...Viime yönä taas lenteli peräkärryn etupyörät ajon aikana jonnekkin penkoille, onnex ei ketään tullu vastaan ja kärrykin pysyi pystyssä kunnes huomasin... huh... ....rekan rengas kun painaa n.200kg ja se kun tulee 80kmh eli 160kmh vastapalloon autontuulilasiin ni leikki kaukana... ....säikähdyksellä selvittiin....
ampiainen pisti kaulaan ja hengitystiet meni tukkoon. tästä on jo aikaa, hyvä että edes muistan koko tapausta mutta pelkään ampiaisia ihan sairaalloisesti kun olen näin allerginen. eikä mulla koskaan ole mitään kyypakkausta mukana, eihän sellasia kesällä muista/jaksa kantaa
Olen joskus ihan pikkusena ollut autokolarissa josta en itse edes muista mitään. Mutta siis sellanen normaali pakettiauto ajo pelkääjän oaikan ovesta sisään sellasella ehkä 60-80 km tuntinopeudella. Olin siinä isäni uuden vaimon sylissä ja ilman mitään turvavyötä. Olin vain sylissä. Mulle ei käynyt mitään vaikka koko sivuikkuna olikin mahdolista koota niistä sirpaleista joita löytyi mun puvun sisältä. Onnekas pikku piru olen ollut koko ikäni.*muhaha*
Lost-Soul:
Alatko jo oppimaat, että autolla on enemmän sitä massaa?
Kyl toi massa ja siihen liittävä hitauden laki kerrottiin joskus fyssassa mutta kun yksi suurista nautinnoista on ajaa pyörällä keskellä ruuhkaa niin rapatessa roiskuu :)
jos mun pitäis listata kaikki läheltä kuolemaa kokemukset mun crossi uralla niin ei varmaan mahtuis tänne!
lähin oli crossi kisas (yllätys). otin hyvän lähdön, kolmen parhaan joukos olin kun ajoin yhteen toisen kans. jäin pyörään kiinni, kun yritin päästä irti niin toinen tuli täydestä vauhdista selkään. 15min olin standby tilassa ennenku alkoi silmät liikkun, kun heräsin niin luulin että olin nukkunut pommiin töistä ihmettelin vaan että miks kaikki kaverit oli siellä?
ambulanssi tuli ja haki, diagoosi oli että selkä olis poikki. ne laittoi isoon "muovi pussiin" ja pumppas ilmaa siihen, mulla oli kaikki varusteet päällä (jopa kypärä). se oli elämäni pomppusin kyyti maaten, 75 km oli sairaalaan ja ne ajoi noin 160km/h. meinasin kyllä ennemin kuolla läpmöhalvaukseen ku selkä vammaan, kesäkelit 25+.
sairaalas makasin 4 päivää, lähdin sieltä selkäkivulla ja murtuneilla kylkiluilla
toinen oli ehkä kun ajoin noin 70km/h suoraan puuhun, oli pää hieman sekasin ja ranne murtunut. kaveri joka oli seuraamas treenejä niin ihmetteli kun yhtäkkiä paukahti ja sitte vaan hiljeni, ku tyyppi tuli kattoon mitä tapahtui niin mä sekoilin entistä enemmän
Lensin pienenä pyörällä pää edellä kalliota päin, lähti näköki väliaikasesti siinä samalla, onneks isoveli oli mukana ja talutti kotiin. Tuli sit 13 tikkiä ja kiva arpi muistoks päähän
juu kanssa tullu kokeiltua monesti miten päästä hengestään... tässä muutama: 120 km/h lasissa autolla lepikkoon, pyörällä alamäessä hajosi etuhaarukka... lensin pienen jyrkänteen pohjalle joka oli juuri siinä mutkassa niin ja on bussiin törmäämistäkin kokeiltu (perään ajo fillarilla siis!!!) *iihhih**hahjust*
Talvella menin eräälle kalliolle ja päätin jostain terveestä syystä vilkaista alas. PIstinjalan lumiselle reunalle... kukaan ei vaan kertonu että sen alla on puhdasta jäätä! Ennen kun tajuunkaan niin roikun puoliksi tyhjän päällä kynsien liukasta jäätä. Kerkesin vaan miettiä: "Nyt mennään!" ja sit mentiin.
Kilin kolin oih aih! Otin sellasen ohuehkon koivun matkaan mennessäni alas ja laskeuduin höyhenen kevyesti polvilteni ison kiven päälle.
Matkaa ylös oli n. 7-8 metriä. Vähään aikaan ei toinen polvi suostunut liikkumaan, mutta pienen odottelun jälkeen se alkoi taas liikkua!
Joskus naskeina tuli kaverin kanssa vedettyä kamaa joku 3pv putkeen ja vikana päivänä aivan yli äyräiden. Ampulanssilla Jorviin ja 3pv kuluttua vasta tajuihin. Eipä sen jälkeen ole oikein kuumottanut käyttö.
Niin no joo! Tuli tossa Alekin viestistä mieleen tosiaan armeija!
Kaveri pisti panoksia pumppuhaulikkoon, joka oli ladattu ja onnistu siinä tökkii liipasinta! Haulit osu maahan ihan jalkojen eteen. Säikähdys laukesi mahtavalla naurukohtauksella!
Ja ihanalla Rovajärven leirillä I/04 olin spollena erään upseerikokelaan kanssa tiedusteluretkellä vanhalla kunnon UAZ:illa kun päätin ruveta kesken kaiken nukkumaan kyseisen auton ratissa! (Voi johtua puolentoista tunnin yöunista per yö??!!??!!) Herään siihen ku koksu kiljuu vieressä (VARO VARO!!!!). Silmissä näkyy puita ja mittarissa 60km/h...
Puolitajuissa väännän auton tielle ja jarrut pohjaan!
Sitten vähn aikaan hiljaista tuijotusta ulos ikkunasta... Kunnes koksu heittää: "Hei! Se oli kivaa! Tehään uudestaan!"
Myöhemmin UAZ:in toinen tuulilasin pyyhkijä tippui, joka oli juuri silloin aivan käsittämättömän hauskaa!
Samaisella leirllä kaveri löi kirveellä ohi puust ja ote lipesi. Sain sen tietenkin naamaani (Onneksi sen tylpän puolen!)
Siinä sit hiljaa polvilteen kokeiltiin kasvojen kuntoa kun kaveri juoksee paniikissa rinkiä vieressä!
Joskus sitä miettii, että tarvitseeko ihminen vastaavia kokemuksia tunteakseen olevansa elossa.
Ehkä.
toi mua kyllä ihmetyttää kanssa, et miks aina ku tulee noita "läheltä piti ja prkl liianki läheltä" -tilanteita ni sen jälkeen tulee sellanen olo ettei paremmasta väliä. kaikkea se adrenaliini saakaan aikaan ihmisissä.
itse oon meinannu hukkua/tukehtua n. 3 kertaa. ei edes konttausikään päässeenä mutsi jätti mut rattaisiin ja kävi sisällä. no kävi sitten ajattelemaan, että nyt ei joku oo kohalla ja tuli kattoon mua ni olin selälteni käyny puglaa, mut siitä selvittiin. sen lisäks oon meinannu jäädä luistossa olevan auton alle, mut sattuman kaupalla se osu mun viereiseen betonipylvääseen n. metrin päässä musta ja jos vielä saanen jatkaa niin tässä muutama viikkoa takaperin tallusteltiin frendien kanssa baariin ni eiköhän salama osunu parin metrin päähän meistä, joten jos kuolen kompastuessani sähköjohtoon lyöden pääni pöydän kulmaan ni syytän luojaa luovuttamisesta ja mielikuvituksettomuudesta.
*muhaha*
No lapsena olin 2 viikkoo mutsin selityksien mukaa hengityskonees ku oli aika paha astma, onneks ei vaivaa enää.
Sit joku 3-4 vanhana kun meidän kerrostalossa oli remppa, nii rappukäytäväs meikä oli sit juoksennellu ja sattumalta tunkenu sormeni avoinaiseen pistorasiaan ja *boks* => sairaalaan.
9 vanhana olin autokolaris ku äiteen auto lähti 70km/h nopeudes hanskasta liukkaalla metsätiellä, onneks sähköpolppa jäi parin metrin päähän. Ainoastaan selkä oli pari viikkoo kipeä.
Ja nyt 17.9 mentii kaverin Fiat 127:lla :) noin 80km/h ojaan hiekkatiellä kun pidot hävisi mutkaan tultaessa. Nokka edellä ojaan => auto nousi pystyyn => katto edellä puuta päin => ojaan katolleen. Näin ainakin pääteltii autossa, ojassa ja puussa olevien jälkien perusteella. Onnea oli todellakin pelissä kun autossa oli 4 henkilöä ja kenelläkään ei ollut turvavöitä (niin vanha auto että takana ei edes ollut turvavöitä). Ja kenelläkkää ei käynyt kauhean pahasti. En nyt ala luettelemaan mitä kenellekki kävi, mutta minulla oikea polvi paisui aika kivasti, jalkoihin tuli pieniä haavoja, selkään mustelmia, h*lvetin iso kuhmu päähän ym. pientä.
Tämän tapahtuman jälkeen on tullu kyllä mietittyä että kuinka lähellä tosiaan kävi, ja kaikki ketä on nähnyt kuvia autosta on ihmetellyt että ei pahemmin käynyt.
*muhaha*
*iihhih**hahjust*