Posts: 43
Posts: 228
Kuluvan vuoden huhtikuun alussa kävi melkoinen läheltä piti etten kuollut tilanne. Onneksi olin äitini autolla liikenteessä enkä omalla vanhalla pikku mitsullani. Eipä suotta turhaan kehuta Volvon ominaisuuksia turvallisena autona.
Ajoin vihdintietä sateisena iltana ja lähdin mäen päällä ohnittamaan autoa. Vasemmanpuoleisella kaistalla mäen alapäässä oli sen koko kaistan täyttävä lätäkkö joka sitten aiheutti sen että ohattavuus katosi kokonaan. Auto siirtyi ohoituskaistalta keskikorokkeelle. Kääntyi 180 astetta nokka kohti tulosuuntaa ja otti kontaktia lyhtypylvääseen.
Tömähdyksen jälkeen laitoin käsijarrun päälle ja kiipesin ulos pelkääjän paikalta kun kuskin puoleinen ovi ei enää auennut. Sitten soitin hätäkeskukseen. Bensa haisi, joten palokunta piti soittaa. Ambulanssi tuli ja ihmetteli missä kuski on kun ne ei tajunneet miten kävelin itse ja missään ei ollut naarmujakaan. Lopputuloksena volvon runko oli vääntynyt ja auto meni lunastukseen. Vasemmassa olkapäässä oli pienehkö mustelma, mutta muuten ei mitään vammoja. Jos nappaan kuvan varikolta niin näkyy mitä olisi käynyt jos se tolppa olisi ollut vaikka kymmenen senttiä lähempänä auton etuosaa :/
Onnea onnettomuudessa.
Ajoin vihdintietä sateisena iltana ja lähdin mäen päällä ohnittamaan autoa. Vasemmanpuoleisella kaistalla mäen alapäässä oli sen koko kaistan täyttävä lätäkkö joka sitten aiheutti sen että ohattavuus katosi kokonaan. Auto siirtyi ohoituskaistalta keskikorokkeelle. Kääntyi 180 astetta nokka kohti tulosuuntaa ja otti kontaktia lyhtypylvääseen.
Tömähdyksen jälkeen laitoin käsijarrun päälle ja kiipesin ulos pelkääjän paikalta kun kuskin puoleinen ovi ei enää auennut. Sitten soitin hätäkeskukseen. Bensa haisi, joten palokunta piti soittaa. Ambulanssi tuli ja ihmetteli missä kuski on kun ne ei tajunneet miten kävelin itse ja missään ei ollut naarmujakaan. Lopputuloksena volvon runko oli vääntynyt ja auto meni lunastukseen. Vasemmassa olkapäässä oli pienehkö mustelma, mutta muuten ei mitään vammoja. Jos nappaan kuvan varikolta niin näkyy mitä olisi käynyt jos se tolppa olisi ollut vaikka kymmenen senttiä lähempänä auton etuosaa :/
Onnea onnettomuudessa.
Posts: 647
olen ihmetellyt tätä monesti.. kun olin ala-asteella koulussa oli joku teemapäivä ja pääsimme ajamaan sellasilla vanhanajan hevoskärryillä. noh minähän vikkelänä tyttönä oikaisin kaverini luokse heppojen toiselle puolelle änkeämällä sitten kahden hevosen takaa sieltä kärryjen välistä.. tulee kylmiä väreitä kun ajattelenkin sitä vauhtia millä ne elukat tuppaavat potkia. veikkaan että opettajat kiittivät kaikkia jumalia mitä tiesivät kun pääsin toiselle puolelle..ehjänä.
Posts: 1,249
Kesällä ulkomailla. Joku järkyttävä virus.. Koko homma meni alle neljässä tunnissa niin pahaksi, että joutu paikalliseen mafia sairaalaan.
Kiva reissu. Viikko meni maaten ja kouristellen, yli 40 astetta kuumetta, elimistö kuivu, kaikki tuli ulos joka paikasta, näky ötököitä, ei pystyny kävelemään jne.. jne..
Kaverit kanto ambulanssiin, kun se muutaman tunnin päästä hälytyksen jälkeen saapui. Joutu maksaa viel hyvät lunnaat että pääsi sairaalasta ulos. Lääkäri uhkaili ja kiristi. Olis ottanut letkut irti, jos ei olis saanu rahaa. Mikään lääke ei tohon oikein auttanut ja ruokamyrkytykset yms. on luksusta tohon juttuun verrattuna.
Onneksi oli matkavakuutus ja ihmisiä mukana reissussa.
Kiva reissu. Viikko meni maaten ja kouristellen, yli 40 astetta kuumetta, elimistö kuivu, kaikki tuli ulos joka paikasta, näky ötököitä, ei pystyny kävelemään jne.. jne..
Kaverit kanto ambulanssiin, kun se muutaman tunnin päästä hälytyksen jälkeen saapui. Joutu maksaa viel hyvät lunnaat että pääsi sairaalasta ulos. Lääkäri uhkaili ja kiristi. Olis ottanut letkut irti, jos ei olis saanu rahaa. Mikään lääke ei tohon oikein auttanut ja ruokamyrkytykset yms. on luksusta tohon juttuun verrattuna.
Onneksi oli matkavakuutus ja ihmisiä mukana reissussa.
satumetsä, 23.4.2006 23:46:
....
Onneksi oli matkavakuutus ja ihmisiä mukana reissussa.
Mikä matkakohde oli kyseessä?
Posts: 1,249
ALIEN, 24.4.2006 14:18:
---
satumetsä, 23.4.2006 23:46:
....
Onneksi oli matkavakuutus ja ihmisiä mukana reissussa.
---
Mikä matkakohde oli kyseessä?
Bulgarian kultahietikko
Posts: 21
kakku111, 31.3.2006 09:06:
pikku palomestarina tuossa jokunen kuukausi sitten aloin tekeen popcornia. no ei muuta ku öljy kattilaan, kattila liedelle ja levy 6:selle. jätin sen siihen, laitoin keittiön oven kiinni, menin veljen huoneeseen katsoon telkkaria ja sekin ovi kiinni perässä. no mä sit unohdin ne popparit kokonaan, havahduin siihen kun alkoi savua tulvii oven alta. pienoisessa paniikissa suunnistin keittiöön, näkökenttä minimi. sainpas kuitenkin jotenkin ikkunan auki ja kattilan raahattua parvekkeelle. oli keuhkot vähän kipeenä sen jälkeen ja kämppä haisi monta pvää
Itelle kävi samat jokunen vuosi sitten. Onneksi veli huomas sen ja kuskas kattilan pihalle :). Sen jälkeen meidän keittiöön ostettiin sammutuspeitto.
Posts: 89
So close..
Pari vuotta takaperin Sveitsin alpeilla. Olin yhden paikallisen kaverini kanssa laskemassa offareita. Oli kevät, aurinko paistoi ja oli satanut puuteria. Kaverin piti tietää reitti, mutta kuinka ollakkaan semmoisen pienen kukkulan jälkeen tuli jyrkkä alamäki, mikä päättyi jyrkänteeseen. Ehdimme pysähtymään juuri ennen reilun 20 metrin pudotusta, ja päätimme ottaa laudat pois ja kävellä sivummalle n. 30m päähön mistä jyrkänteen olisi voinut kiertää.
Kevätaurinko oli kumminkin sulattanut tuon jyrkän kohdan lähes jääksi. Pääsin noin metrin päähän, kun liukastuin jä lähdin liukumaan kohti jyrkännettä. Pelastus oli kuin elokuvista, enen jyrkännettä oli alle puolimetrinen pieni kuusi, sain siitä kiinni, tipahdin vain puoliksi jyrkänteen yli, kiskoin itseni takaisin ylös. Kaverin lautaa hakkuna käyttäen sitten taistelimme tiemme tuolta pois.
Pari vuotta takaperin Sveitsin alpeilla. Olin yhden paikallisen kaverini kanssa laskemassa offareita. Oli kevät, aurinko paistoi ja oli satanut puuteria. Kaverin piti tietää reitti, mutta kuinka ollakkaan semmoisen pienen kukkulan jälkeen tuli jyrkkä alamäki, mikä päättyi jyrkänteeseen. Ehdimme pysähtymään juuri ennen reilun 20 metrin pudotusta, ja päätimme ottaa laudat pois ja kävellä sivummalle n. 30m päähön mistä jyrkänteen olisi voinut kiertää.
Kevätaurinko oli kumminkin sulattanut tuon jyrkän kohdan lähes jääksi. Pääsin noin metrin päähän, kun liukastuin jä lähdin liukumaan kohti jyrkännettä. Pelastus oli kuin elokuvista, enen jyrkännettä oli alle puolimetrinen pieni kuusi, sain siitä kiinni, tipahdin vain puoliksi jyrkänteen yli, kiskoin itseni takaisin ylös. Kaverin lautaa hakkuna käyttäen sitten taistelimme tiemme tuolta pois.
Posts: 86
no about vuos sitte ku kaveri oli eka ampunu ittensä, ni mulla umppari tulehtu ni eihän sitä nyt tajunnu mennä lekuriin ku mietti et se o vaa psyykkistä paskaa. mut sit kolme päivää kituutin kotona ja sit mutsi käski mun mennä lekuriin ku en enää pystyny liikkuu. ja lääkäri melkeen pomppii ilosta ku oli umppari menny ku muo ennen oli pari känniääliötä. sit leikkaukseen leikkauksesta herää ni se kirurgi totee et mulla olis ollu alle vuorokaus elin aikaa :D kiva sillee kaks kivaa tollasta pientä järkytystä viikon sisään.
Posts: 211
Joskus aikoja sitten olin valitellu mahakipua ja menny aika hiljaseks kivun vuoksi, oli vloppu ja äiskä halus mut heti sairaalaan.. soitettiin sitten tuttaville ja pyydeltiin kyytiä jota ei meinattu edes saada ku mulla oletettiin vain olevan tavallista mahakipua.
No saatiin kumminkin sitten kyyti, mut sit mua ei meinattu päästää lääkärille vaa hoitajat pyys tulemaan vlopun jälkeen tai jotain tollasta, äiskä sitten huus niille hoitajille siel sairaalassa ja nosti kunnon metelin jonka ansiosta lääkäri sitte saapu paikalle ja tarkisti mut ja kiidätti mut heti leikkaushuoneeseen..
Mulla todettiin puhjennut umpisuoli (mikä nyt jossain vaiheessa puhkeaa suurella osaa ihmisistä) ja lääkäri oli todennu et jos oisin tullu pari tuntia myöhemmin olis ollu jo liian myöhästä
No saatiin kumminkin sitten kyyti, mut sit mua ei meinattu päästää lääkärille vaa hoitajat pyys tulemaan vlopun jälkeen tai jotain tollasta, äiskä sitten huus niille hoitajille siel sairaalassa ja nosti kunnon metelin jonka ansiosta lääkäri sitte saapu paikalle ja tarkisti mut ja kiidätti mut heti leikkaushuoneeseen..
Mulla todettiin puhjennut umpisuoli (mikä nyt jossain vaiheessa puhkeaa suurella osaa ihmisistä) ja lääkäri oli todennu et jos oisin tullu pari tuntia myöhemmin olis ollu jo liian myöhästä
Posts: 61
Pajon tullut kohellettua elämän aikana, olen perheen ns. epäonnenlintu.
Kaikki alkoi siitä kun jo keskoskaapissa unohdin hengittää ja hälyttimet alkoivat soida.
Seisoin rattaissa ja keinutin niitä, sormet jäivät rattaiden ns. hupun rautojen väliin. Vasemman käden sormissa arvet vieläkin.
Veistin uudella juustohöylällä puolet peukalonpäästä irti, koska ilkeä veljeni ei suostunut leikkaamaan pienelle siskolleen juustoa.
Otin vauhtia ja hyppäsin alusvaatteisillani lautakasan päälle istumaan, jossa tietenkin törrötti iso naula joka painui syvälle pieneen kankkuuni
Roikuin korkealla puussa jaloillani, oksa katkesi ja putosin pää edellä betonilaattaan, jonka kulma iskeytyi takaraivoon. Tikkikeikka, eikä tukka kasva siihen kohtaan enää ollenkaan..
Nojasin ovenkulmaan kun otin pois kenkiäni. Sormet olivat tietenkin oven "saranoiden" välissä, kun ihana siskoni pamautti oven kiinni. Sairaalakeikka, arpia keskarissa, johon ei kynsikään enää halunnut sen jälkeen kunnolla kasvaa..
kaaduin pyörällä ja liu´uin eteenpäin märällä asvaltilla. Käsi auki, sormista paistoi luut.
Roikuin ja keinuin leuanvetotangossa, kun vauhti oli parhaimmillaan, tanko lähti irti ja tipuin suoraan selälleni lattialle. Sairaalakeikka, aivotärähdys.
Hevonen hyppäsi jalalleni ja mursi 3 varvasta. Hevosenkengän jälki koristi monta kuukautta eteenpäin jalkapöytääni.
Monta kertaa murtanut varpaani potkaistuani vahingossa sängyn/sohvan kulmaan.
Ajoin skootterilla kolarin, jalka auki. Luussa kolo.
Sheivasin sormestani palasen pois.
Eiköhän siinä ollut suurin osa kohelluksista. Ehkä paras kuitenkin se, kun loukkasin jalkani ja lääkärit teippasivat väärän jalan..
Tekevälle sattuu, onneksi olen rauhoittunut ja kohellan enää harvoin.
Kaikki alkoi siitä kun jo keskoskaapissa unohdin hengittää ja hälyttimet alkoivat soida.
Seisoin rattaissa ja keinutin niitä, sormet jäivät rattaiden ns. hupun rautojen väliin. Vasemman käden sormissa arvet vieläkin.
Veistin uudella juustohöylällä puolet peukalonpäästä irti, koska ilkeä veljeni ei suostunut leikkaamaan pienelle siskolleen juustoa.
Otin vauhtia ja hyppäsin alusvaatteisillani lautakasan päälle istumaan, jossa tietenkin törrötti iso naula joka painui syvälle pieneen kankkuuni
Roikuin korkealla puussa jaloillani, oksa katkesi ja putosin pää edellä betonilaattaan, jonka kulma iskeytyi takaraivoon. Tikkikeikka, eikä tukka kasva siihen kohtaan enää ollenkaan..
Nojasin ovenkulmaan kun otin pois kenkiäni. Sormet olivat tietenkin oven "saranoiden" välissä, kun ihana siskoni pamautti oven kiinni. Sairaalakeikka, arpia keskarissa, johon ei kynsikään enää halunnut sen jälkeen kunnolla kasvaa..
kaaduin pyörällä ja liu´uin eteenpäin märällä asvaltilla. Käsi auki, sormista paistoi luut.
Roikuin ja keinuin leuanvetotangossa, kun vauhti oli parhaimmillaan, tanko lähti irti ja tipuin suoraan selälleni lattialle. Sairaalakeikka, aivotärähdys.
Hevonen hyppäsi jalalleni ja mursi 3 varvasta. Hevosenkengän jälki koristi monta kuukautta eteenpäin jalkapöytääni.
Monta kertaa murtanut varpaani potkaistuani vahingossa sängyn/sohvan kulmaan.
Ajoin skootterilla kolarin, jalka auki. Luussa kolo.
Sheivasin sormestani palasen pois.
Eiköhän siinä ollut suurin osa kohelluksista. Ehkä paras kuitenkin se, kun loukkasin jalkani ja lääkärit teippasivat väärän jalan..
Tekevälle sattuu, onneksi olen rauhoittunut ja kohellan enää harvoin.
Posts: 434
Pitää varmaan palata vuosi taaksepäin, oli pertinteinen syysmyrsky päällä kun tulin moottoritietä pitkin helsingistä. Oli sen verran myöhään jo ettei tiellä nähnyt juurikaan paljoa eteen, satoi aivan helvetisti ja lähdin sitten ohittämaan asuntovaunua tietämättä että edessä tulee todella pitkät vesilätäköt. No lähdin ohittamaan ja jouduin lopulta vesiliirtoon juuri asuntovaunun vieressä, menetin auton hallinan kokonaan ja auto vaan liukui pikkuhiljaa asuntovaunua päin. En muista kuinka monta sekuntia tämä kesti mutta todella pitkältä se tuntui. Siinä olisi voinut käydä todella ikävästi.
Posts: 1,845
Posts: 61
Galadhan, 18.10.2006 14:23:
---
112, 18.10.2006 13:59:
...koheltamista...
---
Hitto sulle on tapahtunu paljon!
Ehkä liikaakin..
No mutta tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Posts: 10
Posts: 80
Olin lapsena kävelevä katastrofi joka imi puoleensa mahd.paljon epäonnea mut esim. jäänyt auton alle, tippunut avantoon (en osanut uida silloin),tipuin tyhjään kaivoon, sytyttänyt keittiön palaa, saanut 7 aivotärähdystä.. Ei kai sit ylä- eikä alakerran herrat halunnut ottaa mua tyköönsä..
mut esim. jäänyt auton alle, tippunut avantoon (en osanut uida silloin),tipuin tyhjään kaivoon, sytyttänyt keittiön palaa, saanut 7 aivotärähdystä.. Ei kai sit ylä- eikä alakerran herrat halunnut ottaa mua tyköönsä..
Posts: 1,270
Joskus teinimpänä mulla oli taipumusta ottaa tietosesti turhia riskejä, vähän sellasta masennuksesta juurensa juontavaa itsetuhohakuisuutta käyttäytymisessä. Lähdin uppo-outojen kyytiin keskellä yötä, otin typeriä riskejä liittyen urheiluharrastuksiin, söin ja liikuin pakkomielteisesti, hakeuduin surkeisiin ihmissuhteisiin jne.
Osa valinnoista tuotti hyvääkin, mutta esim. jatkuvat univelat ja auton ajo väsyneenä ja/tai humalassa ja ylinopeutta oisivat koituneet kohtaloksi ilman sitä kaidetta moottoritien laidassa. Selvittiin siitä toisen kyljen peltirempalla ja isän saarnalla. Myöhemmin oon miettiny että siks sitä kaikkea tuli tehtyä, kun ei mikään tuntunu miltään, ei edes kuoleman mahdollisuus kauheesti sykähdyttäny.
Omien vanhempien sairastuminen sit varmaan jotenki herätti mut, ensin ihan käytännön tasolla, piti alkaa miettii miten järjestetään talon myynti ja pikkusiskon asuminen ja huoltajuus jos sille polulle joudutaan, ni ei jääny aikaa aatella muuta. Vähän myöhemmin alkoi tajuta sen minkä jo tiesikin: toista elämää ei saa, jos luovut ainoastas niin se oli sit siinä. Isä tai äiti kumpikaan ei sit kuollutkaan, mut se aika oli mulle tosi kasvattavaa.
Nykysin läheltä-piti-tilanteet viikatemiehen kanssa liittyy lähinnä liikennetilanteisiin pyörän selässä istuessa kun autoilijat ei kääntyessään käytä vilkkua, ajavat kolmion takaa fillarin yli tms. Pari kertaa on tullu täysin epäurheilijamaisesti käytyä potkasemassa rengasta kun räikeästi liikennesääntöjä rikkonut autoilija haistattelee ja näyttelee fingeriä. Toivottavasti jää tulevatkin tilanteet vain läheltä-piti-tyyppisiks, ei huvittas joutuu kuopan pohjalle ihan vielä! ;)
Osa valinnoista tuotti hyvääkin, mutta esim. jatkuvat univelat ja auton ajo väsyneenä ja/tai humalassa ja ylinopeutta oisivat koituneet kohtaloksi ilman sitä kaidetta moottoritien laidassa. Selvittiin siitä toisen kyljen peltirempalla ja isän saarnalla. Myöhemmin oon miettiny että siks sitä kaikkea tuli tehtyä, kun ei mikään tuntunu miltään, ei edes kuoleman mahdollisuus kauheesti sykähdyttäny.
Omien vanhempien sairastuminen sit varmaan jotenki herätti mut, ensin ihan käytännön tasolla, piti alkaa miettii miten järjestetään talon myynti ja pikkusiskon asuminen ja huoltajuus jos sille polulle joudutaan, ni ei jääny aikaa aatella muuta. Vähän myöhemmin alkoi tajuta sen minkä jo tiesikin: toista elämää ei saa, jos luovut ainoastas niin se oli sit siinä. Isä tai äiti kumpikaan ei sit kuollutkaan, mut se aika oli mulle tosi kasvattavaa.
Nykysin läheltä-piti-tilanteet viikatemiehen kanssa liittyy lähinnä liikennetilanteisiin pyörän selässä istuessa kun autoilijat ei kääntyessään käytä vilkkua, ajavat kolmion takaa fillarin yli tms. Pari kertaa on tullu täysin epäurheilijamaisesti käytyä potkasemassa rengasta kun räikeästi liikennesääntöjä rikkonut autoilija haistattelee ja näyttelee fingeriä. Toivottavasti jää tulevatkin tilanteet vain läheltä-piti-tyyppisiks, ei huvittas joutuu kuopan pohjalle ihan vielä! ;)
Sairastuin 9-vuotiaana munuaistulehdukseen, joka oli niin paha, että jouduin viettämään tooosi kauan sairaalassa. Mulla oli NIIIN kova kuume, että näin halluja ja antibiootit ei tuntunut auttavan millään. sillon luulin, että kuolen ja niin varmasti luuli isi ja äitikin.