Ystävyydestä...

Jokainen tarvii ihmisiä joille voi kertoa syvimmätkin ajatuksensa... Ei sen tarvi olla yksi tietty, mutta jollekin voi kertoa jotkin asiat ja toiselle toiset - mutta uskon että kaikkien pitää saada peilata kaikkia puoliaan muiden kautta, mieluiden muiden, joihin luottaa. (Peiliteoria.)

Muuten hajoo pää

ei oo välttis yhtä sellaista kelle kertoisin Ihan Kaiken(tm). onneks on monta sellaista joille melkeinpä voin kertoa Ihan Kaiken(tm), joten silloin suht harvoin kun tulee tarvetta purkaa jotain niin voi nappasta lähimmän tai sen jota sillä hetkellä kuvittelis rasittavan vähiten ja ulista. ^___^

Ystävyys on kuin pikkuinen ukko, jolla on kädessä avain ja lukko. SIllä se nitoo ystävät yhteen niinkuin maamies pellolla lyhteen...
Ystäviä tällä tädillä ei ole paljoa mutta ne harvat ovat sitäkin ihanempia (suomennettuna, jaksavat minua kiukkupäivinäkin). Lapsuusajalta ei ole kuin 1 *super*hyvä ystävä jäänyt (muilla oli paha tapa kiusata jostain syystä minua) ja yläasteelta pari muuta. Heidän kanssaan en ole, ikävä kyllä, enään paljoa tekemisessä mutta tiedän heidän olevan ystäviäni.
”Jos Cainin puolesta kostetaan 7 kertaa, kostettakoon innaen puolesta 77 kertaa” - Matti Lakanmaa

Onnekseni mua on siunattu useammallakin pitkämielisellä hyvällä ystävällä. Juuri äsken oli rakkaan ystävän kuunteleva korva tarpeen, kiitos siitä Nelli
Helpottavaa on tietää, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat tukena niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.

Mä oon joutunu melkeen pakonomaisesti luettelemaan mun tuntemat ihmiset ystäviin, kavereihin, tuttuihin, moimoi-tuttuihin, ihmisiin, joita ei yksinkertaisesti siedä.. Jälkimmäisii ei oo kovin montaa, mut niitäkin on (esim. sellaisii ketkä on monen vuoden jälkeen tavalla tai toisella puukottaneet selkään ja kenties kusseet vielä nilkoille)..

Mä oon sen verran sinisilmäinen ja ulospäin suuntautunut ihminen, että mä vaan yksinkertaisesti rakastan tutustuu uusiin ihmisiin, miettimättä sen enempää menneitä tai tulevia.. Oon huomannu, et monet tosi monta kertaa ovat halunneet tulla juttelemaan mutteivat jostain kumman syystä ole uskaltaneet, johtuuko se mun ulkonäöstä vai siitä että mulla on aina esim. bilettäessä hirveesti ihmisii ympärillä..? Enivei, jälkeenpäin on tullut noottii, et ”no en mä oikein uskaltanu ku sul näytti olevan kiire” tms..

Mulla on muutamat rakastakin rakkaammat ystävät ympärillä aina kun niitä tarvii (puolin ja toisin), eikä kaikki ole klubipiireistä todellakaan.. Rakastan näitä ihmisiä yli kaiken ja he varmasti tietävät sen itsekin, koska yleensä mulla on ollu tapana kertoa tasan tarkkaan mitä mieltä olen..

Toivon että jatkossakin voin jatkaa ihmisiin tutustumista samalla volyymillä millä olen tähänkin asti tutustunut, ystäviä ei voi ikinä olla liikaa.

dddddeeeemiiiii!

Gnizhak:
dddddeeeemiiiii!

Onneksi sä kuitenkin tulit osoittamaan tähän threadiin suurta henkistä kypsyyttä tolla kommentillasi. On se vaan kumma, että kaikki threadit joiden asettelussa on kyse ns. ”pehmeistä arvoista” ovat ”Demiä.”

Anime:
Mä oon joutunu melkeen pakonomaisesti luettelemaan mun tuntemat ihmiset ystäviin, kavereihin, tuttuihin, moimoi-tuttuihin, ihmisiin, joita ei yksinkertaisesti siedä.. Jälkimmäisii ei oo kovin montaa, mut niitäkin on (esim. sellaisii ketkä on monen vuoden jälkeen tavalla tai toisella puukottaneet selkään ja kenties kusseet vielä nilkoille)..

Mä oon sen verran sinisilmäinen ja ulospäin suuntautunut ihminen, että mä vaan yksinkertaisesti rakastan tutustuu uusiin ihmisiin, miettimättä sen enempää menneitä tai tulevia.. Oon huomannu, et monet tosi monta kertaa ovat halunneet tulla juttelemaan mutteivat jostain kumman syystä ole uskaltaneet, johtuuko se mun ulkonäöstä vai siitä että mulla on aina esim. bilettäessä hirveesti ihmisii ympärillä..? Enivei, jälkeenpäin on tullut noottii, et ”no en mä oikein uskaltanu ku sul näytti olevan kiire” tms..

Mulla on muutamat rakastakin rakkaammat ystävät ympärillä aina kun niitä tarvii (puolin ja toisin), eikä kaikki ole klubipiireistä todellakaan.. Rakastan näitä ihmisiä yli kaiken ja he varmasti tietävät sen itsekin, koska yleensä mulla on ollu tapana kertoa tasan tarkkaan mitä mieltä olen..

Toivon että jatkossakin voin jatkaa ihmisiin tutustumista samalla volyymillä millä olen tähänkin asti tutustunut, ystäviä ei voi ikinä olla liikaa.

kuin minun suustani olisi tullu tämä...
täydellisesti samat sanat.

mulla on paljon kavereita ja tuttuja (joiden ystävyyttä en todellakaan väheksy), mutta ainoastaan yksi tosiystävä, jonka seurassa pystyn olemaan 100% täysin rentoutunut ja oma itseni.
hän on aina tukenani kun tarvitsen ja kestää minua huonoinakin päivinä.
viimeiset 4vuotta hän on ollut paras ystäväni.
Jezuzh i you!

Jone:
---
Gnizhak:
dddddeeeemiiiii!

---


Onneksi sä kuitenkin tulit osoittamaan tähän threadiin suurta henkistä kypsyyttä tolla kommentillasi. On se vaan kumma, että kaikki threadit joiden asettelussa on kyse ns. ”pehmeistä arvoista” ovat ”Demiä.”

Kovat jätkät puhuu vaan viinajuonnista, naisista ja tappelemisesta...

DON'T MIX FRENDS AND BUSINESS!!!

kaiken takana on nainen .....oltiin frendin kaa ku paita ja peppu tehtii ja hengattiin kaiken aikaa...kunnes se löysi muijan no ollaan tässä soiteltu ja kaikkee mut hänellä en käyny nyt pariin viikkoon.....no toisaalta en haluu olla kolmas pyörä....pointtina se sitä luulee kaikkee mut todellisuus on ihan jotain muuta

Mulla on muutama sellasta kaveria jotka oon tuntenu jo ala-asteelta asti, mut heidän kanssa nykyään kaveruus on sitä että käyn aina välillä baarissa... jotenkin kasvettiin erilleen... ainakin mä näen asian näin. Onneks sain kolme erittäin hyvää ystävää kauppiksesta kolmisen vuotta sitten ja erityisesti yksi on sellanen, jonka kanssa voin vihdoinkin jakaa ne noloimmatkin salaisuudet tuntematta itteään mitenkään vaivautuneeksi. Hänen kanssa on myös kiva aina häröillä bileissä ja baareissa, tosin ilman lastenvahtia meitä ei saa päästää kahdestaan minnekään missä on alkomahoolia tarjolla. Lisäksi sanoisin, että oon erittäin hyvä ystävä oman isosiskoni kanssa ja oon onnellinen, että on joku joka vähän kattoo bileissä ja baareissa mun perään. *iihhih*

Mä haluaisin ettei mulla olisi eroa tosi ystävien ja vain ystävien välillä. Haluaisin aina olla oma itseni oli seurana sitten ketä tahansa, ja ottaa ihmiset huomioon samalla tavalla. jep.

Mulla on muutamia Ystäviä (isolla yyllä, kavereita ja tuttuja löytyy sitten enemmän), joista suurin osa on ala-yläasteajoilta... Heille voin kertoa melkein kaiken, mutta kuitenkin se jota pidän parhaana ystävänäni on avopuolisoni. Hän on okeastaan ainoa johon voin sataprosenttisesti luottaa. Joskus ala-asteella oli aina joku tietty paras ystävä, jonka kanssa vietti aikaa joka päivä ja jonka kanssa jakoi kaikki salaisuudet. Nykyään en \"ehdi\" nähdä ystäviä kovin usein, hyvä jos kerran viikossa käy jotain kaveria moikkaamassa...

OIkeestaan mulla on ihan mukavasti kavereita,mutta lähinnä yks niistä ylitse muiden jolle voin kertoo aivan kaiken 100% luottamuksella. Lapsuuden kavereitakin on jäljellä paljon,mutta niiden näkeminen rajoittu heti siihen kun muutettiin vähän kauemmas niistä ja ne jäi kotikulmille.Semmosia kavereita mulla ei kyllä olekaan joidenka kans vaan hengailisin olosuhteiden pakosta, niinkun esim. ylä-asteella monilla tuntu olevan, \"mulla on hirrrrrveesti kavereita\",jne.... mutta sekin et kuinka moni noista sit loppujen lopuks oli edes niitä todella hyviä kavereita. Mielummin haluan et mulla on vähän kavereita jotka on todellakin kaveruuden arvoisia, kun taas et olis hirvee lössi kavereita joiden tiedän puhuvan paskaa selän takana,jne...

Nyt on vähän ikävä olo kun suurinosa vanhoista ystävistä jäi kotikaupunkiin kun muutin juuri omaan kämppään helsinkiin, opiskeluja varten.

Joku tuossa sanoi, ettei töitä ja ystäviä saisi sekoittaa keskenään? Miksi ei? En mä ainakaan jaksaisi
töitä tehdä, jollei mulla olisi töissä muutamia todella hyviä kavereita, joiden kanssa vietän myös jonkin verran vapaa-aikaa.

Kyllä tää tästä, syksy tulee, koulut alkaa ja saa helposti uusia kavereita :)

- Garo

Minulla on paljon kavereita, joita tunnen paremmin ja sitten niitä joita en tunne kuin jonkun verran. Ystäviä minulla on, mutta nekin tuppaa olemaan aika harvassa. Kiinnyn ihmisiin nopeasti ja lujasti, vaikka sitä ei päältä päin huomaa. Vaikka minuakin on puukotettu selkään monta kertaan, niin olen aina uusissa kaverisuhteissa sinisilmäinen ja uskon heidän hyvyyteen. Sitten kun jotain käy, niin silloin pääsee negatiivinen hirviö valloilleen. Kiitokset vain ystävilleni, jotka ovat jaksaneet katsella minua ja toivottavasti jaksavat myös tulevaisuudessakin

Kavereita ja tuttuja riittää mut ystäviä on kyl harmillisen harvassa.....