Ystävyydestä...

Ystävien oikeen arvon tajuaa vasta kun tapahtuu jotain ikävää.

Sillon saa olla onnellinen kun on joku kelle puhua ilman et tarvii pelätä ja miettiä sanooko jotain väärin,joku joka jaksaa kuunnella ja ymmärtää,vaikka oisitkin just sillä hetkellä tosi rasittava.Sillon sulla on oikea ystävä.
Tänä vuonna oon taas tajunnu et ystävät on ne jotka tässä elämässä eniten merkkaa.Ne on kuitenkin niitä pysyvimpiä ihmissuhteita,joista kannattaa pitää kiinni.

Paljon ystäviä on muttei yhtään sellaista jolle voi oikeesti puhua...

Pablo, 18.8.2004 13:28:
Musta tuntuu että mulla on noin reilun yhden käden sormille todella hyviä ystäviä ”Bilemaailmassa” sekä ”Normimaailmassa” (jos saan yleistää ).

Ja tärkeimpänä kriteerinä lasken sen että ystävään voi luottaa ja ystävä kuuntelee tilitykset tarpeen vaatiessa - homma toimii tietenkin myös toisin päin.

Hyvin pitkälle kuin meikän suusta noi sanat*joo*

zet, 6.7.2005 14:47:
0% luottoa muihin ihmisiin, kun on tullut niiiin paljon paskaa niskaan. *kivatsulle*

Aina on toivoa, vaikkakin aina kannattaa myös varautua pahimpaan huom: pahinta ei koskaan saa pelätä!

zet, 6.7.2005 14:47:
0% luottoa muihin ihmisiin, kun on tullut niiiin paljon paskaa niskaan. *kivatsulle*

Juuri näin. Jokainen täällä ajaa loppujenlopuksi vain omaa etuaan, kuten myös minä

Turri, 9.7.2005 01:44:
Paljon ystäviä on muttei yhtään sellaista jolle voi oikeesti puhua...

Paljon ja paljon mut just näin.

Turri, 9.7.2005 01:44:
Paljon ystäviä on muttei yhtään sellaista jolle voi oikeesti puhua...

Ihminen, jolle et voi puhua oikeasti, ei ole ystävä. *lohduttel*Korkeintaan kaveri tjsp. (ystävät-->kaverit-->tuttavat) Ei kannata pilata hienon sanan painoarvoa.

zet, 6.7.2005 14:47:
0% luottoa muihin ihmisiin, kun on tullut niiiin paljon paskaa niskaan. *kivatsulle*

Kyllä siis muihin voi luottaa, mut kandee vaa kattoo keneen... Omilla lähiajan kokemuksilla on tdella vaikee kertoo ees vähääkään salaista juttua jne.

Oon tosi onnellinen, et oon tavannu nää muutamat typerykset jotka on mulle varmaan tärkeintä ikinä. Taisiis, tollain kolme, jotka on niin erilaisia mut silti niin samanlaisia :D

Mietin välillä itekseni et oonpas onnellinen ku on tälläsii ystäviä, sillain et, kaikki toimii paremmin ku hyvin tjsp

Parempia ystäviä ei kyl vois toivoa.

ystävyys?

=hyötysuhde?
= joku vaa jonka kaa saa tunnin kaks kulumaan
= joku joka auttaa. ja sen jälkeen sen voi unohtaa.
= luottamuksen tuhlausta.

_se siitä_

Tuttavia tulee ja menee. Niistä parhaimmat jää ystäviksi. Mulla on tosi pieni kaveripiiri. Siihen kuluu mun rajauksen mukaan kuusi ihmistä. Niistä yksi on ihan ylitse muiden. Häntä ei kukaan voi korvata. Loput on samalla viivalla taempana. Ketään en vaihtaisi pois!!!

Laatu korvaa määrän...siis mielummin pari oikeasti hyvää ja läheistä ystävää kuin miljoona ihmistä, jonka sanovat ja luulevat olevan sinun ystäviä mutta eivät oikeasti tiedä mitään sinusta, eivät tunne sinua ollenkaan ja eivät pahimmassa tapauksessa edes tiedä sinun oikeaa nimeä.

U n i k, 10.7.2005 23:38:
Laatu korvaa määrän...siis mielummin pari oikeasti hyvää ja läheistä ystävää kuin miljoona ihmistä, jonka sanovat ja luulevat olevan sinun ystäviä mutta eivät oikeasti tiedä mitään sinusta, eivät tunne sinua ollenkaan ja eivät pahimmassa tapauksessa edes tiedä sinun oikeaa nimeä.

U n i k, 10.7.2005 23:38:
eivät tunne sinua ollenkaan ja eivät pahimmassa tapauksessa edes tiedä sinun oikeaa nimeä.

Niin...sinähän olit Pellervo Ilmari?

Mulla on hyvin vähän ystäviä, ehkäpä muutama.

Muutama vuosi sitten paras ystäväni petti pahemman kerran*igor* jonka jälkeen ystävyydestä on tullut asia jota pelkään, koska ystävät ovat niin läheisiä että heitä todella voi satuttaa.
Ja ihmissuhteissa muutenkin luottaminen on mulle vaikea asia jonka kanssa kamppailen jatkuvasti.

Luottamuksen puute vaikeuttaa paljon myös uusiin ihmisiin tutustumista... Olen avoin kyllä mutta aina kaikki eivät ole sellaisia tuttavuuksia joille aivan kaiken voi kertoa.

Paljon on kavereita ollut kylläkin mutta elämänvaiheen vaihtuessa suurin osa on jatkanut matkaansa omaan suuntaansa. Muutaman kanssa enää vaihdan kuulumisia silloin tällöin. Tuntuu ettei yhteisiä asioita enää ole.

Lähinnä tuntuu siltä etten osaa hoitaa ystävyyssuhteita niinkun pitäisi... Vai onko se sitten se luottamuksen puute joka tekee asioista vaikeita.

Tällä hetkellä mietinnän alla on kuinka korjata eräs ystävyyssuhde, koska tuntuu että ystävyys on siitä suhteesta jo hyvin kaukana. Hän on tärkeä ja arvokas ihminen jota en tahdo menettää

Kymmenkunta erittäin rakasta tai muuten vaan hyvää ystävää
Useita kymmeniä hyviä kavereita
Niin monta tuttua, etten muista niiden nimiä
Vielä useampi tuttu jota en edes muista tai tunnista (<- tää on huippuärsyttävää)

Tuttuja on muutamia satoja (kaikki semmosia jotka mä tunnen nimeltä ja ne mut ja tiedän mitä ne puuhailee ja minkätyylisiä ihmisiä ovat mutta ei tuu pidettyy aktiivisesti kokoajan linkkiä), sit sellasia jotka vois luokitella hyväksi kavereiksi on varmaan noin 50 ja niistä tärkeimpiä eli bestiksiä on sit vähän vaihdellen aina muutamat, porukka elä pikkasen ja välillä tulee oltua enemmän toisten kanssa kuin toisten ja niille sit tietty uskoutuu samassa suhteessa enemmän. sit on semmosia ikibestiksiä lapsuudesta asti ehkä kymmenkunta ne ei juurikaan muutu ja niihin voi käytännös aina luottaa.

sitten on vielä tollasia hyvänpäivän tuttuja ja bileissä moikkaus tuttuja jonkun verran ehkä parikymmentä....

Tuttuja on varmaankin pikkukaupungin verran... Hyviä kavereita joitakin kymmeniä. Todellisia ystäviä joihin luotan kuin kallioon on noin kymmenen.

Elämässä on tullut vastaan tilanteita joista en olisi selvinnyt ilman ystävien apua. Kiitokset siitä, You know who You are! Kaunis tunne tulee myös kun huomaa ja tajuaa, että tärkeä ihminen jonka pelkäsi jo menettäneensä kokonaan ei olekaan poistunut vierestä, vaan on vielä vaikeuksienkin jälkeen ystäväsi.

Ystävilleni

Tänään löytyi hieno
ystävyyden mittari:

Ystävä on ihminen,
jonka seurassa viihtyy
niin hyvin, että voi
nukahtaa kesken
rupattelun, eikä
kumpaakaan nolota.

(Muutamme ensi viikolla
yhdessä Espanjaan/
Floridaan ja kauhistelemme
nykyuorisoa Reinot jalassa.)

Tutustuttiin 4-vuotiaina jossain leikkikerhossa.Paljon on mahtunut mutkia matkaan tässä 20 vuoden aikana, mutta en usko, että sen parempaa ystävää tässä maailmassa on edes olemassa.
Hanne*sydän*