Sosiaalinen tilannetaju ja tunneäly ovat myös asioita, joita arvostan ja paljon. Ympäröivän maailman havainnoiminen ja oman toiminnan suhteuttaminen siihen eivät, yllättävää kyllä, tunnu olevan hallussa läheskään jokaisella.
Miksi olisi jotenkin yllättävää, etteivät kaikki hallitse tilannetajua ja tunneälyä? Tilannetaju ja tunneäly ovat ominaisuuksia, jotka onnistuvat toisilta luonnostaan helpommin kuin toisilta. Ei siinä pitäisi olla mitään yllättävää. Toki jokainen voi näitä ominaisuuksia itsessään kehittää omien lähtokohtiensa pohjalta, mutta se, että sinä arvostat näitä asioita ihmisissä ei tarkoita, että kaikki niitä arvostaisivat taikka kokisivat tarpeelliseksi näiden ominaisuuksien kehittämisen itsessään.
aada, 11.1.2008 14:51:
se, että sinä arvostat näitä asioita ihmisissä ei tarkoita, että kaikki niitä arvostaisivat taikka kokisivat tarpeelliseksi näiden ominaisuuksien kehittämisen itsessään.
Keskustelun otsikko on Mitä arvostat ihmisissä eniten, ja mä vastasin että arvostan tilannetajua ja tunneälyä. Kysyttiin mun mielipidettä, kerroin sen. En missään vaiheessa sanonut, että kaikkien pitäisi niitä arvostaa tai itsessään kehittää.
Yllättäväksi asian tekee se, että ne kuitenkin kuuluvat perustaitoihin, joilla selviää arkielämästä. Niihin törmää lähes päivittäin, jos vaan on toisten kanssa tekemisissä. Ihan päiväkoti-ikäinenkin joutuu jo oppimaan, ettei saa viedä kavereilta leluja käsistä. Ihminen, joka ei osaa ollenkaan ottaa huomioon toisten tunteita, on esimerkiksi työkaverina hankala tapaus.
Keskustelun otsikko on Mitä arvostat ihmisissä eniten, ja mä vastasin että arvostan tilannetajua ja tunneälyä. Kysyttiin mun mielipidettä, kerroin sen.
Liittyy?
En missään vaiheessa sanonut, että kaikkien pitäisi niitä arvostaa tai itsessään kehittää.
Sanoit, että on yllättävää, että tunneäly ja sosiaalinen tilannetaju eivät ole läheskään kaikkien hallussa. Jos kuitenkin ihmisten lähtökohdat näihin ominaisuuksiin ovat luonnostaan erilaiset (joku on esim. luonnostaan toista parempi samastumaan toisen ihmisen tunteisiin, on myötätuntoisempi tms), eikä kaikkien tarvitsisi näitä piirteitä arvostaa ja mahdollisesti sitä kautta itsessään kehittää, niin miksi se olisi yllättävää, etteivät nämä ominaisuudet ole kaikkien hallussa?
Eli jos et olisi sitä mieltä, että kaikkien pitäisi näitä piirteitä arvostaa/itsessään kehittää, niin eihän siinä olisi mitään yllättävää että jotkut hallitsevat tilannetajun ja tunneälyn toisia huonommin, eikös?
Yllättäväksi asian tekee se, että ne kuitenkin kuuluvat perustaitoihin, joilla selviää arkielämästä. Niihin törmää lähes päivittäin, jos vaan on toisten kanssa tekemisissä. Ihan päiväkoti-ikäinenkin joutuu jo oppimaan, ettei saa viedä kavereilta leluja käsistä. Ihminen, joka ei osaa ollenkaan ottaa huomioon toisten tunteita, on esimerkiksi työkaverina hankala tapaus.
Ihmiset selviävät arkielämästä eri tavalla ja tulevat toimeen erilaisten ihmisten kanssa eri tavalla (paremmin/huonommin). Onhan joku ruoanlaittokin perustaito, jolla selviää arkielämästä. Silti on eritasoisia kokkeja.
Keskustelun otsikko on Mitä arvostat ihmisissä eniten, ja mä vastasin että arvostan tilannetajua ja tunneälyä. Kysyttiin mun mielipidettä, kerroin sen. En missään vaiheessa sanonut, että kaikkien pitäisi niitä arvostaa tai itsessään kehittää.
---
Liittyy?
Siihen, ettei sun tarvitsisi uskoa, että mä jotenkin vähäksyisin tai halveksuisin niitä, joilla ne taidot ovat vähäisemmät, tai että väittäisin, että mielipiteeni on tässä asiassa se oikea. Eli liittyy juuri siihen kohtaan jota tuon yhteydessä quottasinkin.
Sanoit, että on yllättävää, että tunneäly ja sosiaalinen tilannetaju eivät ole läheskään kaikkien hallussa --- niin miksi se olisi yllättävää, etteivät nämä ominaisuudet ole kaikkien hallussa?
Eli jos et olisi sitä mieltä, että kaikkien pitäisi näitä piirteitä arvostaa/itsessään kehittää, niin eihän siinä olisi mitään yllättävää että jotkut hallitsevat tilannetajun ja tunneälyn toisia huonommin, eikös?
Koska puhuttiin mun mielipiteestä, vastasin näkökulmasta joka mulla mun maailmassani on. Mun maailmassa ne ovat perustaitoja, joita on ollut pakko jatkuvasti kehittää. Mun maailmassani ihmiset tahtovatkin kehittää niitä puolia itsessään. Mun maailma on kuitenkin vain se todellisuus missä mä elän, ei se missä muut elävät. Mä yllätyn pienessä päässäni, koska mun arvomaailmassa ne ovat tärkeitä asioita. Jos mä siirryn elämään muiden maailmassa, en enää siitä ylläty, sillä olen jo monta vuotta sitten havainnut, etteivät ne ole kaikille niin itsestäänselvyys, kuin ne mun maailmassani ovat. Tässä topikissa ja alkuperäisessä vastauksessani mä kuitenkin elän vain ja ainoastaan siinä näkökulmassa mikä mulla omasta maailmastani katsoen asiaan on, koska täällä kysytään ja kerrotaan asioita, jotka ovat jokaisen omia mielipiteitä omista lähtökohdista katsottuna.
Ihmiset selviävät arkielämästä eri tavalla ja tulevat toimeen erilaisten ihmisten kanssa eri tavalla (paremmin/huonommin). Onhan joku ruoanlaittokin perustaito, jolla selviää arkielämästä. Silti on eritasoisia kokkeja.
Ja kyllä, mä yllätyn joka kerta myös kun törmään sellaiseen, joka ei osaa keittää perunoita. Jonkun muun maailmassa se ei välttämättä ole perustaito, jonkun toisen maailmassa se taas on opittu heti kun opittiin kävelemään. Hekin yllättyvät siitäkin, ettei joku osaa leipoa kakkua, vaikka tietävätkin, että niitä tapauksia löytyy useita. Moni on yllättynyt siitä, että mä en osaa tehdä kakkua edes hiekasta, vaikka keskimäärin olen kohtuullisen hyvä laittamaan ruokaa.
Yllätyin myös, kun ekaa kertaa kolmeen vuoteen erehdyin perunoita kaupasta kotiin tuomaan, ja jouduin soittamaan äitille, että laitetaankos ne nyt kylmään vai kiehuvaan veteen.
Tajuaa itse olvansa pumpulissaelänyt, eikä ala neuvoa (ala väitellä asiasta maailman tappiin asti) muita esim. ostamaan kalliita laserprintereitä, jotka hän itse ostaa vanhempien rahoilla.
Myöskin se että muut ei sitten saa olla kateellisia pumpulissaeläneelle.
Arvostan ihmisissä ehdottomasti eniten aitoutta. Liian monet tuntuvat vetävän roolia tai yrittävät olla jotain mitä eivät ole, joten tuo ominaisuus on tullut minulle tärkeäksi. Ole aidosti ja avoimesti oma itses.
Emmää tiiä.. kai mä arvostan sitä, että ei esitä. vaikka esittäis muiden seurassa ni ainakin kahestaan pitäis pystyy olee avoin oma ittensä. Lämpöä arvostan. Rehellisyyttä.
Toisten ihmisten kunnioittamista ja erityisesti tunteiden kunnioittamista. Ihminenhän on noin eläimenä maailman idioottimaisin nisäkäs jossa ei juuri arvostettavaa ole mutta kun näin huono säkä on päässyt käymään että sellaiseksi on syntynyt niin vois ainakin yrittää olla tekemättä muiden elämästä paskaa. Tietoinen toisten satuttaminen laskee arvostusta aika hyvää tahtia.
Pakkomielle kaivaa ihmisistä hyvät puolet ja keskittyä niihin, mutta tämänhetkiset kaverit joihin oon parin vuoden sisällä tutustunut on kyllä ihmiskunnan eliittiä vaikka ne ei sitä edes itse tajua. Oon nähnyt niin paljon kieroja ja pahantahtoisia ihmisiä ja maksanut niiden kanssa tekemisissä olemisesta niin isot summat että ei voi kun ihmetellä miten oon löytäny niin hienoja tyyppejä täältäpäin suomea
Tai oikeastaan se on niin päin, että halveksin ihmisissä kaikkea rehellisyyden vastaista, on se sitten epäluotettavuutta, aiheetonta ja tarkoitusperäistä salailua, valehtelua (etenkin oman edun nimissä), venkoilua, mustan vääntämistä valkoiseksi, takinkääntöä, jne.
Kukaan ei ole täydellinen, ja valkoisella valheella voi joskus pelastaa paljon, mutta aina tulisi toimia ja puhua niin, että itsekunnioitus säilyy.
Rehellisyyttä, Avoimuutta, Kykyä huomata omat viat, ja sitä kautta tajuta että on ihan inhimillistä ja rehellistä itselleen tajuta, että ei ole täydellinen jolloin ei voi toisiltakaan sitä vaatia, Suoraa puhetta kiertelyjen sijaan (viittaa rehellisyyteen), empaattisuus, suoraselkäisyys, edes suhteellinen täsmällisyys, spontaanisuus (joku raja siinäkin), rauhallisuus (en jaksa ihmisiä jotka haluaa olla jatkuvalla syötöllä äänessä ja rakastavat sen tuomaa huomiota), mitähän vielä... kaippa tuossa suunnilleen ne mitä arvostan ihmisessä:)