmää, ikäänkuin se olisi juuri tullut jostain hippimiitistä. Heitin Zyrtecin naamaan ja menin takaisin sänkyyn odottamaan olon kohenemista.
Fyysinen puoli helpotti puolen tunnin päästä, mutta rankan Vapun jälkeiset henkiset oireet jylläsivät. Kahvikaan ei piristänyt yhtään. Mieli oli niin maassa, että päätin laittaa puhelimen kiinni. Painoin varakännykkäni (tiputin vanhan teekuppiin) ylintä nappia, josta nuolinäppäimellä selasin kohtaan "Katkaise virta". Täysin samalla hetkellä, kun painoin näppäintä sain tekstiviestin ärsyttävän piippauksen säestämänä. Luin sen, ja isäni kertoi olevansa Tampereella. Olin ihan täysin unohtanut, että tänään oli se päivä kun hän olisi täällä kokouksessa. Ärsytti. Ja inhotti, että ärsytti.
Päätin lähteä lenkille piristyäkseni. Keskustan läpi raahautuessani näin Subwayn edessä keskikokoisen, tuuheakarvaisen koiran. Se seisoi peloissaan ja kylmissään keskellä katua. Hihna oli toisesta päästä kiinni kaulapannassa, mutta toisessa päässä oleva silmukka laahasi asfalttia vasten koiran hämmentyneenä kävellessä eestaas. Tiedän, miltä tuntuu kun oma koira karkaa joten menin koiran luokse, juttelin rauhallisesti ja sujautin käteni hihnan silmukasta. Omistajaa ei näkynyt missään. Siinä me seisoskelimme sateessa, enkä tiennyt mitä tehdä. Kännykkäkin oli kotona, joten en voinut edes soittaa minnekään. Omistaja onneksi tuli siihen ikuisuuksilta tuntuvien minuuttien jälkeen ja ihmetteli, ettei koira ikinä aikasemmin ole saanut remmiänsä itsekseen irti. Hämmästytti tyypin reaktio, koska hän oli mun mielestä jotenkin kumman vihamielinen. Liekö sitten säikähtänyt tai jotain, mutta itse ainakin olisin kiitollinen jos joku katsois tekemäni liian löyhän solmun jälkeen, ettei koirani juokse auton alle tai ettei sitä varasteta